22 March 2010

Edistystä, ainakin hiukan.

Ihan yllättäen iskenyt angiina pidensi viikonloppuni nelipäiväiseksi ja kun univelat oli kuitattu parin vuorokauden putkeen nukkumisella, oli vuorossa rauhallinen cosplaypäivä tänään. Ensimmäistä kertaa tajuan sairasloman ihanuuden, ei tarvitse itse arpoa että onko aamulla liian kipeä lähteäkseen töihin vai ei, vaan voi touhuilla hyvällä omallatunnolla nämä pari lepopäivää.


Meinasin jo moneen otteeseen kirjoittaa pari päivää kaikkialla velloneesta Pitäisikö liian paljastavat cosplaypuvut kieltää –aiheesta, josta Otakunvirassa niin osuvasti kirjoitettiin, mutta taidanpa jättää nyt varsinaisen kirjoituksen tekemättä. Conien järjestämisestä ja lakiteksteistä paremmin perillä olevat varmasti vielä vääntävät tästä kättä pitkään ja hartaasti, ainakin jos keskustelun taso säilyy nykyisellään.

Vorona sanoikin jo oikeastaan kaiken mitä noin niin kuin pukuilijan näkökulmasta olen paljastavista puvuista mieltä:


”Lyhyt helma ja avonainen kaula-aukko eivät tosiaan vaadi mallin mittaista ja muotoista kroppaa, vaan lähinnä hyvää itsetuntoa ja kykyä olla miettimättä, jos joku nyt vaikka sattuukin ajattelemaan että "plikallahan on reidet kuin puunrungot :O". ”

Suomessa ollaan vielä niin hurjan häveliäitä ja pelätään huomiohuoran mainetta, että paljastavia pukuja on aivan liian VÄHÄN. Ja nyt sitten ruvetaan vielä herättelemään ajatuksia että liian paljastavassa asussa ei tiettyihin coneihin olisi tulemista... Noh, jokainen coni määrittelee omat sääntönsä, eikä ole mitään syytä hysteriaan, eiköhän suurin osa coneista tule pysymään pukukoodiensa suhteen liberaaleina. Tosin tästäkin asiasta on hyvä keskustella ja oikeasti miettiä etukäteen missä se raja menee, ettei viime kesäinen Leeloo-tapaus toistuisi.


Itsehän angiinaisena provosoiduin moisista pukeutumisvapauden rajoitusten suunnitteluista niin että meinasin pistää cossisuunnittelmat uusiksi entistä paljastavampaan suuntaan, mutta kun rupesin kesän suunnitelmia katsomaan niin... eiköhän nuo ole ihan riittävän paljastavia :)

Ja nyt lopetan ennen kuin alkaa taas savua nousemaan korvista.

Tänään oli vuorossa taas piipahdus kangaskauppaan. Quinan kankaat on nyt... no ei lähellekään kaikki hankittu, mutta melkein.

Isontelin Hildan vannealushametta, jonka helmikuussa tein vähän isommaksi kuin mitä siinä silloin olleet vanteet olivat, niin että Quinasta varmasti tulee jättimäisen muhkea. Jaoin jo tuolloin kierrätys- ja säästövinkkini vannealushameiden suhteen, mutta kerrataanpa vielä:

Oma kolmivanteinen alushameeni on tehty lakanoista ja roskalavoilta dyykatusta pakkausvanteesta. Pakkausvanne on siis tuommoista 1,5 sentin levyistä taipuisaa mustaa vannetta, jota käytetään nimensä mukaisesti pakkaamisessa apuna.

Löytyy melkein mistä tahansa rakennustyömaan roskikselta ja on tosiaan ihan jätettä, joten ihan hyvällä omallatunnolla voipi käydä kierrättämässä sieltä. Ruostuu kastuessaan, joten pitää metsästää mahdollisimman kuivana. Käsittelyn helpottamiseksi ja tuon ruostumisenkin takia itse päällystän vanteen jesarilla.

Ja tätä samaa ihmeainetta käytän myös korsettien luina.

Kylppärissä näyttää roikkuvan joku hirtetty piisami, eli sävyttelin peruukkia. Kerralla ei tietenkään tullut aivan mieluinen, mutta melko lähellä jo ollaan. Päivän ikävin asia koski myös peruukkia. Tajusin eilen, että Bakan yhtä peruukkia ei ole kuulunut vieläkään. No asiaa selviteltyäni totesin että jahas, sepäs onkin lähetetty miun vanhaan Joensuun osoitteeseen, vaikka aivan taatusti tein sekä ebayhin että paypaliin muutokset ennen tilaamista. Piti jo tänään soitella postiin mutta se jäi nyt huomiselle, mutta olen melko pessimistinen peruukkini suhteen. Jos se on mennyt kirjattuna kirjeenä vanhaan osoitteeseeni eivätkä uudet asukkaat sitä lähettele eteenpäin (saisivat kyllä lähettää senkin ilkimyksen) niin ihmettelen kyllä jos pelkästään sinnikkyydellä saan paketin ilman mitään seurantakoodeja tänne Kuopioon. Joten luultavasti peruukille tulee uusi reissu Hongkonkiin ja Bakan pukusuunnitelmat menee tämän puvun osalta uusiksi. Mutta tämä selvinnee huomenna.


Olen tainnut onnistua vain pahentamaan taannoista Ultimecian piilariongelmaa. Löysin lisää aivan upeita keltaisia piilareita ilman vahvuuksia ja jopa Euroopan alueelta ja kamppailen nyt itseni kanssa.

Jos en onnistuisi putoamaan sokeana lavalta, voisin periaatteessa jopa kuvitella viettäväni puolikkaan päivän ilman vahvuuksia, vaikka päänsärky kyllä sen jälkeen on taattu. En muutenkaan suunnitellu kamalasti viihtyväni missään ohjelmissa Ultimecian koko puvun kanssa, joten jos osittaisen puvun kanssa istun lasit päässä takarivissä, saatan jopa antaa sen itselleni anteeksi. Ja tietääkseni en ole tanssimassa lavan reunalta toiselle, joten... Ei tämä cosplay oikeasti ole ihan normaalien ihmisten hommaa. Varoitan jo nyt sitten, että jos (kun) päädyn palloilemaan sokeana Ultimeciana, niin en sitten oikeasti tunnista ketään, vaikka ehkä se voidaan tulkita vain hahmoon sopivaksi ylimielisyydeksi ;)

Tänään ja huomenna olisi tarkoitus mallailla Quinan vaatetusta. Yleensä olen tehnyt pukuja, joissa istuvuus ja melkein tiukkuus on ollut välttämätöntä, ja nyt puolestaan pitäisi olla niin muhkeaa ja epä-ihmismäistä-muotoa että. Mittasuhteiden hahmottaminen on tässä ehkä se haasteellisin homma, kun Quina on todella pyöreä. Ja jos pituus on sitä luokkaa mitä minulla, niin sitten sen leveydenkin pitää olla melko runsaasti. Onneksi Pieksänmäellä ei muistaakseni ollut kovin kapeita ovia :)


Ilona


ps. lupaan joskus vielä opetella muokkaamaan nämä tekstit näteiksi ja yhtenäisiksi, nyt en jaksa edes yrittää muokata ulkoasua kun aina kun yhden jutun saa kohdilleen, menee kaksi ihan pieleen. Koettakaa kestää :)

14 March 2010

Hätsiuh!

Lupasin itselleni eilen, että seuraavan blogitekstin pitää oikeasti jo käsitellä pukujen edistymistä. Tämän päivän töidenvieroksumispuuskassa kävinkin hakemassa postista pehmoisen paketin, jonka kanssa sitten sotkin juuri imuroitua asuntoa.



Höyheniä! Sulkia! Paaaaaaaaaaaljon höyheniä ja sulkia! Nämä höyhenet ja sulat ovat tulossa Ultimeciaan, joten eihän minun näiden kanssa vielä pitäisi tehdä mitään, vaan keskittyä siihen Quinaan, joka pitäisi olla valmiina jo hyvin pian. Mutta ei, höyhenten lajittelu on vaan liian mukavaa puuhaa. Tilailin höyheniä nyt jo näin reippaasti etuajassa, kun en ole niiden kanssa aikaisemmin työskennellyt. Yrityksille ja erehdyksille pitää antaa riittävästi aikaa ja veikkaan että molempia on näiden kanssa kyllä luvassa.


Pelottavana sattumana myös Desun cosplaykisaan ilmoittautuminen avautui tänään. Ehkä olen joskus avautunutkin katkerasti toisaalla siitä, miten paljon animeconin kisan meneminen sivu suun harmitti, joten nyt oikeasti tärisi kädet kun kirjoittelin ilmoittautumista. Nyt ei nimittäin puutu motivaatiota puvun tekemisestä, kun vaan nyt oppisin keskittymään ja jakamaan sitä aikaa jotenkin fiksusti.


Ja jotta oppilaat huomenna saisivat kokeensa takaisin, hillitsen itseni enkä ala opettelemaan sulkien värjäämistä nyt iltani iloksi. Huomenna olisi suunnitelmissa jopa päästä ainakin joidenkin kankaiden kimppuun ja metsästellä vähän lisäkankaita vielä. Kun minulta kysellään paljonko rahaa on mihinkäkin pukuun mennyt, voin aina rehellisesti myöntää etten tiedä, käyn taktisesti aina kangas- ja muissa kaupoissa pienillä ostoksilla niin monta kertaa, etten voi muistaa miten paljon olen rahaa minnekin tuhlannut :P


Ilona


12 March 2010

Gaalasta ja esityksistä vielä

Löysin gallerian blogin syövereistä vajaa vuosi sitten kirjoittamani pätkän, joka monelta osin pätee tähänkin hetkeen:

Hei voisiko joku estää minun mielikuvituksen toiminnan edes pariksi päiväksi? Olen ihan adhd noiden cossien kanssa, päässä pyörii yhtä aikaa liioittelematta puolen tusinan cossin toteuttaminen, enkä saa keskityttyä oikein mihinkään yksittäiseen. Ebay on pahin, se ruokkii tätä suunnittelemattomuutta joka kerta kun sinne eksyy.

Pakko alkaa harrastamaan kaappicosseja, coneja ei vaan ole riittävästi että saisin kaikki toteutettua. Tai ainakaan saisin toteutettua sillä aikataululla mitä tahdon. Kaikki minulle nyt ja heti, en voi suunnitella mitään ensi vuoden coneja, pitää elää hetkessä! ^^

....ja siis saisiko miettiä tämmöisiä asioita ollenkaan tällä hetkellä? EN! En, en, en ja vielä kerran en. Koulujuttuja, edes muutaman päivän. Valmiiksi että joskus valmistuisin.

Mielikuvitus, voitko mennä vaan off-tilaan, edes hetkeksi?

Koulujutut on vaihtuneet... no koulujuttuihin työjuttuina ja conisuunnitelmia teen kyllä ihan oikeasti nyt, mutta muuten adhd-vaihe alkaa taas iskemään. Eilisen tehokas ”rupeampa nyt miettimään niitä muutamaa tietämääni Quinan ongelmakohtaa” –aika muuttui ”oi että miten ihana tuokin puku olisi tehdä, mitenhän halvalla saisin siihen peruukin, rupeampa etsimään” –ajaksi.


En osaa yhtään tuntema empatiaa niitä kohtaan, jotka ei keksi mitä cossaisivat. Miulla niitä pukuja tunkee ovista ja ikkunoista ja conit ei yksinkertaisesti riitä, kun kaikkia tahtoisi olla tekemässä nyt heti. Varsinaista puvunvalinta-tekstiä en suunnitelmista huolimatta nyt kyllä kirjoita, kun ajatusvaras-trinode sanoi oikeasti kaiken mitä olisin siitä sanonut. Kisapukujen valinnasta sen sijaan turisen jossain vaiheessa, jos joku ei onnistu niitäkin ajatuksiani paremmin ennen minua ilmaisemaan.


Eilen nettiin ilmeistyivät myös CosplayGaalan esitysvideot ja jos nyt olen osannut olla tekniikan ihmelapsi, pitäisi miun esitysvideo näkyä tuossa alhaalla. Harvinaisen outoa katsoa itseään videolta, varsinkin hahmona eikä omana itsenään.


Esitysten suhteen en ole mikään asiantuntija. Sain paljon kehuja tuosta esityksestä ja gaalan esityksiä seuratessa mietiskelin kyllä millainen on miun mielestä hyvä cosplay-esitys. Muut ovat tästäkin aiheesta turisseet paljon ja yleisemmin, mie kirjaan nyt vaan ihan muutaman huomion.


Jos ollaan kisassa, niin sitten ollaan tähtäämässä siihen voittoon tai sijoittumiseen ja sen mukaan mietitään se esitys. Tämän hetken kisoissa pisteytys puku 10, esitys 10 ja uskollisuus alkuperäisteokselle 5 pojoa (jota en ihan kyllä kannata yksilökisojen kohdalla) painottaa sitä esitystä, joten siihen pitää panostaa.


Esityksen pitää olla selkeä. Yleisölle pitää antaa aikaa tajuta vitsit ja kuulla kaikki, ei liian nopeaa toimintaa tai nopeaa puhetta siis. Ihan tönkköinä siellä lavalla ei kuitenkaan saisi olla, vaan sen esityksen temmon pitäisi olla sulava ja luonnollinen. kts kohta harjoittelusta.


Kun käyttöön annetaan tekniikkaa, eli taustanauhan käyttömahdollisuus, niin sitten sitä kannattaa oikeasti käyttää. Ja siihen taustanauhaankin voi käyttää sitä aikaa ja tehdä sen ihan ajatuksen kanssa. Jos itse et osaa, niin pyydä apua, varmasti löytyy joku kaveri/tuttu/sukulainen/ystävällinen nörttiotaku, joka mieluusti auttaa. Itselläni lopahtaa mielenkiinto heti, jos lavalla puhutaan ilman mikkejä, tai mikkien kanssa, tai jos taustanauha on laadullisesti ihan surkea. Jos käytätte esimerkiksi englanninkielistä biisiä taustalla, ja juju olisi siinä, että ne biisin sanatkin pitäisi kuulla, niin ottakaa nyt sellainen kappale, että vähän tankerommallakin englannilla sen sanoman ymmärtää ja kuulee. Muuten se juju jää tajuamatta.


Esitys ei saa olla liian pitkä. Nykyisin käytössä oleva 3 minuuttia on ihan itsemurhapituus lähes kaikille esityksille, se on liian pitkä, uskokaa pois. Yleisö ei jaksa keskittyä niin pitkän aikaa, varsinkin jos esitys on vain kolme minuuttia puhetta/taistelua/tanssia. Toki kolmen minuutin oikeasti toimivakin esitys on mahdollinen, mutta niin epätodennäköinen, että itse pitäisin ohjenuorana ”lyhyt on kaunista”. Lavalta ei tarvitse juosta pois, kyllä sinne posettelemaan saa jäädä, mutta itse esityksen pituus varsinkin yksilökisoissa kannattaisi pitää maksimissaan siellä puolessatoista minuutissa.


Esitys on näyttelemistä. Ja sitä voi ja pitää harjoitella. Paljon. Myös sitä yksilöesitystä. Ja miettiä oikeasti miltä se esitys näyttää siellä lavalla. Pieni liioittelu liikkeissä ja ilmeissä on yleensä tarpeellista kun ollaan isoilla lavoilla ja ison yleisön edessä, mutta tätäkin pitää taas harjoitella että homma ei mene ihan överiksi. Ja sitä lavan käyttöä kannattaa myös miettiä etukäteen, että ei nyhjötä vain yhdessä kohdin lavaa vaan käyttää sitä tilaa. Ei siellä nyt tarvitse kulmasta kulmaan hiihtää koko esityksen aikaa, mutta kuitenkin.


Esityksen juonesta olen sitä mieltä, että sen pitää tarjota mielenkiintoista katsottavaa myös niille katsojille, jotka eivät sarjaa/elokuvaa/peliä tunne. Saa siellä on niitäkin asioita, jotka aukeaa vaan sarjan truefaneille, mutta niiden varaan ei esitystä kannata rakentaa. Toisaalta cosplaygaalan esityksistä monet olivat malliesimerkkejä siitä, että minulle täysin tuntemattomasta sarjasta saa aikaan esityksen, jonka jaksaa katsoa mielenkiinnolla ja jossa juoni ja teemat ovat sen verran yleismaailmallisia, että ne tajuaa pöllömpikin katsoja. Omaa esitystäni esimerkkinä käyttäen, vaikka katsojalla ei olisi mitään tietoa Hildan ja sammakko-Cidin rakkauselämästä niin prinsessa-sammakko-teema on kyllä niin yleinen, että se tarjoaa jotain katsottavaa kaikille. Ja nähtävästi muidenkin kuin omasta mielestäni sammakko hameen alla oli ihan hauska idea Mutta koska se 5 pistettä tulee uskollisuudesta alkuperäisteokselle, niin elekee nyt pistäkö sitä Sephirothia tanssimaan caramelldansenia. Ensinnäkin idea on vanha ja toiseksi se naurattaa ehkä nanosekunnin ajan ensimmäisellä kerralla. Huumoriesitykset ovat yleensä niitä vaikeampia toteuttaa onnistuneesti, draama on vaan helpompaa, ainakin miun mielestä. Kannattaa kysellä esitysideoihinne mielipiteitä muiltakin kuin siltä parhaalta kaverilta jonka mielestä kaikki on ihan huippua ja hauskaa ja jee jee.


Kylläpäs tämä nyt kuulostaa vakavalta. En vaan mahda mitään sille että miun mielestä siinä vaiheessa kun lavalla noustaan, niin sen esityksen pitää olla loppuun asti hiottu, mietitty ja harjoiteltu. Monet esitykset kaatuu liialliseen monimutkaisuuteen, yksinkertaisuus on monesti kaunista, varsinkin pitkiä puhepätkiä on uuvuttavaa seurata, erityisesti jos äänentoistosto ei ole täydellinen.


Hahmoon eläytymisestä ei kai voi sanoa muuta kuin että eläytykää. Itse en ole sitä mieltä että conissa pitäisi olla hahmonsa koko ajan, minä en ainakaan sitä jaksaisi enkä haluaisikaan, mutta lavalla kyllä, ehdottomasti. Eli ihan perusjuttuja pitäisi miettiä ennen lavalle kapuamista, miten hahmo liikkuu, elehtii, puhuu yms. Liian pitkän larppitaustan takia en osaa tästä edes mitään ihmeempiä neuvoa, kun itselleni se on niin itsenstäänselvä asia.


Ilona


ps. nyt kyllä olen kyllä niin monen postauksen ajan luisunut pukujen kehityksestä kertomisesta hölisemään cosplaysta yleensä, että seuraava postaus koskekoon sitten vaan tulevia pukuja. Ehkä. Tosin muutaman entryn verran olisi jo ideaa ihan maailmaasyleilevistä cosplayasioista.


pps. soikoon tämä nyt teidänkin päässä

11 March 2010

Suuret salaisuudet, eli miksi cossipukujen paljastaminen etukäteen on niin vaikeaa?

Koska puvut nyhjöttävät parhaillaan kangaskasoina pitkin kämppää eikä peruukkejakaan ole vielä tupsahdellut postiluukusta, edistymisen sijaan raportoin cosplaymietteistä, joita tässä yksi yö pyörittelin päässäni. Saa olla eri mieltä ja ihan mielelläni kuulisin vielä lisääkin kommentteja aiheesta.

Minusta tuntuu, että Suomen cosplayihmiset voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Ensinnäkin niihin, jotka joko tekevät koko vuoden cosplaysuunnitelmansa julkisiksi listoiksi tai ainakin ilmoittavat heti kun mahdollista esimerkiksi Anikissa mitä aikovat missäkin tapahtumassa cossata. Ja sitten niihin, jotka varjelevat asuvalintojaan kuin valtionsalaisuuksia viimeiseen saakka. Toki on niitä väliinputoajia, jotka tekevät jotain muuta, mutta karkeasti näin.

Tuossa jo pari pari postausta aikaisemmin mainitsin omasta ongelmastani kertoa pukuja etukäteen ja ihmettelin ääneen mistä moinen salailuntarve on oikein tullut. Lukijoiden kommenteista ja ihan cosplayta harrastamattomienkin ihmisten ajatuksista kokosin ainakin seuraavat syyt, jotka varmaan yleisimmin ovat salailun taustalla. Ja nyt koetan kumota oikeastaan kaikki nuo syyt, ennen muuta rohkaistakseni itseäni avoimempaan cosplayhin :D

Yksi. Pelko siitä, että joku tekee puvun (paremmin?) ennen kuin itse pääsee sen julkistamaan.

Tämähän koskee oikeastaan vain niitä ihmisiä, jotka tekevät erikoisia ja harvinaisia pukuja. Kyllä joka conissa on se Sasuke tai Yuna/Rinoa/Rikku, kenenkään ei tarvitse ”varastaa” sitä ajatusta sinulta.

Kuinka moni cossaaja voisi itse kuvitella kyttäävänsä milloin joku muu tyhmästi julkistaa jonkin pukusuunnitelmansa liian aikaisin, että pääsee viemään sen välistä?

Niinpä.

Jotenkin pikemminkin tuntuisi siltä, että jos riittävän kovaan ääneen ja riittävän monessa paikassa ympäri nettiä kailottaa jonkin pukusuunnitelmansa, niin sitä luultavammin kukaan muu ei sitä tee. Tai tämä nyt on taas ehkä vaan minun fiilistelyä, mutta itsestäni ainakin tuntuu, että semmoinen epävirallinen ja pelkästään suomalaiseen häveliäisyyteen pohjautuva mentaalinen varaussysteemi kyllä vallitsee osittain cosplaypiireissä.

Jos henkilö A kertoo esimerkiksi Anikissa (jota voidaan Suomen mittakaavassa nyt kuitenkin pitää the ilmoitustauluna) tekevänsä Coniin X puvun Ö, puvun, jota kukaan ei tiettävästi ole Suomessa eikä ehkä koko maailmassa ikinä tehnyt, ainakaan kunnolla, ja sitten cossaaja B tekeekin saman puvun aikaisempaan coniin Y, niin veikkaisin cossaajien sympatioiden kääntyvän ennen muuta puvun ensimmäisenä ”varanneen” cossaaja A:n puolelle. Enemmän potuttaisi olla henkilö B, jos olisin oikeasti jo pidemmän aikaa suunnitellut puvun Ö tekemistä coniin Y cossaaja A:n suunnitelmista täysin tietämättömänä ja nyt saisin jonkinlaisen henkisen lynkkaustuomion ideavarkaudesta vain siksi, että joku toinen kerkesi kailottaa pukusuunnitelmistaan aikaisemmin.

Itse mietin tuon Ultimecia-puvun kertomisen jälkeen, miten suhtautuisin jos joku tekisi saman puvun esimerkiksi Tampere Kupliiseen tai Bakaconiin. Ultyä kun ei kukaan ole Suomessa aikaisemmin cossannut ja internet antaa ymmärtää, että maailmallakin ne cossit on laskettavissa yhden käden sormilla, täytyy minun kyllä myöntää, että ensimmäisenä epäilisin ideavarkautta. Tämänkin blogin lukijakunta on kuitenkin sen verran pieni (tai äiti lukee tätä monta kertaa päivässä) että olisi täysin mahdollista että joku olisi keksinyt tehdä Ultimecian ihan miun suunnitelmista kuulematta. Oikeastaan ei olisi mitenkään kummallista, että joku päättäisi kisata näyttävällä, harvinaisella Final Fantasy hahmolla, kun niillä näyttäisi kisoissa ihan hyvin pärjäävän, ja Ulty on näyttävä ja harvinainen.

Itselläni on pukujen valinnassa monesti (ei kuitenkaan aina) periaatteena, että jos joku on jo tehnyt puvun täydellisesti, ei minun taida olla mitään järkeä tehdä sitä uusiksi. Maailma on täynnä hyviä hahmoja, joilla on ihania pukuja, valinnanvaraa kyllä riittää. Mutta yleensä aina jopa niistä upeista usalaista tai japanilaisista cossiasuista löytyy jokin asia, jonka toteuttamisesta olen eri mieltä. Joten luultavasti, jos Ultimecia kävelee minua vastaan Bakaconissa, kiroilen (lyhyemmän tai pidemmän) hetken aikaa, kehun pukua ja etsin kuumeisesti jonkin asian minkä olisin tehnyt eri tavalla. Jos luulen pystyväni parempaan, teen sen.

Kaksi. Epäonnistumisen tunne.

Kun monen kuukauden ajan hehkuttaa eri medioissa, että nyt on tulossa huippuhienotajunnanräjäyttäväpuku ja sitten jostain syystä puku ei valmistukaan, niin sepä se vasta onkin kamala tunne.

Vai onko?

Tässä taas cossaajat taitavat itse olla itsensä pahimpia kriitikkoja, kyllä se on aivan ymmärrettävää että kaikki puvut eivät valmistu ajallaan. Toisaalta tässä näkee ehkä myös hiukan cossaajien halua korostaa omaa tärkeyttään, että joku muka todella olisi kiinnostunut nimenomaan minun cosplaysuunnitelmista tai niiden edistymisestä, antaa kyllä mukavaa egobuustia, mutta ei välttämättä pidä paikkaansa. Niiden cossaajien cossilistat, jotka sellaisia netissä julkaisevat, tuntuvat elävän hyvinkin paljon ja muutoksia suunnitelmissa tapahtuu jatkuvasti. Kysymys lienee ennen muuta omasta suhtautumisesta, pitääkö se muutos aina kokea maailmaa musertavana epäonnistumisena?

Kolme. Yllätyksellisyyden katoaminen.

Kun ihmiset lukevat ja ihastelevat pukuasi jo ennen kuin se valmistuu, mitä ihasteltavaa valmiiseen pukuun sitten jää? Se WAU-efekti pienenee kummasti, jos coniin mennessä osaat jo valmistautua siihen, että se unelmiesi puku tulee kävelemään jossain vaiheessa sinua vastaan. Jos joku todella suunnittelee sinun unelmapukusi tekemistä, saatat jopa katsella asua livenä kriittisemmin, kun olet etukäteen osannut asennoitua sen näkemiseen.

Normaalien conikäviöiden wau-tilaan saaminen on tietysti imartelevaa, mutta varsinkin kisaavien pukuilijoiden kohdalla tärkeämpää lienee se tuomariston ällistyttäminen. Tämä kommentti tuli tosiaan ihan cosplayta harrastamattomalta ihmiseltä, että tuomarit varmasti jotenkin turtuvat pukuun, jos seuraavat sen edistymistä netistä tai osaavat jo pitkän aikaa sitä odottaa. Sahaako kisaava cossaaja omaa oksaansa, jos paljastaa vaikka blogissaan miten aikoo luistaa sivusaumojen kanssa tai miten aikoo käyttää jesaria joissain kohti ompelemisen sijasta? Kuinka paljon tässäkin ajattelussa jälleen näkee sitä itsensä korostamista, ajatusta että jotakuta oikeasti kiinnostaisi juuri se oma puku pitkän aikaa ennen tapahtumia? Ja toisaalta kyllähän tuomaristo tietää etukäteen mitä pukuja kisaan on tulossa (”perinteisissä” kisoissa siis, missä referenssikuvat tulee lähettää etukäteen. Esimerkiksi Bakaconin systeemissä yllätysmomentti säilyy varmasti helpommin) joten ei sitä tuomaristoa täysin pääse missään tapauksessa yllättämään. Itse en tuomaroinnista tiedä juuri muuta kuin että siihen täytyy kuulua joku pelottavuus-koulutus automaattisesti, joten en osaa sanoa miten paljon aikaisemmin tuomaristo saa tietää tulevista puvuista.

Ketä oikeasti kiinnostaa?

Olen tässä jo monesti viitannut cossaajien terveeseen itsensäkorostamiseen, ajatukseen että jotakuta tuntematonta ihmistä kiinnostaa juuri minun cossisuunnitelmat. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että tästä iso osa on liioittelua, varsinkin noiden idea-varkaus-ajatusten kohdalla, mutta kun rupesin miettimään esimerkiksi itseäni... Niin kyllähän minä stalkkaan muiden cossaajien suunnitelmia ihan jatkuvasti. Minua kiinnostaa tietää millaisia pukuja muilla on suunnitteilla ja sitten nähdä miten puvut on onnistuneet. Ehkä olen keskivertocossaajaa uteliaampi tapaus, tai sitten ajatus siitä että minunkin tekemiseni (ja tekemättömyyteni) ja suunnitelmani oikeasti voivat kiinnostaa jotakuta muutakin kuin äitiä, ei olekaan ihan utopistinen. ...melko pelottavaa.

Pitkästä tekstistä huolimatta en silti tainnut onnistua vakuuttamaan itseäni salailijasta julkisten listojen tekijäksi. Omalla kohdallani selvästi suurin syy salailuun on tuo wau-efektin aiheuttaminen. Haluan edes pikkuisen yllättää asuillani. Galtsu-blogin aikoina paljastin kaikki conin puvut about viikko ennen conia ja taidan täällä noudattaa suunnilleen samaa linjaa. Bakaconiin on suunnitteilla kolme pukua, joista Quinan lisäksi yksi on lyöty lukkoon ja se viimeinen on vielä arpomista. Mutta se taitaakin olla ihan oman postauksensa, että millä perusteella hahmoja valitsen, voisi tehdä ihan hyvää itsellenikin joskus oikeasti sitäkin prosessia vähän miettiä.

Ilona