Ship Ahoi!

Luvassa DesuCruise-päivitys ilman varsinaisia risteilykuvia, kun kamera odotti turvallisesti koto-Kuopiossa. Ja oikeastaan en ehkä haluakaan nähdä viikonlopulta mitään kuvia, sen verran asiatonta meno taisi välillä olla.

Tämä on myös melkein päivitys ilman cosplayta, koska suunnittelemani punainen makkarankuorimekko lensi seinään perjantai-iltana kymmenen seutuun. Kun ”ihan helposti ommeltava” -mekko muuttuikin ”ei tämä nyt oikeasti istu sitten millään niin kuin pitäisi” –mekoksi, lähdin laivailemaan ihan tylsästi ostomekossa. Näin tosin ansaitsin monta ihanaa unituntia ennen Helsinkiin ajoa, eikä tarvinnut olla epävarma mekosta, johon ei ollut ihan tyytyväinen, joten ratkaisu oli varsin hyvä. Aikaisin pääkaupunkia kohti piti lähteä talviDesuilun suunnittelupalaverin  takia, jossa meno oli varsin asiallista, pulla hyvää ja oikeasti hyvän kuuloisia ideoitakin keksittiin. Enkä edes eksynyt Helsingissä, ainakaan kovin pahasti.  

”Hei, mä kattelin sua sieltä pylvään takaa, sä et kyllä varmaan nähny mua...”

Etukäteen ei ollut mitenkään kovin suurta (=minkäänlaista) hypetystä siitä, että juuri kukaan aikoisi Cruisella cosplayata, joten olin vähän yllättynyt cosplayn määrästä. Itselleni SeeD vosun tapainen piilocosplay oli ainoa, mitä tämän tyyliseen tapahtumaan tulisi mieleen laittaa, mitään sen erikoisempaa en ”oikeiden”conien ulkopuolella tykkää pitää. Risteilyllähän nähtiin niin piraatteja, Hetaliaa, pari Lady Gagaa, kuin tusinan verran muitakin ”näyttäviä” asuja. Mikäs siinä, onneksi kaikki eivät ole tämmöisiä kalkkiksia kuin minä.

Yllättävän hyvin äänieristetyt hytit tai hyväunisia nukkujia, käytäväbileet jatkuivat aamupalaan asti oikein virkeinä. Kuva alkuillan(?) autiosta käytäväst lainattu täältä

 Varsinaista ohjelmaahan risteilyllä oli kahden tunnin ajan. Ohjelmaa, jossa kettuillaan 25-vuotiaille opettajattarille (joilla ei varmasti ole mitään yhteyttä tosielämään, mainittu tapaus ainakin kuulosti todella epärealistiselta), en tietenkään voi haukkua, mutta pienen kenttätutkimukseni mukaan osalle kuulijoista hommasta jäi vähän sellainen fiilis, että sisäpiirivitsien määrä oli turhan runsasta ja yleisön huutelukin oli siinä ja siinä oliko se enää hauskaa vai vaan ärsyttävää. Ohjelma oli asiatonta, viihdyttävää ja ilmeisen opettavaista, sen verran monta kertaa näin keskusteluja aloitettavan puhumalla vasemman olkapään yli. 

Kuten aina, buffetin alkupalat ja pääruoka olivat nannaa, lämmin ruoka vähemmän nannaa. Joissain ruokalajeissa lienee ollut jotain vikaa, kun niin moni kärsi oksennustaudista seuraavana aamuna.

Ohjelmaa (väliaikatarjoiluineen) mahtuisi risteilyyn enemmänkin ja varsinkin sunnuntaille kaivattiin jotain yhteistä kokoontumista. Asiattomuudesta huolimatta väittäisin, että myös vähän asiallisemmalle ohjelmalle löytyisi kuuntelijoita, ainakin aikaisemmin päivällä pidettynä. Jatkosuunnitelmana se Ruotsin risteily omalle porukalle varatulla baarilla kuulostaa oikeasti hyvältä, jokin oma hengailupaikka olisi todella hyvä olla olemassa, niin ihmiset eivät aivan yhtä tehokkaasti hajaantuisi ympäriinsä. 

Ilmeeni, kun pelastan yhden turhan suorasanaisen musiikkimiehen hengen (tai ainakin nenän) viemällä sanat suusta ja vetoamalla kuusi tuntia aikaisemmin loppuneeseen Minna Canthin päivään sekä siihen, että kai minä itse nyt naisena olisin saanut puhua .. niin no juuri siitä, mikä miehen suusta olisi saattanut kuulostaa naisia halventavalta ja (onnistuneelta) cockblockilta.

Kahden tunnin ohjelmatarjontaa lukuun ottamatta DesuCruise oli ihan perusristeily perusristeilymeiningillä, mitä nyt  vajaata sataa osallistujaa yhdisti jokin outo mieltymys japanilaisiin piirrettyihin. Ja kun nämä ihmiset olivat levällään pitkin laivaa, niin melko helposti unohti, että kyseessä olisi mitään muuta kuin perusristeily. Jos siitä risteilymeiningistä (humalaisia ihmisiä, vähän lisää humalaisia ihmisiä, muutama krapulainen ihminen) tykkää, niin Cruise oli varmasti mukava kokemus, muuten risteily ei tarjonnut mitään maailmoja mullistavaa. Asiattomuus taattiin ja niidelin katkennut piiska taitaa todistaa, että tavoitteeseen päästiin. Luulin, että tällä iälle ei enää valvota aamupalaan asti, mutta melkein huomaamattahan tuokin onnistui. Ja kun autossa oli muita kuskeja kotimatkaa varten, ei uutta työviikkoa tarvinnut aloittaa ihan älyttömällä univajeella.

Lähtisinkö uudestaan? Ilman muuta, mutta ei sentään ihan heti ensi viikonloppuna.

Ilona

ps. Tapaus omakesta viimeistään myös opittiin, että tuplapantsutaktiikkaa kannattaa käyttää myös asiattomilla risteilyillä, jossa mekon pituus on yhtään lyhyempi.