31 December 2013

Ai nytkö se vuosi jo vaihtuu?

Luulitteko pääsevänne vaihtamaan vuotta ilman, että tännekin blogiin pärähtää pakollinen katsaus vuoden 2013 pukuiluihin? Olitte väärässä! Vuoden viimeisten tuntien käyttäminen tämän päivityksen kirjoittamiseen ja kokoamiseen tuntuu todella hyvältä idealta, varsinkin kun vuosi muuten on ollut niin laiskottelua blogin puolella.
Elin jälleen saman illuusion vallassa kuin vuosi sittenkin, kun meinasin väittää, että en ole vuoden aikana tehnyt kovinkaan montaa pukua. Kun suurin osa puvuista ajoittuu keväälle ja kesälle, on niitä kumman vaikea muistaa näin räntäsateisen joulukuun (kyllä, Kuopiossa satoi tänään jotain lumeksi luokiteltavaa asiaa taivaalta!) keskellä. Listattuna noita onkin sitten ihan kiitettävä määrä.
Uudet puvut: (klikatkaa isommaksi. Tai siis avatkaa uuteen välilehteen koska blogspot)
Muutama puku. Nibutanin ylivalta jotenkin korostuu näin listatessa. Tässä pitäisi ehkä olla kaikki, aivan varmaksi en kyllä mene vannomaan.
Ja jostain syystä Whedon puvut erikseen. Hitaasti ja epävarmasti se tavoite kahdestatoista puvusta lähestyy!
Yhteensä laskettuna siis 21 uutta pukua vuodessa.

Kierrätetyt tapaukset:

Sonoshee oli vain kuvailupuku, muut pääsivät pyörähtämään coneissakin. Sheryl vastustaa oikeasti. kaikkia aseita, paitsi jos Nova pyytää kivasti poseeraamaan semmoisen kanssa.

Tapahtumat:
Desucon Frostbite
Mimicon (minivisiitti)
Desucon
Animecon
Tracon
DesuTalks


Cosplaykisabisnekset:
WCS karsinnat Traconissa, ensimmäinen sija Heidin kanssa.
(Ja cosplayvastailin Frostbitessa ja Desuconissa, eli kisabisneksiä sieltä kisajärjestäjyyden puolelta.)

Syksyn aikana tosiaan iski se ikävä Aikuisten Oikea Elämä vähän kapuloita cosplaynkin rattaisiin, kun työpäivien jälkeen ei aikaa tai jaksamista oikein meinannut löytyä kuin arjen pyörittämiseen ja cosplayhaaveisiin. Työmäärä tuskin keväälle vähenee, mutta ehkä olen tässä oivaltamassa taas jotain aikatauluksesta, enkä ihan joka päivä toisi työkassiani kotiin asti. Tai sitten todella käytän tekstiilityön luokkaa välillä hyödykseni ja rentoudun hyppytunneilla tekemällä vähän pukujuttuja. Vähemmän oikuttelevat saumurit houkuttelisivat... :) Cosplayintoa löytyy edelleen enemmän kuin yhteen ruumiiseen luulisi edes mahtuvan, sen kanavoiminen oleellisiin asioihin on yhtä haasteellista kuin ennenkin.

Vuonna 2014 keskittymisestä suuren osan vie:
Yhdet puvuthan me ollaankin jo paljastettu, muutkin jo mietittynä. Kesään on vielä aikaa, mutta tarkoituksena olisi saada kaikki puvut valmiiksi reilusti tässä kevään aikana, jotta viime hetken paniikilta vältyttäisiin ja aikaa jäisi muuhunkin.
Kuten esimerkiksi siihen, että voin heinäkuun jälkeen keskustella rouva Huin kanssa näkemyksistä conien ja häiden järjestämisen samankaltaisuudesta ja eroista. Pari viikkoa ennen Japanin reissua on siis tarkoituksena hääjuhlailla ja jotenkin veikkaan, että kesästä osa menee tämän tapahtuman tiimoilta touhuamiseen. Kuulemma en saa tehdä pukuani itse (ilmeisesti pukustressini cosplaypukujen osalta on huomattu...), joten WCS-pukujen ompelun lomassa alkukeväällä olisi ostohääpukukin jostain löydettävä. Mut hei kengät taisin jo päättää, se on kai jo edistystä!

Yhden hääpuvunhan olenkin jo tehnyt. Onneksi tämä tuhoutui Jäähoron puvuksi, ei tule kiusausta tehdä cosplayhäitä (...eipä)
Muutenkin vuosi toivottavasti täyttyy ihanista fiiliksistä, olen jotenkin kauhean positiivisilla tuntemuksilla kyllä lähdössä uutta vuotta aloittamaan. Niin monia ihania asioita on odotettavissa ja isoja unelmia toteutumassa, että pakostihan tästä vuodesta tulee aivan mahtava!
Mahtavista asioista puheenollen, ajattelin oikeasti pakottaa itseni nyt irti joulusuklaasta valitsemalla mahaa vilauttevan puvun. Puolittain vitsillä katselin kankaita koodinimi Oravatätiin, mutta kun ne sitten löytyivätkin, niin pakkohan tuo on tehdä. Älyttömimmät haaremihousuasiat on jo melkein valmiina, joten rouva Kanbaran tämä asu näkyy joko Yukiconissa tai Frostissa. 
Eiiih, ei enempää suklaata, kuinka kestä tämän!
Tämä on ehkä taas malliesimerkki puvusta, jonka kanssa on vaikea puhua cosplaysta Aikuisten Oikeana ja Vakavana harrastuksena ilman, että pokka pettää. Mutta hauskoja pukuja on aivan ihana tehdä, suosittelen pelleilypukuja lämpimästi muillekin :3 

Tämän lisäksi vuoden 2014 varmoja pukuja on tosiaan WCSn ensimmäinen paljastus, eli Asama pinkissä asussaan. Tällä hetkellä ongelmia tuottaa tuo rusettien vaaleanpunainen kangas, joka ei vaan tahdo oikein löytyä. Toivottavasti sopiva sävy tipahtaisi taivaasta syliini tässä piakkoin niin pääsisin pukua tekemään. Tarkoituksena olisi Frostissa testata pukujen toimivuutta, mutta jos puku ei siihen mennessä valmistu, niin sitten ei. 

Toinen Frostin varma puku on NGE:n Ritsuko. Kunhan kunniavieraiden aikataulut ja ohjelmapaikat selviää, päätän mille päivälle tämän teen ja mihinkä aikaan koetan houkutella kaikkia mahdollisia muitakin NGE-pukuilijoita yhteiskuvailuihin. Innokkaat osallistujat voivat jo huutaa hep kommenttiboksissa!
(Kyllä, vähän tekisi mieli tehdä jokin puku Kappeinkin kunniaksi. Vähän ois elämän tilaisuus hyvällä syyllä tehdä Misa Misa. Yritän hillitä itseni ja katselle mieluummin vaikka Danganronpaa sillä silmällä....)
Muuten varmoja pukuja ei olekaan, pari projektia pyörii pöydällä (...ja lattialla) joko kankaina tai suunnitelmina, katsotaan sitten mitkä niistä toteutuu. Alkavan vuoden ekat tunnit aion viettää ompelukoneen ääressä, koska inspiraatio on saatava hyötykäyttöön silloin kun se iskee!

Kohti mahtavaa vuotta 2014 siis! 
Ottakaas aina vuoden vikana ja ekana päivänä ajankohtaista Abbaa korvamadoksenne:


Ilona
ps. cosplayorientoituneet aivoni alkoivat raapustelemaan abbapukusuunnitelmia. Lähettäkää apua.
Translation: My costumes from year 2013 and some plans for the the beginning of 2014. Happy New Year everyone :3

23 December 2013

Hiljaa hiipii Ilona blogillensa~

Ja muita joululauluista väänneltyjä hauskoja  otsikoita.

Joulu tulla huristeli, ei suinkaan huomaamattomasti, mutta sitäkin hurjempaa vauhtia. Ikävää huomata tässä iässä (kyllä, voin jatkaa ikäkeskustelua vielä edellisen päivityksen jälkeenkin) että sellaiset asiat kuin Työt ja Muu Elämä vievät aikaa rakkaimmiltakin harrastuksilta. Juuri lainkaan liioittelematta (vai vähättelemättä) voin sanoa, että joulukuun aikana en tehnyt cosplayn osalta oikeastaan mitään. Konkreettisen tekemisen osalta hommat on olleet ihan nollassa, ideoita sen sijaan toki tursuaa aivoista jatkuvasti enemmän kuin olisi tarpeellista tai suotavaa. Mutta ehkä #ihanatoppilaat arvostivat korjattuja kokeitaan ja ajoissa tehtyjä arviointejaan enemmän kuin opensa höpsöjä pukukuvia pitkin internettiä. (Nyt ette sitten kommentoi, että haluatte mieluummin nähdä höpsöjä kuvia kuin koenumeroitanne, en halua kuulla sitä!)
Niin nolo mutsi! Niin ihana!
Sen ainoan eteenpäin menneen cosplayjutun lopputuotoksia näette tämän päivityksen kuvituksena. Aloin väsäämään tätä Kyuokai no Kanatan ehkä hämmentävintä muijaa siinä vaiheessa, kun rouva tunnettiin vain koodinimellä ”Akkeyn mutsi”. 
 

Puvusta ei oikeastaan ole sen kummempaa sanomista, höpsö musta minimekko karvayksityiskohdilla, korvat ja rusetti ja söpö häntä. Idea koko pukuun taisi tulla joskus syksyllä siitä, että jo perinnöksi eteenpäin annettu vajaan vitosen kirpparilta maksanut peruukki oli aika sopiva Kissatädin tukaksi. Ainakin tuon puvun refekuvien mukaan, myöhemmissä jaksoissahan rouvan takaletti on jo pidempi. Korvat olisivat saaneet olla aavistuksen pienemmät, mutta ehkä tässä kotoisassa kaappicosplayssa se on sallittua. 
 
Yllättäen parasta puvussa oli käsivarsien maalaaminen. Tunsin suurta sielunsisaruutta kaikkia homestuck-cossaajia kohtaan, ihomaalaaminen oli ihan hurjan kivaa, vaikka nyt kameran jalusta ja satunnaiset seinänkulmat ovatkin mustassa maalissa. Ja vessan lavuaarissa oli juuri samanlainen sotku, kuin conien vessoissa. Tahtoisin vain maalailla enemmänkin ihoa vielä joskus jonkun puvun kanssa!
Mietin jo tosissani, et tahdon tehdä kaikki rouva Kanbaran puvut! Kattokaa nyt miten käsittämätön haaremihousuasia!
Ja voi apua tätä pupupukua!
...no okei, tästä puvusta ei ees löytynyt sen paljastavuuden paljastavaa kuvaa, mut juu ei, en ehkä teekään kaikkia.
Ennen uutta vuotta olisi tarkoitus taas tehdä blogiinkin katsausta menneeseen vuoteen ja kurkata tulevien pukuen suuntaan. Niistä ei tällä hetkellä ole päätettynä oikeastaan kuin ensimmäinen noista WCS:n tulevista puvuista, jonka olisi tarkoitus valmistua Frostbiteen. Ideoita olisi sitten aika uskomattoman moneen pukuun sekä Yukin että Frostin osalta, mutta noh, katsotaan miten käy. Voisin tuudittautua joululoman tarjoamiin loputtomiin työtunteihin, mutta kun kangaskaupassakaan en ole vielä kerinnyt käymään niin ehkä en luota kykyyni luoda kovin montaa pukua parissa päivässä. 

Diipa daapa ja liiba laaba, nyt sukellan suklaakarkkien mereen, josta kellun blogin puolella pyöreänä ja tyytyväisenä joskus joulun jälkeen. Ihanaa, rentouttavaa ja sopivasti inspiroivaa joulua kaikille ihanille lukijoille! Toivottavasti saatte kivoja cosplayjoululahjoja :3

Ilona
Translation: I've been so busy with work, this small cosplay of Yayoi Kanbara from Kyoukai no Kanata is all I've done for the past month. Merry Christmas to everyone! Eat lots of sweets and gingerbread!

ps. Frostbite ainakin tarjoilee huomenna joululahjan! Iih! Aamupäivällä kivasti paljastuu juttuja!

18 November 2013

Etkö sä oo jo liian vanha eli ikuinen ikäkysymys

(Sorry, Finnish only!)
(Ei, en kirjoita siitä voiko koskaan olla liian vanha harrastamaan cosplayta, eikös tästä olla jo yhteisymmärryksessä että ei, koskaan ei ole liian vanha? Hahmovalinnoista sen sijaan kyllä kirjoitan!)
Hei kattokaa mitä minä keksin, että varmasti oo nähny tämmöstä ennen!
Jännä juttu, miten jotkin keskustelunaiheet nousevat pinnalle ihan eri yhteyksissä hyvin samaan aikaan. Toissa viikolla tapasin nykyisen kollegani, entisen lukion hissanopeni seminaarissa ja hän muisteli miten luotsasi minut ylioppilaskirjoituksiin kymmenen vuotta sitten. En ole itse vielä tajunnut abivuodestani tosiaan kuluneen noin pitkän aikaa, varmaan koska humanistina tuo matematiikka tai vuosien laskeminen ei ole mitään vahvinta alaani, mutta tosiseikka oli toki myönnettävä. Samalla viikolla olin käynyt keskustelua iästä ja iän merkityksestä myös oppilaiden kanssa, joiden mielipide siitä, olenko todella nuori vai järkyttävän vanha tuntuu vaihtelevan päivän ja asiayhteyden mukaan. Eli vertaavatko minua muihin opettajiin, omiin vanhempiinsa vai omaan ikäänsä. Ja sitten cosplayn ikäsidonnaisuus myös nosti päätään irkin ja internetin puolella, vaikka varsinaisen hedelmällistä keskustelua siitä ei oikein saatukaan aikaan.
Toinen jännä juttu on se, miten oma suhtautumiseni ikään on muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana. Muistelen harrastukseni alkuaikoina olleeni huomattavasti hysteerisempi hahmovalinnoissani nimenomaan iän suhteen. Tai hysteerinen on väärä sana, pukuilin kyllä juuri niitä hahmoja mitä halusin, mutta söpöt koulutytöt tuntuivat liian nuorilta minulle. Pukuiltaviksi siis. 24-vuotiaana tuntui jotenkin väärältä cossata kymmenen vuotta nuorempia hahmoja. Toki yleensä tykkäsin muutenkin enemmän niistä isosiskohahmoista ja niiden puvut puhuttelivat enemmän, mutta osittain se tykästyminen oli ihan tietoista valintaa. (ja oli poikkeuksiakin, erityisesti Miyu)
Vuosi oli 2009 ja seinää vasten otetut tylsät kuvat oli parhaita.
Nyt 28-vuotiaana kymmenen vuotta nuoremman hahmon pukuileminen ei tunnu ollenkaan pahalta idealta, viidentoista vuoden ottaminen pois henkilökohtaisesta tiimalasistani ei aiheuta myöskään oikeastaan mitään ahdistusta, jos hahmo muuten tuntuu pukuilemisen arvoiselta. En haluaisi sanoa olevani sokea omalle keholleni tai sille mikä näyttää hyvältä tai sopii ruuminrakenteelleni (vaikka varmasti osittain olenkin :D ) vaan kyse on enemmänkin siitä, että tahdon tehdä pukuja joista tykkään. Hahmoja, joista tykkään. Pukuja, joita on kiva tehdä. Kun en koskaan kuitenkaan tule näyttämään 2D tsirpulalta, oli tällä ikää sitten 15, 25 tai 50 -vuotta, miksi ottaa stressiä ja ahdistusta siitä iästä muutenkaan? En sano, etteikö välillä tuntuisi hassulta pukuilla nuoria hahmoja, mutta jos hahmo tuntuu ...omalta? Hyvältä? Pukuiltavalta? Mikä ikinä onkaan se Jokin mikä saa sydämen sykähtämään sen hahmon kohdalla, jos se on olemassa niin heitän kaikki kellot ja kalenterit nurkkaan. Ehkä tulen olemaan se tosi nolo ja ryppyinen 50v, joka edelleen pukuilee kouluasuisia teini-ikäisiä ja aiheuttaa yleistä myötähäpeää, mutta siihen nyt on onneksi vielä aikaa. Ainakin pari vuotta.
Oli vuosi 2013 ja... no tarkoituksella valitsin tämän tylsimmän kuvan.
Väittäisin, että nyt löytämäni ikäliberalismi ei ole suoraan tulkittavissa ikäkriiseilyyn, vaikka jokaisen syntymäpäivän aikana kuuluukin heittää vitsiä miten rypyt lisääntyy ja hiukset harvenee. Tuntuu, että jokaisena elivuotenani olen onnellisempi kuin edellisenä, jatkuvasti enemmän sinut itseni kanssa enkä missään nimessä vaihtaisi osio minkään aikaisemman Ilonan kanssa. Nyt ehkä uskaltaa tehdä asioita, mitä ennen ei kehdannut, olla oma itsensä nolostelematta ja välillä olla kaikkea muuta kuin oma itsensä ilman, että sekään ahdistaa.

 Kolmas jännä juttu on, että en osaa suhtautua yhtä maailmojasyleilevän välinpitämättömästi pituuteeni. Olen tästä ehkä kerran, kaksi, viisitoista kertaa maininnut bloginkin historian aikana, että 178 cm varrellani (okei olen ehkä koneella dataamisen ansiosta kutistunut sentin sitten lukiovuosieni) en ole pieni tai söpö. Voi ne lukemattomat kerrat kun olen vääntänyt kättä aiheesta voiko pitkä olla söpö ja olen edelleen sitä mieltä että ei voi. Pitkä voi olla kaunis ja vaikka mitä muuta positiivista, mutta söpö -adjektiivi on varattu lyhyille. Olen valinnut lähes aina niitä pitkiä hahmoja, myös silloin kun luvassa ei ole ollut mitään cosplayryhmää tai muuta jatkuvasti liiasta pituudestani muistuttavaa vertailukohtaa. 
Tosin tämänkin suhteen olen näköjään hiljalleen muuttumassa itselleni suvaitsevaisempaan suuntaan. En tiedä näkyykö se edes ulkopuolisille pukuvalinnoissa tai muussa, koska harvemmin blogissa esim tulee julkaistua kuvia, joissa pituuteni tulisi kovin epäedullisesti esille. Edelleen esim Heidin kanssa pyritään valitsemaan paripukuiluhahmot niin, että pituudet menisivät oikein, edelleen jos suunnitteilla on ryhmäcosplayta varaan itselleni sen pisimmän hahmon. Toisen pukuilijan tai pukuilijoiden rinnalla pituus vaan jotenkin omaan silmään tuntuu tärkeämmältä kuin yksin pönöttäessä.
Ihania tytyjä :3
Kaiken tämän tekosyvällisen itsereflektion alla on tietysti se ikuisuuskysymys, jonka jokaisen cosplayaajan pitäisi itseltään kysyä ja jonka hahmottaminen helpottaa sitä omaa harrastamista ja itsensä näkemistä hurjasti, eli että onko cosplayssa kuinka oleellista oikeiden vaatteiden, panssareiden tai peruukin lisäksi myös oikeat fyysiset ominaisuudet. Ja nehän ovat juuri niin tärkeitä asioita kuin miten ison painoarvon niille itse annat ja miten paljon tahdot välittää kenenkään muun mielipiteestä.
Tämä taas tämmöisenä väliaika-avautumisena pitkästä aikaa aiheesta, joka on yhtä uusi ja käsittelemätön kuin vaikka tässä jo sivuutettu cosplayn luomat ulkonäköpaineet. Oivalsin tuossa vaan männä viikolla, että blogissa ja cosplaypiirissä on varmasti aina niitä uusia lukijoita, jotka eivät ole näitä asioita vielä sen sadatta kertaa lukeneet ja pohtineet ja että minulle tämä asioiden kirjalliseen muotoon saattaminen voisi olla candy crush sagaa kehittävämpi tapa antaa aivoille työasioiden miettimisen lisäksi jotain muutakin pähkäiltävää. Ja että ehkä on tarpeellista kaiken toisinaan esille pulpahtelevan negatiivisuuden keskellä välillä muistaa tuoda esille sitäkin, miten ihanasta, vapaasti ja vapauttavasta harrastuksesta tässä on kyse.

tl;dr Oot just niin vanha kun susta itestäs tuntuu, paitsi tietty jos välität muiden mielipiteistä.
Eli maanantaipäivän positiivisuusannos: Cossaatkaa ihan mitä haluatte, cosplayn kuuluukin olla rakkautta < 3

Ilona


ps. Ei kellään ois yhtä Lugeria heittää lainaan, tämmöinen yksi nukke tahtoisi kovasti päästä pukuilulistalleni, mutta yritän vielä estellä vedoten puuttuvaan tuliluikkuun... Tai no vähän ehkä jo peruukkia katselin. Pikkaisen hameeseen sopivaa kangasta olisi... Vain 10 vuotta minua nuorempi ja 16 cm lyhyempi tapaus, ihana Ibara Coppelionista.
 

2 November 2013

Whedonverse 8/12: When Buffy was a vampire, you weren't still, like, attracted to her, were you?

I guess it's no suprise that after spending two days basically just sleeping and not talking I did get a sudden inspiration to do something in the middle of the night. Facebook and twitter are filled with Halloween costumes, and the midnight energy just can't be used in anything really useful. So after way too long break, I did one of my whedonverse challenge costumes!

(I challenged myself to do 12 cosplays from Joss Whedon shows in 12 months. It's been like two years now and I'm still stuck with number 8, but slowly I'm getting there!)

Midnight make-up time!


This costume from Buffy's first season episode 10, Nightmares, has been on the back of my mind for three years, ever since I found that light blue jacket from flea market. It's not 100% accurate, but close enough! Finally I did the shirt a few weeks ago, the wig is Glory's wig that I straightened with just hot water.


Boring right? Just another Buffy. BUT Nightmares is a special episode, because in it you'll see Buffy as a vampire! So the whole idea I had was to do both versions of Buffy and test if I could do the vampire look.



I used Grimas Derma wax to do the mask. I did have my doubts when I stuck my fingers in to the wax for the first time in the middle of the night not really knowing what I was doing or if I'd lose my eyebrows along the way. Actors in Buffy don't have wax on their faces, but latex parts but I wanted to do use wax this time. Maybe next time I'll do the latex.


I'm really happy how it turned out! The teeth are from ebay, I modified them a bit to make them less pointy. Yellow contact lenses were essential to get the look, these are just cosmetic lenses, so I didn't see that well. Which I didn't really mind, because I looked scary as hell :D Taking pictures all alone in totally silent house during the night sure gave me the creeps.


I really really really wanna (zig-a-zig-ah) do other vampire looks too! Will it be Darla, Drusilla, Harmony or Wamp-Willow, we'll see! It was so much fun to do an ugly look for once, not having to worry about if I looked cute enough. Maybe I'll keep my eyes open for other characters that have heavy make-up or masks, because I enjoyed doing this so much.


Ilona

31 October 2013

Uikkaripoikaope, hiekkarantoja ja flunssainen halloween

Peiton alta kuuluisi kuumeisen ulisevaa ääntä, jos kurkkukipu ei olisi vienyt ääntäkin. Oikein hyvä hetki siis valjastaa kipeä pää kirjoittamiseen, kun mitään tätä väsyttävämpää en uskalla tehdä. 

Syksy on paitsi flunssatautien luvattua aikaa, myös cosplayn osalta jotenkin hassu ajanjakso. Seuraaviin tapahtumiin on vielä ikuisuus tai siltä se ainakin tuntuu kesän conimaratonin jäljiltä, vaikka kuukausissa mitattuna seuraavat pukuilut oikeastaan jo kurkkivat kulman takana. Listauksia ensi vuoden puvuista alkaa virrata internetin cosplay-yhteisöjen valtaväylille tasaiseen tahtiin ja samalla Suomen leveyspiirit takaavat, että luonnonvaloisaa kangassävyjen vertailuaikaa tai ompeluhetkiä ilman pärevalon suomaa valonpilkahdusta on tarjolla koko ajan vähemmän ja vähemmän. 

Onneksi piristyksenä on kaikkien vihaama amerikkalaisen imperialistisen hapatuksen multihuipentuma eli halloween, joka mahdollistaa ujoimpienkin cosplayaajien tulemisen ulos kaapistaan ja yhden päivän ajan onkin ansio osata pukeutua oudosti. Tai kai tarkoituksena olisi pukeutua pelottavasti, mutta kuka näistä osittain omaksutuista, muokatuista tai keksityistä halloweenperinteistä edes ottaa selvää.  (Millaisia paineita halloween voikaan cossaajille aiheuttaa ja miten moni tuntuu painiskelevan pukuongelmien kanssa juuri tämän juhlailun takia, tästä voisin varmaan jonain vuonna halloweenin aikaan kirjoitella)

Grace tai Mizuho olisi ehkä vain tahtonut päästä käymään opettamassa.
Minäkin vietin monta tuskaista hetkeä tällä viikolla kun yritin pähkäillä halujani pukutua uusien oppilaiden edessä omituisesti, kun perjantaina olisi koululla tarjolla halloweenjuhla. Harmillisesti taitaa huominen mennä sairastellessa, joten kaikki pähkäily oli täysin turhaa. Oppilaita tuli pyyntö pukeutua johonkin isoon mekkoon, mutta realistisesti jos olisin oikeasti jonkin cosplayn laittanut päälle, olisi se kyllä ollut jotain mahdollisimman käytännöllistä ja helppoa. Ja vähän opettajamaista tai vähän enemmän opettajamaista.

Kuvitelkaa tuonne jokin ihanan värinen, tuulessa ihanasti hulmuava cosplay!
Kävin syyslomalla tankkaamassa aurinkoa Kanarian auringon alla ja reissulta tuli tuomisina paitsi palanut iho myös into päästä valokuvaamaan ja olemaan kuvattavana. Oikeastaan into alkoi jo ennen hiekkarantojen näkemistä, kun Helsingin suunnilla kävimme Porkkalanniemen upeilla kallioilla. Voi että tahtoisin joskus lähteä tuonne kuvaamaan pukuja! Ihan varmasti upeita paikkoja löytyisi miusta katsottuna lähempääkin, 60km mittaisen työmatkani varrella esimerkiksi on niin kauniita sumuisia niemiä, soita ja metsiköitä, että vähintään kerran viikossa suunnittelen toteuttavani jonkin kuvausretken sinne. Ongelma on tietysti se, että tahtoisin olla sekä kameran takana että edessä yhtäaikaa :D Voisi taas yrittää sosialisoitua muiden kuopiolaisten kanssa sen verran, että voitaisiin järjestää jotain kuvailua täällä. ...Tai siis voitaisiin, jos ei olisi marraskuu ja Suomi, eli pimeää ja rumaa oikeastaan ihan koko ajan. 

Nättiä oli muuallakin kuin kaukomailla.
Nukkumisen lisäksi olen viettänyt sairastelupäivää katsomalla animea. Vähemmän yllättävästi kauden sarjoista Kyoukai no Kanata ja Galileo Donna ovat omat suosikkini, parista muusta sarjasta satunnaisesti katsomani ykkösjaksot eivät vakuuttaneet juuri lainkaan. Pukuhermoja kutkuttavia tapauksia molemmat sarjat kyllä tarjoavat semmoisiksi kivoiksi conipuvuiksi, nähtäväksi jää jatkuuko innostus sarjojen kanssa niin pitkälle että pukuilisin jomman kumman sarjan jotain ihanaa tyttöä tai nasevaa naista Yukiconissa tai Frostbitessa. 

Yleensä muut raportoivat minulle sarjojen ilonahahmoista, mutta tässä ehkä tunnistan ilonahahmoisat ominaisuudet ihan itsekin! (Shizuku Ninomiya, Kyoukai no Kanata)
Hnngghh nuo Annan hiuspötkyt! (Hazuki ja Anna, Galilei Donna)
Ennen lomaa kerkesin viettää laatuaikaa myös Etelä-Suomen sykkeessä, eli DesuTalkseilin! Edellisen päivityksen kuvasta ei pitänyt olla ylettömän vaikeaa tunnistaa kesän kuumottavimman uikkaripoika-animen Free!n eteeristä opettajatarta

Ihanin Korppu unelmoi uimapojista kanssani Gouna. Glorian valaistusolosuhteiden haasteita vastaan kameran kanssa taisteli jälleen onnistuneesti Japsu!
Olen selvästi päässyt yli kaikista ongelmistani opehahmojen pukuilua kohtaan. Ama-chan oli varmaan yksi mukavimmista cosseista mitä minulla on ollut, kengät oli kivat, mikään osa ei puristanut, puku oli lämmin ja  käytännöllinen. Toki myöskin omaan silmään aika epäimarteleva. 

Ei mietitä mitään lihaksisia uimareita, varmasti ei.
Koska intouduin puvun tekemisestä vasta Traconin jälkeen ja epäonneni peruukin tilauksissa on vielä tuoreessa muistissa (en tosin muista olenko tästä vastoinkäymisestä blogin puolella vielä avautunut, jos en niin avaudun kyllä vielä!), en tilannut Ama-chanille uutta peruukkia vaan etsin varastoistani ruskeita yksilöitä. Olin joskus keväällä tilannut kolme kappaletta ruskeita peruukkeja jollain naurettavalla alle 20e hinnalla yhteensä ihan vaan jos niille jotain käyttöä joskus keksisi. Niissä oli suora ja tosi vahva otsatukka, jolle piti tässä tapauksessa tehdä Jotain. (Näköjään peruukin lähtötilanteesta ei ole kuvaa. Paitsi hyvin pienenä tuolla huin Tracon päivityksen viimeisessä kuvassa. Tai no enemmän siinä näkyy reittä kuin peruukkia mutta kuitenkin!) 

 

Ratkoin otsatukan kuidut pois yhdestä peruukista, irrotin toisesta peruukista kuitunauhaa niskasta ja ompelin verkkoon nyt keskijakauksen suuntaisesti. Sitten vielä pituutta puolet pois ja kivasti tuli Ama-chanin tukka.

Eikä kurkita minnekään uima-altaille, ei ollenkaan.
Onneksi syysloman buffetruokailut varmistivat, että mitään kiusausta tehdä Ama-chanista Marin-chan ei ollut, vaikka Kanarian saarten ympäristö olikin juuri sellainen, että bikinicosplayllekin olisi ollut aivan upeat puitteet! 

Meinasin rajata tätä kuvaa vielä tehokkaamman huijausefektin saamiseksi, mutta toimikoon tämmöisenä esimerkkinä siitä, miten pituuksien kanssa voi kivasti huijata seisomalla vähän eri tasolla. Rajaamalla kuvaa jaloista minut saataisiin kivasti kutistettua ihan Korpun kokoiseksi.
Ainoa valmiiksi saamani pukujuttu viime ajoilta näyttää tältä:

Tein näköjään elffit ja kuvasin myös varpaani.
Tämä mörkö vaikuttaa nykyään Oulussa ja jos törmäätte siihen jossain yliopiston riennoissa niin se ei osaa keskustella cosplaysta muuta henkevää kuin kertoa siskonsa harrastavansa jotain sellaista. Viimeinen kerta kun teen mitään viimeisenä iltana ja ihan kauheella kiireellä (HAH), mutta toisaalta oli kiva tehdä tuommoista selkeästi naamiaisasua pikkutarkan cosplaypuvun sijasta. Ja kuulemma puku sijoittui pippaloiden pukukilpailussa toiselle sijalle, joten ilmeisesti mörön olemus kuitenkin tuosta kivasti välittyi!

Huh, sainpas tehtyä tänään jotain muutakin kuin vaan nukuttua! Jospa tästä paranemisen jälkeen pääsisin taas ompelupuuhinkin. Ehkä vietän pyhäinpäivää pukuilemalla, tai edes siivoamalla tuota ompelunurkkausta.

Ilona

Summary: Autumn flu got me, so I've been sleeping and watching anime, Kyoukai no Kanata and Galilei Donna have really lift my spirit. In DesuTalks I used my Ama-chan cosplay from Free! with Korppu as Gou and I did a halloween costume Groke from Moomin to my brother. It's cold, dark and depressing in Finland, as usual during this time of the year :D

ps. olipas kiva kirjoittaa pitkästä aikaa. Pitää taas alkaa tekemään tikusta asiaa useammin, en muistanut että tämä oli oikeesti näin mukavaa.

5 October 2013

Kuvattomia kuulumisia

(No on oikeesti yksi kuva, huijasin)

Toivottavasti miun ei tarvitse aloittaa millään vakuutteluilla, että blogi ei ole kuolemassa hiljaisesta päivittelytahdista huolimatta. (Aloitinpa sit kuitenkin) Muutamissa cosplayblogeissa on taas näkynyt syksyn mittaan epävarmuutta jatkosta ja osa on siirtynyt päivittämään lähinnä FB-sivujaan, miun hiljaisuuden taustalla ei ole kiinnostuksen lopahtaminen cosplayta tai blogaamista kohtaan vaan ihan laiskuus. Tai saamattomuus jos se sana kuulostaa kivemmalta. Maximan wip-juttuja saatte tänne heti kun olen ensin saanut aikaisiksi kirjoitella niitä tuonne toisaalle, Traconista en oikein osaa muuten kirjoittaa mitään. Koko coni pyöri niin pitkälle WCS:n ympärillä, että tälleen kuukausi tapahtuman jälkeen en juuri muista muuta kuin bäkkärin tunnelmia.

Coni-ikävä kyllä meinasi iskeä tällä viikolla aika pahasti ja hetken aikaa leikittelin ajatuksella lähteä käymään tänään alkavassa Fanfestissa. Ohjelman puolesta olisin löytänyt melkein koko viikonlopuksi täytettä, mutta Kuopion maantieteellinen sijainti yhdistettynä oikeasti tekemättömiin työjuttuihin ja koko viikon kerääntyneeseen univelkaan kallisti vaa'an kotiviikonlopun puolelle. Kaksi viikonloppua peräkkäin Etelä-Suomen sykkeessä tulisi liian kalliiksi niin kukkarolle kuin normaalille elämänrytmillekin. Mutta pääsenpähän ensimmäistä kertaa seuraamaan conia etänä, kun tähän asti olen lähinnä ollu ConTV:n kuvattavana, tällä kertaa aion pitää lähetyksen päällä koko viikonlopun ja katsella millaisia tunnelmia Paasitornista välittyy. 

Viikon päästä alkaa ainakin näiden leveysasteiden syysloma ja mikäs sen ihanampi tapa aloittaa lomailua kuin tulla taas Glorialle DesuTalkseilemaan :3 Jotain vaatettahan sinnekin pitäisi taas päälle laittaa, ettei ihan nakuna tarvitse mennä. Mukava puku, toivottavasti lämpötilaan sopivasti vaatetta päällä ja vielä kivat lainakengät jalassa. Asusta puuttuu vielä housut (on tekeillä, vaikka viimeisimmästä housuttomasta puvusta on kyllä kulunut jo ihan luvattoman pitkän aikaa. Maxima oli rajatapaus kun alushame oli läpinäkyvä) ja koru, mutta muuten on aika valmista. Aluspaita on ihan ostopaita johon lisäsin kauluksen, neuleen kivasti saurumilla surruutterin, hiukan vain ommellessa ärräpäitä ikkunasta ulos heittelin. 

No pitäis olla aika helppo arvata.
Koska vasta aamulla laitoin tämän kuvan Facebookin puolelle ja pyysin arvaamaan mikä hahmo on kyseessä, niin enpä huuda sitä vielä täälläkään! Otetaan kisa onko blogin lukijat vai facebookin seuraajat nopeampia tunnistamaan kenestä opehahmosta tässä on kyse :3

Haastan itseni tekemään tänä viikonloppuna ainakin yhden cosplayasun valmiiksi etäconifiilistelyjen lomassa. Eli ainakin tuo Talksin puku pitäisi valmistua nyt kokonaan, että ensi viikon voin pyhittää pakkaamisella. Minulla olisi tuossa toki vaikka mitä muitakin pieniä kivoja projekteja joita voisi jatkaa hiljalleen eteenpäin... Nyt on juuri se fiilis, että voisin elää ja hengittää pelkästään cosplayta ainakin vuorokauden putkeen! ...tai no ehkä katsoa vähän piirrettyjäkin siinä jossain välissä.

Ainiin! Gmailin uudistusten (no jotka tapahtui ikuisuus sitten mutta kuitenkin) takia sähköpostini ei huuda enää naama punaisena aina jos blogini saa kunnian toimia uuden kommentin vastaanottajana. Eli käytännössä huomaan uudet kommentit jos huomaan selailemalla tai muistamalla tarkistaa sen sähköpostin toisenkin laatikon. Ei sillä, että teillä lukijoilla tähän mennessä olisi ollut vielä mitään tulipalokiireasioita tuolla kommenteissa, mutta jos oikeasti on jotain kysyttävää tai haluatte varmasti saada vastauksen, niin laittakaa aina mieluummin sähköpostilla. Joka löytyy tuolta sivupalkin Ilona? kohdasta. 

Heissulivei ja pitäkää hauskaa ketkä olette fanfestailemassa, odotan innolla coniraportteja että voin kiemurrella tuskissani kun en ollut paikalla! Nyt kuulen jo ompelukoneen vaativan surinan korvissani!

Ilona

Summary:
I've been so lazy about updating this blog, even though I'm (again. Still. like always) super excited about all cosplay stuff and would just like to do so many costumes like right away. Can you guess who's the teacher in green that I'm doing for DesuTalks?


21 September 2013

WCS-vollotukset ja tajuamisen suunnaton vaikeus

Olen tässä melkein viikon verran odottanut, että saisin aikaisiksi kirjoittaa tänne fiksun merkinnän. Näköjään en vielä oikein kykene siihen, mutta siltä varalta, että joku lukijoista ei seuraa minua muualla somessa tai on elänyt jossain kiven alla viimeisen viikon, niin tänä vuonna WCS-karsinnoissa kävi näin:

Super Mysteeri Sala Puvut eli Melty ja Maxima, Shining Hearts. Kuvaajan Mikael Peltomaa.
Eli ensi kesänä kutsuu Japani ja WCS-finaali! ASfdfadfadf!

Kirjoittelen puvusta ja sen tekemisestä varmaan sekä tänne, että tuonne miun ja Heidin yhteiseen blogiin, mutta jotenkin vielä elelen semmoisessa epäuskon tilassa, että en saa mitään fiksua kirjoitettua. Ja tavallaan tahdonkin nautiskella tästä fiiliksestä. Tuntuu, että sydän jättää aina yhden lyönnin välistä kun oivallan, että me oikeasti voitettiin ja tästä alkaa varmasti ihan unohtumaton matka ja koko vuoden mittainen seikkailu.

Itkin lavalla irtoripseni irti, varmasti tosi hemaisia kuvia on meistä siis tarjolla. Kuka olisikaan uskonut että itken lavalla!

Kiitos kaikille ihan hirmuisesti onnitteluista, olin kauhean iloinen jokaisesta kommentista minkä olen saanut, vaikka hysteerisestä hihityksestäni ei varmasti voinut conissa aina olla varma, että olenko ihan täysissä järjissänikään ♥ 

Ja superkiitokset kaikesta tuesta ja avusta mitä me saatiin ennen conia ja conissa! Iris olet ihanin ja Kizzy ja Arttu parhaat cosplaymammat koskaan ja Suiggari pelastit meidän kemiat ja bäkkärillä kaikki muut kisaajat ja ihmiset olitte vaan niiiiiiin  ♥ Ja ne "hyvä ope" huudot, toivottavasti nekin tallentui videoihin!

:3

Juu ei, ei tätä vieläkään tajua. Mutta jospa se tästä, tällä viikolla on ollut jo suuria suunnitelmia ja internettiä ollaan koetettu valloittaa hitaasti mutta varmasti. Eli WCS-asioiden etenemistä voi seurata nyt



Bäkkärin kopperossa hihittelemässä ennen lavalle menemistä.

En vielä tiedä miten työnjako tämän blogin ja wcs-blogin välillä tulee menemään, luultavasti kirjoittelen sinne englanniksi vain wcs-puvuista ja kaiken muun tekstin suollan tänne tällä sujuvammalla kotimaisella kielellä. Ja todennäköisesti ette voi välttyä WCS-puvuilta täälläkään, mutta lämpimästi suosittelen tuon toisen blogin kurkkimista, koska kaikkea en tänne ryhdy toista kertaa kirjoittamaan. Maxin wip-juttut varmaan kyllä, kun ne niin pyhästi vannoin toimittavani.

Nyt taidan... ommella vähän. DesuTalks on ihan kohta ja viikon tauko pukujen tekemisestä tuntuu jo melkein fyysisestikin pahalta, vaikka kangaskauppaan kerkesin kyllä jo alkuviikosta :D  Tarkempaa päivitystä luvassa sitten kun kuvamateriaalia on enemmän ja video lavakemioistamme löytää tiensä internettiin!


Ilona

Summary: Wow. We won World Cosplay Summit preliminary in Tracon. Still not sure if it really happened or has this whole week after it been just a dream. If so, I never want to wake up!

ps. Paras lava-apuri Gaston teki ilo(na)tanssin lavan takana :3