Traconin kisakateusfiiliksiä ja tuomaritutinoita

En tiiä missä kohtaa tää mun selfiemutristelu on ironista ja missä ei, mut menköön silti!

Ei jumpe, kirjoitanko oikeasti tapahtumaraporttia a) ollenkaan b) coninjälkeisellä viikolla?! (JA jos mulla ois ollu Vinkkikuvia teille niin oisin jopa julkaissutkin tämän jo keskiviikkona enkä nyt perjantaina) Tämähän on kuin vanhoina hyvinä aikoina ennen blogilaiskuuden iskemistä! Oikeasti minulla olisi ihan kauhea kiusaus vaan tehdä videoblogaus, koska videoiden kuvaaminen on yllättävän koukuttavaa puuhaa, mutta kun conirutto kalvaa edelleen sisuskalujani, en viitsi esitellä viskibassoääntäni ainakaan ihan heti. Huomenna sitten vaikka joo.

Ai coniin pitäis lähteä, mutta mihin coniin? Jos Traconia ei ois ollu, oisin toivottavasti löytäny itteni Saksan Connichista. Ehkä joku vuosi vielä!

Miulle tämän vuoden Tracon oli omituinen, koska ihan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009, jolloin ekaa kertaa kävin Traconissa, en ollut itse ollenkaan kisaamassa. Olen kolmesti osallistunut Traconin nyt jo kuopattuun pukukisaan ja kahdesti WCS karsintaan ja kisaaminen on jotenkin oleellisesti liittynyt Traconiin. Oli vähän haikeaa olla lavalla vain mikrofoni kädessä, ihan kuin jotain oleellista olisi jäänyt puuttumaan.

Tää ois tää mun tomera ilme. Tykkään miten missään kuvassa koko tuomariston ilme ei oo samanlainen. Kuvaajana madu.

Tampereelle matkustaminen tuntuu niin lastenleikiltä kun Cosvision ja Turku opetti keväällä, että Tampereen takanakin on elämää ja sinnekin saattaa joskus joutua matkaamaan. Nyt neljän tunnin ajelu suoraan töistä Jyväskylän kautta Tampereelle ei tuntunut ollenkaan ikävältä, kun alkumatkan hoilotin Robinia niin että omiinkin korviin koski ja Jyväskylästä eteenpäin paransin conimaailmaa Isperian seurassa. Toki oisin voinu muistaa syödä perjantaina työpäivän aikana, niin ei olisi iskenyt niin ikävä päänsärky, mutta se onneksi helpotti kun verensokerit sai nousuun ja Tampereella ruokaa sisuksiin oikein hyvässä seurassa. Vanhuus ja väsymys (ja nyt jälkikäteen mietittynä varmaan alullaan ollut flunssa) kiidättivät Hotelli Ilselle varsin varhaisessa vaiheessa ja nukuin oikein mukavaiset yöunet ilman mitään stressiä tai huolia. Lauantain puku oli nimittäin oikeesti jopa valmis, toisin kuin sunnuntain ja iltabileiden...

Ja sit tää ois tää riemuidiootti-ilme.

Tai no valmis ja valmis, olin päätynyt joko laiskan tai nimenomaan ahkeran pukuilijan ratkaisuun stay up sukkien kohdalla. Heidi ja minä päätettiin jo Japanissa ollessamme, että tahdotaan hoitaa WCS.tuomarointia pukeutuneina WCS maskoteiksi. Söpö Yuni oli ihan Hootin hahmo (varsin avarasta kaula-aukosta huolimatta) ja Gloran vaikutti kaikinpuolin muikelta puvulta. Ja sitä se tosiaan olikin, pukua oli aivan ihana tehdä ja myös pitää päällä, se oli niin kiva ja mukava ja hhnnghh voisin pitää uudestaankin! 

madun kuvaamina

ja taas madun kuvaamina. Siinä on sukkaa ja on jalkaa.

Mutta niin ne sukat! En löytänyt ahkerista sukkaosastoseikkailuistani huolimatta sukkia tai sukkahousuja jotka olisivat olleet riittävän lähellä Gloran sukkien kuvioita, joten ostin mustat sukat ja maalasin salmiakkiruudut ja raidat suoraan jalkojeni ihoon lauantaiaamuna. Ihomaali olisi voinut olla looginen vaihtoehto, mutta koska omani on Japanin jälkeen asutellut paikassa Hukka, leikin Elffiä ja maalailin ihan askartelumaalilla. Samaa bodypaint-linjaa jatkoi sitten wcs-tatuointiteksti rinnassa ja kädessä. Kivasti lähti maali muuten illalla ihan saippualla pois, vaikka olin varautunut olemaan raitajalka ja vihertissi pidemmänkin aikaa. Olin jättänyt sukat ja kengät autoon, joten päätin laittaa sukat maalattujen kinttujeni päälle lauantaina vasta conipaikalla.

Ainiin otin jopa hanskan tekemisestä kuvia.

Ja myös sen valon. Kivaa symboliikkaa että wcs-tuomarina mulla oli nyt kädessä identtinen koiranpantaledivalo kuin mitä Maximan miekassa vuosi sitten karsinnoissa.

Traconissa tuntuu muuten aina olevan tuommoinen samanlainen sää. Varsinkin aamuisin, aina on auton ikkunat samalla tavalla märät ja ilma semmoinen viileä ja auringonvalo kirvelee piilarisilmiä. Autoiltiin Ilsen kanssa Tampere talolle kymmenen aikaan ja muistin mitä vihaan coniaamuissa; tavaroiden kantelua, jonottamista ja sitä kun cossi ei ole ihan kokonaan päällä. Ikuisuudelta tuntuneen ajan Puisto-ovella jonoteltuani (ikuisuus=vartti, korkeintaan) en edes saanut badgeani vaan valmistauduin käyttämään ettekstetiedäkukamäoon -korttia rannekkeen lisäksi, että pääsisin bäkkärille, mutta eiköhän Irtsa sattunut siihen ovelle just samaan aikaan pilaamaan miun hyvät suunnitelmat. Tuomariprivileegiot oli kyllä hyvät, kun saatoin laitella puvun lopullisesti päälle ja jättää turhat tavarani bäkkärille ja seura oli siellä ihan esiluokkaista. Cosplaymaailmaa paranneltiin paljon ja keskustelu jatkunee entistiä tiiviimpänä taas internetin välityksellä jatkossa.

Tämmönen söpö irtsa oli siellä bäkkärillä

Bäkkärille pääsyn vaatimuksena oli selkeesti älykkyys ja kauneus.

 

Ja komeus ;3

Tuomaroinnit alkoivat yhden jälkeen, joten ehdin parin tunnin ajan kierrellä conipaikalla eli lähinnä hengata desupöydällä kyyppien keskellä ja hakea greenroomista kahvia. Vähemmän ylättävästi Glorasta ei kuvia pyydelty eikä hahmoa muutenkaan tunnistettu, mutta onneksi oli madu ottamassa muutamia kivoja kuvia miusta ja Hootista. Lisäksi maailmankuvani musertui, kun minua sanottiin kahdesti söpöksi. Olen ollut vakaasti sitä mieltä, että en näillä senttimäärillä vaan voi olla söpö varsinkaan kun puku oli miusta enemmän seksikäs kuin söpö, mutta ehkä olen vaan ollut väärässä. Tai sitten se on vaan tuo pinkkeys.

No okei ehkä vähän söpö. madun kuva.

Tuomarointihommia odotin innolla ja suurella mielenkiinnolla. Aamulla saatoin päästää suustani vulgaareja sanoja, kun tietysti oli tullut peruuntumisia. Onneksi ensi vuonna on luvassa portfoliokarsinta karsintoihin, jolloi nopeus ei ole enää määrittävänä tekijänä siinä kuka pääsee mukaan ja kuka ei. Sairastapauksille ei toki mahda mitään ja toivon että kaikki peruuntumiset tosiaan oli sellaisia eikä vaan ettei huvittanut tulla tai puku jäi vähän kesken, koska enitenhän homma harmittaa niiden parien puolesta, joilla olisi ollut puvut ja esitykset valmiina ja jäivät vaan naurettavan nopean ilmojen sulkeutumisen takia pihalle karsinnasta.

Pareja oli kuitenkin kivasti yhdesän ja sekä puvut että esitykset olivat aivan ihanan erilaisia! Kisaajat olivat myös hirmuisen kivalla asenteella liikkeellä ja yleisesti ajatukset wcs:stä kilpailuna olivat varsin realistiset. Oli ihanaa päästä tuomaroimaan roran ja majo (niin ja tietysti Hootin ;D) kanssa, kun meillä jokaisella oli hyvin erilaiset lähtökohdat katsoa ja arvioida pukuja, esityksiä ja kisaajia, mutta kuitenkin perusperiaatteilta oltiin ihan samalla sivulla. 

 Ihanat majo, rora ja Hootti miun iltsuloinnin uhreina.

Ja ottakaas vielä toinen muikula roran kanssa, kun on niin muikea. Roraa on ollut ihan hirmuinen ikävä, ihanaa kun saatiin smurffiina nyt mukaan :3

Myönnän viljelleeni tuomaroinnissa juuri niitä kysymyksiä joita olisin itse pitänyt ikävimpinä, eli tivasin kisaajien suurinta heikkoutta, heidän suhtautumistaan wcs:n kilpailuna ja mikä aikaisemmista Suome tiimeistä oli lähinnä heitä. Ja kyselin vielä englanniksikin. Toki miun kysymyksiin ei ollut oikeita tai vääriä vastauksia (ei, edes kehumalla miuta ja Hoottia ei saanu lisäpisteitä, rohkeasti englannin käyttämisestä ja jäätymättämyydestä kyllä pari sydäntä miun papereihin) vaan tahdoin vain tietää kisaajiien mietteitä muustakin kuin vaan pukumateriaaleista tai lavankäytöstä. 

Oli tärkeetä myös testata kisaajien selfietaidot. Kuvat isompina löytyy täältä. (Kylläpäs face bugaa nätisti yhden kuvan kahteen kertaan, SATTUMAAKO minkä kuvan...)

Irsta oli aikatauluttanut tuomaroinnit ainakin näin tuomarin näkökulmasta kivasti, tuomaroinnin ja lavaosuuden väliin jäi sopivasti levähdysaikaa eikä peruuntumisien takia tuomaroinnissa muutenkaan ollut turhan hopputunnelmat. Ainahan sitä voisi vielä pidemmästikin jutella ja kysellä ja kuunnella tarinoita pukujen takana, mutta aika hyvin saatiin kaikkien tiimien kanssa käytyä kaikki oleellinen läpi. Nopeasti se koko iltapäivä meni ja saliin istuttiin nenäliinoilla varustettuna ja valmiina. 

majon kanssa valmiina esityksiin!

Itkutuomaroinnit oli täysin tasapainossa eli puolet tuomaristosta pillitti.

Esityksistä vollotin vain Kaisan ja Ainon voittoesityksessä, joka edelleen videoltakin katsottuna nostattaa ihoni kananlihalle ja pistää silmät vetistämään. Tuomarointi esitysosuuden jälkeen oli yllättävän kivuttoman helppoa, enkä tajunnut edes jänskättää lavalla menemistä ennen kuin olin siellä ja pidin tuloksia tutisevassa worblakädessäni. Tuntui aivan upealta päästä antamaan Suomen edustajuus eteenpäin niin upealle parille! Onnea vielä kerran Kaisalle ja Ainolle, viettäkää ihan mielettömän upea edustusvuosi!

Juuh elikkäs... unohdin oikeesti ne kamerat jotka kuvasi miun huulten väpätyksetkin valkokankaalle... Vähän vollotin, mutta kun ALL DEM FEELS koska niin upea pari ja niillä on niin upea seikkailu tulossa!!!! (madun kuva)

Kattokaa nyt niitä! Hnnghhh! (madun kuva)

Kisan jälkeen koko tuomaristo antoi palautteita osalle kisaajista (Ainiin, piti tunnustaa että tuomarointihuoneessa tapahtui lahjomista. Tosin niin päin, että minä lahjoin niitä kisaajia, joille en ole saanut lähetettyä tuomaripalautetteita Animeconin jälkeen) livenä ja sitten alkoikin olla aikamoisen myöhä. Kahdeksan jälkeen fiilistelin kipeää kurkkuani ja sukelsin Ilsen vaatevarastoon vaihtamaan jotain muuta kuin cosplayta päälle ennen syömistä, josta kyllä oli tarkoitus päätyä iltabileisiin. No ei koskaan päädytty, kun molemmat tunnettiin coniruton musertava voima ja mentiin puoliltaöin nukkumaan. 

Tässä vielä virkeinä menossa syömään. Om nom oli parasta, kurkkukaktus ei.

Ranneke kävi melkein väreihin.

Sunnuntai alkoi miulla yllättävän ajoissa, vaikka kurkussa asustikin kaktus eikä olo muutenkaan ollut erityisen hehkeä. En ollut kuitenkaan ollenkaan varma missä kunnossa miun sunnuntain pukuni oli, joten uteliaisuus sen korjaamisesta herätti vähän liiankin aikaisin. Lapsuuteni naishahmosankari Vinkki Tikun ja Takun pelastuspartiosta oli viimeisellä viikolla ennen Traconia toteutuslistalle päätynyt puku, kun Oikean Elämän järjestämien talo- ja hautajaiskiireiden kanssa ei riittänyt jaksamista mihinkään monimutkaisempaan. 

Vinkki olikin vähän semmoinen tyty, että tahtoi yhteisselfietä esim tämmösen söpöläisen kanssa.

Ja sit tämmösen toisen söpöläisen kanssa, joka aiheutti kauheet Utena-feelsit ja halun oikeesti tehdä se Nanami vielä joskus.

Ja sit tämmöinen sokerinen korppukin löytyi. Mut se ei yhtään lähteny tähän mun hiirimutruilmeilyyn.

Aamuisen pukufiksailun jälkeen olin lopputulokseen riittävän tyytyväinen, että kehtasin lähteä se päälle coniin, eikä hätävarasuunnitelma-Mikurua tarvittu. Siinä missä edellisen päivän Glorasta tiesin varmaksi, ettei sitä tunnisteta, olin aavistuksen pettynyt Vinkin vähiin tunnistusmääriin. Tosin ehkä jonnet ei vaan muista, onhan tuosta nyt jo vuosi jos toinenkin kun Vinkki kuulemma aiheutti sukupolvelliselle poikia kiinnostuksen turreja kohtaan. Kiitti Isperia että teit tästä puvusta likaisen tuntuisen.

En tapaa entisiä oppilaitani kovin usein, mut yleensä kun tapaan, pukeudun hiirulaiseksi. Eli kuvaajana Anakichi.

Aamupäivällä vietin extempore desupöytävuoroa parin tunnin ajan ja sitten tarkoituksena oli varmaan käydä useammassakin ohjelmassa. Conirutto vei voimia kuitenkin varsin tehokkaasti, joten turvauduin yleiseen haahuiluun. Käväisin jopa ekaa kertaa Sorsapuiston puolella, jossa Vinkki pääsi poseeraamaan pariin kuvaankin. 

Desu oli paras ja pöytä, likaiseen länkkäriasuunkin pukeutuneena.

Pääsin privileegiolipulla katsomaan NCC-karsintaa ja esityskisaa kivasti toiselta riviltä ja ihan kivoiltahan ne kumpikin näyttivät. Sekä NCC- että esityskisa sisälsivät tosi hienoja pukuja ja esityksiä ja toisaalta myös niitä myötähäpeähetkiä ja hämmennystä, mutta niin se kai on aina. Sijoittuneet kummassakin sarjassa olivat aikalailla niitä mitkä olisin itsekin palkinnoille nostanut.

Jesmo kuvaili kanssa!

Mielenkiinnolla odotan, millaisia pukuja ja esityksiä nähdään Yukiconin karsinnassa ja miten iso innostus portfoliohakua kohtaan tulee. (Ja nyt voin jo tälleen sivulauseessa huomauttaa, että oikeestaan tuo portfoliohaku voisi kiinnostella myös minua. Tai nyt tätä kirjoittaessa jään toki miettimään, että miksipä ei vaikka Yukiconin karsintakin, ellei se tulisi aavistuksen liian nopeasti taloprojektin aikaavievyys huomioonottaen. Ehkä. Mutta että nyt kun oma jääviyteni osallistua on poistunut, fiilistelen tosissaan pistäisikö kisakärpänen NCC:n suuntaan jossain vaiheessa. Suattaapi iskeä tai sitten suattaapi olla ettei iske!)

Tässä kohtaa muistin, että conista pitää lähteä poiskin eikä violetti kokovartalomakkara ole sovelias asu kaupungille.

Melkein jäin päättäjäisiin kunnes muistin, etten kestä lavalla larppaamista ja teemapelejä ja pakenin paikalta. Tartuttelin coniruttoa vielä viattomiin lähimmäisiini heippahalausten muodossa ja muistuteltuani itselleni miten pian kaikkia taas näkee DesuTalksissa (Jossa muuten pidän pitkästä aikaa puheohjelmaa, tulkaa kuuntelemaan!). Löydettiin vielä pitseriakin, joka oli auki ja syötiin itsemme palloiksi ennenkuin oli auto suuntasi kohti kotia. Ennen puoltayötä löysin itseni omasta sängystä hiukset peruukin ja desupipon jäljiltä likaisina ja coniruttokaktus kurkussani, eikä maanantai ollut mitenkään erityisen riemukas työpäivä. 

Team Conirutto

Pitsu on paras ja pitsu

Traconista jäi "ihan kiva" fiilis. Tykkään Tampere talosta ja koko conin tunnelmasta, vaikka tällä(kin) kertaa conin ohjelmaan tai juuri mihinkään muuhunkaan tutustuminen jäi harmittavan vähäiselle. Vielä joskus tulen paikalle pelkkänä kävijänä! (Tuskin oikeesti tulen, koska bäkkäritunnelma nyt vaan on aivan liian koukuttavaa, siihen on pakko päästä osalliseksi tavalla tai toisella). 

Tää ois tämmönen #ihanaentinenoppilas joka piti mut hereillä Kuopioon saakka.

Jos meillä ei olisi tulossa reissua Tokion kansainvälisille elokuvafestivaaleille (TIFF, jos et tiedä mistä puhun niin et selkeesti seuraa minun tai meidän facebooksivuja, hopedi hop sinne nyt seurailemaan, sinne mie kaiken blogilaiskuusta ylijäävän kirjoitus- ja päivitystarmoni suollan) olisi oloni varmasti oikeasti haikea siitä, että wcs-edustajuustitteli lähti nyt eteenpäin ja yksi osio cosplayuraani sulkeutui. Mutta onneksi tässä on niin paljon kaikkea kivaa tulossa ja upeita pukuja tehtävänä, että ei kerkiä haikeilla. Ja kyllä sen kisalavan näkemin taas katsomosta aiheutti pieniä hnnghhhtahtoisinvain -fiiliksiä. Tosin nyt videolta palkintojenjakoa katsoessani iski myös fiilikset ehkä joskus päästä lavalle juontajan roolissa, kun itkuja lukuun ottamatta kestin jopa kuunnella omaa ulosantiani. 

Neuvokkain hiirityty madun kuvaamana

Voisin Glorailla toistekin, oikein oli kiva tyty hänkin :3 (jee jee madun kuva jee)

Ainiin loppuun geneeriset kiitokset kaikille joiden ansiosta viikonloppu oli niin kiva! Tällä kertaa ehkä tuli tutustuttua uusiin tuttavuuksiin vähemmän kuin yleensä, mutta jospa ensi kerralla sitten taas. Seuraavana pukuhommana on miulla tosiaan tuota jo ihan himppusta vaille kuukauden päästä olevaan Tokion reissuun Nadia: the Secret of Blue Waterista ihanaakin ihanampi karmee ämmyli Grandis. Hetken aikaa siis vaan nautin vapaudesta tehdä mitä vaan nyt on taas laput silmien vieressä ja keskittyminen (ainakin melkein) vaan Gradisissa. No ihan vähän suunnittelen Frostin pukuja. Niin pikkuisen pitää ehkä miettiä jos jotain aivan pientä ehkä Talksiin kuitenkin tekisi....

Ilona

Translation: oh crap do i need to write this... I'll just make a video okay? Tomorrow. I really will. I'll become a vlogger. 

//edit! HAH! I actually did record a video, so those of you who have like extra 10 minutes in your life, you can look at my messy hair: