27 July 2011

Rinoan tanssitusta ja julkicosplayaamisen tuskaa


Viime päivityksen ranttaamisen jälkeen kuvapäivitystä! Oon ihan täpinöissäni kommentoinnin määrästä ja laadusta, jatkakaa samaan malliin < 3 

Nyt on vuorossa ihan hom--psuisen paljon kuvia, kun en vaan osaa karsia näitä. Voisi varmaan hankkia jonkin DA-tilin, jonne näitä tilittää, mutta hah, minun blogi, joten saatte kestää minun pärstää!

Hey, you're the best looking guy here. You wanna dance with me?

Rinoa ei ole DesuTalksin jälkeen unohtunut. Mekko on yhtään liioittelematta roikkunut siitä helmikuusta asti vaatekaapin ovessa tai eteisen naulakossa odottamassa, että milloin pääsee ulkoilemaan. 





 Peruukki on ollut valmiina ja kengätkin modattuna. Jostain syystä en vaan ole saanut aikaiseksi puvun päällepukemista. Keväällä taisi piilolinssit puuttua ja sitten taas kuvaaja/innostus/aika teki tepposiaan. Nyt kuitenkin kesäilta Kuopion Valkeisenlammella kutsui ja varsin näpsäköitä kuvia tuli. Piilolinssien suhteen olikin viimeinen hetki kuvauksille, ruskeat piilarit menivät kivasti palasiksi kun otin ne päivän jälkeen pois. Olinkin kyllä pitkittänyt niiden elinikää Desusta asti, vaikka kuukausilinssit olivatkin.





Valkeisenlampi on ihan Kuopion keskustan kuppeessa oleva, pari vuotta sitten kunnostettu lampi puutarha-alueineen. Lammen reunoilta löytyy niin koiran ulkoiluttajia, lenkkeilijöitä, pikkulapsia, animehörhöjä piknikillä ja teinejä (sekä vähemmän teinejä) juomassa taikajuomia. Kivasti kivoja kuvausympäristöjä ja illalla valo ihanan pehmeää. Kuuma oli kyllä taas peruukissa ja sukkahousuissa, mutta naama ei ihan sentään valunut pois.




Puku on itseasiassa ihana päällä, kengätkin olivat vain vähän epämukavat. Mekko on pikkaisen tilavampi kuin alunperin, kun helmikuusta on jonnekin hävinnyt sen seitsemän kiloa, mutta ei tuo vielä ihan kamalalta säkiltä näytä. Jälleen yksi puku sinne ”voi pitää joskus uudestaankin” –laatikkoon.






Rinoaan hahmona miulla on vähän viha/rakkaus –suhde. Kasin naisista Rinoa on ehkä Selphietä lukuun ottamatta se vähiten sydäntä sykähdyttävä hahmo, mutta leading ladyna neitiin kuitenkin pelatessa kiintyi kovasti. Koko kasihan on puhdasta rakkautta, joten on Rinoassa, ja jopa Selpihiessä, paljon ihanuuttakin. Jokin Rinoassa kuitenkin jurppii, ehkä se on se perus ”mutkun Squallin pitäis olla mun husbando eikä minkään Rinoan” –syndrooma. Kuvatessa kyllä tykkäsin Rinoasta, kun ilmeillä sai leikiteltyä paljon enemmän kuin monella eeppisemmällä hahmolla.






Ironisesti heti kun kirjoittelen cosplayahdistelusta, sain kokea millaista ahdistelua saakaan, kun cosplayaa julkisella paikalla. Vaikka Rinoa onkin minun mielestä ihan perusmekko, niin kyllähän se kuvaaminen herätti huomiota ja saatiin kuvaajan kanssa jonkin verran kommenttia. Twitter tiivistäköön parhaat kommentit: 



Näidenkin kommenttien jälkeen herra tahtoi vielä yhteiskuvaan. #cosplay.fi juonittiin jo tämän kuvan lähettämistä paikallislehteen sopivalla kuvatekstillä varustettuna, kuten: Homot juhlistivat kesää puistossa (kuvan tyttö ei liity tapaukseen)?

(ai niin joo, sorruin muuten tosiaan tötteröön. Reaaliaikaista cosplayangstia voi seurata siis sieltäkin tosi kryptisen nimimerkki iloedeae -takaa)

Repeilin näille siis aivan kympillä, ei ahdistanut oikeasti yhtään. Mutta harkitsen kyllä ennen kuin seuraavan kerran pukua noinkin julkiselle paikalle tuon, tai ainakaan tuohon aikaan illasta. Kuopion torilla tahdon kyllä jotain hahmoa vielä kuvata, kunhan saavat sen torin taas kauniista kokoon. En tiedä millaista kommenttia olisi erikoisemmalla puvulla saanutkaan kuulla...







Taidan manata itselleni huonoa onnea kertomalla jotain Traconin puvusta. Päätin siis lähteä kisalavalle pöyrähtämään, sikäli mikäli siis maanantaina kerkiän kisaan ilmoittautua ennen kuin se menee täyteen. *jinx jinx, täyttyy heti*. Jos Traconin kisa olisi rajattu japanilaisiin hahmoihin, olisin mennyt mammoilemaan, mutta perhana kun taas yksi länkkärihahmo kutkuttaa Ja kun kivasti voisi muitakin samanhenkisiä supersankareita tai superroistoja näkyä, niin kasvikunta houkuttaa kummasti puoleensa. 

Uma <3 Poison Ivy, Batman & Robin

Että tämmöistä. Herpderp -ilmeilyä oli Rinoalla myös aika paljon, pitää ehkä koota niistä oma päivityksensä. 

Ilona

25 July 2011

Uliuu, kaikki conit puskaraiskausta


Ilona-täti vähän ragettaa nyt. Katsotaan onnistunko etenemään poukkoilevan loogisesti vai enkö. Pakollinen disclaimer kuinka nämä on vaan minun omia ajatuksia ja saa olla eri mieltä ja blaa blaa blaa.

Kaikki (not) ovat varmaan lukeneetkin Turun Sanomien kivan kesäisen artikkelin Animeconista. (tai noh, cosplaytapahtumista yleensä) No jos ette, niin lukekaapa. Artikkelin itsessään voi jättää toki omaan arvoonsa, skandaaliahan tuolla vaan kärkytään ja harrastajat voivat sivuuttaa sen olankohautuksella. Toimittaja on selkeästi nähnyt vaivaa Anime-lehteä referoidessaan, conikansaa jututtaessaan ja nähtävästi myös Anikin kauhutarinoita lukiessaan, mutta eihän tuo mitään erityisen uutta ole yhtään silmiään tai korviaan aukipitävälle harrastajalle. Ei japaniharrastajat ole mikään lasikupla, vaan ihan samat ongelmat, lieveilmiöt ja häiriintyneet tyypit tämänkin porukan keskuudesta löytyvät, kuin mistä tahansa muustakin yhteisöstä.

Mietitäänpä hetki, millainen kuva cosplaysta harrastuksena jää niille äideille, isille ja kumminserkun kaimoille, jotka ovat kuulleet Cilla Cosplayaaja 14-v:n olevan tämmöisesti kivasta ja viattomasta pukuleikistä kiinnostunut. Näinpä. Kiitosta vain Turun Sanomat ja onneksi itse en ole siinä iässä, että olisin selitysvelvollinen omista conivaatteistani.

Toki asioista pitää puhua ja nostaa kissaa pöydälle silloin, kun siihen on tarvetta. Hyssyttely ei auta ketään ja jokainen _oikea_ ahdistelutapaus pitää käsitellä, mutta suurelle yleisölle sen kuvan antaminen, että on jotenkin poikkeuksellista että ”Alkuviikosta Turun poliisin tietoon ei ollut tullut ahdistelutapauksia Animeconissa” on jo naurettavaa. Hysterian luominen harrastajakunnan ulkopuolelle samalla kun yhteisön sisällä on näitä hyssyttelytapauksia, aiheuttaa pikkaisen ragea.

Cosplay-skenen ulkopuolella on ollut paljon polemiikkia naisten pukeutumisesta ja sen vaikutuksesta ahdistelun määrään tai raiskatuksi tulemisen todennäköisyyteen. Imo kyllä se oma käyttäytyminen ja pukeutuminen (ainakin cosplaypiireissä ja ainakin henkisen) ahdistelun määrään vaikuttaa, MUTTA  ilman muuta niissä _oikeissa_ (cosplay)ahdistelutapauksissa vika ei todellakaan ole pukuilijan, oli tällä sitten päällä mitkä tahansa narubikinit. Ihan yhtä väärin se käsiksi käyminen tai muu fyysinen ahdistelu on, oli päällä sitten paljastavaa cosplayta tai ihan normivaatteet. Samat lait ne pätee conissa, kuvaustuokioissa tai muissa harrastetapahtumissa, kuin Suomessa nyt yleensäkin. Eikä tämmöisistä tapauksista kertomiselle tai niiden käsittelylle pitäisi aiheuttaa mitään kynnystä tai uhrille fiilistä, että tässä nyt pitää vaan kärsiä, ettei harrastuksen maine mene.

Mutta kun olen tässä jo kahdesti käyttänyt _oikea_ ahdistelutapaus –termiä, niin tässähän päästään helposti myös sinne toiseen ääripäähän, jota Turun Sanomatkin vähän kalasteli; että tulkitaan jokainen kommentti ja jokainen katse maailmaa musertavaksi ahdistelutapaukseksi. Jossain se raja kulkee, millaista käytöstä muiden puolelta ei tarvitse missään nimessä kestää, conissa tai sen ulkopuolella. Mutta minun mielestäni cosplayaajien pitää kuitenkin valmistautua kestämään jotain siellä sen rajan vähemmän laittomalla puolella. 

Narubikineissä esiintyvän cosplayaajan on mielestäni aivan turha itkeä siitä, että saa (vastakkaiselta sukupuolelta) vihjailevia kommentteja omasta ulkonäöstään, että conipaikalla joku katselee tissejä ja/tai persettä tai että joku ottaa salakuvia (näistä kerroinkin jo omaa mielipidettäni täällä). Kaikki naiset huori--- Eikun siis oikeesti, ei kukaan normaalijärkinen ihminen pukeudu paljastavasti/pornahtavasti/hentai-hahmoksi/younameit ilman, että on varautunut siitä seuraavaan huomioon. Tai ehkä tämä riippuu normaalijärjen määritelmästä. Tai sitten olen ainoa joka vaan rehellisesti nauttii siitä huomiosta, mitä puvuillaan saa. On ihan naurettavaa wannabe-feministeilyä sanoa, että naiset saisivat pukeutua ihan miten vaan ja kaikki miesten kommentit siitä on karmeaa sovinismia ja suorastaan laitonta. Varmaan jossain utopiayhteiskunnassa näin voisikin olla --- oh wait, jos utopiayhteiskunta tahtoo toimia, sen jäsenten pitää lisääntyä, niillä pitää olla hormooneja, insert seksuaalissävytteiset vihjailut ja muu karmean kamala sovinismi.

Cosplay vaatii vähän paksunahkaisuutta. Jos harrastat tätä julkisesti, käyt coneissa ja julkaiset kuviasi, ei kaikki kommentointi välttämättä ole ”oh ihquinta ikinä” –tasoa. Katotaan kuinka moni tämän lukemisen jälkeen taas ilmoittaa lopettavansa cosplayn minun takia, mutta kun cosplay nyt vaan sattuu olemaan harrastus, jossa on sisäänrakennettuna arvostelukulttuuri. Sitä ei ole pakko itse tukea, siitä ei tarvitse välittää ja aika pitkälti sen voi myös välttää, mutta se on kuitenkin olemassa. Kaikki eivät tule tykkäämään sinusta/sinun puvustasi/peruukistasi/tisseistäsi, ja osa niistä kertookin sen sinulle. Sinun hommanasi on sitten päästä siitä yli, ottaa opiksi tai jättää omaan arvoonsa, kommentista ja itsestäsi riippuen.

Mutta. Paljastavista puvuista puhuttaessa on se poikkeus, josta pitäisi myös muistaa puhua. Vaikka joku voikin olla sitä mieltä, että se Cilla Cosplayaaja 14-v on ihan täysjärkinen yksilö ja saa itse päättää omasta conivaatetuksestaan ja tietää kyllä mitä on tekemässä ja kestää kaikki kommentit, niin ei helvetti. Nyt ihan työn puolesta pitää _taas_ puhua sen kotiväen roolista lapsen kasvatuksessa ja myös siitä vastuusta. Kun sanoin, että narubikineissä pitää olla kanttia kestää ne kommentit, erottaa missä menee se raja mitä ei pidä enää kuunnella ja kestää, niin sitä kanttia ja tajua ei todellakaan olen suurimmalla osalla alle ... en ees tiiä minkä ikävuoden tähän heittäisin. 16? 18?  Ja kun se vielä vaihtelee; Ilona 20v ei ois pystynyt pitämään näitä Ilona26v asuja samalla asenteella. Ja siksipä en niitä silloin pitänytkään. Te rakkaat lapsukaiset kerkiätte esiintyä seksiasuissa (oh yes I said it) sitten vanhemmallakin iällä.

Tässäkin kyllä peräänkuulutan sitä keskustelua ja avoimmuutta. Niille äideille ja isille voi kyllä puhua ja selittää, miksi on niin tärkeää juuri tänä hahmona coniin päästä. Jos et osaa perustella kunnolla sen vähäpukeisen hahmon tärkeyttä, etkä mitenkään vastata niihin äidin huoliin, on puvun kotiinjättäminen ihan hyvä vaihtoehto. Ja se että ”no on siellä paljon paljastavammin pukeutuneita opettajiakin” ei sitten ole hyvä perustelu.

Ja vanhemmat, niille lapsille voi kertoa siitä, miksi ei halua nähdä omaa jälkikasvuaan vilauttelemassa pantsuja conissa (tai välttämättä missään muuallakaan), että millainen huoli vanhemmilla on ja että kieltoja ei tehdä vaan kiusallaan. Ei niitä lapsia eikä aikuisia tarvitse pelotella ajattelemaan, että jokaisen conialueen pusikon takana vaanii pedofiiliraiskuri, mutta oikeasti sen miettiminen, millaisen kuvan lapsi tai nuori itsestään antaa, ja millaista palautetta siitä voi tulla, tekisi ihan hyvää. Insert ”mutkun ei teinien / mutkun ei kalkkisten kanssa voi keskustella” kommentti ja totetan molempien olevan ihan mahdollista.

Minusta on ihana nähdä coneissa hyvin tehtyjä, paljastavia cosplayasuja itsevarmojen pukuilijoiden päällä. Sanoin jo Nekon luennollani siitä, että huomihuoran leiman voit kyllä saada otsaasi, ja nyt lisään vielä, että seksistisiä kommenttejakin saatat kuulla, mutta jos tiedostat tämän ja silti tahdot pukuasi conissa pitää, niin go for it. Pukuja on niin tuhottoman paljon, että jokaisen ei sitä bikinicosplayta tarvitse tehdä, jos ei siltä tunnu.

Tiivistettynä: 1. Älä pukeudu kuin strippari, jos et yhtään kestä alatyylikommentteja. 2. Kellään ei ole oikeuttaa käydä sinuun käsiksi vaikka pukeutuisitkin kuin strippari. 3. Jos olet nuori, älä pukeudu kuin strippari. 

Oikeastihan Ashy-boy tiivisti tämän jo paljon nätimmin.

Huh. Jatkan aiheesta kun ragetusmoodiin päässeet aivosoluni joskus palautuvat.

Ílona

ps. Sisäistä naistutkijaani kyllä kiinnostaisi tutkimus cosplaysta osana naiseuden esilletuomista ja sen suhdetta ympäröivään patriarkaaliseen yhteiskuntaan. Perhana jos vielä olisin yliopistossa, vääntäisin tästä sivuainegradun.

21 July 2011

Acon11: Spefi-Ilona ja Pris


Jos Blade Runner -elokuva on vielä katsomatta, niin nyt häpeämään ja leffa tulille ensi tilassa. Tämän näkeminen kuuluu jo yleissivistykseen.


Pris on oleillut tuolla cosplay-kansiossani jo pari vuotta odottamassa, että innostus iskee. Ja sehän iski juuri viikko ennen Finncon-Animeconia (huomatkaa miten korrektisti vaihtelen tapahtuman nimea oman vaatetukseni mukaan :D). Minusta on kiva välillä yhdistellä pukua ja tapahtumaa, eikä yhden maailman parhaan skifileffan hahmo tietenkään sopisi mihinkään muuhun listallani olevaan coniin yhtä hyvin, kuin Finnconiin. Sunnuntaikin kyllä kului siellä Animeconin puolella suurimmaksi osaksi, vaikka kävinkin välillä pyörimässä spefialueellakin. Prisin lisäksi Rachael vähän kyllä kutkuttelee cosplaylistalla, tosin yhdessä niin monen muunkin kutkutushahmon kanssa, että katsotaan milloin neidin vuoro tulee.




Pris oli aivan ihana puku tehdä. Muokkasin vanhoja paitoja, tein shortsit ja pääsin leikkelemään sukkahousuja (neljänsistä tuli lopulta mieluisat). Vanhat, jo pohjastaan puhki olleet ballerinatkin pääsivät vielä kerran palvelemaan conikenkinä, eikä kerrankin tarvinnut valittaa epämukavista jalkineista. Prisin kohdalla tukka ja meikki tietysti olivat ne tunnistettavimmat tekijät. Raskaita maskeerauksia en edelleenkään suosittele kenellekään kesäkuumalla, Grimasin rasvaliukoisilla väreillä mentiin ja ei ne mitään herkkua olleet kasvoille. Valkoinen kyllä pysyi aika kivasti, mustaa sai korjailla usein. Musta luomiväri kyllä sitoi väriä ihan nätisti.


Toki heti puvun tekemisen jälkeen kriitikko-Ilona nipottaa vaikka kuinka monesta jutusta. Oikeasti Prisillä taitaa olla päällään hihaton haalari, jonka päällä harsokangaspaita, mie tein erilliset shortsit ja paidan ja tungin harsopaidan topin alle. Peruukki on hauskasti alunperin Prissin (tupla ässällä) kaappicosplayssa käytetty, nyt se lyheni ja tupeerasin vielä reilummin. Ei se ihan just sellainen ole kuin pitäisi, jos tämä asu uudestaan lähtee ulkoilemaan, uusi tukka pitää hankkia.



Koko päivän ajan säikyttelin tuttuja, jotka eivät tunnistaneet minua ollenkaan ennen kuin aloin itse juttelemaan. Päivän aikana ei siis tullut yhtään satunnaista kaverikohtaamista tai uusiakaan tuttavuuksia, kun näytin niin pelottavalta. Sen sijaan kun aseman vessassa kävin pesemässä naaman, vaihtamassa desupaidan päälle ja päähän jättitukan, kesti puoli minuuttia ensimmäisen hei ilona –huudahdukseen. Tytti tarjosi kivaa junanodotteluseuraa. 



Molemmat viikonlopun puvut olivat pikkaisen underground-kamaa, mutta sekä Mizuhon että Prisin kohdalla ne muutamat kuvien pyytäjät tai juttelemaan pysähtyneet tuntuivatkin sitten olevan aidosti innoissaan hahmojen näkemisestä. Se on kuulkaas tarkkaa tämä tasapainottelu sopivan tuntemattomien hahmojen kanssa, ettei ihan jää huomiotta kuitenkaan. Koska sehän olisi ihan kamalaa. 



Sanoinkin jo edellisissä päivityksissä, että aconissa oli jotain erityisen ihanaa pukujen puolesta. Jotenkin desussa ja nekossa olen onnistunut stressamaan niin karmeasti, että semmoinen aito cosplayn ilo on jäänyt vähemmälle. Nyt viikossa kyhätyt puvut ihanista hahmoista tekivät osaltaan koko viikonlopustakin ihanan, varsinkin kun ei ollut mitään järjestämis- tai kisastressiä. Pitäisi vaan muistaa ostella varastoon kankaita ja peruukkeja ja olla lyömättä mitään lukkoon, niin voi tehdä viime hetken pukuja, jotka voi sitten oikeasti jättää kesken jos ne jää valmistumatta. ...tai sitten voisi tehdä niitä pukuja ajoissa valmiiksi.

Tracon on edelleen yksi kaunis kysymysmerkki. Puolet minusta tahtoo kisaamaan, toinen puoli mammoilemaan ja voi tätä valinnan tuskaa! Jään tuijottelemaan refekuvia yömyöhään saakka ja vatvomaan että mitähän tässä oikein tekisi.

Ilona

20 July 2011

Acon11: Jälki-istuntoa kaikille



Animeconin lauantaina olin melkein kuin töissä, kun pukuna oli Onegai Teacherin ihana alienope Mizuho Kazami. Sarja oli yksi ensimmäisiä animuteoksia mitä katsoin ja josta oikeasti tykkäsin, mutta tämän puvun tekeminen tarvitsi silti vähän ulkopuolista suostuttelua ennen toteutumistaan. Jostain syystä cosplayuran alussa opehahmon cosplayaaminen, varsinkin kun Mizuho nyt on semmoinen... Mizuho, ei oikein houkutellut. Jotain on ilmeisesti miun suhtautumisessa pukuilemiini hahmoihin muuttunut tai opehahmot ei enää tunnu niin tyylittömiltä (äh, englantilaiset sanoo sen paremmin, tacky), sillä minua ei tarvinnut kauhean pitkään suostutella tämä nyt kuitenkin tekemään. Ja voi että olen iloinen että suostuin, pukua oli ihana tehdä ja vielä ihanampi pitää conissa päällä.


Peruukkihan on hankittu jo ikuisuus sitten. Juuri tämmöisiä tapauksia varten ostelen potentitaalisia peruukkeja varastoon heti kun jokin hahmo alkaa mietityttämään. Kun inspiraatio johonkin hahmoon iskee viikko ennen conia, peruukin puuttuminen ketuttaa ihan vietävästi. Peruukin kanssa taistelin vielä torstaina ennen conia, kun huomasin, etten oikein osaakaan kihartaa peruukkia. Suoristamista on tullut tehtyä usein, mutta nyt kun piti saada kaksi isoa kiharaa tuonne taakse, meinasi mennä sormi suuhun. Peruukin kuitu on varmaan ainakin osittain lämpösuojattua, sen verran tujuja lämpötiloja sain käyttää ennen kuin kihartuminen tapahtui. Testasin niin rullia+hiustenkuivaajaa+lakkaa, suoristusrautaa kuin loppujen lopuksi ihan perus piippari-kiharrinta, jolla kiharat loppujenlopuksi onnistuivat. Prosessin aikana kyllä kivasti paloin myös kuituja, mutta eipä noita nähnyt kun nostin kiharoita vähän ylemmäs.  Muuten tukka oli kiinni lähimarketin hiusklipsillä, joka jäi kivasti tukan alle piiloon ja jonka piikit tunkeutuivat melkein yhtä kivasti aivoihin. 


Ainoat itsetehdyt osiot puvussa ovat liivi ja kaulakoriste. Liivikangas ei ollut fiksuin valinta, mutta kun punaista kangasta oli valmiina kotona, päätin käyttää sitä miettimättä sen toimivuutta. Ihan kivalta tuo kuitenkin näyttää, vaikka joustavuutensa takia aiheuttikin pieniä hermoromahduksia ompelun aikana. Onneksi alan oppia tukikankaiden käyttöä edes vähän, niin kauluskin suoristui kivasti.

Kaulakoriste on Fimo Cernit Premo! massaa maalattuna askartelumaaleilla, lakattuna ja liimattuna kultaiseksi maalatun softiksen päälle. Muutama lakkakerros teki korusta kivan kiiltävän, eikä maalatessa jääneet siveltimenjäljetkään näy ihan hirveästi. Kengät, paita ja hame on kaikki ostojuttuja. 


Piilolinssit vähän raivostutti. Ei näitä kyllä violeteiksi voi sanoa kuin hyvällä mielikuvituksella, ja kun kerrankin oli lasit (ei tosin omat ja vähän liian vähillä miinuksilla) käytössä, olisin ihan hyvin voinut hankkia vahvuuksettomat ja paremman väriset. Nyyh.


Sekä Mizuhon että sunnuntaisen puvun tekeminen oli jännä kokemus, kun aikaa oli todella vähän, mutta paineita vielä vähemmän. Annoin itselleni luvan heittää molemmilla puvuilla vesilintua, jos ne eivät olisi silmää miellyttäneet. Oli taas pitkästä aikaa hauska kokemus tehdä pukuja, joista ei ollut huudellut viikkokausia blogin puolella ja joista raivoaminenkin on rajoittunut irkin puolelle.  Mizuhoa valokuvattiin conissa muutamaan kertaan ja parit oikeasti hyvät keskustelutkin tuli käytyä sarjasta. Lyhyestä tekoajasta huolimatta puvusta tuli varsin näppärä ja se meneekin voi pitää vielä uusiksi joskus jossain –laatikkoon. Sinne alkaa kertymään jo ihan kivasti tavaraa.

Kuvausrekvisiitan ja pukuinnostuksen tarjosi Jaksu

Spefisti-Ilona ja sunnuntaipuku tulee esittelyyn varmaan huomenissa.

Ilona

ps. Mizuho on myös fiksu nainen.

Acon11: Turusta selvitty hengissä

Heh heh, ”selvä” -sanan käyttäminen tämän viikonlopun osalta on vähän ironista

Finncon-Animecon itsessään ei herättänyt suuria tunteita positiivisessa tai negatiivisessa mielessä, viikonloppu oli ihana conista riippumattomista syistä. Ilona-hengaajaernu tässä hei!

Melkein Turussa, säätila melko masentava.

Finncon-Animecon oli tämän vuoden coniryppäästäni se eniten ”ehkä”-sarjassa pyörinyt. Vain viikko Nekon jälkeen Turussa oleva coni, jonka mielessäni yhdistän lähinnä hengaamiseen, random fffighteihin ja vähän lisähengaamiseen, olisi tippunut ensimmäisenä pois, jos jokin coni olisi pitänyt välistä jättää. Kun majoitus kuitenkin järjestyi paremmin kuin hyvin (kiitos niidel ja hui < 3) ja Kcs:n kokous pidettiin Turussa, päätin kestää ne vajaat 6 tuntia suuntaansa, jotka junassa matkustaminen vei ja sivistää itseäni käymällä ensimmäistä kertaa elämässäni lounaisrannikolla. Turun nähtävyyksiin tai mihinkään muuhunkaan en kyllä kerinnyt tutustumaan, jokin joki siellä kyllä näytti olevan ja kyllähän se pikkaisen muistutti Kuopiota. 


Uhkaavia pilviä taivaanrannassa

Tulin Turkuun perjantaina, mutta conipaikka kutsui vasta lauantaiaamuna muutaman nukutun tunnin jälkeen. (kiitos niidelin pohjaton baarikaappi...) Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja pudistelin jo päätäni koko viikonlopun onnistumiselle, mutta onneksi sää parani selkeästi. Verrattuna Nekon karmeaan kuumuuteen oli Aconin ilma paljon siedettävämpi, vaikka lauantaiaamun kosteus kyllä aiheuttikin tiloihin trooppista ilmastoa. Yllättäen olin osannut pukeutua säätilaan sopivasti, ei ollut kylmä eikä kuuma koko viikonloppuna.

Anikissa piisaakin jo kritiikkiä conin järjestämispuolta kohtaan, eikä miullekaan hommasta jäänyt kauhean vakuuttunut olo, kun esimerkiksi naurettavan pieneen narikkaan jonottaessa kuulin viiden minuutin aikana infon vastaavan kolme kertaa ”en tiedä” ihan peruskysymyksiin. Huhupuheena kuulin perjantaina etsityistä cosplaytuomareista, vänkäreiden puuttuvista työvuorolistoista, vänkäreiden nakittamisesta myös työvuorojen ulkopuolella sekä yleisestä säätämisestä. Toki perusconikävijälle tämä säätö ei varmaankaan näkynyt. 

Random fffightia pihalla. Kuinka yllättävää.

Jollain oudolla tavalla tykkäsin yliopistosta conipaikkana. Vaikka rakennukset olivatkin jakautuneet melko pitkän matkan päähän toisistaan, paikkojen löytäminen oli välillä vaikeaa ja selventävät kartat meinasivat lähinnä vaan sotkea, oli conipaikka kuitenkin oma alueensa, jonka poikki kävellessä tunsi olevansa irrallaan normaalimaailmasta. Samasta syystä tykkäsin Bakaconin aikaisemmista tiloista. Kun en mennyt massaohjelmiin, en kokenut missään vaiheessa, että conissa olisi ollut tungosta tai liikaa ihmisiä, mutta voin kyllä kuvitella miten tuskaista olisi ollut jos koko viikonlopun sää olisi ollut sateisempi. Istuma- ja kuvauspaikkoja löytyi kivasti niin sisältä kuin ulkoakin ja kun ohjelmiin juoksemisesta en ottanut stressiä, ei yliopistoa tarvinnut kipittää päästä päähän ihan tukka putkella. 

Aurinkoa ja pihahengausta.
Ennen conia ohjelmakartta yllätti positiivisesti. Siellä oli jopa päällekkäisyyksiä mielenkiintoisilta kuulostavien ohjelmien kanssa. Toki kiinnostavista ohjelmista suurin osa keskittyi conien tekemiseen eikä animeen tai mangaan, mutta nooh, parempi sekin kuin ei ohjelmaa ollenkaan. Lauantai varsinkin näytti ohjelmatykitykseltä, mutta olen oppinut itsestäni jo sen verran, että yleensä conissa väsähdän saleissa istumiseen varsin nopeasti, enkä nytkään ottanut mitään stressiä ohjelmien näkemisestä. Cosplaykisat jätin kokonaan välistä, kun kisaan jonottaminen oli jo pelkästään ajatuksena ihan kuvottava. 

Ihana Hoothoot ja sienet.


Päädyin lauantaina sitten katselemaan Janne Elffi Rusasen Proppien rakentamisen lyhyttä oppimäärää, Antti Myyrän Yksityinen tekee conitkin paremmin -esitystä ja Lassi Väänäsen Maailmanlopun conia. Kaikki ohjelmat olivat mukavaa seurattavaa, joskaan mitään uutta niissä ei minulle ollut. Elffin luento oli uudistettu versio jo kertaalleen kuullusta proppeilusta Bakasta, Antin kanssa kaupallisista coneista on tullut juteltua jo muutenkin ja Lassin kanssa keskustelin tulevasta animeconista noin kolme tuntia jo valmiiksi menneellä viikolla. Mutta mukava oli herroja kuunnella. Väliajat sekä lauantaina että sunnuntaina menivätkin valokuvaushommissa.

Miun lempparipuku koko viikonlopulta. Tara < 3

Lauantai-ilta kului Kcs:n kokouksessa ja äänestystuloksista hämmentyneenä saunoillessa. Yöllinen Turku oli kaunis ja Teerenpeli aina jees, vaikka ikäraja ja portsari ikävästi hajottikin porukkaa.  Edellisen yön tapaiset vajaan neljän tunnin yöunet alle ja conia jatkamaan.


Jokin joki, joitain tyyppejä.

Sunnuntai oli jo vähän väsypäivä, kävin vain kurkistamassa osan Teemu Sandblomin Starblom tähtien kanssa –talkshowta, joka oli parempi kuin odotin, ja Animeconin perilliset paneelia, joka tarjosi ohjelmallisesti kyllä conin suurimman pettymyksen. 

Jos ohjelmaa suunnitellessa joku todella luuli, että 45-minuuttia riittää neljälle panelistille näin laajassa aiheessa, niin reality check please. Homma pääsi vasta ihan aluilleen kun piti jo lopettaa, mitään varsinaista keskustelu ei edes ehditty käymään ja alun kysymysten olisi pitänyt olla paljon jämäkämpiä. Paneelinvetäjän olisi pitänyt oikeasti vetää paneelia, eikä höpötellä itse pitkään ja antaa muiden höpöttää vielä pidempään. Tulipahan ainakin selväksi miten kukin neljästä esillä olleesta conista on syntynyt, mutta se oli suurimmalle osalle kuulijoista jo muutenkin selvää ja yleisö olisi tahtonut kuulla jo jotain muuta. Tuolla panelistiporukalla olisi varmasti saanut aikaan kunnon keskustelua, oli todella harmi, että nyt sille ei annettu riittävästi aikaa.

Ja se on kyllä kumma, miten noista cosplaytarvikkeista saadaan niin usein draamaa, mutta oishan se kyllä kamalaa, jos conin pitäisi hankkia jotain hakaneuloja pukuilijoille, siis ihan kamalaa. Note to self, kirjoitan conin cosplaypakeista joskus pidemmästikin, nyt niidel kyllä tiivisti aikas hyvin tuolla ps. -osiossa. Ja tuo päivitys muutenkin on < 3

En ole ruuan suhteen nirso, mutta ihan karmeaa kuraahan tuo ruoka oli. Nuudelimössöä lisämössöllä, hyi yök.

Onneksi fiksuna tyttönä ostin junalipun illan viimeiseen Kuopioon lähtevään junaan jo aamulla, ounastelin sen olevan täpötäynnä coniväkeä. Asema pullisteli conittajia, mutta junassa tilanne ei ollut ihan niin paha; itse sain röhnöttää koko matkan kahdella penkillä, kun viereinen paikkan oli jatkuvasti tyhjä. Olen vanha ja raihnainen ja animetunnareiden yhteislaulu junassa ei matkanautintoani lisännyt, mutta onneksi Tampere ja Jyväskylä karsivat ernujen määrän vaunussa jo pienemmäksi.

Kasvot vähemmän kalvakkoina junassa. Viikonlopun heräteostoperuukille löytyi heti käyttöä sekä la että su, kun oma tukka ei peruukkipäivien jälkeen ollut erityisen kauniissa kunnossa.

Ei tullut turha reissu Turkuun. Seura oli mahtavaa, herpderp-hengauksen lisäksi tuli oikeasti juteltua ihan asiaakin ja puvuistani oli pitkästä aikaa oikeasti hyvä fiilis. Tästä on hyvä jäädä conitauolle ainakin Traconiin asti. Acon puvuista tulee päivistystä heti kun jaksan käännellä, väännellä ja muokata noita kuvia.


Ilona
ps. Tommoinen yks tapahtuma on kanssa tulossa, piti sitäkin vähän mainostella viikonloppuna:

Esucon!
Vai ehkä kuitenkin Desucon Frostbite (featuring facepalmaava, vastentahtoinen mainosmalli Hootti)

Elffin luennolla pystyi keskittymään oleelliseen.
http://winter.desucon.fi/ ja ihana Ilse