Cosvision siellä kaukana jossain

Huh huh, melkein meinasin blogata kahdesti saman vuorokauden aikana, hui. Onneksi iski väsy ennen kuvien lisäämistä niin jäi viimeistely aamuun.

Nyt Cosvision on siellä kaukana jossain jo ajallisesti, varsinaisesti viittaan otsikossa siihen, että Turku on ihan julmetun kaukana Kuopiosta katsottuna. Nostan hattua kaikille, jotka viitsivät matkustaa noin pitkälle vielä kauempaa, kuten Joensuusta. Miulle nyt oltiin kipurajan äärellä, ei tuommoista kuuden tunnin autoilua oikeasti ihan mielikseen useampaa kertaa vuodessa tekisi. Onneksi sentään olin varannut hyvää seuraa kumpaankin suuntaan jotain pilkin ainoastaan paluumatkan loppuosan. 

Siellä se jossain edessä on! Turku!

Kuitenkin! Cosvision teki rohkeasti Jotain Uutta ja Ihan Ekaa Kertaa, eli kokonaan cosplaylle pyhitetty coni. Cosplay Gaalan munapäät huutelevat kohta että voi yksipäiväinen tapahtuma olla coni ja Cosvision voisi huomauttaa että ei sen nimessä edes ole conia, mutta ymmärrätte mitä meinaan! Lupauduin jo ikuisuus sitten toimimaan ihan uudessa roolissa bäkkärillä ja conikäytävillä, eli olin mystinen hallcosplaykisavalitsija/agentti/ninja/mitä näitä nyt onkaan. Työtehtävissä oleminen tutun alaisuudessa on aina semmoista, että luotan hommien hoituvan ja kyselen sitten kun infoa tarvitsen, eli Mirolla ei ollut varmasti vaikeaa minun kanssani.

Koska olin tapahtumassa töissä ja kevät oli muutenkin kovin kiiruinen, seurailin tapahtuman valmisteluja vain toisella silmällä. Niin kauan kun lippujenmyyntiluvut olivat kaupassa julkisia, oli mielestäni ihan perusteltua spekulaatioa siitä, riittääkö myynti oikeasti pitämään tapahtuman plussan puolella. Kaikki pisteet Cosvisionille siitä, että he ilmoittivat riittävän selkeästi pitävänsä tapahtuman, kävi mitä kävi. Lopullisia kävijämääriä ei ole taidettu kertoa tapahtuman jälkeenkään, sunnuntaina kuulin noin 700-800 kävijän arviota.

Pakko oli kuvata cossaajia kuvaamassa itseää Logomon edustalla.

Ja se olikin suunnilleen se maksimi, mitä itse laskeskelin Suomessa oikeasti olevan sellaisia cosplayharrastajia, jotka tahtovat viettää koko viikonlopun hengaten ja kuunnellen pelkkää cosplayohjelmaa ja vielä maksaakin siitä. No ehkä tuhat kävijää voisi olla määrä jos ei olisi ollut äitienpäiväviikonloppu (ja Turku :P), Desuconin ja Mimiconin läheisyydet sun muut. Mutta silleen tuo 800 kävijää kuulostaa just semmoiselta mitä olisin itse veikannut. Plust tietysti ne aktiivisimmat cosplayskenevaikuttajat, jotka olivat tapahtumassa töissä tai muuten ei-kävijöinä.

Koska vaikka kuka heittäisi hulluja veikkauksia kymmenistä tuhansista cosplayharrastajista, niin se ei paljon mieltä ylennä siinä vaiheessa kun oikeasti puhutaan kuinka moni cosplayharrastaja oikeasti kokee olevansa ensisijassa cosplayharrastaja ja tahtoo oikeasti viettää koko viikonlopun cosplayn parissa. Tämä liittyy siihen isompaan kysymykseen, josta olen täälläkin välillä kirjoitellut, eli että kun cosplay on syntynyt toisten harrastuksen sivutuotteena ja vasta nyt alkaa seisoa omilla jaloillaan, niin ihmisiä joita ihan puhtaasti kiinnostaa _vain_ cosplay, ei ole lainkaan yhtä paljon kuin ihmisiä jotka osoittavat animefanitustaan pukuilemalla silloin tällöin tai jotka laittavat peruukin päähän coniin koska kokevat että niin kuuluu tehdä.

Mutta selvästi Cosvision osoitti, että onnistuneen, koko viikonlopun mittaisen tapahtuman pelkästään cosplayn ympärillä pystyy järjestämään. Ja kun jatkoa on vuonna 2016 jo lupailtu, ei kyseessä ollut ilmeisesti taloudellinenkaan niin valtava tappio. Eli jee jee!

Turussa oli on/off #desusää

Autoilin Turkuun töiden jälkeen ja majoituin Yacin kanssa Cumuluksessa. Vähän kävin eksyilemässä Turun keskustassa ja syömässä jossain paikallisessa pienessä ravintolassa, joka ei suinkaan ollut se sama ketjuravintola, jollaisia on kaikkialla Suomessa ja joissa on tasan kaksi annosta joita haluan/voin syödä. Oltiin siis vähän porukalla Amarillossa, mutta ihan kilttiin aikaan jo unilla ja aamulla mentiin conipaikalle taksilla kuin esimiehet, koska Turun liikenne ei houkuttanut yhtään.

Perjantai-ilta oli tosi villi Amarilloreissun jälkeen.

Yksi Cumuluksen käytävistä tuoksui ihan worblaalta. Kuka tunnustaa tehneesä pukuaan hotellilla?

Cumuluksen taiteelliset näkemykset hämmensivät minua.

Siis todella hämmensivät minua.

 (Huomaatteko miten innoissani olin siitä, että yövyin jossain muualla kuin Omppuhotellissa? Kuvasin hotellia enemmän kuin conipaikkaa)

Logomo oli tapahtumapaikkana oikein ihastuttavan monipuolinen. Cosplayn kannalta erilaisia kuvausseiniä oli tarjolla ihan julmetusti ja ympäristö muutenkin oivallinen. Kun kävijöitä vielä oli sen verran, ettei tungosta ollut, pystyi kuvaamaan melkein missä vaan. Bäkkäri oli ovikoodien takana, jotka unohdin varmaan sen sata kertaa viikonlopun aikana. Numeromuistini ei ole ilmeisesti erityisen hyvä. 

Lauantain pukunani oli kirjastopäivään valmistunut Cersei Game of Thronesista. Cersein tuima ilme sopi tosi hyvin kun seisoskelin keskellä pääaulaa tuijottelemassa pukuja kuin pahinkin pukuarvostelija. Oikeesti en nähny kunnolla koska ei ollu normaalit piilarit päässä. 

Jee jee Japsu otti Ihan Oikeita Kuvia Cerseistä, todistusaineistoa tästäkin puvusta on nyt siis olemassa!

Cersein simmut olivat kivan vihreät, nyt jos en olisi näin laiska niin kipittäisin tarkistamaan linssien nimen. Päiväkäyttöiset linssit joka tapauksessa.

Hall cosplay kisaajien valitseminen oli jännää. Aavistuksen ahdistavaa myös, sillä kisaajien etsimisaikataulu oli tiukka ja aamu sekä aamupäivä olivat todella vähäpukuista aikaa. Siis todella. Lauantaina etsiskelin pareja ja ryhmiä (alunperin ryhmiä mutta kun ryhmiä oli todella, todella vähän, niin otin mukaan myös pareja samoista sarjoista) ja sunnuntaina sitten yksilökisaajia. Erityisesti sunnuntaina huomasi, että heti puolisen tuntia etsimiseni päättymisen jälkeen ovista ja ikkunoista suorastaan tulvi ihania pukuja. Olen kuitenkin tyytyväinen valintoihini siitä pukuilijakatraasta, josta valinnat tein. Oli kauhean opettavaista etsiä pukuja ja myös pyytää kisaajia mukaan. Muutama kisaaja piti suostutella mukaan ja osa myös kieltäytyi.

Lauantaina valitsemisaika oli lyhyt osittain siitä syystä, että minun piti kipittää paneeliin Järjestäytyneestä cosplaytoiminnasta Suomessa. Puhumassa kanssani olivat edustajat OF:ltä, Pääkaupunkiseudun cosplay yhdistykseltä kuin CFT:stäkin, joten nauroin jo ennen paneelia että oletettavasti minun tehtävänäni on olla kaikesta eri mieltä kun en järjestäytymisestä niin perusta. No oikeastaan tuo summasikin omat mietteeni paneelin aikana. Järjestäytyneessä cosplaytoiminnassa on järkeä vain, jos sen hyödyt on suuremmat kuin sen aiheuttama byrokratian haitat. Cosplay-yhdistykset ja kerhot on varmasti ihan kivoja porttihuum juttuja joilla saada uusia harrastajia mukaan ja aloittelevien nuorten on helpompi selittää vanhemmilleen mitä tekevät kun taustalla on jokin organisaatio eikä että me nyt kavereiden kanssa vaan heilutellaan purjoa. 

Hei meillä oli kuuntelijoita!

Mutta itse näen tässä valitettavasti sellainen TEE KIVAA NUORISOTYÖTÄ KUNNES VIHAAT HARRASTUSTASI -mörön, josta ehkä avauduinkin paneelissa. Eli tavallaan se vetovastuu, vapaaehtoistyön tekeminen muunakin kuin vaan kaveriporukan keskinäisenä kivana juttuna pitää tiedostaa kun tämmöistä rupeaa tekemään. Ja mitä järjestäytyneiltä kanssapanelisteilta kuulin, niin ei se ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Eli siis tiivistetysti Ilona vihasi lapsia ja nuorisotyötä, koska on opettaja. Mutta samaan hengenvetoon kyllä myönnän, että jos en olisi tekemässä coneja, niin varmaan istuisin jossain Kuopion Cossaajien hallituksessa ihan innoissani parantamassa paikallista cosplaymaailmaa.

Mutta niin, oli kivaa paneloida ja etukäteispäätöksestä huolimatta Kyuu ja minä oltiin melkein kaikesta ihan samaa mieltä. Ei saatu tappelu aikaa, huono paneeli. Mutta oli kivaa, paneloisin uudestaankin jos joku joskus pyytää mukaan. (Vitsissä pitää tietää että paneloin Mimiconissa viikko myöhemmin kahteenkin kertaan. Paneloida ei ole tässä yhteydessä oikea sana, tiedän.)

Paneelin jälkeen kävin pitkästä, pitkästä aikaa cosplaykisassa ihan vaan katsojana. Ihan tuli äidillisiä tuntemuksia, kun näki itse valitsemansa kisaajat siellä lavalla. Ja huomasin taas, miten hyvin cosplaykisakatsomossa sanotut kommentit kuuluvat siellä yleisössä. Ne nimittäin oikeesti kuuluu. Ja se pelkästään vieruskaverillesi tarkoitettu kommentti lavalla olevasta kisaajasta kuuluu muillekin ja vaikuttaa siihen, millainen fiilis heille jää kisasta. Ja kyllä, pahimmillaan kantautuu myös välikäden kautta kisaajan korviin. No nyt oikeesti ei ollut mistään haukuista ees kysymys vaan edessä oleva rivini ihmetteli sitä, että miksi lavalla itketään kun "eihän se nyt niin iso juttu ole". Teki mieli tiristää parit empatiakyyneleet heidän niskaansa että kylläpä on! Ette vaan ymmärrä!

Cersei otti keskustassa kantaa EU-vaaleissa äänestämisen puolesta.

Desusää iski juuri kun piti liikkua kohti keskustaa, joten hurautettiin hotellien suuntaan hämyisimmällä hippitilataksilla ikinä. Euroviisujen finaali siinsi jo lähitulevaisuudessa, joten suuntasimme emme suinkaa jo toista iltaa putkeen siihen samaan Amarilloon (mutta eri pöytään!) koska tiedettiin, että siellä oli kisakatsomo. No sinne tulikin kivasti sitten lössiä ja ihania uusia ja vanhoja tuttavuuksia ja oli ihan huippuilta hurrata aina kun Suomi, Puola tai Itävalta sai pisteitä. Viettäisin illan uudestaankin!

Wuhuu kisakatsomo!

The loveliest Kairi, who I met in London back in Eurocosplay. She's such a sweerheart!

Eksyneen Yacin hakureissun jälkeen unta melkein riittävä määrä tunteja ja aamupalan kautta tällä kertaa autoillein conipaikalle. Sunnuntain pukuna oli Frostbitessa debytoinut Danganronpan Junko, tällä kertaa isommilla...hiuksilla varustettuna.

Koska teinipeili on paras ja paras

Sunnuntaina aikataulu oli vielä tiukempi ja itkeä tihrustin kisaajien etsiessä. Mutta onneksi niitä kuitenkin löytyi vaaditut kahdeksan ja pääsin itsekin istahtamaan coniohjelmien pariin kahden luennon verran.

Nuo tupeeratut villakoirat eivät muuten suinkaan edelleen ole muovipussissa selvittämättöminä...

Livetwiittaaminen luennolta tai tapahtumasta on jännää. 140 merkkiin ei tule analysoitua juttuja kovin syvällisesti vaan enemmän mennään fiilispohjalta. Kuten esimerkiksi tässä fiiliksiäni Miehenä cosplayn maailmassa paneelista:

No vähän rakentavampana palautteena ohjelmasta paistoi viimeistelemättömyys ja se, ettei suurin osa asioista liittynyt oikeasti siihen MIEHENÄ cosplay maailmassa olemiseen. Olisin halunnut analyyttista syväluotausta siihen miten miesten cosplayongelmat, cosplayodotukset, fiilikset sun muut eroaa naisten vastaavista tai siitä mikä on cosplayskenen normina.

Mun viikonlopun selfieteemana oli tämmönen ironinen duckface (featuring Anette)

huomaatteko, ihan on ironisesti taas ankkailme.

Jäin samaan saliin vielä kuuntelemaan Cosplaysta ja itsetunnosta. Ja nyt selkeästi kärsin siitä, että en kirjoittanut siitä twitteriin mitään, koska näin puolentoista kuukauden jälkeen olen vähän että hmmmm, mistähän koko luennolla oli edes kyse. Tai no ei, muistan viihtyneeni kyllä siellä, mutta jokin siitä syvimmästä analyysista jäi vielä puuttumaan. Ehkä se johtuu siitä, että tuo aihe on pintapuolisesti niin useasti jo käsitelty, että olisi mahdollistanut vielä jotenkin syvällisemman käsittelyn. En tiedä. Anteeksi ihanat luennoitsijat kun en osaa tämän rakentavampaa palautetta antaa, kun en tajunnut heti kirjoitella mietteitä muistiin.

Tää on se "Apua löysin Euroviisuvoittajan ja minua naurattaa niin että pissaan housuuni" -ilmekuva.

Ja tässä "Olen aina luonnollinen ja kaunis kun puhun kameralle" -ilmeeni. (kuva Marko Holmberg)

Pinkkipäät. Huomatkaa miten pieni ja hentoinen Rimppu on miun rinnalla. Se johtuu varmaan vaan tuosta tukasta.

Ainiin konsertti! Kivasti kävin siitäkin loppuosion kuuntelemassa ja upealtahan se kuulosti!  Juontajista en ollut ihan varma, eivät olleet ihan ehkä minun teekupposeni. 

Konserttiyleisöä

ja päättäjäisiä

ja jotain daameja pukkarissa.

Yaci ihanasti kuvaili minua hiukan hämmentävien ikkunoiden lomassa ja sitten olikin aika vaihtautua siviili!ilonaksi ja odotella että kaikki kyytiläiset pallottelivat päättäjäisten jälkeen autolle. Kuusi-vatun-tuntia myöhemmin yhdeltä yöllä Puijon torni onneksi häämötti ja maanantain työpäivästäkin selvisin ihan kunnialla. Mutta ei ihan heti kyllä uudestaan Turkuun.

Oispa jo koti zzzz

Mutta Turussa oli siis kivaa ja Cosvision oli tapahtumana oikein kiva, sen mitä sitä taas työläisenä pääsi näkemään. Aulan myyntipöytäosio tuli tutuksi kun siellä stalkkasin potentiaalisia kisaajia ja se oli varsin toimivan oloinen ratkaisu. Tiloista tykkäsin ja ohjelma oli sellaista, että olisin itse voinut olla kuuntelemassa ja katselemassa kaikkea. Ja päätellen salien täyttöasteesta niissä ohjelmissa joissa olin (Jopa meidän paneelia oli katsomassa reilusti luokallisen verran ihmisiä!) muitakin ohjelmat kiinnostivat.

Selkeästi pelkästään cosplayhin keskittyvälle tapahtumalle on Suomessa tilausta, ja kun järjestämisessä puitteet toimii näin hyvin, ei voi jäädä kuin mielenkiinnolla odottamaan millainen Cosvision vuoden 2016 keväällä on tarjolla!

Ottakaas loppuun vielä Yacin ottamia ja editoimia Junko kuvia. Lisää tipahtee varmaan tuonna facebookin puolelle tässä jossain vaiheessa! Käykää tykkäilemässä! Facebook huutaa minulle jatkuvasti kuinka parempaa elämäni tulee olemaan kun rikon maagisen 500 tykkäyksen rajan, halun kuulla millaiset fanfaarit siitä seuraa ja tippuuko katosta konfettia ja shampanjaa. Parempi ois.

tl;dr: Cosvisionissa oli kivaa, paitsi Turku.

Ilona

Summary: Con report about Cosvision that was long long long time ago. Well almost two months ago.Whole weekend about cosplay was great eventhough it was on the other side of the country :P

Tuomariulinaa cosplayskenessäni, MIKÄ YLLÄTYS!

Jos tämän takia nyt jää hääkengät ostamatta tai kukat tilaamatta, niin voi jumpe. Mutta kun iski tarve oksetaa taas jotain tekstiä ulos niin menköön.

Takuuvarmasti kuin säät kylmenevät juhannukseksi, saatiin tähänkin conivuoteen ulinaa cosplaykisojen tuomareista ja siitä miten he 

a) palkitsevat aina kavereitaan

b) eivät oikeasti ole ammattitaitoisia

c) ovat kaikissa kilpailuissa aina ne samat

Tämä ei ehkä ole aivan yhtä loppuunkaluttu aihe kuin cosplay ja ulkonäkö, mutta melkein. Toisaalta tämä on myös aihe, joka varmaan jokaisen uuden harrastajaikäryhmän pitää  käsitellä, kritisoida, kommentoida ja luultavasti päätyä aina sitten niihin samoihin päätelmiin kuin kaikki aikaisemmat harrastajat. Melkein tekisi mieli väittää, että en ole itse muuten kirjoittanut pelkästään tuomareista tai tuomaroinnista koskaan, joten menköön nyt. 

(jaadi jaadi nämä vaan omia mielipiteitäni, ei voi oikeasti yleistää koskemaan Aina ja Kaikkia tilanteita tai kisoja)

Miten cosplaykisojen tuomarit valitaan ja keitä tuomarit ovat?

Jokainen cosplayvastaava valitsee cosplaytuomarinsa parhaaksi näkemällään tavalla, mitään yleispäteviä ohjeita tai vaatimuksia ei ole. Perstuntumalla kaikki vastaavat pyrkivät siihen, että tuomaristossa olisi erilaisilla taidoilla varustettuja pitkän linjan pukuilijoita, mutta toisaalta mukana voi vaikka olla pukuompelija, joka ei varsinaisesti harrasta cosplayta tai teatterin asiantuntija, joka ei itse cossaa. Olen itse tuomaristoa valitessani pitänyt aina pääpainon kuitenkin harrastajissa.

Suurin osa tuomareista pyydetään mukaan. Kun itse esimerkiksi valitsen EuroCosplay karsinnan tuomaristoa Desuconiin, pyydän yleensä muutamaa aikaisempien vuosien edustajaa sekä muuten pitkän linjan tuomarikokemuksen omaavaa pukuilijaa, joilla on jo aikaisempaa tuomarointikokemusta. Cosplayvastaaville jää aika hyvä näppituntuma siitä, ketkä ovat tuomareina hyviä, reiluja ja fiksuja myös kisaajia kohtaan, eikä huonoja tuomareita todellakaan tapahtumissa nähdä montaa kertaa. 

Ei tarvitse mennä kovin monen vuoden taakse, kun cosplaytuomareina oli etupäässä tapahtumien kunniavieraita (jotka eivät välttämättä tienneet cosplaysta mitään) tai sponsoreita (jotka myöskään eivät tiedä cosplaysta mitään ja tuppaavat valitsemaan suosikkihahmojaan voittajiksi). Nykyinen systeemi, että tuomarit ovat oikeasti harrastajia, jotka ymmärtävät miten pukuja tehdään, on jättiharppaus parempaan suuntaan. 

Mutkun aina samat tuomarit!

Jos käytän mennyttä Desuconia esimerkkinä, oli kolmen kisan tuomaristossa yhteensä viisi tuomaria, jotka eivät aikaisemmin ole tuomaroineet Desuconissa. Muutamana aikaisempana vuotena olen laittanut julkisen haun, jolloin kuka tahansa voi ilmaista kiinnostuksensa päästä cosplaytuomaroimaan, tällä kertaa poimin tuomarit pääosin stalkkauslistaltani sellaisista ihmisitä, joilla tiesin olevan taito tehdä upeita pukuja, omaa kisakokemusta sekä varmasti uusia näkökantoja tuomarointiin. Ensi vuonna todennäköisesti laitan taas julkisen haun, koska mielelläni otan uusia ihmisiä testaamaan tuomarointia ja kokeilemaan, onko se se oma juttu. 

Jos cosplaykisatuomarointi kiinnostaa, niin varmin tapa päästä tuomaroimaan on ottaa suoraan yhteyttä conin cosplayvastaavaan ja esitellä itsensä, asiansa ja sen miksi olisi hyvä cosplaytuomari (millaiseen kisaan).

Kaikki harrastajat kun eivät ole hyviä cosplaytuomareita, kaikki eivät tuomaroinnista nauti tai tahdo sitä tehdä. Ihan samalla tavalla kaikki eivät tahdo kisailla. Ja se on ihan okei. 

(Tämä oikeastaan oma vastaukseni nyt kaikkien huulilla olevaan "Minne kaikki cosplaykisaajat ovat kadonneet?" kysymykseen: Kaikkia ei se kisaaminen kiinnosta, ei se haittaa, ei tarvitsekaan! Suomen cosplayharrastus pysyy oikein mainiona ilman, että jokaisessa conissa on cosplaykisaa tai jokaisessa kisassa 30 osallistujaa! Ehkä kirjoitan tästä vielä lisää kun rykäisen tekstintynkää Desuconista) 

Itse en esimerkiksi pari vuotta sitten pitänyt itseäni erityisen hyvänä tuomarina, mutta olen hiljalleen tietoisesti harjaannuttanut tuomarisilmiäni ja nykyään tykkään tuomaroida. Tänä vuonna olen tuomaroinut Yukiconissa ja Mimiconissa, ja mieluusti otan vastaan kritiikin kummasta hyvänsä kilpailusta. Ja jokaisen "kaverit voitti" syytöksen kanssa, ottaen huomioon, että pitkästä aikaa kisassa palkittiin aika paljon tyyppejä, jotka eivät olleet minulle edes tuttuja ;)

Kisaajia on Suomessa vähän, hyviä ja halukkaita tuomareita vielä vähemmän. Tuomarointikokemusta saa vaan daaaa tuomaroimalla, joten näkisin päinvastoin olevan etua kisaajille, että käytössä on samoja tuomareita, eikä jokaiseen kisaan heitetä kokemattomia tuomareita hoitamaan hommaa.

Mutkun kaverit voittaa aina

Jo pelkästään minun kuuden harrastusvuoteni aikana tästä on väännetty kättä ainakin neljä kertaa. Kun tuomaristossa on ihmisiä, jotka tuntevat kisaajat. Että ei voi olla reilu kisa ja aina näyttää ne kaverit vaan voittavan. 

Noh, faktahan on se että kaikki aktiivisemmin Suomen cosplayskenessä pyörivät ihmiset tuntevat toisensa tavalla tai toisella. Mitä pidempään olet harrastanut, sitä todennäköisemmin tunnet kaikki pidemmän aikaa harrastaneetkin ja jos teet juttuja skenessä, oli se sitten blogin kirjoittaminen, tuomarointi, kisaaminen, coneissa muuten vaikuttaminen, niin sinut tunnetaan. Ilmeisesti osalle tämän "kaverin" määritelmäksi kyllä riittää se, että tuomari ja kisaaja ovat facebookkavereita tai heidät on nähty kertaalleen yhdessä kaljalla. 

Oli kaveruus sitten minkä tasoista tahansa, lähtökohtaisesti se ei vaikuta tuomarointiin. Tuomarit tuomaroivat puolueettomasti ja tarvittaessa myös jääväävät itsensä jos kokevat, että eivät pysty johonkin kisaajaan puolueettomasti suhtautumaan. Tätäkin on siis tehty, tuomarit osaavat kyllä suhtautua itseensäkin kriittisesti.

Tai oikeastaan minun tekisi mieli sanoa, että kaveruus voi korkeintaan vaikuttaa kisaajan kannalta negatiivisesti, eli jos olet seurannut vierestä miten kisaajakaveri kiroilee pukunsa kanssa vaikka siellä facebookissa, niin luultavammin osaat kiinnittää huomiota juuri niihin puvun huonompiin kohtiin. Ja koska tätä kaveriulinaa tulee aina, ei kukaan tuomari Suomessa kehtaisi valita kaveriaan sijoittuneiden joukkoon ilman, että sille oikeasti olisi perusteita. Koska sen jälkeen ei todennäköisesti tuomaroisi enää missään. 

Ainoita tuomaroinnin osa-alueita, joissa tuttuus voi oikeastaan vaikuttaa (kumpaan tahansa suuntaan) on ne karsintakilpailut, joissa arvioidaan myös edustavuutta ja sitä, olisiko kisaaja hyvä edustaja Suomelle. Tästäkin syystä ECC-karsinnan jokainen kisaaja saa esitellä itsensä jo ilmoittautumisvaiheessa kirjallisesti ja tuomaristo tutustuu kisaajien teksteihin ennen tuomarointia, mutta toki siitä julkista blogia pitävästä tai samassa conissa työskentelevästä tutusta osaa helpommin sanoa, millainen tyyppi on kyseessä ja millainen edustaja hän olisi. Toisaalta myös siis siihen suuntaan, että tietää miten kovasti tuttu stressaa, miten helposti jättää puvun tekemättä tai miten ujo on vieraassa seurassa, eli mikään automaattinen plussa se tuttuus ei missään nimessä ole.

Yleensä ratkaisuksi tähän tuomareiden ja kisaajien läheisyyteen tarjotaan tuomareiden tuomista ulkomailta. Tässä lähinnä ongelmana on tietysti raha, eli harvassa on sellaiset conit joilla on varaa (tai halua. Desucon käyttää rahansa japanilaisten kunniavieraiden tuomiseen, ei cosplaytuomareiden) tuoda ulkomaisia tuomareita. Itse ehdottomasti kannatan ulkomaisten vahvistusten käyttämistä aina kuin vain mahdollista, mutta on ihan turha kuvitella, että se ratkaisisi asiaa kokonaan. Ja tavallaan se on myös ongelman kiertämistä, tärkeämpää olisi varmaan tehdä tuomaroinnista vielä läpinäkyvämpää ja varmistaa, ettei tämmöistä harhakuvitelmaa kavereiden pärjäämisestä tulisi. (plus ihan kuin ulkomaalaisten cossaajien tuttuja ei myös voisi olla kisassa mukana)

Mitä cosplaytuomarilta vaaditaan?

Ulisijat Kritisoijat tuntuvat usein vaativan, että esityskisojen tuomareilla pitäisi olla vähintään teatterikorkeakoulun paperit taskussaan ja pukukisaan pitäisi päästä tuomaroimaan vain vaatetusalalta koulutuksensa saaneita henkilöitä. 

Höpö höpö. 

Tuomareilta vaaditaan oikeastaan vain jonkinasteista tietämystä siitä, miten cosplayasuja tehdään sekä kykyä puolueettomasta arvioimaan pukuja ja esityksiä. Tästä varmasti voidaan käydä pitkällisiä keskusteluja, että miten cosplayharrastajan ja harrastamattoman ihmisen tuomarointi eroaa toisistaan. (Ja minä niin haluan tehdä tästä vielä jokus kokeen!). Itse olen aina mieluummin kanssaharrastajien kuin esimerkiksi pukuompelijoiden tuomaroitavana, koska cosplaypuvut eivät kuitenkaan ole perinteisiä ommeltuja vaatteita. Samoin cosplayesitykset eivät ole teatteriesityksiä, vaikka niissä paljon samoja elementtejä onkin. Periaatteessahan kuka tahansa voi arvioida cosplayasua tai -esitystä, mutta pääsääntöisesti harrastajien mielipidettä arvostetaan enemmän kuin puskista tulevaa ei-cossaajien huuteloa.

Cosplaytuomareiden ei tarvitse olla itse mestareita kaikessa. En itse ole ompelemisessa erityisen taitava, mutta näen kyllä vetääkö jokin sauma vai ei. Ei tarvitse olla proppimestari, että näkee onko propin pinta hiottu siliäksi vai onko se ihan kuprulla. Toisaalta taas erityistietämys jostain alasta antaa mahdollisuuden nähdä asioita tarkemmin ja kiinnittää huomiota sellaisiin yksityiskohtiin tai työskentelytapoihin, joita muuten ei huomaisi.

Mutkun tuomariston suosikkihahmot voittaa aina?

Ei, cosplaytuomareiden suosikkihahmot eivät voita, yleensä päinvastoin kun niiden suosikkihahmojan designista on itse niin selvillä, että kaikki virheet suorastaan pomppaavat silmille. Hei nyt muuten muistin, olen kirjoittanut tuomareista sittenkin aikaisemminkin! Tuomareiden julkistamisesta voit lukea täältä.

Samalla tavalla myöskään tuomariston suosikkisarjat eivät voita. Toki tämä riippuu tuomareista, mutta pääsääntöisesti kaikki tuomarit tekevät etukäteistyötä ennen conia tutustuen kisaajien sarjoihin ja hahmoihin. (paitsi hall tuomarit koska noh, sarjoja ei voi tietää etukäteen) (Tämän takia tuomareille toimitetaan hahmolistat etukäteen) Tällöin tuomareilla on käsitys muistakin kuin vaan siitä omasta suosikkisarjastaan tai puvustaan. Tämän takia itse pyrin ottamaan tuomaristoon mukaan tuomareita, jotka esimerkiksi katsovat animea aika paljon, ettei ihan kymmentä sarjaa tarvitse maratoonata ennen conia. Toisaalta taas hyvä cosplayesitys aukeaa myös sarjaa tuntemattomallekin.

Loppuuko ulina koskaan?

Kyynisesti tekisi mieli sanoa, että ei. Jokainen cosplayikäpolvi käy tämän saman keskustelun läpi ja jokainen aikaisempi ikäpolvi pudistelee päätään että eikö tästä jo keskusteltu. Edellisestä ulinasta taitaa muuten ollakin jo hetki, ellei sitten jopa jo kaksi vuotta, kun oma ECC-karsintavoittoni oli aivain selvästi kaveripeliä eikä mitään muuta.

Sinällään tämä ulina on tarpeellista, koska se pakottaa aina välillä miettimään cosplaytuomaroinnin toimintatapoja ja avaamaan niitä myös uudelleen. Eli sinällään en näe tarpeellisena kritiikin hiljentämistä, sen sijaan varmasti jotain keksitään millä se ei perusteettomasti aina leimahtaisi liekkeihin jokaisen cosplaykisan jälkeen. 

Avoimuus ja läpinäkyvyys myös tuomaroinnissa on varmasti yksi tapa viedä asiaa eteenpäin. Suuri osa cosplaykisoista jo julkaisee tuomaristonsa (etukäteen) ja se varmasti lisää yleisön tietoisuutta siitä, ketkä tuomareina ovat ja myös millä meriiteillä. Kisojen jälkeinen ulina tuntuu hyvin harvoin tulevan itse kisaajilta. Kisaajat saavat tuomariston perustelut niitä halutessaan ja tuntevat tulleensa kohdelluksia ihan reilusti. Tätä avoimuutta ei mielestäni voi tai tarvitse ulottaa kaiken kansan nähtäväksi, eli että tuomaroitiperustelut kirjattaisiin vaikka kaikkien kisaajien osalta näkyville kehuineen ja haukkuineen. 

Esimerkiksi EuroCosplay -karsinnassa tuomaristolla on käytössään pisteytystaulukko, mutta siihen turvaudutaan vain mikäli tuomarointi on erityisen tiukkaa. Toisiko pistemäärien julkaiseminen yhtään sen enempää avoimuutta hommaan, epäilen vahvasti. Yleisesti ottaen kisoissa top kolmosesta julkaistaan parin lauseen mittaiset perustelut, joissa tuodaan esille pukujen/esitysten hyviä puolia. En halua nähdä sellaista kisaskeneä, että kirjattaisiin myös ne huonot puolet tai ruodittaisiin yksityiskohtaisesti eroja muihin sijoittuneisiin. 

Niin ja tosiaan taas muistutus siitä, että cosplaykisan tulokset ovat vain juuri siinä cosplaykisassa juuri sen tuomariston päätöksiä. Tätä olen koittanut toitottaa jokaisessa cosplaykisaamista koskevassa päivityksessäni. Jokainen cosplayvastaava tekee mieleisensä kisat myös sääntöjen ja tuomarointien suhteen ja jokainen tuomaristo tekee päätöksensä juuri sen kisan kisaajista niistä lähtökohdista, joita juuri sillä tuomaristolla on. Mitään ultimaattista tuomarointiperustelistaa, jota jokaisessa conissa käytettäisiin tai jonka perustella kisaajat esimerkiksi eri kisoista voitaisiin pisteyttää toisiinsa, ei ole. On ihan normaalia ja okei, että kaikki eivät ole tuomariston päätösten kanssa samaa mieltä, erityisesti jo pukuja katsellaan vain sieltä pääsalin kahdenneltakymmeneltä riviltä tuomareiden lähietäisyyden sijaan. Jos muuten olette vailla tekemistä ettekä ole lukeneet parin vuoden takaista kisapäivitystäni, niin lukekaa, siellä on tuomarointijuttuja kisaajanäkökulmasta.

Ilona olet väärässä!

Ei ole mahdollista, olen aina oikeassa kaikessa mitä blogiini kirjoitan, paitsi jos unohdin  jotain oleellista. Kerro toki lisää, kommenttiboksi on olemassa juuri sitä varten :)

Erityisen mielelläni kuulisin, miten teidän lukijoiden mielestä cosplaytuomarointi voitaisiin parantaa tai onko se edes tarpeellista. Eikä tämä pyörä ole jo keksittyä ja puhuttu läpi niin monta kertaa, että jatkossa vaan linkkaillaan kaikki vanhat aniki-ketjut, coniblogikommentit ja ölinäcosplayn ölinä niille, joilla on aiheesta kritiikkiä? 

Ja toki kisaajille tässä heitän myös palloa. Jos ikinä koet, että sinua on tuomaroinnissa kohdeltu epäreilusti, niin vuosien jälkeen aiheesta huutelu ei ihan kauhesti auta, sen sijaan heti conin jälkeen cosplayvastaavalle asian ilmaiseminen voi saada asioita aikaankin.

Ilona

Summary: Me ranting about stuff. Once more. (with feeling)

Juuh elikkäs niin blogikin on olemassa

Oon varmasti jossain vaiheessa vannonut, etten tee koskaan päivitystä, jonka tarkoituksena on vain tiedottaa, että olen elossa. 

No toisaalta olen varmaan jossain vaiheessa vannonut, että minun vastaavuusaikanani ei kisalavoilla nähdä mitään extempore laulu- tai tanssiesityksiä, joten ei kai tämän toisenkaan periaatteen rikkomisesta ole mitään haittaa. 

Eli moi, oon elossa. Tuossa näyttäisi neljä päivitystä ainakin odottavan viimeistelyä ja julkaisua, joten toivottavasti blogikin on elossa tässä kuussa. Sananen olisi sanottavana niin Cosvisionista, Mimiconista kuin juuri päättyneestä Desusta, vapun pukuiluakin pitäisi kommentoida... 

Blogin äärelle istahtamista ovat estäneet niin oikeastaan vasta tänään päättyneet #ihanaope hommad, desujärkkäilyt kuin talonrakennus ynnä häähumu yhdistettynä WCS-pukujen taiteilemiseen. Noista tosiaan vasta kaksi on tätä kirjoittaessa takanapäin, joten katsotaan missä vaiheessa oikeasti havahdun sellaiseen hetkeen, että voin ottaa blogiaikaa ilman suunnattoman huonoa omaatuntoa. 

Ottakaapa nätti kuva desusunnuntailta sitä hetkeä odotellessa:

Ilona

Summary: yep I'm still alive and hopefully blog will be alive too again someday. Soon. Maybe