Taas oli Tampere ja Tracon

Dodiin, teen aikuisen ja fiksun ratkaisun käyttämällä väsynyttä ja kiireistä aikaani blogin parissa sen sijaan, että tekisin esim mitä tahansa muuta. Mutta tiedän, että jos nyt en saa oksennettua edes jonkinlaista tekstiä Traconista, en kirjoita sitä ollenkaan, sen verran tapahtumarikasta syksyä on taas luvassa.

Voin tiivistää Traconin lausahdukseen "ihan kiva". Omalle kohdalle about kaikki pelitti silleen ihan kivasti ja oli ihan mukavaa. Ei mitään supermegalomaanisen mahtavaa, mut ihan jees.

Kohti valoa ja Tamperetta! Oikeasti kuvailin tuolta tuommoista pilveä, johon taittui sateenkaaren värit, mutta eipä padi oikein sitä täysin vanginnut.

(Perjantaina julkaistiin Robinin uusin sinkku ja kuuntelin sitä työmatkat molempiin suuntiin loopilla, jotta pystyin sitten käymään järkeviä keskusteluja ilman musiikkia Kuopiosta eteenpäin. Yö kuuluu meille kertoo selkeesti conia edeltävien öiden cosplayfiiliksistä!)  Ex-ihanaoppilas Outi oli jälleen kyydissä koko matkan ja Jyväskylästä napattiin ensimmäistä kertaa ikinä ihan ilman navigaattoria mukaan Teppo. Conimaailmaa parannettiin taas varsin tehokkaasti matkalla Tamperetta kohti ja superin ovelina kävimme katsastamassa parkkipaikkatilanteen seuraavaa aamua silmällä pitäen jo illalla. Hotelli Ilsu on ollut ihanin majapaikkani jo ties kuinka monen Traconin ajan, mutta tänä vuonna se oli entisestään parantunut, kun Hervannassa pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Liljaluolaan. Idan ja Ilsen emännöinnissä oli oikein ihanaa :3

Hei heijastusselfie ovesta tuntui tosi fiksulta idealta heti aamulla, kun näytin niin fiksulta tuossa puvussa.

Lauantai meni kokonaan tuomarointihommissa. Tuomarointi alkoi kympiltä ja ruokataukoa ja superpientä kuvailutaukoa lukuunottamatta se kesti seitsemään asti lavaosuuksineen ja palautekeskusteluineen. Jotenkin aina unohdan, kuinka väsyttävä se päivä oikein voikaan olla!

Ihana madu sai taikakuvia aikaan!

Puvuksi lauantaille valikoitui vähän nurinkurisesti se viikonlopun näyttävämpi puku eli Bravely Defaultin Holly Whyte. Hootti on ehdotellut minulle tätä hahmoa jo ties kuinka pitkään, ja Decu/C/ssä sain sekä pelin että konsolin lainaan ja se oli aika selkeä homma siitä eteenpäin. Final Fantasyille sydämensä menettäneelle Bravely Default oli kuin kadonnut perheenjäsen ja Holly nyt on tytynä tietty melkoinen #ilonahahmo. Peli on vielä kesken, joten ei saa spoilata loppua!

Holly ja Ringabel

Puvun tekemisestä ei varsinaisesti ole sen kummempaa kertomista. Paitsi että kerrankin aloitin sen tekemisen ihan oikeasti ajoissa. No sit kyllä pidin ihan superpitkiä taukoja mutta kuitenkin! Ei tullut ees ihan jäätävää kiirettä. Semmoinen pieni vaan. Mutta saatoin ihan rehellisesti vastata Tepon heti autoon noustessaan esittämään kysymykseen "Onko Ilonalla muka puvut valmiina?" että kerrankin, KYLLÄ.

Puvun kankaina käytin valkoista villatakkikangasta, jonka olin alunperin ostanut Irisvielin takkia varten. Takki jäi silloin tekemättä, mutta tähän pukuun kangas oli aivan täydellistä. Yläosassa on alla vanha larppikorsetti, joka piti ryhdin kivasti kohdillaan koko pitkän päivän ajan. Punainen kangas on jotain Eurokankaan ulkoilukangasasiaa, kääntöpuoleltaan mustaa ja joustoltaan juuri sopivaa. Kenkien suhteen päädyin tekemään mahdollisimman käytännöllisen ratkaisun. Bootsien kangasosiot liitetään kenkiin vain alle menevällä nepparilla, eli saatoin koko tuomaroinnin ajan hengailla helposti sukkasillani. Bootsien yläosa oli ommeltu sukkahousuihin, koska jos jotain vihaan niin valuvia kenkiä.

Kuvailin jalkoja bäkkärillä. Sukkahousuvarpaat on mun.

Hatutti

Lempparijuttu oli ehdottomasti hattu, siitä tuli niin muikea ja iso. Alla on retkipatja, joka on muotoiltu lämmittämällä ja sitten aavistuksen isompi kangasosio, jotta sen sai yläosastaan juuri sopivasti ryppyyn. Sauva on vanha luudanvarsi finnfoam-päällä. 

Hollyllä on iso hattu, sen alle mahtui moni ihanuus.

Mainostin myös ECG:tä. Tai siis Artsa mainosti. 1.11. alkaa ilmottautuminen!

Tykkään siitä, miltä puku näyttää kuvissa ja muutenkin puku onnistui oikeasti kivasti. Lauantaiaamuna vaan fiilikseni olivat varsin ristiriitaiset, kun sininen luomiväri, kokovalkoinen puku, tuhkanvaalea peruukki ja kirkuvan punaiset huulet eivät tuntuneet yhtään sopivan miulle. Olo oli kovin drag queen. Mutta noh ei mitenkään ihan pahimman näköinen drag queen, joten silleen fiilikset parani kummasti kun sai koko puvun päälle.

Cosplayssa oppii aina kaikkea uutta, kuten että sininen luomiväri näyttää ihan jäätävän kamalalta.

Conin puolella ei tullut puvussa käveltyä kuin kerran sorsapuiston ympäri, muttan sen aikana parikin ihmistä kävi kehumassa miten kiva oli nähdä cosseja Bravely Defaultista. Ja allekirjoitan täysin, ihana peli, ihanat designit ja ihania pukumahdollisuuksia!

Mutta takaisin siihen tuomarointiin. Portfoliohaku oli selkeästi tehnyt tehtävänsä, suurin osa pareista oli selvästi nähnyt vaivaa pitkän aikaa pukuihinsa ja peruutuksiakin nähtiin paljon vähemmän kuin tavallisesti.

Ihanimmat rora ja irtsa!

Tuomareitahan meillä oli seitsemän. Se on aikamoisen paljon ja muistan itse kisaajana, että jo viiden tuomarin kohdalla iski helposti ahdistus, kun osa tuomareista ei sanonut mitään. Joten jos tuntui, että olin paljon äänessä, niin se johtui juuri siitä, että tahdoin pitää yllä keskustelua ja välttää ahdistavan hiljaisuuden. Jatkossa voisi melkein varsinaisestikin sopia, että yhdellä tuomarilla on erityinen puhututtamisvastuu. On varmasti kisaajillekin helpompaa kun suurin osa kysymyksistä tulee samasta suunnasta ja yksi tuomari ainakin keskittyy keskusteluun, katsoo silmiin ja rohkaisee jatkamaan. Englannin puhuminen voi äkkiseltään tuntua jännältä, ja koetin parhaani mukaan rohkaista senkin suhteen.

WCS-tuomaristo: Rora, Sabine, Kaisa, Lea, Aino, Hootti ja mie.

Toivottavasti kisaajille jäi tuomaroinnista hyvät fiilikset. Ainahan sitä tuntuu siltä, että aikaa jokaisen parin kanssa olisi voinut käyttää ainakin tuplasti, mutta parin peruutuksen takia ei onneksi ihan tukkaputkella tarvinnut rientää. Ekat itkut tuli jo pukutuomaroinnissa, kun sekä Rora että minä purskahdettiin itkemään jesmon ja yumin poistuttua huoneesta. En pysty vieläkään pukemaan sanoiksi miten mielettömän ison työn tytöt ovat tehneet ja miten käsittämättömän hyvältä puvut näyttivät lähietäysyydeltä. Jännittyneinen fiiliksin lähdettiin esityspuolta tarkastelemaan!

Ja niin kovin kuvauksellisiakin nämä tytyt on!

Esitysten osalta tiivistin koko viikonlopun siihen, että myötähäpeän määrä oli koko Traconissa paljon vähäisempi kuin koskaan aikaisemmin! Esitysten puolella oltiin selvästi tultu aimo harppauksia eteenpäin. Oli upeaa nähdä, miten erilaisia esityksiä WCS-lavalle oli tullut.

Vollotin kahdesti, jesmon ja yumin lämminhenkinen upeus pisti ripsivärit valumaan, mutta ihan ekat tulva-aallot tuli kyllä Rorunen ja Fukkan esityksestä. FFVIII on miun babu ja voi apua miten hyvältä tuntui nähdä upealta näyttävät puvut lavalla, teknisesti aivan mielettömän hyvin toteutettu ääniraita ja näytteleminen ja SE TUNNELMA VOI APUAAAAA. En osaa ees aloittaa kuvaamaan miten tärkeä hahmoa Edea on miulle ja jos oisin Rinoa niin emomurjottava Squall ois kyllä hävinny Seiferille millon vaan 10-0. Seiferin ja Edean tarina ja se, ettei sitä pelissä yliselitetä tai analysoida puhki, on yksi pelin kiehtovimmista jutuista, ja nyt sen näkeminen lavalla niin upeasti tehtynä oli vaan silleeen hhhnnnnffhhhfhfhfllsldfkj. 

KATTOKAA NYT NIITÄ ADGSGDGSGDGSGSFASFSF (Teppo kuvaili)

Verrattuna edellisen vuoden tuomarointikertaan, jouduttiin tällä kertaa oikeasti vähän kiirehtimään, että saatiin tulokset ajoissa. Humanistiminäni itki verta koko ajan, kun piti oikeasti antaa pisteitä ja kun pisteet oli vielä jaoteltu hyvin pieniinkin osiin. Ihan kylmästi pelkillä pisteillä ei menty, vaan keskustelimme myös tuomareiden kesken siitä, mitä mikäkin pisteytys tarkoittaa ja tavallaan lähdetäänkö pisteitä antamaan nollasta vai asteiko keskeltä vai mitenkä. Itselleni edelleen mieluisampi tuomarointitapa on keskustelevampi ja top kolmosen löytäminen yhteisiä muistiinpanoja vertaillen, mutta kyllä tuossa numeroiden pyörittelyssäkin puolensa toki oli. Kisaajat voivat pyytää omaa pistemääräänsä tietoonsa, jos haluavat. Eli sama käytäntö kuin WCS:ssä, jossa pisteitä ei julkaista vaan jokainen tiimi voi kysyä halutessaan vain omat pisteensä. Tykkään tästä tuhat kertaa enemmän kuin ECC:n käytänteestä pistää kaikki pisteet kokonaan julkisiksi. 

Mutta pidemmällä matematiikalla tosiaan saatiin kaikkien pisteet laskettua ja top kolmonen oli juurikin sellainen mitä omissa papereissanikin. Jouduttiin oikeasti kiiruhtamaan lavalla melkoisella kiireellä ja siksi en ehkä ollut ihan skarpeimpana siinä mikin ääressä. Muistin vielä päivällä kertoa tanskalaisille, että kamerat sitten kuvaavat tuomareita yleensä siinä julkistusvaiheessa, mutta enhän minä sitä enää siinä lavalla taas muistanut. En ole itse katsonut vielä videoita, mutta useampi kettuili jo että kivasti oli taas minun naamaan zoomattu, suorastaan kuin joku ois vihjaissut kuvaajille että kenen naamasta ne räkäposkella-itkut saa parhaiten esille.

Joo siinä kivasti naamaa zoomaillaan, vaikka hatun alle yritin itseni piilottaa. Madun kuva

Fiilis oli lähes yhtä epätodellinen kuin vuosi sitten, kun pääsi julistamaan uuden WCS-tiimin. Nyt ehkä haikeuden sijasta pystyi kyllä vielä täydemmin iloitsemaan yumin ja jesmon tulevasta vuodesta, kun omasta reissusta on jo se vuosi. Mutta voi miten ihana ajatella, että siellä he vuoden päästä samoja katuja kävelevät, samalla punaisella matolla hikoilevat ja samojen organisaattoreiden kanssa nauttivat olostaan. Alumniksi Japaniin läheminen houkuttaa ajatuksena aina aika-ajoin, katsotaan onko sen aika vielä ensi kesänä vai joskus muulloin.

Mikael Peltomaa ikuisti viimeisten kolmen vuoden WCS Suomi -parit ja uusimmat edustajat.

Kisan jälkeen olo oli tosi väsynyt ja päänsärkyinen ja suurin osa tiimeistä tahtoi palautetta puvuistaan ja esityksistään. Toki palautteen saaminen ja antaminen on helpompaa heti samana päivänä, kun asiat on tuoreessa muistissa ja tuomaristo pystyy jotenkin kollektiivisesti kertomaan fiiliksiään. Mutta voi juku että piti pinnistellä tällä kertaa, että sai pidettyä palauteosionkin fiiliksen positiivisena, kielen englantina ja palautteen oikeasti kisaajia hyödyttävänä. Oltiin kaikki ihan tosi väsyneitä, mutta toivottavasti kisaajille jäi palauteosiosta hyvä fiilis. 

Koska palautehommat venyi, olin totaalisen myöhässä omasta aikataulustani, johon piti kuulua vaatteiden vaihtaminen ennen syömäilyä. No en nyt sitten ehtinyt vaihtamaan vaatteita (note to self ens kerralla ota ne vaihtovaatteet mukaan) joten marssin Haraldiin Hollyn kuteissa. Että jos oli aamulla drag queen fiilis, niin ei se siitä ainakaan ihan kauheesti muuttunut parempaan suuntaan :D onneksi tuli Ilsu vaihtovaatekassin kanssa. Ruoka oli hyvää, seura erinomaista ja sitten oli hirmuinen väsy, joten Hervanta kutsui. 

Tracon!Sää lopultakin! Olin niin huolissani, kun lauantaina oli sateinen aamu, eikä klassisen viileän aurinkoisen sumuinen aamu aloittanutkaan conia. Mutta sunnuntaina se oli taas paikallaan!

Sunnuntaiaamuna vääntäydyin sängystä ylös melkoisen aikaisin, koska tahdoin lopultakin nähdä Cosplay Tour Europen dokumentin, jonka viikonlopun toinen näytös alkoi luvattoman aikaisin ysiltä. Olin itsekin antanut haastattelun leffaa vertan Desussa 2014, joten nyt oli jännä nähdä se osana suurempaa kokonaisuutta. Tykkäsin dokkarista kovasti ja jos jollakulla on se näkemättä, niin toivokaapa että lisänäytöksiä on tulossa, kyllä tuo kannattaa käydä katsomassa! Oli myös kiva nähdä valkokankaalla ihmisiä eripuolilta Eurooppaa, joihin olin tutustunut oman haastattelun kuvaamisen jälkeen. Vähän tuli ikävä.

:3

Ja katsokaa miten superlyhyt ole! Ihan kääpiö Tessan rinnalla!

Aamuaurinko ja Ida

Sunnuntaina pukuna oli sitten se helpompi ja mukavampi Darja Pasilasta. Olen katsonut Pasilaa loppukesästä ihan tolkuttomia määriä pukuja tehdessä. Olin hämmentynyt, miten paljon rakkautta Darja sai osakseen, kun julkistin sen tekemisen facebookin puolella ja conissakin sain pitkästä aikaa useamman arvostavan kommentin hahmovalinnasta. Jos harrastaisin huomion ja tykkäysten takia, tämä ois varmaan se linja mille pitäisi lähteä.

Darjasta nyt ei ole mitään ihmeempää sanottavaa, hyvin matalan budjetin ja efortin puku, superkiva päällä ja uudelleenkäytettävä helposti.

Esa ja Ilse! Esan kanssa vaihdettiin tärkeitä cosplaykerhosuunnitelmia!

Kävin ulkonakin! Ainakin kerran.

Sunnuntai hurahti ohi ihan hirmuista vauhtia, kun oikeastaan leffan jälkeen kerkesin vain pyörähtää conissa ja pitikin jo menna katsomaan NCC ja esityskisaa. Yksilöesitykset on haastavia ja NCC:ssä sen kyllä huomasi. Esityskisassa meni kylmiä väreitä useammin kuin kerran, oon niin iso Retan fanityttö kuin olla ja voi ja jos joku pystyi kattomaan Rintamasuunnan esityksen ilman, että selkärangassa meni titaaniväreitä, niin en minä ainakaan. Oli kiva kyllä katsoa esityksiä ja jotenkin siitä taas tuli niin hirmuisen inspiroitunut olo. Tahdon lavalla, tahdon tekemään esityksiä!

Esityskisan palkintohommad

Vollotustiimi bäkkärillä. Kaikki mitä sanottiin pahensi aina vaan pillitystä.

Kisojen jälkeen piti vetäytyä Tärkeiden Päätösten ääreen, eli KCS:n hallituksen järjestäytymiskokoukseen. Hukutin varajäsenpettymykseni punaviiniin, jonka ansiosta loppuconi oli kauniin pehmoisen positiivinen kokemus. Niin hullu en sentään ollut, että olisin mennyt testamaan päättäjäisiä, alan hiljalleen oppia, että saan niistä vain negatiivisyyden näppylöitä. Conin loppumisfiilikset sai taas totetamaan, että eihän sitä ollut tullut nähtyä kuin murto-osa niistä ihmisistä, keihin oli tarkoitus törmätä. Ens kerralla sitten joohan?

Kaikki muut on hörppineet jo omat juomansa, kattokaa miten sivistyneesti siemailen omaani

Kamat ja porukka kasaan ja autoon, Hervannan kautta matkalle kotiin. Hootti toi minulle hänen luonaan majailleen Asaman puvunkin, eli punaisen maton paraatipuvun Nagoyasta, jolle nyt keksin uuden edustustehtävän. Tässä en nimittäin ehdi pitkään laakereillani makoilla kun jo seuraava kansainvälinen seikkailu kutsuu. Viikon päästä muistelen nimittäin kuinka peruskoulussa ja lukiossa kahteen kertaan opiskeltu ja sen sata kertaa sen jälkeen unohdettu saksa taipuu, kun suuntana on Connichi -tapahtuma Saksan sydämessä. Näillä näkymin lähden sinne vanhojen pukujen voimin (!!!) eli ainakin Asama ja Hollannissa ulkoilemassa ekaa kertaa käynyt 2BrokeGirlsin Max lähtevät matkalaukkuuni. Kolmen päivän tapahtumaan kyllä vähän houkuttaisi yksi lisäpuku vielä vääntää, mutta katsotaan nyt miten viikonloppuna löytyy aikaa ja intoa.

Outi ja Ilsu ja kukkapää

Tuolla luonnosten puolella on lähes valmis päivitys miun aikaisemmista ulkomaan reissailuista tältä vuodelta, mutta katsotaan saanko tuupattua sitä julkiseksi ennen Saksaa vai kokoanko vielä nekin kokemukset yhteen. Vai odotanko vielä sen tän vuoden viidennen ulkomaisen conireissun vielä samaan...

Eli siinä missä useampikin on jo julistanut conikauden päättyneeksi, allekirjoittaneella tapahtumia sen kuin pukkaa vaan lisää ja lisää :D

Ilona

Summary: my costumes and some stories about Tracon X in Tampere a week ago. Now time to get ready for Connichi!