1 February 2017

Vuosi 2012 soitti ja tahtoo pukusuunnitelmansa takaisin

Kyllä vain, aika-avaruusjatkumo jatkaa edelleen vääristymistään ja tämä on hyvin lyhyellä aikavälillä jo kolmas blogaus! Tahti on siis vallan hirmuinen verrattuna viime vuosien hiljaiseloon, eikä motiivina edes ole puhtaasti kohta lähestyvät blogisynttärit ja parempien tilastojen saaminen sitä varten! Hangilla kimaltava kevätaurinko on vain saanut kirjalliset kielenkantani taas löystymään ja tuntuu kivalta kirjoitella vaihteeksi tänne ihan kunnolla ja pitkästi. 

(Tässä kohtaa Jäbä huusi keväthankien vierestä vaunuista että äiti hei oon hereillä ja tylsistynyt, joten pitkästi ja kunnolla kirjoittaminen merkitsee nykyään myös katkonaisesti tai vauva sylissä kirjoittamista :P) Kissa myös elää kiitoksilla, ja kun eilen sain parikin "onpa kiva lukea blogiasi" kommenttia (muualla kuin blogissa tietty, tuo kommenttikenttähän on tunnetusti ihan samperin pelottava), nousi kirjoitusmotivaatio kohisten. 

Cosplaymotivaatio kohisee myös yli äyräittensä, kun kuukausien yhteen pukuun keskittymisen jälkeen on jälleen luvallista palata siihen, mitä rakastan tehdä: useita pukuja yhtä aikaa! Normaalistihan tähän liittyy isoja ongelmia, eli että kaikkien pukujen kanssa tulee sitten kauhea kiire, kun kaikki puvut pitää saada valmiiksi juuri siihen seuraavaan tapahtumaan. No kun nyt se seuraava tapahtuma on tiettymättömässä tulevaisuudessa, annan keskittymiskykyni harhailla juuri niin paljon kuin se vaan mielii. Usean puvun multitaskaamisessa on se paras puoli, että kun yksi puku kyllästyttää, ompelu ei huvita tai softis loppuu (näin kävi tänään, katastrofaalista ja ennenkuulumatonta!) on aina jotain vaihtoehtoista tekemistä tarjolla. 


Aattelin palata pois digiajasta ja varmaan ekaa kertaa tulostelin kaapinseinän täyteen referenssikuvia.
Otsikkoon viitaten pukuinnostukseni kohdistui vähän yllättäen pukuihin, joista olin haaveillut jo kauan sitten ja joista osaa olin jo aloitellutkin tai ainakin hankkinut peruukin tai kankaita. En tiedä teettekö muut tätä, että hamstraatte esim kankaita pukuihin ja sitten kun syystä tai toisesta innostus tai aika loppuu, pistätte kankaat jemmaan odottelemaan tulevaa uutta innostusta tai parempia aikoja. Olen ollut varsin skeptinen, että tuleeko tämmöisiä parempia aikoja koskaan, kun jokainen animekausi tuntuu tarjoavan uusia pukuhönkimisten kohteita, mutta niin se vaan ainakin osalle puvuista koitti! 

Ottaen huomioon, että näiden reilun 8 harrastusvuoden aikana olen muuttanut neljästi ja aina koettanut käydä kriittisesti läpi esim kankaat, on pienoinen ihme, että näinkin moneen vanhaan pukuideaan löytyi jotain materiaalia valmiina. 


Fujin, Final Fantasy VIII
Ja kun sanon vanhaan, niin tarkoitan oikeasti vanhaa, näköjään Fujin on vilahdellut täällä blogissa jo vajaan kuuden vuoden ajan :D Eli ehkä alkaisi olla korkea aika toteuttaa? Peruukki on odottanut sitä vuodesta 2010 saakka ja kankaatkin kai selvinneet parista muutosta. Siitä tuntuu olevan ikuisuus, kun olen viimeksi täydentänyt FFVIII-pukukokoelmaani ja tätä pukua kehtaisi kuvauttaa vaikka talvisessakin ympäristössä. Takin kaavoittamisen kimppuun hyökkään heti kun ompelufiilis iskee, nyt aloittelin olkapääpanssariasialla.


Tämän olin jo jossain vaiheessa tehnyt, softista ja päällä worblaata. En kuitenkaan tykännyt kun tuota ei ole pohjustettu mitenkään. Joten uusiksi meni ja filleri sprayta päälle ennen uusia maalikerroksia!

Filleröity on, paljon siloisampi on. Ja pohjamaalattu.

Tässä pohjustuksen jälkeen ja uusintamaalauksen aikana. Testailen vielä kuinka paljon patinafiilistä eli tummaa alusmaalia haluan jättää näkyville.


Liliana, Last Exile Fam

Muut pukuhaaveet on vähän tuoreempia, vain vuodelta 2012 :D Liliana on oikeastaan odottanut oikeaa kangasta ja nyt sitä tuli Savon Palaan. Samaa ihanaa, laskeutuvaa ja kevyttä mutta ei läpinäkyvää kangasta kuin Gloran mekko, mutta valkoisena. 

Tämä puku aiheutti aikoinaan kauheasti päänvaivaa, kun koetin miettiä sitä mahdollisimman vähillä saumoilla, mutta nyt aion olla vähän armollisempi. Koitan lähinnä saada samaa ilmavuutta ja runsautta mekkoon ja paitaan ja boleroasiaan, sekä violetit osiot jotenkin kauniisti. Korut ja korvat ovat odottaneet neljän vuoden ajan että milloin pääsevät osaksi pukua. 

Onneksi olen järjestelmällinen ja tarkka, niin nämä ovat säilyneet vuosien saatossa. Siis ihme kyllä :D


Misa Grandwood, Mouretsu Pirates

Misanhan olen jo kertaallen tehnyt, myöskin silloin vuonna 2012. Peruspukuversio on ollut listalla siitä asti, koska haluan päästä käyttämään uudestaan tuota kivaa peruukkia, jonka värjääminen oli ihan huippua. Jossain vaiheessa tässä vuosien aikana olen ostanut violetin lycrabodysuitin, jonka sävy on edelleen aavistuksen väärä. (Tai siis tälleen kun näkee refen ylhäällä ja puvun alhaalla vain pienellä scrollaamisella, niin ihan hemmetin väärähän tuo on.) Meinasin jo kerran heittää sillä vesilintua, mutta nyt kun katselen niin ei se niin kauhean pahalta näytä. (Paitsi nyt kun katson sitä tuossa kuvassa) Plus ehkä vielä kerran yritän taistella lycran värjäämisen kanssa, kun ei tuota tarvitsisi kuin vähän (aika paljon) sävyttää punaisemmaksi. Vyö ja kengät ovat nyt työn alla, ja on ihana päästä tekemään noin kivoja muotoja ja värejä!

Jep jep, se on kokovartalomakkara, joka pitäisi saada punertavammaksi violetiksi. Kunhan käyn seuraavan kerran keskustassa, on aika ostella kangasvärejä.

Epämääräinen kasa softista ja kankaita Misan vyötä ja lanneasiaa varten.

Alicia, Aquarion Evol

Neljä vuotta sitten olen myös ostanut ihanan pitkän, vaaleanvioletin peruukin Aliciaa varten. Aquarion Evol oli aivan ihana sarja enkä oikein tajua miten en ole siitä vieläkään saanut mitään cosplayta siitä aikaisiksi. No nyt on tarkoituksena päästä ainakin vähän pidemmälle, joten aloitin peruukin stailaamisen ja rinta- ja pääkorun tekemisen.

Peruukki tuloillaan! Robin hiuslakka oli loppu, niin oli pakko käyttää Got2Betä ja olihan se kyllä hyvää lakkaa taas.

Tästä näkee miten vanhasta jutusta on kyse, tämä worblaan edeltä kuulkaas on historiallinen reliikki nimeltä Wonderflex! Tämä osa on siis rinnassa oleva koruntapainen, jonka olen aikoinani tehny ja joka nyt sai uutta pohjustusta ja maalausta.

Tämä ei ole ihan suosikki filler sprayni, mutta menetteli päällystämisessä. Oikeasti maalasin kyllä pahvilaatikon sisällä, joka oli kylppärissä, en kylppärin lattialla suoraan.

Jäbä auttoi pääkoristeen tekemisessä. Muotoilin lehtimäiset osiot softiksesta, painoin kuvioita ja maalailin pariinkin kertaan ennenkuin sain melko kivan vaalean hopeaisen värin.

Marino, Star Driver (Manticore)

Ihan tuorein tapaus on Mariko, jonka kuumottelusta ei varmaan ole paria vuotta enempää. Tämä ei edistynyt tänään kyllä suunnitelmapapereiden ja kankaiden kaivamista enempää, mutta tuo peruukin stailaminen taitaa olla ekana ohjelmassa. Jos en ihan väärin muista, Ponyon äidin peruukki voisi olla tähän sävyltään juuri sopiva, mutta vaatii toki ensin suoristamisoperaation. Rakastan noita värejä ja designia, jotenkin taas niin eri näköinen kuin mikään noista aikaisemmistä esittelemistäni.

Eli tämmöisten kanssa ainakin puuhastelen tällä hetkellä. (Joo no Nanamia varten vähän koitin kanssa katsella kankaita...)  Tuntuu tosi oudolta, kun millään näistä ei ole mitään deadlinea eikä suunnitelmia että milloin pitäisin. Ilman mitään aikataulupaineita ja hirmuisesti intoa puhkuen yritän tehdä kaikista puvuista sellaisia, että kehtaan kaivaa ne vielä vaikka kesälläkin kaapista ja pistää päälle. Operaatio hutiloinnin välttely on siis menossa. Toisaalta annan itselleni myös luvan kyllästyä näihin suunnitelmiin heti kun siltä tuntuu ja tehdä jotain ihan muuta. Tästä esimerkiksi puuttuu kokonaan armoripuvut ja minua on jo pidemmän aikaa kuumottanut tehdä jotain geneeristä worblatissipanssariasiaa. Vielä mikään designi ei vaan ole vakuuttanut niin paljon, että tämä haave olisi konkretisoitumassa, mutta jos inspis iskee niin sitten iskee. Vaarallisen herkällä on kuvakaappaussormi kaikkien elokuvien, sarjojen ja pelien kanssa. Että voi hyvinkin olla, että ensi viikolla kirjoittelen seuraavista viidestä puvusta, joita olen intoutunut aloittamaan :D

Ilona



30 January 2017

Potterhommia

Kun taas tähän blogailun makuun pääsin, niin kootaanpa tännekin viime vuodelta Harry Potter -pukuhommia ja joululahjaa mitä tuli tehtyä!

Halloween ja vappu on niitä juhlia, joita cossaajat tuntuvat joko rakastavan tai vihaavan. Joko otetaan kaikki irti siitä, että kerrankin normotkin ymmärtävät pukuilua tai sitten jätetään molemmat juhlat kokonaan huomiotta. Itse olen tainnut tehdä kumpaakin, mutta varsinkin nykyään nautin halloweenin tarjoamista mahdollisuuksista cosplayn suhteen. Itselleni se on ikäänkuin lupa tehdä pukuja enemmän naamiais- kuin cosplaymentaliteetilla, eli tarvittaessa vapauksia saa ottaa reilusti normaalia enemmän. Toki tähän voi argumentoida että cosplayssakin jokainen ihan itse määrittää miten tarkkoja sääntöjä tekee ja paljonko antaa soveltamisen varaa, mutta kuitenkin.

Lahjaksi vietiin muun muassa teeman mukainen sukkalaatikko

Kun tänä  viime vuonna saimme koko perheenä kutsun Harry Potter -teemaisille syntymäpäiville juuri Halloweenin aikaan, hypin kattoon riemusta. Yritin ehdotella Helkylle ensin vaikka Hermionea puvuksi, mutta ei, hän halusi ehdottomasti olla hevoskotka. Että se siitä helpon koulupuvun tekemisestä. Itse mietin Lily Potterin tekemistä ja Jäbän valjastamista Harryksi, mutta päädyin sitten kuitenkin mielestäni mielenkiintoisempaan vaihtoehtoon, ei Professori Versoon, joka kanteli alruunaa mukanaan.

Halloweenvapauksina en stressannut mitenkään aivan liikoja referenssikuvista, ne muutamat mitä netistä löysin, riittivät vallan mainiosti antamaan vinkkejä. Verson puku on hyvin leveä kaapu, jonka hihat ovat alhaalta avoinaiset ja punavuoriset, sekä lyhyt olkaviitta-asia, jossa on epämääräisiä kangaspalasia, multaa ja likaa. Juuttikankainen noidanhattu ja korvaläpät vielä päähän lämmittämään. 

Oli ihan päästä sotkemaan! Cosplayhuoneen valkoinen matto taitaa olla virallisesti kyllä pilalla, mutta toisaalta se vaan kertoo että onpahan tullut jotain tehtyä...
Kaavusta tuli oikeestaan tosi kiva!
Hattu muotoutumassa.
Ja lopullinen versio korvaläppien kanssa. Korvaläpät on alunperin tehty desupipoista, nyt laittelin vaan uutta kangasta päälle. Kunhan tulee taas korvaläppäkeli, pitää pelastaa nuo takaisin oikeaan käyttöön.
Peruukin kohdalla piti vähän jo naureskella. Minullahan on se sata peruukkia, mutta ei ollenkaan kiharaa ja harmaata. Onneksi löytyi yksi suora ja hopeinen, josta sai kiharrettua oikein sopivan ja vappuspraymaalilla harmautta sai kiharoihin juuri sopivasti. 

Ihan kelvollinen siitä tuli!
Kaulassa olevan huivin kangas on samaa kuin Arielin purjekangamekko, eli alunperin Kuopion Klubin verhoa, joka on palvellu myös intiaanitelttana 20 kesää sitten. Lehtikoru softista ja pari kultaista helmeä kaveriksi.


Helkky harjoitteli samalla cosplayvalokuvaamista ja otti aikamoisen hienoja kuvia minusta!
Helkky-Hevoskotka!

Hevoskotkan suunnitelma oli kokonaan Helkyn käsialaa, minä vain toteutin neidin ohjeiden mukaan. Housut ja body olivat joutavaksi jäänyttä ei-loimusamettia-mutta-melkein, joka jousti kivasti ja näytti maagiselta. Samasta kankaasta tehtiin myös kypärämyssy peittämään ihmismäistä päätä. Olkapäille ja pään päälle lisättiin parit höyhenet tarranauhaa hyödyntäen. Häntäjouhet saatiin veneen kiinnitysköydestä, josta puolet olin käyttänyt aikoinaan Arielin purjekaapumekkoon ja toinen puoli vain odotteli käyttötarkoitustaan. 

Kierrätys oli päivän sana myös siipien osalta, kun raaskin pistää Utimecian siivet palasiksi. Kyllähän noita sen kuusi vuotta tulikin vaan jemmailtua :D 

Vähän on liian isot näin.
Cosplayhuone sen luontaisessa siisteystilassa
Kynimisen jälkeen sopivan kokoiset sulat ja höyhenet liimattiin retkipatjapalasten päälle.
Kaviot ja nokka on ehkä omat suosikkiosani. Kavioiden pohjana on vanhat crocsit, joiden päälle kavion muoto tehtiin softiksesta ja nilkka peitettiin samalla hyvin juostavalla kankaalla kuin mistä muukin vaatetus oli tehty. Kaviot näyttivät jokseenkin kavioilta, mutta niillä pystyi kävelemään ihan normaalisti. 

Tärähtänyt, mutta ehkä vähän selventävä kuva miltä kaviot näyttävät.

Nokka on myös ihan kokonaan softista, eli mukavan pehmeä kun se on vielä lämmitetty oikeaan muotoon niistä kohdi mistä voisi muuten painaa. Halusin kokeilla saada nokasta liikkuvaa ja yllättävänkin yksinkertaisella kahden kuminauhan virittämisellä se onnistui. Helkky uhosi pitävänsä nokkaa koko synttäreiden ajan myös syödessä, mutta suostui sitten kakun syömisen ajaksi sen ainakin ottamaan pois. Alanokkaan oli kuulemma kuitenkin kätevä varastoida karkkeja. 
Papukaijamaista fiilistä
Raatelukynnet
Hanskoissa mentiin myös turvallisuus edellä, eli kynnet ovat kokonaan softiksesta eikä niillä saa kynsittyä edes Draco Malfoyta. 

Valmiina lentoon!

Voi ei miten Jäbä on näissä kuvissa pieni!
Jäbän alruuna on ruskeasta fleecestä tehty potkupuku ihan vaan olemassa olevan potkupuvun muodot kankaalle piirrellen. Jalkaosat jatkuivat "juurina" varpaita pidemmälle ja sekä käsiin että jalkoihin leikkelin lisää juurikasvustoa. Päähän kypärämyssy, johon ompelin keinokukan lehtiä (jotka alunperin olivat muuten Saberin morsiuskimpussa) ja ei muuta kuin menoksi! Tämä alruuna ei huutanu yhtään missään vaiheessa. 

Tässäpä nuo juuretkin näkyvät
Professori Verson salainen ase alruunoille: tutti!

Ja ei muuta kuin matkaan!
Husbando pääsi säikyttelemään lapsia Voldemorttina, enkä puvun suhteen tehny yhtään mitään, kaivoin vain larppiaikaisen mustan viitan ja tein taikasauvan random puukepistä ja thibraasta. Niin ja maskeerasin. Pensselin varresta ja worblaasta valmistin myös Versolle sauvan ja sittenpä olikin koko porukka valmiina.
Voldun sauva ennen gessoamista.
Ja molemmat sauvat valmiina

Joulu on taas, joulu on taaaas
Joululahjaksi Helkylle tein vielä huispaussetin. Arkku on ostettu Jyskistä, jossa niitä oli juuri kätevästi pari viikkoa ennen joulua myynnissä. Maalasin filosofiset motot, joita arkkuun oli kirjoiteltu, piiloon ihan askartelumaalilla jättäen pinnan epätasaisen väriseksi ja tulostin rohkelikkohuispauskuvaus paperille. Kiinnitin sen lakalla arkun kanteen, jolloin värit levisivät juuri niin että koko kokonaisuus näyttää mukavan vanhalta. Tilasin ebaystä Tylypahkan sinetin ja sinettivahalla lisäsin sellaisen vielä kanteen. 
Ihan viralliselta näyttää!
Ryhmyt ovat epäaidosti ihan pehmeitä disney-palloja lelukaupasta, eli niitä uskaltaa oikeasti heitellä. Kaato on kirpparilta ostettu lentopallo, johon tein reiän että sain tuollaista elokuvien kaadon pintaa jäljittelevää muotoa aikaan. Päällystin koko kaadon worblaalla ja jätin sen aikamoisen epätasaiseksi, kun en jaksanut alkaa nillitäämään jokaisen sauman tasoittamisesta. Ryhmyt spraymaalasin mustalla ja kaadon punaisella. Ja koska näiden tekeminen jäi tietysti aatonaattoon, haisivat ne vielä jouluna hyvin vahvasti maalilta :D

Ja sieppi.
Kultasieppi on joulukuusen pallo, johon liimasin softiksesta kuvioita ja maalasin kiiltävällä kultaisella spraymaalilla. Siivet tein semmoisesta muovisesta pöytätabletista ja niitä on saanut jo moneen kertaan korjailla, kun ne ovat aavistuksen liian hauraat. Nyt niitä on vahvistettu hiukan kuumaliimalla, niin ehkä ne kestävät hetken. 

Koko arkku hengaa edelleen meidän olohuoneessa, jossa se on oikein ihana sisustuselementti. Kesällä pitää varmaan askarrella kunnon huispauskenttä pihalle. Luutahan meillä löytyy jo kesältä, vaikka ilmeisesti se pitää päivittää uuteen Nimbus 2017 -malliin kesään mennessä. 

Jos minulla ei olisi cosplayta, mihin purkaa kaikkea askarteluvimmaani, tekisin varmasti tuommoisia huispausvälineiden tapaisia projekteja jatkuvasti. Tai rakentaisin nukkekoteja tai virkkaisin pöytäliinoja. Ei sillä että niissäkään harrastuksissa mitään vikaa on, huomasin vain että minulla selkeästi on tarve luoda jotain uutta koko ajan. Helkky on kovasti halunnut itselleenkin Harry Potter -syntymäpäiviä, joko tänä vuonna tai jonain tulevana, ja kun naapurin juhlat olivat jo aivan upeat, niin kilpavarustelutilanne on taattu :D

Kasvihuoneita katsastamassa

Ilona



Valtaistuinpeliä tynkä-Frostissa

Coniraporttia heti conin jälkeen, mitä tämä on??

Todistetusti olin siellä! Metsähallissa asti jopa ainakin tunnin verran yhteensä!
Yleensä Desutapahtumien jälkeen täältä blogista on saanut lukea ylistyssanoja ja hehkutusta siitä, miten huippua ja huipumpaa oli. No nyt kun tälleen harmaassa maanantaiaamussa fiilikset ovat vieläkin vähän ristiriitaiset ja yleistunnelmaltaan tasoa "meh", pitää tämä poikkeava tilanne saada raportoitua heti.
Vähän piti linecameran muokkauksilla leikkiä.
Blogin puolella en hehkuttanutkaan etukäteen, että osallistuin ECG-karsintaan Frostissa. Ajatus karsintaan osallistumisesta heräsi syksyllä, kun arki Jäbän kanssa rullaili niin kivasti ja cosplayaikaa oli oikeasti mahdollista löytää. En villeimmissä unelmissanikaan olisi vuosi sitten ekaa karsintaa pienen vauvamahan kanssa juontaessani voinut kuvitella, että pystyn yhdistämään vauva-arjean ja cosplayn ja vielä kisaamisen näin kivasti, mutta niin siinä vaan näköjään kävi. Husbando lupasi lähteä Lahteen olemaan Jäbän kanssa silloin kun itse olin kisailuhommissa, joten vastoin alkuperäisiä oletuksiani, päädyin Frostiin, jonka etukäteen oletin olevan ensimmäinen desutapahtuma, joka jäisi minulta välistä. 
Ihanin kuningatar, älä nyt mokaa mitään seuraavalla kaudella, jooko?
Puvuksi valitsin iki-ihanan Cersei Lannisterin Game of Thronesista, kuudennen kauden viimeisestä jaksosta jossa SPOILERS Cersei lopulta saa itselleen kruunun ja koko valtakunnan. Ainakin hetkeksi. Ihastuin pukuun jo viime keväänä kun se ensimmäistä kertaa televisioruudulle hyppäsi, mutta en arvannut että saisin mahdolilisuutta tehdä sitä näin pian. Koko syksy ja talvi puvun kanssa onkin aika tehokkaasti mennyt, kisaan ilmoittautuminen oli lokakuun lopulla ja sen jälkeen olen joka päivä tehnyt puvun tai lavasteiden kanssa jotain. Sinälläänhän puku ei näytä kauhean työläältä, mutta leikasin jokaisen noista noin seitsemästä tuhannesta reiästä itse käsin saksilla, joten kyllä siinä jokunen päivä vierähti.

Olkapanssarit osa N. Thibra on rakkautta.
Tämmöisella sabluunalla piirtelin ensin ympyrät, sitten leikkasin pienillä saksilla. Oli mukavaa.

Tämmöinen hitaasti ja rauhassa puvun tekeminen on jotain, mitä en olisi vaikka pari vuotta sitten osannut ollenkaan edes kuvitella harrastavani. Rakastin niitä viikonloppuja, kun aloitin puvun tekemisen perjantaina ja lopetin joskus sunnuntaina, muistaen välissä vain vähän nukkua ja syödä. Vauvan saamisen jälkeen ei tuommoisia allnightereita pysty harrastamaan tai turvautumaan viimeisten kahden viikon aika-avaruusjatkumovääristymään, kun cosplayhetkiä on ripoteltu päivän ja iltojen mittaan päiväunien tai Jäbän kiinnostuksen mukaan satunnaisesti. Jonain päivinä saatoin tehdä pukua kolme tuntia, toisinaan viisi minuuttia. Ja tämä pakotti ensimmäistä kertaa oikeasti aloittamaan ja jatkamaan puvun tekemistä todella ajoissa. Siis minun mittapuulla todella ajoissa, tiedän kyllä että osa pukuilijoista tekee pukunsa valmiiksi kuukausia ennen tapahtumia. 

Kettinkiä worblaasta.Otin ihan hävyttömän vähän wip-kuvia tekemisen lomassa, pitää taas törmistäytyä senkin suhteen.

Iron Thronen miekkoja finnfoamista. Samasta palasta edelleen, joka oli myös Sherylin taustana vuonna 2012. Vielä sitä on yksi suikale jäljellä näidenkin jälkeen!

Ja kylläpä harrastuksesta pääsi nauttimaan ihan uudella tapaa, kun ei tullut yhtään unetonta yötä eikä varsinaista kiirettäkään. Jätin viimeistelyjä kyllä ihan viimeisellekin viikolle, koska olisi tuntunut aivan luonnottomalta olla tekemättä mitään niin lähellä ennen conia.

Löysin Tyrionin!

Tällä hetkellä fiilikset puvun suhteen on ihan ok. Olen siihen melko tyytyväinen, vaikka omaan silmään virheet tai kompromissiratkaisut paistaakin tällä hetkellä tosi vahvasti. Puvun kantaminen lauantaina tuntui kuitenkin tosi hyvältä, joten kaikki työ kyllä kannatti.

Ei sillä että jännittäisi!
Kisaamista olin ikävöinyt ihan kamaltasti. Erityisesti tuolla lavalla ja tuon täyden yleisön edessä. Edellisen kerran kisasin Sibbellä 2012 ja vaikka sen jälkeen vietinkin neljä vuotta järjestäjäpuolelle hyvin läheisissä tunnelmissa lavan kanssa, on kisaajana sille pääseminen aina ihan oma juttunsa. Vaikka perjantaina tärisin jännityksestä ja lauantainakin olin välillä ihan pärinöissäni, niin nautin siitä jännittämisestä. Juuri se fiilis, ja euforinen tunne kun lavalta tulee pois, ovat minulle niitä syitä kisata.
Vankilamekon kanssa valmiina lavalle.

Nyymixiltä ilmaantui lavakuvia taas supernopeasti. Pikkaisen jos jäi mekko auki niin ei se ole niin justiinsa.


Vaikka tällä kertaa esitys kevyesti floppasikin, kun lavasteet eivät aivan suostuneet yhteistyöhön ja mekkokaan ei käyttäytynyt niin kiltisti kuin harjoitellessa, oli lavalta poistuessa niin hyvä fiilis, että sillä pärjää pitkälle. Vaikka finaalipaikka olisi ollut unelmien täyttymys, oli oma voittohetkeni se kun olin lavalla taas kisaamassa, alle kuusi kuukautta sen jälkeen kun olin saanut vauvan. Ja ehkä ensi esityksestä jätän suosiolla kaikki riisumiset ja pukemiset pois. Ehkä. Jokin siinä puvunvaihdossa lavalla vaan kiehtoo, tästäkin kokemuksesta huolimatta. Jotenkin jännästi nyt pari päivää kisan jälkeen olo on ihmeen helpottunut ja tyytyväinen, että sain vedettyä suhteellisen älyttömän esityksen kuitenkin läpi ja maailma ei loppunut vaikka se ei mennytkään täydellisesti.

Unohtakaa jo ne jääpojat, Keijo!! oli kyllä syksyn parasta anti!
Ristiriitaiset fiilikset koko viikonloppuun liittyvät siihen, että k18-tapahtumaan osallistuminen samalla kun Jäbä kaipaa maitoa ja äitiä vielä usein ja paljon (ja äiti Jäbää vähintään yhtä usein ja paljon), ei ollut kokemuksena yhtään niin kiva kuin vaikka syksyinen Tracon, jossa puikkelehdimme oikein nautinnollisesti vaunujen kanssa ympäriinsä. Frostbite tapahtumana typistyi itselleni noin 30 minuuttiin perjantaina harjoitusten jälkeen ja toiseen samanmoiseen hetkeen lauantaina tuomaroinnin ja treenien välissä. Koska olin lavalla ekana, oli tuomarointinikin ekana jo yhden aikaan, joten ehdin käväistä hotellilla siinä välissä ennen illa varsinaista kisaa. Himppusta vaikka 6kk Jäbä kyllä pärjäisi maitovaraston kanssa ilman minuakin päivän verran, mutta ikävä tulisi molemmille. 

Jäbä viihtyi kyllä Lahdessa oikein kivasti. Ja kannatti ostaa vähän reilu puku syksyllä, hyvin sopi vielä poksuilut päälle!
Karma siis iski hyvin painokkaasti, kun itse olin aikoinani päättämässä k18 linjauksesta ja siitä, että se rajaa myös sylilapset pois tapahtumista. Jos nyt pääsisin aikakoneella kuiskuttelemaan omaan korvaani, sanoisin että alle 1v vauvat menisivät ihan sujuvasti siellä coniväen joukossa, kun eivät vielä edes juoksentele kenenkään jaloissa. Eli kyllä, pyörtäisin päätöksen heti, jos minulla siihen vaan valta olisi :D

Niin lähellä, mutta niin kaukana!
Toinen iso viikonlopun fiiliksiin vaikuttanut tekijä olivat iltabileet, johon Seurahuoneella majoittuneena oli pakko osallistua, tahtoi tai ei. Voin sanoa, että vauvaunia muutenkin nukkuvalla puoli kahteen asti hotellihuoneessa kuuluva bassojumputus ei ole mitenkään musiikkia korville, varsinkin kun hotelli ei ollut mistään halvimmasta päästä ja oletuksena oli kunnon yöunet. Sunnuntaina poistuttiin Lahdesta siis varsin väsyneinä ja ei kovin hyvillä mielin. Jatkossa pitää varmistaa, ettei satu varaamaan nukkumapaikkaasa bileitten keskeltä, vaikka tässäkään tapauksessa iltabilepaikka ei ollut tiedossa kun varausta tein ja palautetta hotellin suuntaan on kyllä lähdössä. 

Huonosti nukuttu yö ja vain osittainen conikokemus saivat miut tuumimaan että kesän Desucon taitaa upeasta kunniavieraastaan huolimatta jäädä itseltäni väliin. Jos ei koko perheellä keksitä jotain kivaa puuhaa muille Lahdessa tai lähitienoilla conin ajaksi niin, että itselläni ei ole koko ajan huoli muiden viihtymisestä conissa ollessani, ei conissa käväisy kyllä ole kaiken vaivan arvoista. Ellei sitten kisaeuforiankaipuuni iske niin suureksi, että pitää taas päästä lavalle. Siitä ei tietenkään voi vielä mennä takuuseen. 

Sit siellä oli Artsa!
Oli kyllä mukava törmätä tuttuihin, vaikkakin vain kauhean lyhyiden hetkien ajan ja bäkkäritunnelma oli jälleen aivan ihana. Tuli jutusteltua uusien ihmisten ja lukuisten vanhojen tuttujen kanssa ja nähtyä niin upeita pukuja, että cosplayinspiraatio on taas huipussaan!
Niin ihanat haltiat ja ihanat puvut!


Lannisterin leijonan voisi pistää seinälle ja tuntea olevansa kovin isän_maallinen
Eipä sillä, että se olisi missään kohti oikeastaan ehtinyt vähentyäkään, olen joutunut hyvin painokkaasti kieltämään itseltäni referenssikuvien selaamisen ennen Frostia, että varmasti keskityin Cerseihin kunnolla. Se se muuten vasta omituista olikin, että valmistin tapahtumaa varten vain yhden cosplayn! Tai no niin, samalle hahmolle kaksi pukua mutta kuitenkin. Nyt tuntuu taas siltä, että haluan tehdä kaikki puvut nyt ja heti, vaikka se vähän pöljältä tuntuukin, kun ei ole mitään tulevia tapahtumia tiedossa. Luulen, että seuraavaksi valitsen jonkin oikein värikkään animehahmon vastapainona tummanpuhuvalle Cerseille.

Tuoli hetki ennen purkamista ja roskiin heittämistä. Tai siis no tuoli tuli oikeastaan kotiin asti, mutta finnfoam-osat esim jäi Lahteen. Tuolia en raaskinutkaan jättää kun siinä on niin hyvät pyörät alla, vielä voi jossain toisessa lavasteessa käyttää!


Ihanin Maija, jonka voitto ei varmaan tullut yllätyksenä kenellekään. Aivan mielettömästi onnea Pariisiin!


Tai no nyt tälleen pari tuntia myöhemmin kun lähdin ostamaan uutta latauspiuhaa puhelimeeni, että saan kuvia taas koneelle, ja tuli Eurokankaaseen eksyttyä niin joo, kankaita on nyt ainakin värikkäisiin animuhahmoihin. Taitaa alkaa ompelukone surrata tässä illalla, kunhan ensin pikkaisen siivoan pahimpia sotkuja pois tuolta cosplayhuoneesta. 

Eli tl;dr: oli kiva kisata mut muuten en tiiä oliko Frostin reissu kaiken vaivan arvoinen. Nyt taas tekemään miljoonaa ja yhtä pukua yhtä aikaa.

Oikea seitsemän valtakunnan kuningas
Ilona