13 February 2018

Tracon 2017 eli parin päivän pahistelut

No niin, nyt pukkaa coniraporttia ennen kuin tapahtumasta on kulunut edes kolmeakaan kuukautta! No siis hyvin hilkulla on se kolme kuukautta mutta kuitenkin!

Kuten ylläolevasta huomaa, tämä teksti oli ihan julkaisemista vaille valmiina jo viime vuoden marraskuussa. No siis kuvien lisäämistä ja julkaisemista vaille ja siitäpä se sitten jäikin kiinni ja roikkumaan ja ohoh ja hupsista, nyt vasta sain aikaisiksi. Mutta parempi myöhään kuin ei ikikuunapäivänä jne yms. 

Vuosi sitten (siis 2016 syksyllä) vietin vain yhden päivän Traconin Jäbän kanssa, tänä vuonna (siis vuonna 2017) päätin tehdä yhden yön reissun ihan yksikseni. Minua pyydettiin tuomarointihommiin jo ties kuinka kauan aikaisemmin, joten takaraivossa coniin lähtö oli jo pidemmän aikaa. Jotenkin vaan oli vähän vaikea löytää sitä jotain perinteistä Tracon-fiilistä ja pukujenkin osalta keskittyminen oli oikeastaan jo CosplaynSM:n puolella, vaikka siitä pitikin olla vielä ihan hissunkissun. Mutta ihan kiva reissu ja onneksi tuli tehtyä!

Tampere on Kuopiosta katsottuna juuri siinä kipurajoilla että kyllä sinne ajelee mutta ei kyllä kovin mielellään. Ainakaan itsekseen ja ainakaan Helan puku päällä, joka ei ole tarkoitettu istumista varten vaan hiljalleen tuhoaa niskan kuten kuoleman jumalattaren kuuluukin. Mutta omaa tyhmyyttänipä pistin puvun jo kotona valmiiksi päälle. Jotenkin oli vaan niin tuoreessa muistissa niin monet kerrat kun olen vihannut mennä Tampere talolle puku vaan puoliksi päällä. Onneksi oli tankki täynnä niin ei tarvinnut pysähtyä säikyttelemään ketään matkalla.

Tämmöisellä goottimeiningillä mentiin viikonloppu!
Pukuhommat päättivät itse itsensä kuin vahingossa. Retan kanssa oltiin puhuttu Miyun ja Larvan cossaamisesta ties kuinka monta vuotta sitten. Minähän en erityisemmin harrasta crossplayta. Ikinä. Paitsi silloin on hahmo pukeutuu jättimäiseen kaapuun ja sen kaveriksi saa Vampyyriprinsessa Miyun. Kun Reta vielä tuomaroi samoja kisoja, oli tämä puku ihan selviö.

Tampere talo siinsi jo silmissä!
Toisesta puvusta pitää kiittää ja syyttää ihan vaan ihanaopekollega-Cillaa, joka hönki minulle riittävästi Thor: Ragnarok -leffaa ja Kate Blachettia siinä. Kun sitä traileria katsoi riittävän monesti ja mietti että niin, Traconin teemana on pahikset, syntyi päätös tämän pahistädin pukuilusta kuin itsestään. Tiesin myös, että nyt olisi ainoa hetki kun saisin puvun tehtyä ilman itkuja ja hampaidenkiristelyjä, eli kun saatoin vielä antaa itselleni taiteellisia vapauksia ja mennä niiden muutamien kuvien perusteella, sulkea silmät liian vaikeilta tekniikoilta ja nautti vaan siitä sinne päin tekemisestä. Kirjoitan nyt että nauttia, mutta oikeasti piti vaan olla raudanlujana itseni kanssa ja valita ne pari kuvaa jonka mukaan mentiin, koska oikeasti trailerissakin näkyi noin kolmea eri versiota puvusta ja sitten ne resoluution puolesta parhaat kuvat näyttelyissä olleista puvuista olivat vielä ihan oma lukunsa.

Eli Hela oli minun pukuluokitukseni mukaan tekele, mutta tekele johon suhtauduin kuitenkin melkoisella vakavuudella. Kun mitään yksittäistä kangasta sopivalla tekstuurilla ei löytynyt, yhdistin bodysuitissa alla mustaa keinonahkaa ja päällä semmoista uunoturhapuromaista reikäkangasta jotka molemmat löysin Savon Palasta. Toimivat kivasti, olisivat toimineet vieläkin kivemmin jos reikäkangas olisi joustanut yhtä moneen suuntaan kuin keinokangas, mutta se olisi ilmeisesti ollut liikaa toivottu. 

Olisin halunnut käyttää kaavoissa Yaya Hanin bodysuit-kaavaa jota en vieläkään ole päässy testaamaan, mutta olin onnistuneesti hukannut koko kaavan jossain kesäisessä siivoushulluudessa. Löysin sen sitten about viikko Traconin jälkeen, joten jospa se sitten seuraavassa makkarankuoressa pääsee oikeasti tositoimiin, nyt käytin sitä jotain vanhaa kaavaa jolla olen about jokaisen bodysuit-pukuni tehnyt. Oli kivaa tehdä tuommoista asua taas pitkästä aikaa, tai ainakin tuntuu että pitkästä aikaa, en tiedä onko siitä oikeasti kovin pitkä aika.  Kengät olivat asussa tosi mukavat, kun päällystin neljä syksyä ja kevättä palvelleet kiilakorkosaappaani. Ja päällystin ne vielä niin että päällysteet saa pois ja kengät vielä joskus taas käyttöön, hyvä minä.

Makkarankuoren vihreät kuviot olivat loppujen lopuksi yllättävän helpot tehdä, kun annoin itselleni riittävästi lupaa sooloilla kuvioiden asettelujen kanssa. Kangas oli vihreää vinyylikamaluutta kankaita.comista ja kiinnitin siitä suurimman osan ihan kuumaliimalla. Kangasliimaa käytin ensin, mutta sen kuivuminen kiristi hermoja ja pysyminen oli huonompaa kuin kuumaliimalla. Muovisen kankaan liimaamiseen kuumaliima toimi ihan todella hyvin, erityisesti kun liimasin suurimman osan kuvioista ainakin osittain niin, että puku oli päälläni jolloin kangas jousti sen verran kuin pitikin. Vihreät osaset kestivät ja pysyivät paikallaan todella hyvin, myös myöhemmin photoshoottia varten.

Esan nappaama kokovartalokuva ja vielä yksi selfie instagramin läpi suodatettuna

En saanut Helan päähinettä valmiiksi Traconiin ja conissa kiitin siitä onneani kun katselin ihan jäätävän tukkoisia käytäviä ja kuvittelin lävistäväni kaikki niillä piikeillä. Tein nimittäin päähineestä mahdollisimman ison version, eli julisteiden mukaan. Leffan nähneet tietävätkin että piikit kasvavat Helan päästä ja muuttavat kokoaan, joten nyt on melkoinen kiusaus tehdä semmoinen pieni ja näpsäkkä piikkikruunu myös. Iso piikkipäähine kohtasi nimittäin voittajansa yhden pienen Jäbän käsissä ja on nyt jo entinen.

Ihanin Ilsu!
Mutta Tracon mentiin tosiaan ihan mustalla goottitukalla! Ja goottimeikillä, josta nautin jotenkin erityisen paljon, koko puku tuntui ihan hirmuisen kivalta ja pahikselta ja ihmiset jotka eivät tunnistaneet minua kruunasivat koko homman. Kun nyt kirjoittelen tätä, on Ragnarok lopultakin nähtynä ja Hela cosplayta putkahtelee somessa vastaan jatkuvasti. Leffassa pystyi onneksi aika pian unohtamaan pukujutut, vain välillä teki mieli ponnahtaa pystyy ja kiljaista että ahaaa, vai tuolta se niska näytti, kas kun ette voineet jo trailerissa paljastaa! Joidenkin pukujen kohdalla käy niin, että sen oman tekeleensä jälkeen ei oikein tunnu kivalta edes nähdä referenssikuvia tai muiden samoja pukuja, mutta Helan kohdalla pääsin siitä fiiliksestä aika pian onneksi yli!

Mutta ainiin joo siitä Traconistahan minun piti kirjoittaa.

Iso oli taas lava ja sali!
Vaikka olenkin katkaissut napanuorani Desuconiin, oli desupöytä ympäristöineen jälleen Se Paikka Jossa Olla, kun lopulta saavutin conipaikan yhden aikaan iltapäivällä. Kerkesin hengaamaan siellä hetken ennen kuin lauantain oikeasti siinä vaiheessa ainoa kiinnostava ohjelma, eli cosplaykisat, alkoivat. Seuraavan päivän tuomarointihommat antoivat privileegion pujahtaa bäkkärille fiilistelemään jännitysfiiliksiä ja sieltä katsomoon, jossa oli ihan hurjan virkistävää seurata kisoja ihan rauhallisesti ilman mitään omakohtaisia vastuita. WCS-tietysti nostatti hirmuisesti tunteita pintaan ja ai että voittajien esitys oli niin ihastuttavan söpö! Pitkältä kisahommat kyllä tuntuivat väliaikoineen ja keskittymien meinasi kummasti välillä herpaantua.

Kommentaattorit oli asemissa!

Tämän kuvan pöllin törkeästi UruharaFC:ltä, kun en äkkiseltään muita samasta poppoosta otettuja kuvia löytäny, vaikka kameroita oli useampikin räpsymässä. Hootti oli katsomossa jossain ihan yläparvella eikä jaksanut juosta alas, joten Hootti puuttuu. Pitäisi photoshopata Hootin pää tuonne minun ja Maijun väliin vaikka.

Kisojen jälkeenpä ei ollut luvassa kuin hetki päätöntä palloilua ja sitten Ilsun kautta syömään. Oli ihana istua oikein pitkän kaavan mukaan syömässä hyvää ruokaa Haraldissa aivan ihanassa seurassa jota nykyään näkee aivan liian harvoin! Sitten iski vanhuus eikä jatkettu enää minnekään, vaikka majapaikassa jäätiinkin suustamme kiinni maailmanparannuksen tiimoilta aamuyön tunneille. Onneksi seuraavan aamun meikki ja puku olivat sen verran simppelit, että en kiroillut ihan tavattoman paljon kun jouduin hipsimään autolle jo ennen kahdeksaa. Sitten kiroilin jonkin aikaa kun olivat menneet rakentamaan kaikenmaailman tunneleita ja ties mitä Tampereelle ja piti oikeasti navigaattorin kanssa seikkailla paikalle, mutta siitäkin selvittiin.

Pienempi kuin kolme

Sunnuntaiaamun punottavat silmät
Sitten alkoi sunnuntain tuomarointirupeama, joka oli pitkä ja uuvuttava. Päivin, Iriksen ja Retan kanssa tuomarointiin ensin esityskisa ja sitten samaan syssyyn vielä hallcosplay ja sen jälkeen olo olikin sen mukainen. Vitsailin olevani se tuomari joka istuu krapulassa pimeimmässä nurkassa Larvan kaavun sisällä naamari päässä enkä puhu mitään, mutta kukaan tuskin yllättyy että eihän se niin mennyt. Olen lähes poikkeuksetta se tuomari joka puhuu ja kyselee paljon. Osa kysymyksistä jopa liittyy aiheeseen mutta eiköhän se yleensä tuomarointitilanteessa ole aina niin, että sitä jonninjoutavaa jutustelua tulee suurin osa.
Muikea tuomaripoppoo on muikea!

Tai ei jonninjoutavaa, olen ihan pohjattoman utelias kuulemaan miten kisaajat on juttuja tehneet, mutta suuri osa kysymyksistä ja vastauksista ei vaikuta esim pisteytykseen mitenkään. Esimerkiksi se klassinen, miten pitkään olet tätä pukua/esitystä tehnyt ei oikeasti vaikuta mihinkään, koska ei sillä ole väliä oletko tehnyt puvun viikossa vai vuodessa, jos lopputulos näyttää hyvältä. Ja yleensä sen kyllä puvusta näkee milloin aikataulutus on kussut tai milloin aika on käytetty järkevästi ihan kysymättäkin.

Tämä liippaa läheltä sitä toista ikuisuusaihetta kisapukunen osalta, eli kuinka alkutekijöistä puvun tekeminen pitäisi aloittaa, mistä vielä saa lisäpistettä ja mikä on ihan vaan turhaa hifistelyä tai ainakaan ei vaikuta tuomaroitiin. Esim että jos olet virkannut tai neulonut itse jotain osia pukuun, onko se parempi kuin jos olisit löytänyt referensseihin nähden yhtä hyvää neuletta valmiina? Tai jos kasvatat itse sitä puuvillaa takapihallasi, josta kudot sen kankaan josta ompelet sen puvun, niin onko siinä jotain erityistä verrattuna pukuun jonka kangas on ihan vaan ostettu kaupasta? 

Nyt en mene puhumaan kaikkien cosplaytuomareiden suulla, mutta jos säännöissä ei erikseen lue että pisteitä annetaan pitkän ajan käyttämisestä tai älyttömästä omistautumisesta, niin nuo seikat ei vaikuta pisteytykseen. Tuomarit arvioivat sitä lopputulosta, että miten hyvin se lopputulos korreloi sen referenssikuvan kanssa, ihan riippumatta miten pitkään tai mitä materiaaleja siihen on käytetty. Vähän sama kuin välillä kuulee vähän vähättelevästi kerrottuna jos jokin puvun osa on tehty pahvista, softiksesta tai jostain muusta kuin Pyhän Graalin maljan oksennuksesta jota worblaaksikin sanotaan. Silläkään kun ei ole mitään väliä, että mitä materiaalia jokin juttu on tai kuinka kallista se on tai mistä se on hankittu, jos se näyttää oikealta ja järkevältä.

Nautin niin minun ja Retan pituuserosta!
Kisojen jälkeen minulla oli vähän tuli hännän alla että kotimatkalle pitäisi keritä, kun Jäbä-ikävä oli melkoinen ja ajomatka taas sen neljä tuntia. Retan kanssa kuitenkin oli tarkoitus saada kuviakin ja onneksi yhytettiin Teppo kameroineen ja seikkailtiin sitten jossain lastausovilla kivasti kuvaamassa. Sitten suuntasin nälkäkiukkuisena kohti Kuopiota. Ens kerralla selkeästi ruokatauko tuomarointiin, nyt vänkäriruokailu ehti jo loppua ennen meidän urakan päättymistä.

Kuvaajana Teppo Suominen

Kuvaajana Teppo Suominen
Larvasta ei ole mitään ihmeempiä kerrottavaa. Kankaana käytin Eurokankaan jotain halpispolyesteriä kaapuun kun sitä kului niin älyttömästi tällä pituudella plus lisäkoroilla. Alla oli kunnon olkatoppaukset tuomassa ryhtiä ja profiilia ja meikillä hain jotain vähän edes erilaista kuin normaalit animutsirpulasilmäni. Naamarin tein thibraasta omien kasvojen päälle, sekun muotoutuu nätisti senkin jälkeen kun ei ole enää polttavan kuuma. En ehkä silti suosittele samaa taktiikkaa muille, vaikka siistin kuolinnaamioefektin silleen saakin aikaan. Tälleen crossplayaaminen oli ihan kivaa, kun sai kaapuilla ja pitää maskia naamalla, mutta tuskimpa tulen taas crossaamista harrastamaan ihan hetkeen. Alto mekossa ja Larva kaavussa riittänee.

Kuvaajana Teppo Suominen
Kuvaajana Teppo Suominen

Eli ihan kiva Tracon, ihan kivat puvut, oli kivaa. Ensi vuonna sitten taas ja kauhuteema kuulostaa siltä, että siihen on helppo jotain teemaan liittyvää pukuakin keksiä. 

Ilona

ps. blogi tais just täyttää taas vuosia, mutta onneksi ei näillä päivittelytahdeilla paljon tarvitse juhlia!

10 November 2017

Kerta vielä kiellon päälle: Animecon

[Jep jep, Aconista on tätä julkaistessa 4 kuukautta aikaa, mutta julkaisempa tämän silti, kun on näköjään jäänyt luonnokseksi puolivalmiiksi roikkumaan!]

Kun jäin mammalomailemaan Desuconin cosplayvastaavuudesta, tuntui omituiselta kun ei ollut kytköksissä enää mihinkään coniin eikä tarvinnut miettiä mitään conijuttuja. Tunne oli niin omituinen, että kun minulta keväällä kysyttiin haluaisinko hoitaa cosplaykisat Kuopioon palanneessa Animeconissa, päädyin fiilistelemään kisavastaavuutta taas. Tosin melkoisen harkinnan jälkeen ja vain keikkaluonteisesti, koska vastaavuuden ja taaperoarjen yhteensovittamista piti myös vähän fiilistellä että kuinka se onnistuisi.

Ja kyllähän se oli taas ihanaa miettiä kisajuttuja! Conia kasatessa perjantaina olin jo melkein pyörtämässä päätöstäni että nyt pidän oikeasti taas taukoa kaikista isommista conihommista, kun kasaaminen ja se hyrinä mikä conipaikalla oli, oli niin ihanaa! Mutta taaperoarki on vauva-arkeen verrattuna paljon sitovampaan, muistelen hämmentyneenä että oikeastiko sain vuosi sitten leikellä Cersein mekon reikiä kaikessa rauhassa samalla kun Jäbä vaan ihmetteli maailmaa. Nykyään (ja jo kesällä) meillä liikutaan ja kiivetään ja vaaditaan huomiota koko ajan. Eli päivässä varmasti sitä kuuluisaa omaa aikaa on päivän yksien päiväunien ajan, ja vaikka se periaatteessa on aivan riittävä aika hoitaa vastaavuushommia, yhdistettynä lasten nukahtimisen ja oman nukahtamisen väliseen mystiseen aikatilaan, en pidemmän päälle tahtoisi sitoa sitä aikaa aina vaan tiettya asiaa varten. Esim just nyt on kiva naputella blogikirjoitusta ja jos aikaa vielä jää, tehdä cosplayjuttuja. Eli nyt oikeasti taukoa vastaavuudesta, ihan oikeasti. Ainakin siihen asti, että joku pyytää mukaan johonkin enkä osaa sanoa ei...
Lava on Musiikkikeskuksella niin kovin kiva!

Suurin syy, miksi suostuin Animeconia taas tekemään, oli tietysti tuttu conipaikka. Musiikkikeskus on minulle se ensimmäinen conipaikka jossa olen itse käynyt ja sen takahuoneessa on tullut sekä kisattua, tuomaroitua että oltua vastaavana aikaisemmin, joten siellä kisojen järjestäminen oli monelta osin helppoa. Tosin aina oppii uutta ja nyt esim löytyi ihanat tuomarointihuoneet, joita ei vaan aikaisempina vuosina ole tullut älyttyä pyytää käyttöön. 

Hengaajat hengasi. Bongaa Jäbä.

Ei Musiikkikeskus edelleenkään ole conipaikkana täydellinen, mutta kyllä minä siitä kovasti tykkään! Ja oli ihanaa, että Animecon oli taas tässä ihan naapurissa, niin ei tarvinnut säätää kauheasti Jäbän ja Helkyn kanssa, vaan sai käydä conissa ihan kotoa käsin. Jesmo-Jenni tuli Nekoconin tapaan taas yökyläilemään ja cosplaymaailmaa paranneltiin taas tehokkaasti. 

Pukujen puolesta mentiin uusien lanseeraamieni termien mukaan tekeleillä (kts. edellistä edellinen blogipäivitys) eli puvuilla, jotka olivat "ihan okei" mutta joiden tekemisen suhteen en nillittänyt yhtään vaan annoin taiteellisten vapauksien kukkia. Kun cosplaykisat sijoitettiin sunnuntaille (koska konsertti vei niin suuren osan lauantaista, että harjoitteluaikaa olisi ollut liian vähän) olin lauantaina vapaa tulemaan lasten kanssa ihmettelemään conimeininkiä ja sitä varten tehtiin sitten ryhmäcosplayta yhdestä suosikki Disney leffastani eli Herculeksesta. Vähän itkin verta kun kisailmoja katsellessani totesin että sunnuntaina olisi ollut sekä Megara että Muusat tarjolla vaikka yhteiskuvia varten, mutta Hera ei tosiaankaan ole cosplayvastaavan puku, ellei cosplayvastaava aio vain istua ylväästi paikallaan jossain ja delegoida kaiken. Joten lauantaina parin tunnin ajan tutustuttiin conipaikkaan Heran, Herculeksen ja Afroditen voimin.
Voi ei miten Jäbä näyttää jo nyt niin pieneltä näissä kuvissa...

Helkky sen sijaan näyttää isommalta, kun on oikein korkokengät jalassa.

Heran puvun innoittajan oli kangas, jota olin pyöritellyt vuodesta 2013 asti nurkissani. Ostin tuota pinkkia ihanaa laskeutuvaa asiaa aikomuksena käyttää sitä Asaman pukuun, jota pidin siis Japanissa WCS:n punaisella matolla. No sehän oli aivan liian tummaa kuitenkin, joten se jäi vaan pyörimään. Keväällä oivalsin että se näyttäisi kivalta Heralla ja eikun kolme peruukkia vaan tilaukseen ja tosi tehokas ja säästeliäs olo kun kangasta on jo valmiina! ...no eihän se olemassa ollut kangas riittävänyt kuin puoleen tuosta puvusta, joten piti ostaa lisää vielä kaksi metriä. Onneksi on Savon Pala, jonka valikoimaan voi luottaa! 

Söpöin Afrodite

Helkky sai vaikuttaa itse pukuunsa kangasvalintoja myöten. Vähän ehkä olin tyytyväinen kun neiti valitsi violettia skubaa, eli mahdollisimman helppoa ja huoletonta. Olkapään sydämen Helkky teki kokonaa itse ja kengätkin maalasi. Käytiin myös hyviä keskusteluja cosplaysta ja riittääkö pelkkä puku vai pitäisikö olla toppauksia, kun Helkky pähkäili pitäisikö hänellä olla tekotissit, kun Afrodite nyt on semmoinen kurvikas nainen leffassa. Todettiin lopulta että oikein hyvin voi olla semmoinen lapsiversio Afroditesta. 

ZzzzHercules

Jäbän Hercules-puku koostui vain valkoisista vaippapöksyistä ja ihokaskankaasta tehdystä bodysta, ettei aurinko polttanut tai tuuli tuivertanut turhaan. Minulla oli yksi peruukki mietittynä että Jäbä voisi sitä pitää, mutta kun sen pitäminen ei kiinnostanut yhtään, niin ilman peruukkia mentiin. Puvun paras osa oli kultainen mitalli, jota oli kiva pureskella. Sen tekemisessä pitikin jopa vähän vaivata aivoja, että kuinka tehdä siitä pureskeluystävällinen kun tällä hetkellä kaikki asiat menevät suuhun ja kahdeksalla hampaalla saadaan aikaan jo melkoista tuhoa. Maalia ei voinut jättää päällimmäiseksi eikä pelkkä kultainen softis olisi kestänyt. Lopulta tein pohjan softiksesta, maalasin ja päällystin sitten molemmilta puolilta transblaalla eli sillä läpinäkyvällä worblaalla. Edelleen on lelulaatikossa ja muutamia hampaanjälkiä kyllä löytyy.
Heran alusmekko. "Tätähän voi vielä joskus käyttää jossain... Tai sitten ei"
Heran puku koostuu hihattomasti mekosta, jossa on kuminauha empirelinjaisesti rintojen alapuolelle antamassa vähän muotoa ja erillisestä pitkähihaisesta yläosasta. Tämä ratkaisu tuntui kuvien perusteella loogiselta ja helpotti myös imetyshommia kivasti. Jumalaista kiiltoa ja kuultoa lisäsin heittelmällä glitteriä vähän kaikkialle puvussa. 

Peruukkipäänsärky oli taattu

Peruukki on tosiaan kolmen peruukin yhdistelmä. En kyllä mielestäni tilannut ihan noin kirkuvan oransseja peruukkeja, mutta niillä mentiin mitä postista tuli ja ihan nätiltä ne sitten lopulta näyttivät. Tötterö on softista, johon on kiinnitetty kuituja yhdestä peruukista ja sitten ommeltu kiinni toiseen. Ei niin tukeva ja hyvä systeemi kuin olisin toivonut, mutta hyvin opettavainen. Päässä pysyminen oli aavistuksen haastavaa ja vaatii tusinan verran pinnejä, mutta kunnolla päähän niitattuna ihan miellyttävä pitää. 

Imetysmyönteisyyshommia
Helkky pisti Heran hengaamaan pilvien päällä


Herculesta melkein kiinnosti

Mitään kunnon kuvia ei tullut otettua, Helkky kuvaili (ja muokkasi :D) minusta ja Jäbästä kuvia juuri kun oltiin jo lähdössä kotiin. Kävin viemässä lapset kotia ja vahdoin sisäisen masokistini houkuttelemana Cersein mekon päälle. Sehän oli edelleen kuuma kuin sauna, mutta muuten niin kovin mukava! Ja GoTin seitsemäs kausi oli alkamassa juuri seuraavana päivänä, joten hyvin ajankohtainen. Valmistelin siis helmat heiluen seuraavaa päivää ja Jesmo nappasi muutamia kuviakin!

Cersei kävi mm kaupassa
Ja lahjoi kunniavieraita
(c) Jesmo

Valmiina kisapäivään!

Cosplaykisoja ei pidä ikinä aikatauluttaa alkavaksi ennen kello kahta iltapäivällä. Koska voi jumpe miten ikävää on tuomareille ja kisaajille ja cosplayvastaavalle (:D) olla jo kahdeksan aikaan conissa ja valmiina. Ensi kerralla jos aikatauluksia mihinkään kisaan päätän, niin muistan tämän! Tosi ihanasti kyllä sujui koko aamu ja päivä, minulla oli aivan mahtava vänkäritiimi apuna ja kisaajatkin kivasti ajoissa. Mikään kisa tuskin sujuu ikinä ihan täydellisesti, mutta kokonaisuutena olin sunnuntain kulkuun oikein tyytyväinen. Ihania esityksiä ja upeita pukuja!

Cosplayvänkäreiden hassut hatut, jotka Helkky ystävällisesti kuvitti.
Hämmentävimpiä asioita mitä on propeissa käytetty.

Sunnuntaille tein InsideOut -leffasta ihanan Ilon, koska se oli sekä puvun että peruukin suhteen juuri sopiva vaate järjestellä kisoja. Plus höh höh Ilona Ilona, höh höh. Tunsin näyttäväni joltain keski-ikäiseltä täti-ihmiseltä matkalla rippijuhliin tai häihin, mutta useampi kyllä kommentoi että puku sopi minulle. Olen siis ilmeisesti keski-ikäinen täti-ihminen. Oikein kiva puku oli kyllä pitää ja kuvatodisteitakin otettiin Jesmon kameralla pari kappaletta.
Kovin iloisaa (c) Jesmo

Oli esim ihania tuomareita!

Animecon-viikonloppu oli kaiken kaikkiaan kiva. Animeconin järjestäminen taas oli myös ihan kivaa. Nostalgiaminäni vaan muisteli kaikkia IlonaConeja ja sitä kun kaikki kaverit ja tutut kerääntyivät Kuopioon Aconin aikaan, nyt tuttuja ja kavereita oli paljon vähemmän ja se jätti koko kokemuksen tietysti vähän puolittaiseksi. Testimielessä yhden conin vastaavuuden tekeminen oli myös ihan kivaa, mutta nyt jäin ihan oikeasti oikein mielelläni taas mammalomailemaan ja rakentelemaan hiekkakakkuja Jäbän kanssa. Ainakin joksikin aikaa.

Paras fiilis conipäivän jälkeen

Ilona

13 September 2017

Kävin Desuconissa. Kävijänä. Kääk.

AI MITEN NIIN DESUSTA ON JO KOLME KUUKAUTTA?? Ei varmana ole, kuvittelette vain. Tämä blogi on aivan ajan hermoilla ja ajoissa.

Kukkuluuruu ja kesän kiemurat, eipä ole pahemmin blogiin ollut päivittämisen aihetta kun ahkeroin hiljaksiin pukujen parissa ja koko kevät ammotti tapahtumien osalta tyhjyyttään. Frostbiten jälkeen jäin aika skeptisiin fiiliksiin siitä, että osallistunko kesän Desuconiin, kun talvisessa Lahdessa Jäbän kanssa kikkailu oli jotenkin tosi ikävää. No nyt Jäbä oli melkein 11kk iso mies ja minä pärjäilin jo aavistuksen pidempiä aikoja ilman, että piti saada sylitellä vauvaa koko aikaa, joten niin vaan kesäinen Lahti kutsui! Tai no kesäinen Espoo, josta sukulaisten luota ajelin joka päivä Lahteen ja iltaisin taas takaisin. Kaikinpuolin järkevä ratkaisu, ei se reilun tunnin autoilu suuntaansa liian pitkältä tuntunut ja perheen poitsut nauttivat olostaan Espoon magia- ja pokemonmaailmassa.

Pakkaamisessa parasta on isot ostoskassit. Sinne vaan kaikki mikä näyttää kuuluvan cosseihin.
Pukujen suhteen osa oli helppoa ja selkeää ja osan ratkaisuista tein päivää ennen tapahtumaan lähtöä. Perus-ilona siis. Tai no perjantain puvun suhteen tein kerrankin sen epäominaisen ratkaisun, eli jätin keskeneräisen puvun ihan reilusti vaan kesken enkä käyttänyt koko to-pe yötä sen kanssa hyysäämiseen! Pari vuotta sitten olisin jättänyt nukkumisen kokonaan, kyhännyt kasaan jotain ja sitten itkenyt conissa kuinka kamala puku on ja kuinka paljon minua väsyttää. Nyt piti vain tehdä vaikeita päätöksiä että minkä puvun ottaisin perjantaiksi mukaan. Jotenkin houkutteli ihan supermoni vanha ja jo käytetty puku, mutta kun Ilolehti ja yksi Buffy eivät olleet vielä ollenkaan päässet coniin tai edes kameran eteen, niin arvoin niistä sitten ensimmäisen messiin. Vähän harmitti, etten luovuttanut kesken jääneen puvun kanssa jo pari päivää aikaisemmin, että olisin ehtinyt ompelemaan jonkin vielä puuttuvista Nibutanin asuista, mutta noh, kaikkea ei voi aina saada.
Tämmöset jäi siis kotiin odottamaan viimeistelyinspiraatiota. Jota odottelen tässä tälleen edelleen syyskuussakin...


Majoituspaikan hississä oli just loistava peili, jota piti hyödyntää aina kun sen ohi kulki.
Perjantai oli päivistä ainoa, kun autoilu ei tuntunut hyvältä idealta. Ensin Kuopiosta Espooseen ja sitten kun sain siellä meikit naamaan ja Ilolehden kevyesti kasarin vaatetuksen niskaan, oli ensin kehä ykkönen tukossa kuin turusen pyssy ja sitten Järvenpään kohdalla oli kolari, joiden ansiosta matka kestikin sitten kaksi tuntia. Jos en olisi ollut cosplayasu päällä niin olisin ehkä luovuttanut ja pitänyt kaksipäiväisen conin, mutta nyt ajelin sinnikkäästi sinne Sibbelle asti.
Onko sateenvarjo mukana? No ei ole, joten odotellaas vielä hetki autossa.
Ja kohtasin ensimmäisen normokävijän ongelman. Parkkipaikat. Cosplayvastaavana ja yleensä auto tupaten täyteen pakattuna cosplayhommia kurvasin aina taiteilijaoven eteen ja siinä auto yleensä sai seistäkin koko viikonlopun. No nyt kun kesäaurinko vielä helli iltasäteillään satamaa, oli Lahti ja koko Lahden asujaimisto kerääntynyt sataman alueelle. Niin ja ne kaikki desuconkävijät. En edes yrittänyt onneani hiekkaparkkiksella, jonka uskomattomista parkkeerausratkaisuista näin useitakin kuvia kyllä viikonlopun aikana, vaan löysin ihan kivan paikan jota en kerro tässä, että pääsen joskus jatkossakin vielä parkkeeraamaan sinne :D 

Ehdin Metsähalliin, imin itseeni desufiilistä ja sitten siirryin tarkkailemaan tilannetta Teerenrannasta käsin. Perjantai oli siis parin tunnin pikavisiitti, jonka aikana ehdin nautiskella aikuisista keskustelukumppaneista ja hengaamisesta ja desufiiliksestä ja ajatuksesta että tätä jatkuisi vielä kaksi päivää! Ilolehti oli pukuna oikein mukava päällä eikä vaadi kuin peruukin fiksaamista että olisi valmis kuvattavaksi, kunhan joku kuvaaja löytyy lähtemään kanssani metsään susia etsimään.
Teeris on paras

Lucoa ja fiksuuslasit! Shortsit on omat vanhat jo kertaalleen kirppiskasasta pelastetut farkut ja paitakin ihan normikäytössä oleva toppi. Normaaleita vaatteita cossissa mitä tämä on??
Lauantaina oli vuorossa cosplayryhmäilyä pitkästä aikaa! Ja ihan puolivahingossa! Kun päätin Desuun tulemisestani niin oikeastaan ainoa varma puku jonka tahdoin mukaan, oli Quetzalcoatl eli tuttavallisemmin Lucoa (aka Lohikäärmetäti t. Helkky) käytännössä ainoasta kevään aikana seuraamasti animesta Miss Kobayashi's Dragon Maidista. No Anakichi huuteli heti että lauantaina olisi paikalla muita lohnareita, joten sille päivälle tämä maailman mukavin coniasu sitten valikoitui. Shortsit ja toppi -kombo mukavilla tennareilla oli vaan niiiiiiiiin loistovalinta että taputtelin itseäni tyytyväisenä sarviin monta kertaa. Otettiin laiturilla kivoja yhteiskuvia, ja olipa jotenkin aivan häkellyttävän kivaa ryhmäillä.

Hei lohnarit!
Niin söpö Kanna!


Lucoa oli paitsi ihana puku päällä, myös hämmentävä puku kun ihmiset tunnistivat sen. Olen jotenkin niin tottunut tekemään tuntemattomampia hahmoja, että ilahduin suunnattomasti jokaisesta kuvauspyynnöstä tai kommentista.

;3

Pitkästä aikaa saatoin myös törmätä samaan hahmoon conissa, kun paikalla oli minun lisäkseni ainakin kaksi muutakin Lucoaa. Harmi, että en keksinyt yhteiskuvaideaa heti aamusta enkä ehtinyt ottaa yhteiskuvaa kuin yhden muun Lohnaritädin kanssa! Minulle oli jotenkin niin uusi tilanne, että joku cosplayaa samaa hahmoa, että olisin mieluusti ottanut todistusaineistoa kaikkien kanssa.
Tsekkaa meidän tuplat!
Niin hyvää metsähallin kattoa
Kuvaushommien lisäksi ohjelmassa oli hengausta, hengausta ja vielä vähän hengausta. Sibeliustalo on kyllä vaan niin oiva conipaikka, kun Metsähallissa seisoskelemalla näkee todennäköisesti kaikkia ihmisiä ja hirmuisesti upeita pukuja. Ja oi että Lastu ja Lastun ruoka oli jälleen ihanaa! Jotenkin taas tälleen vanhana ja mukavuudenhaluisena osaa arvostaa sitä että ruokaa saa helposti conipaikalta ja sitä saa järkevään aikaankin sieltä. Että muistaa syödä. Että jaksaa juod--- eikun ajaa autoa.
Jotain infonedushengareita.
Lauantaina erityisesti olisi kiinnostanut vain cosplaykisat, mutta ne kun alkoivat niin myöhään että piti jo lähteä sylittelemään Jäbää, jäi nekin sitten näkemättä. Olisivat muuten olleet ekat Desuconin kisat, jotka olisin vain katsonut katsomosta, koska olen aina aikaisemmin joko kisannut tai järjestänyt. Mut ehkä vielä joskus istun vaan kiltisti siellä katsomon puolella! Nyt istuin kiltisti Teerenrannassa parantamassa yleisesti maailmaa ja ajelin sitten taas Espoon suuntaan unille.

Vein Kobayashinkin baariin.

pienempi kuin kolme

Jotain kilistelyä jossain Teerenrannassa
Sunnuntaina en kehdannut liikkua autolle pelkkä cossi päällä, joten näytin hyvin omituiselta.
Tai no, ois tää saattanu mennä ihan täydestä jossain Leppävaarassa sunnuntaiaamuna.
Sunnuntaina debytoin yhden niistä vuoden 2012 pukusuunnitelmista joista kirjoittelin keväällä, eli Misan Mouretsu Piratesista. Ja jos Lucoa tuntui hämmentävän tunnistettavalta hahmolta niin Misa oli kyllä taas paluu tuttuun ja turvalliseen tunnistamattomuuteen. Mutta voi juku se oli kiva puku! Aivan jäätävä väripläjäys ja jotenkin nautin hirmuisesti sen pitämisestä. Ja ne kaksi ihmistä jotka tulivat erikseen kommentoimaan että jes, Mouretsu Pirates puku, saivat miut kyllä hymyilemään kuin sen kuuluisa Naantalin aurinko.  Peruukki on vyöasian lisäksi oma lempparini tässä puvussa, sen värjääminen ihan vitivalkoisesta peruukista onnistui niin kivasti sillon vuonna 2012 kun tein tästä hahmosta edellisen version.

Todistetusti istuin luennolla!
Sunnuntaina pääsin myös irti Metsähallihengauksesta yhden luennon ajaksi, kun menin kuuntelemaan Madua, jonka setti cosplaysta Japanissa oli ihan superkivaa kuunneltavaa. Ei varsinaisesti kamalasti uutta, mutta silti oli ihana kuulla kootusti siitä miten eri tavalla cosplayta voidaankaan ajatella. Liberaalisuuden kukkaketo-ajattelu, että jokainen voi harrastaa tätä juuri niinkuin harrastaa, tarvitsee tämmöisiä luentoja aina silloin tällöin muistuttamaan miten monella tapaa cosplayta voikin lähestyä.
Tämä! Parasta!
Oisin halunnut kuunnella Jussin luennon seuraavaksi, mutta kun erehdyin pitämään vessatauon niin eihän sinne saliin enää mahtunut. VIP-liput ja taattu paikka eturivissä skumppatarjoilulla milloin? Onnesi se setti löytyy jo youtubesta, monta cosplaytuntia tai nukutustuntia on tullut jo vietettyä luentoja kuunnellen.

Muutaman yhteiskuvan saatoin ottaa. Ihan muutaman.
Ilsu!
Irtsan kanssa kivasti luennolla.
No mutta sehän on taas Irtsa! Ja ihanin Meri < 3
Ja Korppu! Ja Irtsa!
Ja Irtsa! Ja Jesmo! (jonka puku lauantaina oli vaan jotain niiiiiiiiiiin hienoa oi että!)
Ja Irtsa! Ja irtopää olkapäälläni joka näyttää Tepolta!
Voi ei, mitä Irtsalle on tapahtunut, miten voi olla kuva ilman Irtsaa???
Joten hengaajat hengasivat oikein antaumuksella päättäjäisiin asti, jotka oli ihanan tiiviit ja kivat ja oikein mukava päättäjäisvideokin oli jolta voi myös allekirjoittaneen bongata. Ja niin Frostiin kai pitäisi taas tehdä jotain Cowboy Bebop hommaa. Voi hitsi voi harmi.

Siellä päättäjäisissä kivasti oltiin.
Kaiken kaikkiaan oli tosi kummaa olla Desuconissa vain kävijänä. Kummaa, mutta samalla tosi mukavaa. Odotin että jossain kohtaa olisi iskenyt pahemminkin semmoinen "uliuu en enää kuulu porukkaan" -fiilis, mutta ei se iskenyt. Siellä ne samat ihmiset edelleen oli ja samojen ihmisten kanssa tuli taas hengattua, vaikka nyt se tapahtui Teerenrannassa tai Metsähallissa eikä kaatajaisissa tai greenroomissa. Eikä iskenyt myöskään semmoinen "En osaa olla tekemättä mitään" -fiilis, vaan hengasin tuhannen auringon voimalla ja olisin samalla halunnut käydä about kaikissa ohjelmissakin. Toki monen ihmisen kanssa olisi voinut hengata vielä pidempään ja ehkä ens kerralla voisi iltarientoihinkin taas osallistua.

Kun nyt kirjoittelen näitä loppukaneetteja tälleen syyskuussa, en vieläkään osaa oikein sanoa haluanko kokea ainakin pari desutapahtumaa ihan vaan kävijänä ennen kuin voisin kokeilla esim vänkäröintiä vai tekisikö kuitenkin jo vähän mieli päästä tekemäänkin jotain. Jäbän kanssa arkeilu on ihan paras ikinä, mutta aikuisten kanssa sosialisoiminen on jäänyt tässä taaperoarjessa niin vähälle, että ne hetket kun olen conissa, taidan edelleen haluta tehdä juuri sitä, sosialisoida ja vaan nauttia fiiliksistä kun voi tehdä just sitä mitä haluaa juuri silloin kun haluaa.

Desucon on kyllä edelleen ihan parasta.

Ilona