30 April 2012

Whedonverse 4/12: Glorificus


Tämän huhtikuun haasteena oli tehdä jonkin muu kuin Faith tai Buffy. Irtsa jo kovan pähkäilemisen jälkeen arvasi aivan oikein kenkien perusteella; viidennen kauden avaimenmetsästäjä, ihanainen pahisjumalatar Glory on kummitellut kankaiden muodossa kaapissani jo kuukausikaupalla. 

"You know, I honestly don't think there's a human word fabulous enough for me"

Ai onko se taas se sama musta sohva, jota pitää näköjään melkein jokaisessa kuukausihaasteessa esitellä?
Peruukki olisi saanut olla vielä asteen tummempi, vaikka pikkuisen sitä sävytinkin. Mekko on malliltaan aika perus-laatikko, puristaa ja kiristää vähän kaikkialta. Sävy nätin punainen ja kangas hommattu Eurokankaasta joskus vuosi sitten. Muistaakseni harkitsin tämän kankaan käyttämistä myös Random Seed Vosun kanssa, mutta siihen kävikin morsiussatiini paremmin ja tämä venyvä keinokuitu toimi tälle vamppijumalattarelle oikein kivasti.
Totutelkaa jo tuohon keltaiseen seinään, veikkaan että tulette näkemään sitä monta kertaa, kun tuossa käytävänpätkällä on paras kuvata tässä uudessa kodissa.
”Noi kengäthän on ihan sekundaa” kommentoi kuvaaja, kun kuvaamisen aikana korjasin irronneita remmejä kolmatta kertaa teipillä. Keinonahka ei oikein tahdo liimautua pika/kontakti/kuumaliimalla riittävän pitävästi. Nopeana ratkaisuna voisin vetää nyöritykset kulkemaan koko matkalta kengät alta, jos noiden kenkien kanssa meinaan yhtään olohuonetta pidemmälle kävellä.

"You can't go around hitting people. What were you, born in a barn?"
Olin myös tosi reilu, tein pyllymekon, enkä otattanut yhtään kuvaa takaapäin. Ehkä joskus vielä johonkin coniin tulen tätä mekko kokonaisuudessaan esittelemään, kunhan saan nuo kengät kuntoon.

Kadonneet avaimet ja vampyyrintappajat aihettavat päänsärkyä
Irtsa kommentoi jo, että koska BEN=GLORY, on tämä oikeastaan crossplayta. Lupasin myös lainata mekkoani heti, jos joku oikeasti tahtoo Benin toteuttaa ;)

"I'm the victim here"
Ilona

ps. asdfdfasfadf ECC-kisailmo aukeaa IHAN KOHTA, apua apua puku aivan alkutekijöissään!

24 April 2012

”Ootko sä semmonen anime-ope, kun olit lehdessäkin?” eli karman kosto

//edit: blogi saattaa tässä parin päivän aikana häilyä piilotetun ja julkisen välimailla. Riippuu miten paljon jaksan kuunnella oppilaiden kuittailua.

MOI VAAN KAIKKI OPPILAAT! 8A ainakin varmaan tänne vielä uudestaan löytää ja 7C:llä lienee kova yritys, mutta en ihan luota teidän internetsalapoliisitaitoihin riittävästi. Kyllä, täältä löytyy hyvin epäopettajamaisia juttuja ja kuvia, harkitkaa ennen kuin selailette yhtään pidemmälle.
"Ai joku teistä EI ole kuullut Furontosaido ooriita?"

Lifestyleblogiosuus: Kahden viikon ajan hiihtelen taas opettajanhuoneen ja hissan luokan väliä entisessä työpaikassani. Tai tätä kirjoittaessa enää muutaman päivän ajan. Desuconia ja Animeconia on käsitelty jo niin virallisesti kuin epävirallisestikin (no koettakaapa itse keksiä nopeasti oppilaille aukeava esimerkki siitä, mitä kulttuuri- ja liikenneministeri päättää ja tekee? Aivan, eikös tulekin ensimmäisenä mieleen tapahtumarahoitus?) ja jos jollekin luokalle oli vielä epäselvää, että tämä ope välillä pukeutuu hassusti, niin eipä ole enää. 

Vaikka juttu itsessään ei ollut yllätys, niin kansikuvaan pääseminen/joutuminen kyllä meinasi tiputtaa tuolilta.

Tai siis on varmaan, koska eihän nykynuorisosta kuin osa lue lehtiä. Karma päätti heittää pallon miulle, kun kerran menin raivoamaan vähän aikaan sitten Yhteishyvän cosplayartikkelista. Viikkosavon toimittaja otti yhteyttä parisen viikkoa sitten tämän blogin kautta ja tuli tekemään haastattelun, jonka alunperin piti käsitellä japaniharrastusta yleisesti ja cosplayta, mutta koska joku ei osaa esittää asioitaan kovin lyhyesti tai tiiviisti, niin tuosta tuli puhtaasti cosplayjuttu.

Teksti löytyy tuolta Viikkosavon  näköislehdestä sivulta 32 jos haluatte sieltä lukea, mutta koska sinne suoran linkin saaminen olisi ollut niin suuren vaivan takana, niin tässäpä helpommin luettava versio:


Huomaatteko ehkä, että pääpointtina oli tehdä ero larppaus =/= cosplay? Ja kun niitä ”tää on tämmöinen kaikille kaikkea kivaa ja yhdessä olemista ja jee jee” –haastatteluja on jokaisen niemen ja notkon lehdessä, niin eipä haitannut vaikka tästä tulikin vähän tämmöinen kilpaurheilu-fiilis. Sanoin jo alunperin, että miusta ei saa ehkä semmoista peruscosplayaajan haastattelua, iän ja yleisen suhtautumisen takia. Mutta niin, ihan kiva juttuhan tuosta tuli. Harmi, että kaikki kuvat oli vaan tuosta Ashen puvusta, Quinan päästä oli kanssa aika muikeita otoksia.

Mutta nyt saa vapaasti haukkua, että mitä sanoin väärin ja mistä aiheesta ;) Ja aika kivasti tämä juttu sattui juuri niiden kahden viikon aikana, kun liikun muuallakin kuin kodin ja leikkikentän välillä, niin että joku tämän on oikeasti huomannutkin ja kommentoinut. Muutama kymmenen joitakuita niin luokassa kuin opehuoneessakin.

Usein kaikki kyselee oppilaiden suhtautumista tähän harrastukseen ja blogiin. Nyt ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo tänään, että pitäisi varmaan harkita välillä mitä tänne kirjoittaa, tai lähinnä mitä kuvia laittelee näkyville, kun oppilaat pyysivät laittamaan paperipussin päähän, kun kuulemma tämän blogin näkemisen jälkeen on vaikea katsoa miuta luokan edessä. Noh, twitterissä onneksi lohdutettiin heti.


Cosplayhommat on... Noh, ne on. Nyt töiden kanssa ei tule tehtyä taas yh-tään mi-tään ja pahoin pelkään, että toukokuukin tulee olemaan tekemisen suhteen vähän heikohkoa. Mutta jospa en nyt negistele enempää, jatkuvasta kevätahdistuksesta huolimatta, tulee mitä tulee sillä aikataululla kun tulee. 

Se näyttää paljon pidemmältä tälleen hengarissa. Se on nimittäin oikeasti melkoisen lyhyehkö.

Ichikalla on jo hame kiinnitystä vaille valmiina. Ensimmäistä kertaa ompelin tuommoisen kaikki-vekit-yhteen-suuntaan –vekkihameen, oli mukavaista. Kauhean paljon sitä kyllä saa aikaa tuhrattua ihan muka-simppeleihinkin ompeluksiin, jos koettaa edes suunnilleen siistiä jälkeä saada aikaan.

Hyppytunnit voi käyttää joko Pottermoressa tai sitten tehdä jotain pukujuttuja.
  Mitä tässä oikeastaan tapahtuu, valkenee teille sitten kesäkuussa. Toivottavasti. Nyt on vähän se vaihe menossa, että testailen juttuja, ja voi hyvinkin olla, ettei suurin osa testailuista koskaan päädy pukuun tai lavalle.

Peruukkeja olisi sävytettävänä ja paljon kaikkia tarvikkeita hankittavana. Sherylin kenkiin suunniteltu keinonahka oli tietysti myyty loppuun ennen kuin kerkesin sitä ostamaan, joten pitää tehdä ne vaikeimman kautta. Ja Lilianaa pitäisi aloitella muutenkin kuin korujen osalta. Tässä tälleen hiljalleen.

Mutta whedonverse –pukupa on melkein valmiina! Onneksi, koska tämä huhtikuukinhan on loppumassa ihan justiinsa! Siitä kuvia luvassa siis ennen vappua.

Kengät valmistumassa. Tämän perusteella tuskin edes Irtsa tai Arana osaa hahmoa arvata. (kyllä, tämä on haaste!)

Ilona

ps. Miten oon taas sijaistamassa, kun on jokin kansallinen pukeudu-hassusti-päivä, eli perjantaina koulun vappurieha? Taidan pistää mahdollisimman siistin jakkupuvun päälle ja hiukset nutturalle. Ihan vaan, koska sitä ne oppilaat tuskin osaa odottaa.

7 April 2012

Mikä kaikki cosplayblogeissa ärsyttää?


Tämänkin päivityksen teille tarjoaa #muuttoviha ja internetyhteyden toimimattomuus, minulla oli hiukan liikaa aikaa tehdä kaikkea muuta kuin roikkua netissä. Kuten kasata listaksi lopultakin ainakin osa niistä asioista, jotka nostattavat niskavillojani ja verenpainettani, kun puhutaan suomalaisista cosplayblogeista. Voitte itse päättää kuinka kieli poskella ja itseironisesti tämä on kirjoitettu. Järjestys täysin satunnainen.


1. Päivittämättömyys
Suomalaisia cosplayblogeja on kymmeniä. Omalla bloggerin stalkkauslistallani luku keikkunee jossain 50 hujakoilla, mutta näistä suurin osa ovat blogeja, joita ei päivitetä ~koskaan~. Osa kuolee heti alkuunsa esittelypäivityksen jälkeen, osa sinnittee hetken aikaa ja hiljenee sitten mitään ilmoittamatta. Onko blogi kuollut vai elossa, onko kirjoittajan tarkoituksena vielä palata aiheeseen vai saanko poistaa koko viritelmän kirjanmerkkikokoelmistani, kukaan ei tiedä.

Cosplayblogien päivittäminen on toki kausiluontoista, kesän coniryysiksen aikaan tapahtumaraportteja tulee varmemmin ja pukujen edistymisestäkin sanotaan joskus sananen. Mutta siinäkään on harvoin mitään systemaattisuutta, niin usein monen conin kuulumiset ja monen puvun tilanteet survotaan yhteen päivitykseen kuukausi myöhemmin.

En tiedä siis teistä, mutta itse tykkään  lukea cosplayblogeja. Vaikka niistä tässä nyt ranttaankin. Tykkään lukea niitä usein, minusta on kiva nähdä pieniäkin edistysaskelia ihmisten puvuista tai lukea syväluotaavia analyyseja hahmovalinnoista tai vaikka sitten niistä ulkonäköpaineista. Valitettavan harvat blogit vain tarjoavat tätä nautintoa säännöllisin väliajoin. Toisaalta aivan yhtä paljon ärsyttää anteex anteex kauheesti kun en oo päivittäny hetkeen koska oli mummun rippijuhlat tai kala kipeänä –selittelyt aivan jokaisen päivityksen alussa.

2. Kirjoitus virheet
Vaikka voisi kuvitella, että opettajana olen itse suoranainen oikeinkirjoituksen kruunamaton prinsessa, niin se ei tietenkään pidä paikkaansa, kuten jokainen hiukankaan minun tekstejäni lukenut varmasti huomaa. Kirjoitan surutta yleiskieltä kirjakielen sijaan ja viljelen välillä sopivan suloisia murresanojakin. Yhdyssanat ja pilkut ovat se valloittamaton erämaa, johon en tahdokaan tarkemmin tutustua, ellei puhuta oppilaiden kielioppivirheistä.

Mutta voi jumankekka, kyllä niitä tekstejään voi silti hiukan oikolukea ennen kuin iskee ne internetin syövereihin. Vaikka sitten jollain oikolukuohjelmalla, koska ihan räikeimmät erisnimet-pienellä tai ei-yhtään-pilkkua-koko-tekstissä -tapaukset on aika tuskaista luettavaa. Ne antavat blogista huolittelemattoman kuvan, että ei todellakaan olla nähty sen vertaa vaivaa, että olisi luettu se oma teksti. Tai sitten kirjoittaja vaan vaikuttaa vähän... niin, tyhmältä.

Enkä edes sano mitään muulla kuin suomen kielellä kirjoittavista blogaajista.

3. Huono kirjoittaminen
Vielä kirjoitusvirheitä enemmän rassaa yleisesti ottaen huonosti kirjoitetut, jäsentelemättömät tekstit, joiden punaisessa langassa –sikäli kun sellaista edes on– on aivan mahdotonta pysyä mukana. Toki tässä pätenee (pätnee? miksei se voisi taipua, että pätnee, olisi paljon kivempi) se oletus, että luulen ihmisten kirjoittavan sellaista tekstiä, jonka lukemisesta itse pitäisivät. Tai ainakin pyrkivän siihen. Osalla se pyrkimys jää vain pyristelyksi, kun päivitykset ovat epämääräisiä kappaleita satunnaisista aiheista ilman minkäänlaista jäsentelyä tai järkeä. Ja vaikka sanoinkin pitäväni lyhyistäkin wip-päivityksistä, niin voi sitä tekstiä kuitenkin olla enemmän kuin yksi kappale, ei tarvitse jokaisesta conirannekkeen tilaamisesta raportoida ihan omana päivityksenään.

4. Lifestyleblogaaminen
Onneksi tätä on vähemmän. Tahdon blogini selvästi kategorisoituina. Kun luen hömppäbloge--- anteeksi lifestyleblogeja, luen niitä tietoisesti, kun luen cosplayblogeja, oletan lukevani asiaa cosplaysta. Tai coneista. Tai animesta. Tai no viimeistä en oleta, koska mitäpä cosplayaajat animesta koskaan kirjoittaisivat.

Valitettavasti osalla (yleensä vähän nuoremmista) cosplayblogaajista on tarve selittää kaikki päivän kuulumiset tai lomasuunnitelmat tai kissankoirankaiman kuulumiset ja sitä pukuasiaa saa etsiä kuin neulaa kokonaisesta heinäladosta. Tykkään kyllä stalkata ihmisiä ja on kiva tietää, onko kirjoittaja opiskelija/töissä/työtön/edes jotain, asuuko missä päin Suomea jne, joten ihan persoonattomaksi cosplaykoneeksi ei tarvitse heittäytyä. Mutta pitäkää selkeästi joko päiväkirjamaista Kerron teille kaiken koska teitä varmasti kiinnostaa –blogia, tai sitten keskittykää siihen cosplayhin.

5. Itsensä vähättely
Jos pidät julkista blogia, oletat varmaan, että sitä joku joskus, vaikka erehdyksessä, lukeekin. En tiedä kuinka moni nauttii siitä, että tekstin kirjoittaja itse ilmoittaa heti ja välittömästi olevansa no aika surkee cossaaja, mutta yritänpä tässä jotain. Antakaa niiden pukujen ja oman tekstinne puhua puolestaan, älkää lytätkö itseänne. Pahimmassa tapauksessa tätä tehdään jo blogin esittelytekstissä. Ei näin, älkää pyydelkö anteeksi itseänne ja tekemisiänne. Jokaisella on varmasti kehittymisen varaa ja ensimmäisiä pukujaan nyt kuka vaan muistelee nolouden puna poskillaan, mutta se ei tarkoita, että sitä omaa keskinkertaisuutta pitäisi hieroa lukijoiden naamaan heti kättelyssä.

6. Itsensä korottaminen jalustalle
Edellisen vastakohta. Se, että pidät blogia tai teet pukuja joilla kisaat, tai edes se että pärjäät niillä puvuilla, ei tee sinusta mitään cosplayjumalaa. Suomen skenessä on aika harvoja, joilla menestys olisi selkeästi kilahtanut hattuun, mutta blogiteksteissä on yllättävän monella pohjasävynä pieni snobeilu tai oletus omien mielipiteidensä tärkeydestä. Sen kultaisen keskitien löytäminen itsensä arvostamisen tiellä ja vielä sen välittäminen tekstin muodossa lukijoille jatkuvasti ilman, että se näyttää pissapäisyydeltä, voi olla varsin haastavaa.

7. Pyörän keksiminen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan
Tästä yhtenä esimerkkinä varmaan cosplay ja ulkonäköpaineet. Tästä aiheesta on sanottu suunnilleen kaikki mitä voidaan sanoa ja suurin osa sanomisesta on tehty Anikin puolella jo vuosia sitten. Silti jokaisen itseään kunnioittavan cosplayblogaajan on kirjoitettava pakollinen päivitys aiheesta. Eikä siinä mitään, jos tarkoituksena on tuoda omia näkemyksiään laajasti ja perustellusti (ja jäsennellysti, siis hyvin kirjoitetusti) esille, mutta yleensä teksteistä välittyy HEI NYT MÄ KEKSIN TÄN UUDEN JUTUN IHAN EKANA HEI MULLA ON IHAN UUTTA ASIAA –vibat, jotka hivenen häiritsevät. Sama homma esimerkiksi massacosplaykeskustelussa. Toki kaikkien ei voitane olettaa olevan yhtä innokkaita netin selaajia tai vanhojen keskustelujen läpikävijöitä kuin eräät, mutta aika harvaa aihetta cosplayn parissa ei oltaisi jo jossain käsitelty.

Tutoriaalien puolella tämä pyörän uudelleen synnyttäminen on vain virkistävää. Jokainen tutoriaali on kirjoittajansa näköinen ja niitä on mukava lukea aivan samoistakin aiheista useita kertoja.

8. Huonot ja/tai vähäiset kuvat
Cosplay ollessa hyvin visuaalinen laji (kyllä, kuulostaa aivan urheilulta!), on ikävää miten vähän kuvia blogeissa loppujen lopuksi näkyy. Itse tykkään tihrustella niitä aivan perus Tässä peruukki ennen stailausta, tässä sen jälkeen –kuvia, samoin kaikki ompelukuvat on aivan ihania. Toisaalta likaisen peilin kautta otetut, huonosti tarkennetut kuvat harvemmin ovat ilona silmille (heh heh). Sen verran pitäisi muotiblogaajilta oppia, että kunnon kuvien saaminen on ihan mahdollista, jos ei muuten niin pyytämällä jotakuta muuta ne kuvat ottamaan.

9. Salaiset puvut
Tämä toki ärsyttää itseäni cosplayblogien ulkopuolellakin. Ei se mitään, että tahdotte pitää esimerkiksi kisapukunne salaisuutena. Pitäkää vain. Mutta voiko olla mitään ärsyttävämpää, kuin tästä mysteeripuvun edistymisestä raportoiminen! Ei voi. Ainakaan minusta. Joko kerrotte puvun tai sitten ilmoitatte ettette sitä kerro, aivan turha kalastella lukijoita arvailemaan, että mikä se teidän pukunne mahtaakaan olla, jos teillä ei ole mitään aikomusta paljastaa sitä etukäteen. Saatte lukijat (tai siis minut, ja tietysti tässä varmasti edustan kaikkia suomalaisten cosplayblogien lukijoita) vaan vihaisiksi.

Eri asia on ”Arvaa mikä puku” –tapaukset, joissa annetaan vihjeitä ja oikeasti rohkaistaan lukijoita arvaamaan. Tällöin oletusarvoisesti puku muuttuu julkiseksi, kun joku sen arvaa, ja nämä on ihan virkistäviä tapauksia. Mutta ”salainen pukuni on edistynyt aika hyvin, nyt teen just tätä yhtä osaa, josta en voi teille kyllä mitään kertoa, ja tartten siihen vaikka mitä, mitä en myöskään voi kertoa” –kirjoitukset aiheuttaa savua korvista.

10. Rinkirunkkaus
Oi kun on niin ihanaa päästä lisäilemään omia cosplayblogikavereitaan päivityksiinsä, mieluusti vielä joillain lempinimillä. Ja vielä ilman mitään varsinaista syytä. Osoittaa, että ME kyllä ollaan hyviä kavereita, tai ainakin moikkaillaan ja satutaan molemmat vaan kirjoittamaan samasta aiheesta blogeja. Sama pätee myös coniraportteihin, joissa tuttujen nimiä pitää viljellä mahdollisimman paljon, että kaikki lukijat näkevät miten monta Suomen huippucossaajaa kirjoittaja oikein tunteekaan.

11. Tagien käyttämättömyys
En tiedä teistä, mutta itse en ainakaan jaksa lähteä selaamaan blogia ties kuinka monen päivityksen päähän, että löytäisin selityksen sille, mistähän ihmeen sarjasta tai pelistä tämä blogaajan pelkästään etunimellä mainitsema hahmo mahtoikaan olla. Jos hahmot olisi kivasti tagattu niin, että pystyisin yhdellä klikkauksella näkemään kaikki sitä koskevat päivitykset ja seuraamaan miten puku on edistynyt tai miksi siihen on päädytty (niin tai tosiaan mistä lähteestä se edes on), niin olisipa blogin selaaminen paljon mukavaisempaa. Sen hahmon koko nimen tai sarjan kirjoittaminen useamminkin kuin vain yhden kerran sinne ensimmäiseen päivitykseen ei kyllä myöskään kuluta näppäimistöä mitenkään erityisen paljon, mutta helpottaa laiskojen lukijoiden elämää.

12. Keskustelun vähyys
Tämä on selkeästi isoin miinus nykyisessä blogibuumissa. Keskustelu käytännössä kaikkialla muualla (ehkä irkkiä lukuun ottamatta) on lähes kuollut, koska kaikki keskittyvät kirjoittamaan omia blogejaan. Blogeissa taas kommentin kirjoittaminen tai siihen vastaaminen tai todellinen aiheesta keskustelu on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi foorumeilla. Aivan provosoivimpiin päivityksiin voi toki muutamaa anomyymikommenttia odottaa, mutta todellista keskustelua tai mielipiteiden vaihtamista näkee todella harvoin. Muutama pakollinen kaveriblogaajan ”jee tosi kivalta näyttää” ”Oon ihan samaa mieltä, Naruto on ihan massasarja!” –kommentti on myös ihan mahdollinen, mutta kriittistä keskustelua tai edes erimieltä olemista näkee aika harvoin. Seurasin parin viikon takaisia kommenttisotia ihan innoissani, koska siellä vahingossa trollien välissä oli oikeaa asiaakin.

13. Väärät mielipiteet. Koska totuus on!
Tai oikeammin huonosti mietityt tai perustellut mielipiteet. Kaikkien pukuedistymisten rinnalla metablogailu blogaamisesta tai pukuilusta yleisesti on todella mukavaa luettavaa, mutta hyvin usein joutuu lukemaan mielipiteitä, joiden perustelut ovat ihan olemattomat tai joiden takana kirjoittaja ei pienenkään keskustelun jälkeen seisokaan. 

Provosoivien päivitysten kirjoittaminen on ihanan virkistävää ja toivoisin sellaisia tasaiseen tahtiin cosplayblogosfääriin, mutta tällöin kirjoittajan pitää olla valmistautunut keskusteluun ja eriäviin mielipiteisiin. Jokaista eriävää mielipidettä vastaan ei toki tarvitse hyökätä kuin raivopää härkä, koska cosplay on hyvin pitkälti mielipidekysymys ja Sinun mielipiteesi ja totuutesi on aivan yhtä lailla totta kuin minun totuuteni. Sen mielipiteen voi kyllä perustella jotenkin järkevästi. 

tl:dr = Liian vähän tissikuvia, liikaa huonosti perusteltuja mielipiteitä, surkeaa kirjoittamista.

Laskin äkkiseltään sortuvani itse enemmän tai vähemmän säännöllisesti ainakin kymmeneen näistä kohdista. Ja aion sortua vielä yhteen ärsyttävyyteen, joka on tosin tuttu lähinnä noista hömppäblogeista. Eli kommentteja kalastelevaan joutavaan kysymykseen päivityksen lopussa:

Mikä sinua cosplayblogeissa ärsyttää? (sen lisäksi, että tissikuvia julkaistaan turhan harvoin)

Ilona