25 September 2010

WIP ja ihastus yksityiskohtiin

Pikapäivitys Lanin edistymisestä maalin kuivumista odotellessa!

Sanoin jo kesällä, että cosplayn parhaita hetkiä on se, kun puku alkaa olemaan melko valmiina, mutta vielä on jotain puuhailtavaa. Noh, melko valmis ei olisi vielä oma sanavalintani Lanin kohdalla, mutta jotain tästä alkaa jo hahmottumaan ja sekös vasta saakin miut hykertelemään tyytyväisyydestä. Lanin kohdalla omana tavoitteenani on saada aikaan puku, jonka kehtaa kaivaa cosplaykaapista uudestaan käytettäväksi Chibiconin jälkeenkin, ja tähän mennessä tilanne näyttää varsin hyvältä. Kovin monia harmittavia kompromisseja en ole joutunut tekemään, vaikka paidan keltaisen kankaan metsästys onkin aiheuttanut nyt jo kolmen eri kankaan ostamista ja lukuisia hermoromahduksia joko värin tai kankaan laadun ollessa aina pielessä. Nyt tämä kolmas kangas saa luvan olla riittävän lähellä täydellistä.


En tiedä harrastavatko muut cosplayaajat loogista tekojärjestystä puvuissaan, tekevät ensin isot kokonaisuudet ja sitten yksityiskohdat. Minä en. Teen tismalleen päinvastoin. Nytkin harsin kokoon shortseja ja nuppineulailin toppia, mallailin takahärpäkettä ja sitten jätin kaikki ne oman onnensa nojaan ja keskityin pariksi päiväksi tekemään aivan älyttömiä yksityiskohtia. Jatkan Voronan aloittamaa säästövinkkien jakamista, Lanin otsakoru ja ”hametta” kiinnipitävä osanen ennen ja jälkeen:


Koruvarastostani löytämääni helmeä (joka on muuten maalattu kynsilakalla) lukuun ottamatta materiaalina näissä kaunokaisissa on säilyketölkit. Kidneypapuja ja ananasta tarkalleen ottaen. Onneksi äiti asuu omakotitalossa jossa on autotalli, jonne saa mennä sotkemaan ja hakkaamaan vasaralla alasinta (eli vanhaa kuulantyöntökuulaa) vasten tuntikausiksi ilman, että kovin moni naapuri menettää hermojaan. Nämä ovat taas sellaisia yksityiskohtia, jota olisi voinut yhtä hyvin tehdä softiksesta, mutta jostain syystä tahdoin saada niihin sitä oikeaa metallin tuntua. Tai noh, niin oikeaa tuntua kuin säilykepurkkimetallista nyt on mahdollista saada.


Olin aivan varma, että kirveen lisäksi menetän hermoni myös hanskoihin. Ne kerrat, kun olen hanskoja ommellut (Dagger ja Priss), siinä meni ikä ja terveys ja hermot. Kun pihiminäni ei suostunut ostamaan kymmentä euroa maksavia nahkahansoja vain silppuamista varten ja nillittäjäminäni huuteli vieressä, että se olisi muutenkin vain laiskuutta, piti ottaa nahkaimitaatiota (se siis oli oikeasti tämän kankaan nimi Eurokankaassa. Ei tekonahka, vaan nahkaimitaatio :D) sarvista ja ruveta ompelemaan. Loppujen lopuksi hanskat valmistuivat muutamassa tunnissa, olivat helpot kuin mitkä tehdä ja näyttävät kivalta. Vaikea uskoa, että sormenpäiden puuttuminen oikeasti helpottaisi hommaa näinkin paljon. Pikaliimalla vielä aitoja hopealevyn palasia eli säilykepurkkia kiinni ja voila, Lanin hanskat oli valmiit. Nämä vielä yhdistettynä punaisiin kynsiin niin jo alkaa näyttämään aika hyvältä.

Tässä vaiheessa kuljin tyytyväisenä ympäri asuntoa hanskojen kanssa ennen kuin tajusin, että koko muu puku on edelleen tekemättä. Tämä päivä on siis kulunut kangasta maalatessa, leikellessä ja ommellessa. Hameosasen maalaukset alkavat olemaan valmiina, nyt puuttuu enää karvakankaan kiinnittäminen, shortsien viimeistely, kenkien viimeistely, keltaisen paidan ja sen yksityiskohtien... niin, viimeistely. Oikeastaan minulla ei ole enää muuta kuin viimeistelyä tiedossa, hämmentävää.

Ja entäs se kirves? Se ansaitsee ihan oman päivityksensä, tällä hetkellä näkymä on tämmöinen:

Ehkä ihan hyvä siis, että muu osa puvusta alkaa jo valmistua, tässä nimittäin riittää vielä hommaa. Punainen keinonahka saanee hopeisen värin heti huomenna, jos yön pimeinä tunteina saan liimattua kirveen maalauskuntoon.

Ilona

19 September 2010

Hyvin suunniteltu on... edelleen tekemättä

Iskihän se sittenkin! Chibicon on kahden viikon päästä jo historiaa ja puvun tekeminen alkoi varsinaisesti toissa päivänä. Kahden viikon kirous taitaa osaltaan olla kyllä myös siunaus, olen tässä jo pari viikkoa odotellut, että milloin se innostus puvun tekemiseen alkaa vai pitääkö oikeasti tehdä pukua ilman innostusta hampaat irvessä. Töissä olisi kiirettä, kaikkea muutakin tekemistä on ilmestynyt, flunssa painaa päälle ja pelihyllyssä houkuttaisi vielä muoveissaan hengaileva Persona 3, joten juuri nyt se ompeluinnostus tietysti iskee. Katsotaan miten paljon itkua ja hammastenkiristystä tämä aikataulu taas aiheuttaa.

Tämän päivityksen varsinaisena tarkoituksena on paitsi kertoa miten heikoilla kantimilla Lanin edistyminen on, esitellä vähän muutenkin sitä ensimmäistä osaa puvuntekoprosessissa, eli suunnitteluvaihetta.

Ensimmäisenä mieltä kutkuttavasta hahmosta pitää tietysti hankkia mahdollisimman paljon niitä referenssikuvia. Toivottavasti pääsen jossain vaiheessa siirtymään vähän uudempien pelien maailmaan, että pääsisin eroon näistä 90-luvun pikselimössöhahmoista, joiden suhteen Lani ei ole mikään poikkeus. Viime kerralla kerroinkin jo, että nykyään en enää pakota veljeäni toimittamaan kaikkia screenshotteja hahmosta, vaan youtube tarjoaa aika kattavasti kaikki pätkät mistä kuvia napsia. Ideaalitilanteessa hahmosta pitäisi olla kuvat kaikista mahdollisista suunnista ja yksityiskohdista vielä erikseen. Äkkiseltään en muista yhtään pelihahmopukua, jossa tuo olisi toteutunut, animesta ja elokuvista puvut näkee monesti paljon paremmin. Lanin kohdalla avuksi riensi myös tämä sivusto, josta löytyi varsin näppärästi Lanin.. tekstuurit? Rakenne? Mitenhän tuo edes kääntyisi suomeksi...

Parhaat kuvat Lanista. Harmi vaan, että artbook-kuvituksen värit ovat jotain ihan muuta, kuin itse pelissä.

Siellä se Lani menee, tästäpä onkin hyvä tehdä huomioita puvun takapuolesta...

Näin näpsäkkää jälkeä saa yhdistelmällä youtube+prt sc

En osaa oikeasti piirtää ollenkaan, mutta jonkinlaisia raapustuksia pitää aina suunnitteluvaiheessa tehdä. Hahmotella vaatteita, kuvioita, hiuksia ja oikeastaan ihan kaikkia hahmon vermeitä. Koetin keväällä siirtyä mieluummin tulostettuihin kuviin, kun piirtämiseen menee monesti hermot, mutta nyt en ole enää jaksanut tulostella. Piirtäessä joutuu itse miettimään hyvinkin tarkkaan mittasuhteita ja millaisista vaatteista oikeasti onkaan kyse.


Mittasuhteet onkin monesti se mikä itselleni tuottaa päänvaivaa. Itse olen suunnilleen 178 senttiä pitkä, joten korkojen kanssa hätyyttelen noin 180 senttiä. Itselleni se hahmon pituus ei ole koskaan ollut se ratkaiseva tekijä, mikä kyllä on aiheuttanut pieniä hermoromahduksia yhteiskuvia otettaessa (kts. kesän Giselle ja Jack -kuvat, joissa piti heittää kengät pois ja seisoa alamäkeen, että meni pituudet oikein). FFIX:n kaikki hahmot ovat sen verran chibimallisia, että tunnen oloni jättiläiseksi niin Daggerina kuin Hildanakin, mutta koitan olla häiriintymättä siitä. Niin kauan kun en ryhmässä liiku, on pituus viimeisiä asioita mitä mietin. Mittasuhteiden pitäisi kuitenkin mennä oikein, hameiden tai housujen pituuksien osua suunnilleen oikealle kohdalle jalkaa ja hiusten latvojen liihotella oikeassa pituudessa.

Rakastan listojen tekemistä. Harrastan myös listojen hävittämistä, joten joudun yleensä tekemään aivan samat listat jokaisesta hahmosta vähintään kolme kertaa. Yleensä teen listan, jossa luettelen kaikki hahmon vaatteet ja asusteet, sekä kuvailen muutamalla sanalla niiden väriä tai erityispiirteitä. Jos jonkun asusteen toteutuksen suhteen iskee jo tässä vaiheessa jonkin älynväläys, koetan kirjata sen heti ylös, muuten se unohtuu heti. Ostoslistoja pitää myös olla monia, samoin to-do-listoja, joihin koetan luetella kaikki jäljellä olevat tekovaiheet. Alussa niiden tekeminen on kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa, kun kaikki on vielä tekemättä, mutta lopussa tuntuu melkoisen hyvältä kun pääsee raksimaan listalta yli jo tehtyjä asioita.

Piirrän pukukuvia yleensä ihan vapaalla kädellä, mutta esimerkiksi aseet piirrän monesti läpi tietokoneen ruudulta, kun olen liian laiska kytkemään tulostinta koneeseeni. Lanin aseen esimerkiksi piirsin läpi niin, että piirroskirveen pituus on 18 senttiä, eli 1:10 todellisesta aseesta. Piirustuksesta on tuolloin helppo mittailla, mitä pituuksia oikeasta aseesta sitten pitäisi myös löytyä. Tästä aseesta siis, jonka nyt pitäisi olla jo hyvää mallia valmistumassa, mutta josta en ole tehnyt vielä yhtään mitään.

Koetan säästää aina kaikki pukusuunnitelmat, myös ne paperit, joiden ajatukset eivät lopullisessa puvussa toteudu. Niiden lueskelu on opettavaista ja joskus valitettavan huvittavaa puuhaa, itse ainakin unohdan kirjoitukseni niin nopeasti, että vuodentakaisten pukusuunnitelmien lukeminen on melkein kuin lukisi jonkun toisen tekstejä. Monet puvunteossa tulleet oivallukset unohtuu, jos niitä ei kirjaa minnekään ylös, nyt kun vielä oppisin pitämään kaikki nuo paperit edes jonkinlaisessa järjestyksessä, niin olisin tyytyväinen.

Näköjään olen epäillyt jossain vaiheessa unohtavani Hildan takapuolen jättimäisyyden

Ja tämänkin päivitykseen kuluneen ajan olisin voinut käyttää ompeluhommiin. Tänään alkaa myös operaatio Hermoromahdus aka Kirves. Palaan wip-kuvauksilla kunhan innostus hiipuu, muut ottakoon sillä aikaa ansioituneesti kantaa cosplayn suuriin kysymyksiin, kuten edelleen puhututtavaan cosplay.fi -ajatukseen. Kannan korteni kekoon kunhan kerkiän, päivitysideoita kun olisi vaikka kuinka, niiden naputtelu järkevään kirjalliseen muotoon vaan on välillä yllättävän haasteellista.


Ilona


ps. Chibirannekkeen olen sentään jo saanut ostettua. Ja hulluuden puuskassa hankin myös lipun katsomaan fffightia. Nyt siis on pakko päästä eroon myötähäpeäntunteesta ja kärvistellä katsomossa.