Elossa elokuussakin

Niin tosiaan, miulla on tämä blogikin!

Elokuu on ollut sellaista huisketta ja haipakkaa, että päivittäminen ei ole juuri käynyt mielessäkään. Huiske ja haipakka on tässä tosin tulkittavissa töiden alkamiseksi eli luokkahuoneessa huiskimiseksi ja töiden jälkeen päiväunille suuntaamiseksi. Moi vaan kaikki ihanat uudet oppilaat, jotka tänne jo tuossa viimeistään viikko sitten löysitte :3 Oli ihana huomata, miten pienessäkin koulussa japaniharrastuksen lonkerot ovat luikerrelleet oppilaiden aivoja ahdistelemaan ja ainakin muutama luokka tietää jo varsin hyvin millä puheenaiheilla miut saa hämättyä pois varsinaisesta aiheesta. Onneksi tänään viimeksi vesokoulutuksessa keskustelimme miten paljon tärkempiä asioitakin ne oppilaat oppivat koulussa kuin vain vuosilukuja ja nippelitietoja, ehkä senkin oivaltaminen, että opettajat voivat olla ihmisiä ja harrastaa ihan samoja juttuja kuin oppilaatkin, on ihan hyvä opetus. 

Sain oppilailta kävyn :3 Sillä on hattukin :3

Tälle aurinkoiselle lauantaille sattunut pakollinen virkaehtosopimukseen kuuluva koulutuspäivä aiheutti eilen pientä ja suurempaakin itku-ilonointia (eli surunointia) kun tämän vuoden DesuCruise lähti satamasta sitten ilman minua. Toivottavasti aallot keikuttavat paattia yhtä ihanasti kuin kahdella edellisellä kerralla ja cruiselaisilla on ihana reissu ja yhyhyyyhyyy että tuntuu pahalta kun en ole mukana. Jos Tracon ei olisi noin lähellä, olisin paljon pahemminkin hajalla sosiaalisten kontaktien menettämisen takia, mutta täytyy sitten ottaa cruisesimulaattori käyttöön Tampereen suunnalla.

Meinasi tulla kuvaton päivitys, mutta löytyi sentään pari hämykuvaa estämään tekstiseinää.

Traconiin on tosiaan kaksi viikkoa. Tähän kohti kuvitelkaa kuulevanne sellainen puolipanikoiva kikatus. Minua ei yhtään haittaisi jos aikaa Traconiin olisi vaikka viikko enemmän. The Ultimate Super Salainen Mega Yllätys Kisa Puku on kyllä edistynyt kivasti ja kahdessa viikossa nyt saa aikaan vaikka.... No melkein mitä vaan, joten oikeasti ei edes ole mikään hätä. Vähän vaan iskee jo sellainen jänskätysfiilis päälle. 

Ja voi että miten ikävä tätä fiilistä onkaan ollut! En ole tehnyt kisapukua Bayonettan jälkeen ja voi miten olen kaivannut sitä ihan erityistä tunnetta mikä kisapuvun kanssa tulee. Ehkä aivoni ovat jotenkin vääristyneet, kun ne niin helposti kääntyvät "no kukaan ei tuomaroi, ei ole niin väliä miltä se näyttää" -asentoon noiden normaalien pukujen kanssa, mutta jotenkin se tunne kun joutuu ja saa erityisen tarkkaan miettiä kaikki pienetkin jutut niin toteutuksen kuin suunnittelunkin puolella kisapuvun kanssa on vaan niin ihanaa.

Puhumattakaan siitä, miten kivaa on taas ollut tehdä pukua yhteistyössä toisen kanssa! Tätä kirjoittaessa vuotuinen (eli jo toisen kerran järjestettävä :P ) liljaleiri, eli miun ja Heidin WCS- treeniviikonloppu, on starttaamaisillaan. Seuraaviin pariin päivään sisältyy paljon kakkua, esitystreeniä, suunnitelmia, yksityiskohtien pähkäilyä, lisää treeniä, Pepsi Maxia, piirrettyjä, treeniä ja hyvin, hyvin paljon höpöttelyä ja naurua. 

Jotain pinkeroista.

Olen pysynyt täysin periaatepäätöksessäni olla tekemättä mitään muka-aikaavievättömiä pieniä sivuprojekteja ennen kuin kisapuku on valmis. Saan Renton kankaat nyt liljaleirin kuluessa ja jos aikaa vaan jää niin ompelen puvun kyllä Traconiin. Olisi ikävää jäädä pyssytytyryhmästä pois mutta tiedän, että olisi paljon ikävämpää mennä lavalle puvulla, jonka jonkin kohdan olisi kerinnyt korjaamaan jos vaan olisi keskittynyt yhteen pukuun täysillä. Ehkä toteutan uhkaukseni ja otan ompelukoneen mukaan töihin Traconia edeltävänä perjantaina, kuulemma oppilaita ei haittaisi yhtään jos laitan heidät tekemään tehtäviä ja ompelen itse :P Mutta tosiaan, jos kisapuvun hiomista riittää vielä viimeisellekin viikolle, niin sitten en kyllä rentoile. En ole muuten tuhlannut ajatustakaan sille mitä sitten laitan päälleni jos uusia pukuja on vain yksi. Voisin tarkistaa vieläkö Bellowsin shortsit mahtuu edes jalkaan ja ovatko kaikki osat löyteillä siltä varalta, että pitää neiti pakata traconlaukkuihin mukaan.

Ompeluhommien lomassa olen toki yrittänyt pysyä cosplaypuheenaiheiden tasalla tutustumalla Heroes of Cosplay -sarjaan. Ensimmäisen jakson suunnaton raivo laantui toisen kohdalla kun hoin jokaisessa välissä, että kyseessä on juuri niin amerikkalainen ”reality” sarja kuin pahimmat Suomenkin telkkarissa esitettävät. Käsikirjoitettu ja draamaa jatkuvasti tekemällä tekevä sarja ei varmasti antaisi hyvää kuvaa cosplayta tuntemattomille ihmisille, mutta jos jaksoja pystyy katsomaan ilman, että verenpainekattila alkaa kiehumaan, niin saattaa niistä jopa herätä jotain ajatuksia. Tavallaan tykkään kaikista, provosoivistakin, ärsykkeistä, jotka saavat pohtimaan omaa harrastusta vähän enemmän. Toisaalta taas olisihan se kiva jos ärsykkeistä ei tulisi vain paha mieli, kuten tämän sarjan kohdalla välillä meinaa käydä. En siis varsinaisesti suosittele, katsokaa sen sijaan vaikka tämä jesmon linkkaama dokkari. 

(Joku (siis sinä Rimppu) voisi kyllä tehdä Heroes of Cosplaysta suomalaisen parodian vaikka Traconissa, lupaan näytellä hyvin stressaantunutta ja itkevää kilpailijaa bäkkärillä!  Ilman kameroita en aio olla kyllä yhtään stressaantunut, enkä itke yhtään. Ihan itkuton Ilona)

Ilonan arvo on laskenut :/

Ainiin jos jollain on jäänyt huomaamatta, niin Cosplay Bootcampin ilmoittautuminen on auki! Itse arvon edelleen omaa osallistumistani, kun tahtoisin vain olla mukana kaikissa pajoissa, mutta en jotenkin osaa aikatauluttaa mitään Traconin jälkeiseen aikaan sijoittuvia menoja tai tapahtumia. 

Lentävän kalakukon pillien vihellys kuuluu jo, aika aloittaa liljaleireily ja Tracon-fiilistelyt ihan kunnolla! Tällä hetkellä viime vuotinen fiilispäivitys on hyvin ajankohtaisen tuntuinen :3

Ilona

Summary: I've been so busy with my new job and the WCS-costume! And so excited that Tracon is only two weeks away. Can't wait! :3