WIP ja ihastus yksityiskohtiin

Pikapäivitys Lanin edistymisestä maalin kuivumista odotellessa!

Sanoin jo kesällä, että cosplayn parhaita hetkiä on se, kun puku alkaa olemaan melko valmiina, mutta vielä on jotain puuhailtavaa. Noh, melko valmis ei olisi vielä oma sanavalintani Lanin kohdalla, mutta jotain tästä alkaa jo hahmottumaan ja sekös vasta saakin miut hykertelemään tyytyväisyydestä. Lanin kohdalla omana tavoitteenani on saada aikaan puku, jonka kehtaa kaivaa cosplaykaapista uudestaan käytettäväksi Chibiconin jälkeenkin, ja tähän mennessä tilanne näyttää varsin hyvältä. Kovin monia harmittavia kompromisseja en ole joutunut tekemään, vaikka paidan keltaisen kankaan metsästys onkin aiheuttanut nyt jo kolmen eri kankaan ostamista ja lukuisia hermoromahduksia joko värin tai kankaan laadun ollessa aina pielessä. Nyt tämä kolmas kangas saa luvan olla riittävän lähellä täydellistä.

En tiedä harrastavatko muut cosplayaajat loogista tekojärjestystä puvuissaan, tekevät ensin isot kokonaisuudet ja sitten yksityiskohdat. Minä en. Teen tismalleen päinvastoin. Nytkin harsin kokoon shortseja ja nuppineulailin toppia, mallailin takahärpäkettä ja sitten jätin kaikki ne oman onnensa nojaan ja keskityin pariksi päiväksi tekemään aivan älyttömiä yksityiskohtia. Jatkan Voronan aloittamaa säästövinkkien jakamista, Lanin otsakoru ja ”hametta” kiinnipitävä osanen ennen ja jälkeen:

Koruvarastostani löytämääni helmeä (joka on muuten maalattu kynsilakalla) lukuun ottamatta materiaalina näissä kaunokaisissa on säilyketölkit. Kidneypapuja ja ananasta tarkalleen ottaen. Onneksi äiti asuu omakotitalossa jossa on autotalli, jonne saa mennä sotkemaan ja hakkaamaan vasaralla alasinta (eli vanhaa kuulantyöntökuulaa) vasten tuntikausiksi ilman, että kovin moni naapuri menettää hermojaan. Nämä ovat taas sellaisia yksityiskohtia, jota olisi voinut yhtä hyvin tehdä softiksesta, mutta jostain syystä tahdoin saada niihin sitä oikeaa metallin tuntua. Tai noh, niin oikeaa tuntua kuin säilykepurkkimetallista nyt on mahdollista saada.

Olin aivan varma, että kirveen lisäksi menetän hermoni myös hanskoihin. Ne kerrat, kun olen hanskoja ommellut (Dagger ja Priss), siinä meni ikä ja terveys ja hermot. Kun pihiminäni ei suostunut ostamaan kymmentä euroa maksavia nahkahansoja vain silppuamista varten ja nillittäjäminäni huuteli vieressä, että se olisi muutenkin vain laiskuutta, piti ottaa nahkaimitaatiota (se siis oli oikeasti tämän kankaan nimi Eurokankaassa. Ei tekonahka, vaan nahkaimitaatio :D) sarvista ja ruveta ompelemaan. Loppujen lopuksi hanskat valmistuivat muutamassa tunnissa, olivat helpot kuin mitkä tehdä ja näyttävät kivalta. Vaikea uskoa, että sormenpäiden puuttuminen oikeasti helpottaisi hommaa näinkin paljon. Pikaliimalla vielä aitoja hopealevyn palasia eli säilykepurkkia kiinni ja voila, Lanin hanskat oli valmiit. Nämä vielä yhdistettynä punaisiin kynsiin niin jo alkaa näyttämään aika hyvältä.

Tässä vaiheessa kuljin tyytyväisenä ympäri asuntoa hanskojen kanssa ennen kuin tajusin, että koko muu puku on edelleen tekemättä. Tämä päivä on siis kulunut kangasta maalatessa, leikellessä ja ommellessa. Hameosasen maalaukset alkavat olemaan valmiina, nyt puuttuu enää karvakankaan kiinnittäminen, shortsien viimeistely, kenkien viimeistely, keltaisen paidan ja sen yksityiskohtien... niin, viimeistely. Oikeastaan minulla ei ole enää muuta kuin viimeistelyä tiedossa, hämmentävää.

Ja entäs se kirves? Se ansaitsee ihan oman päivityksensä, tällä hetkellä näkymä on tämmöinen:

Ehkä ihan hyvä siis, että muu osa puvusta alkaa jo valmistua, tässä nimittäin riittää vielä hommaa. Punainen keinonahka saanee hopeisen värin heti huomenna, jos yön pimeinä tunteina saan liimattua kirveen maalauskuntoon.

Ilona