Hiljainen (=kiireinen) toukokuu, miksi sä taas tuut?

WIP-päivitysten kanssa on aina se ongelma, että en osaa keskeyttää tekemistä raportoimisen ajaksi. Nyt on menossa juuri se hullunmyllyvaihe, että teen joka päivä noin kuutta eri puvun osiota eteenpäin, välillä vähemmän ja välillä enemmän, mutta raportoitavaa olisi siis koko ajan.

Ompelemisen sijasta oon mm. järjestelly maaleja ja siveltimiä niin, että kerrankin niissä on jotain järkeä.

Ja silti edistyminen tuntuu välillä hurjan vähäiseltä ja KÄÄK kun sitä aikaa on taas aika vähän. Yritän parhaani mukaan taas priorisoida, eli välttää keskittymisen herpaantumista kisapuvusta.

Kyllä, ne on kuulkaas kaavoja. Tai siis vanha kirpparitakki palasina.

Desuconin ECC-karsintaan matkaavan Sherylin kanssa on tällä hetkellä edes osittain tehtynä housut, takki ja kengät. Eli peruselementit on jo silleen harsittu kokoon. Ja sitten paljon kaikkea höpsöä pientä yksityiskohtaa on tullut tehtyä ihan silmät innosta kiiluen, mutta hurjasti on vielä tehtävää. 

Oonko kertonu, että vihhaan shoecovereiden tekemistä? Ja kyllä, väri on tässä vielä väärä.

Perintö-singeri mukavasti vaan kuutta tekonahkakerrosta tikkailee.

Esityksestähän en ole täällä sen kummemmin mitään kertonut, koska tahdon edes jonkin osion pitää pienenä yllärinä. En siis nytkään voi sen kummemin avautua kaikesta esitykseen liittyvästä ahdistuksestani, muuten kuin että sitä on paljon. On aika ikävä tunne, kun kuukausien ajan suunniteltu esitys meinaa kosahtaa käytännön mahdottomuuteen. Toivottavasti kaikki kuitenkin jotenkin tässä lutviutuisi. Jos ei, niin luvassa on vielä paljon itkuisia päivityksiä ennen desua. 

Pienet yksityiskohdat < 3 ja desucruiselta saadut muistiinpanolehtiöt.

Valmiina laulamaan karaokea.

Sherylin lisäksi Desun sunnuntaipuku Lilianalla on valmiina peruukki ja pikkuhärpäkkeet. Hame ja paita –kombo on osittain jo puolivalmiina (eikö ole hienosti vältetty ”just ja just aloitettu” sanominen?), vaikka harmaita hiuksia tuli jo pelkistä refekuvien katsomisesta, kun ei noissa vaatekappaleissa ole oikeasti mitään järkeä. 

Tosi söpöä taidekuvaa Lilianan hiuskoruista.

Perjantain piristyksen Ichikan kohdalla oli taas aivan kamalia väriongelmia. Hameen harmaa oli vielä helppo, mutta liivin ja tukan värin kanssa olen käynyt henkisiä painiotteluita. Ichikan hiuksia sanotaan sarjassakin punaisiksi ja olisi ollut helppo ottaa jokin omenan punainen peruukki, mutta koska koko sarjassa värimaailma ja valot on olleet miusta jotenkin aivan hirmuisen viehättäviä, tahdoin mennä enemmän fiiliksen mukaan. Eli lähdin oranssimalle linjalle. Tosin pientä punasävytystä on vielä luvassa.

Vanha kuva on vanha, nyt ois valkoinen paita jo kaapissa mutta ottakaa tästä väärän värisen kauluspaidan kanssa.

Samoin liivin kanssa otin taiteellisia vapauksia. Keltainenhan se on, mutta mikään kangaskauppojen neulosten keltainen ei ollut sopivaa sävyä, kaikki on LIIAN keltaisia, oikein semmoisia auringonkukan-poltan-reiän-silmiisi-kun-olen-niin-kirkas –keltaisia. Paitsi vaaleankeltainen resorikangas. Tämä on jopa aavistuksen liian vaalea, mutta olen mieluummin vähän turhan hailakka sitten kaikilta osin, kuin pidän aivan kirkuvan keltaista liiviä.

Kiellän myös itseäni tekemästä mitään Buffy tms pukua toukokuussa. Jos erehdyn semmoista edes ajattelemaan, rangaistuksena joudun tekemään exceltaulukon kaikista peruukeista. Palaan whedonmaailmaan taas kesäkuussa sitten ehkä.

Blogi myös saa ajelehtia hiljaisuuden tuuliajolla vaikka desuun asti. Toisaalta annan itselleni luvan kirjoittaa päättömiä ranttauspäivityksiä heti kun semmoisia vaan tekee mieli suoltaa ulos, joten saatatte joutua nauttimaan angstisista avautumisista vuorikankaiden toimimattomuudesta tai kangasvärien mahdottomuudesta. 

Thihii, onneksi on ihana kevät, sufferoiminen on ihan kiellettyä!

Ilona