Frosti16; ECG-riemua ja haikeita heippoja

Conirutto strong! Yritin yhden päivän jo käydä töissä tällä viikolla, mutta kurkku ilmoitti, että kommunikoin loppuviikon viittomakielellä. Tässä on siis niistämisen ja nukkumisten välissä ollut kivasti aikaa fiilistellä viikonloppua ja sen seikkailuja. 

pukusuunnitelmat muuttui matkalla noin tuhat kertaa, mut lopullinen line up näytti tältä

Miulle tän vuoden aloittanut Frostbite oli monessa mielessä erilainen coni. Tiesin, että tein cosplayvastaavahommia nyt viimeistä kertaa ja nytkin vähän erilaisella lisämaulla, kun huolehdin ulkomaanelävien viihtyvyydestä. Viikonlopun jäljiltä fiilikset ovat tyytyväisen myhäilevät, parannuskohtia on tietysti aina ja niistä toivottavasti isoimmat on jo tiedossa, mutta kokonaisuuteen olen kovin tyytyväinen. 

European Cosplay Gathering -karsinnan saaminen Suomeen on nyt sellainen kruununjalokivi, että kanniskelen sitä suurella ylpeydellä cosplay-CV:ssäni. Kisan finaalit nähneenä ja useamman vuoden sen kehitystä seuranneena on se sellainen kisaformaatti, johon todella mielelläni lähetän kisaajia ja tiedän, että heistä pidetään siellä hyvää huolta. Mikään ihan läpihuutojuttu kisojen saaminen ei ollut, mutta jotain hyötyä siitä WCS-reissusta ja siellä solmituista kansainvälisisistä kontakteista oli, ei pelkästään henk koht minulle vaan suomalaisille cosplaykisaajille, kun kisat nyt Suomeen saatiin. Ja todella puolueellisesti tietysti olen sitä mieltä, että Sibeliustalo tarjoaa parhaat puitteet karsinnalle. 

Rakkautta!

No Frostbiten kylmyys nyt ehkä oli ainoa viikonlopun miinus. Vaikka olin pelotellut Ranskasta tullutta ECG-organisaattoria ja tanskalaisia tuomareita, että Lahdessa suattaapi olla kylmähkö, en kyllä ollut itsekään valmistautunut viikonlopun pakkasiin. Lähinnä moitteita saa Scandicin parkkipaikka, jossa ei ollut riittävästi tavallisia parkkipaikkoja, saati sitten lämmityspaikkoja. Joten jääkylmä auto parina aamuna aiheutti pieniä kuumotuksia (heh heh). Luotettava Laguna kuitenkin hyrähteli käyntiin ihan nätisti. Kylmähän se sisältä oli varsinkin kun ulkomaanelävät oli välillä niin pöljiä, että jättivät kaikki ulkovaatteet hotellille.

Conietkopaikkavalinta varmasti yllättää kaikki.

Tää on tää cossaaja normitilassaan, eli aamukahvin kanssa. Arghy halusi jostain syystä ikuistaa tämänkin.

Tulin Lahteen jo torstaina ja pakollisen Teeris-keikan jälkeen nukuin oikein makoisat painajaisunet, joissa puolen tunnin välein heräsin keskellä mitä moninaisimpia conikommelluksia. Perjantai meni kiireisesti cosplayhommien laittamisessa kuntoon ennen kuin lähdin hakemaan tanskaranskaa lentokentältä. 

Perjantaina heitin päälle Rinin, mutta laiskottelin enkä jaksanut vaihtaa omia silmälasejani pois. Lähes kaanonin mukaiset nuo burgerointilasit kyllä olivatkin.

Niin kivaa kuin olikin, että näin Shinjiä, Alexia ja Beniä taas, ei minusta kyllä olisi mihinkään kunniavieras tms hommiin, koska toisten viihtyvyydestä ja kuljetuksista ja kaikesta huolehtiminen vie aivokapasiteetista ja yleisesti ajasta niin ison osan. Perjantaina ECG-treenailtiin ja kyllähän ne edellisen illan treenit on edelleen ihan tosi ihana asia olla olemassa. Ihanin Anette toimi vara-ilonana koko viikonlopun ajan ja hommien delekointi kummasti helpotti yleistä kiirettä. Ilman kakkosnaista en tosiaan ois vieraiden kuskailua omalle kontolleni ottanutkaan.

Paras vara-iltsi!

Vaikka kuva antaisi muuta ymmärtää, arvostan tässä rikon puvun mittasuhteiden oikeudellisuutta! Ja harmittelen ettei tajuttu koordinoida, olisin hyvin voinut laittaa myös Junko päälle ja oltais voitu hämmentää ihmisiä! kuvasi madu

Missasin avajaiset, mut siellä näky kuulemma esim tämmönen video:

Lauantai olikin sitten pitkä päivä, kun ecg:n molempien sarjojen tuomarointi hoidettiin samalla tuomarointiporukalla. Bäkkäri kävi siis kuumana kevyet seitsemän tuntia ja tunnelma oli melkoisen tiivis, kun hall -kisaajat lisättiin vielä soppaan. Mutta aivan aavistuksenomaista myöhästymistä lukuun ottamatta homma rullasi ihan näpsäkästi. 

Silmät ja paita mätsää! Vai kangaskassikohan se oli mitä olin mainostelemassa. Kuvasi Arghy

Koska en jaksanut stressata englannintaitoisen juontajan etsimisellä (kun Lydia pirhana karkasi maasta), juonsin kisat itse. Uusi homma oli uusi, mutta yllättävän mukava. Assassination Classroomin Irina on enkunope, joten sen larppaaminen varmaan auttoi ääntämisen kanssa. Ainoa mitä tuosta lauantaista muuttaisin, olisi muunkin kuin Reta-paran käyttäminen suunnitelma b:nä, kun tuomarit tarvitsivat enemmän aikaa voittajien päättämiseen. Onneksi Reta on ihana, lauloi ihanasti ja palautetta lueskeltuani sieltä löytyy myös kiitoksia siitä, että taas ei ollut mitään idolitanssitytyjä hyppimässä väliaikaohjelmana. 

Meno kovin opehommat. Kuva: Tytti Levänen

Kuten Reta kommentoi, tässä kuvassa ilmeet kertoo niin kovin paljon :D Tästä opittiin taas, ettei ikinä pidä vitsailla että joo joo sit hätätapaksessa tuun lavalle. Tää on nyt jo toinen kerta kun tälleen vitsaillut on oikeesti löytänyt itsensä lavalta laulamasta/tanssimasta... Kuva: Jesmo

Toinen meidän eläköityvistä vastaavista kirjoitti majoituksen osalta päivityksen Desublogiin, minä en viitsi sinne mitään tässä vaiheessa kirjoitella, koska meno ois ollu aivan liian lopullisten hyvästien oloinen :D Samalla toisaalta cosplaykisoissa ei ehkä ole yhtä selviä kehityslinjoja tai maallikoille epäselviä kohtia kuin mitä majoituksessa, joita Allu avasi tuolla tosi kivasti. Tai no niin, toki ne pari pakollista. Myhäilen toki partaani kun sen kerran kun tuomaristosta enemmistä on Suomen ulkopuolelta eivätkä oikeasti tunne (tietäminen tai facebookkaveruus ei välttämättä vielä ole tuntemista) kisaajia, tulee syytteitä tuomariston kaverisuosimisesta. Mutta hei, täähän on jo niin vanha tuttu juttu, epäilisin että skenessä on jotain pahasti pielessä jos kaikki ois tyytyväisiä kaikkien kisojen tuloksiin. Tai oikeestaan edes yhen kisan kaikkiin tuloksiin.

Selfieiden määrä jäi koko viikonlopulta hälyyttävän vähäiseksi, mutta onneksi lauantaina ainakin muutamaan kuvaan tallentui bäkkäritunnelmaa. Ina on aina yhtä hurmaava.

Mun suosikkityty! Featuring cosplayvänkäri-lei, niin kovin viehättävä tapa erottaa vänkärit kisaajista.

Palkinnoista muuten piti kommentoida, kun rullarinkeli toi ne esille tuolla omassa blogissaan, että tällä kertaa rahapalkintoja ei ollut jaossa siitä yksinkertaisesta syystä, että niillä rahoilla maksetaan voittajien lennot Pariisiin. Cosplaybudjetti paisui tällä kertaa jo muutenkin, koitin pitää sen edes palkintojen osalta suunnilleen aisoissa :P

Bitch-sensei muisti sentään ottaa peiliselfien.

Ja ehkä yhden normiselfien. Kun niin moni huomautti miten epänormaalin vähän olin kuvannut itseäni.

Jos annat kisaajille sotkea lavaa, siivoat myös lavaa. Viimeinen lavahommani oli siis näinkin loistelias :D

Kisan jälkeen olo oli tavallistakin hämmentyneempi, kun vuoden mittainen valmistelutyö oli ohi ja ECG-karsinnat oli saatu kunnialla päätökseen. Ja samalla hieman haikeutta hiipi huomaamatta, kun sen seitsemän kisaa tuli tuolla bäkkärillä organisoitua. Iltabileet olisi olleet ihan miun tyyliset, mutta ulkomaaneläville iski väsy (Mamma Mariassa ahdetut pitsat saattoivat vaikuttaa yleiseen unisuuteen) joten kävimme vain pyörähtämässä paikalla. 

jesmo otti kivasti salakuvan. Kuten rikokin.

Korpun ja miun sunnuntaifiilikset

Sunnuntain piti olla ihan vaan hengailupäivä, ja aika pitkälti siinä onnistuinkin! Jotenkin kaikkea pientä puuhaa sinnekin kertyi, mutta oli kiva ottaa koko päivä rauhassa ilman sen suurempia huolia kuin kunniakirjojen kirjoittaminen ja greenroomin teelaatujen testailu. Kävin kuuntelemassa jopa yhden ohjelman, eli Aleathan ja AG:n pitämän kuvaussetin, joka herätti taas ihan jäätävän halun päästä oikeasti kuvailemaan jotain pukua ihan ajan kanssa ja conin ulkopuolella. Tämä coni on taas malliesimerkki siitä, että saanut koko viikonlopun aikana pyydetty ketään ottamaan edes yhtä kunnollista kuvaa itsestäni. Mutta hei vielä joskus mie opin, vielä joskus!

Onneksi oli animelehti kuvaamassa!

 Sunnuntain pukuna oli siis Saber Alter Fate/Kaleid liner Prisma Illyasta, ei sama puku jossa sain turpaani WCS-lavalla. Tällä kertaa tällä armorittomalla versiolla, joka sarjassa vilahtaa myös hetken aikaa. Mukava puku oli mukava ja oli kiva huomata että mahduin tuohon edelleen.

Sunnuntaina vieraatkin kerkesivät hengaamaan conipaikalla! Alex

Ja Shinji

Sit tämmösiä paikallisia rakkaita pöljiä.

Sunnuntait kuluu aina ihan naurettavan nopeasti, niin tälläkin kertaa. Ihan liian pian piti siivota pukuhuoneet ja pakata peruukkipäät. Onneksi ulkkaritkin olivat Suomessa maanantaihin asti, joten pikaisen hotellivisiitin jälkeen päästiin vielä kaatajaisiin parantamaan coni- ja cosplaymaailmaa oikein olan takaa. Ja Scandicin parkkipaikka oli tyhjä kuin Siperian erämää sunnuntai-iltana, joten kerrankin sai auton lämmitykseen!

Kaatajaisissa esim katsellaan videoita. Tai no se avajaisvideo pieleenmenneine otoksineen.

Oli siis ihana coni! Erilainen ja silti niin tuttu ja turvallinen. Näin viikon toipumisen jälkeen tuntuu tietty jälleen siltä, etten ehtinyt tapaamaan puoliakaan niistä ihmisistä keihin toivoin törmääväni, enkä jutella ja olla oikein kenenkään kanssa riittävästi. Mutta tämä lienee se normaali post-con-depressio jälleen kerran. Eikä desuilut tähän lopu, vaikka cosplayvastaavahommat nyt siirtyvätkin eteenpäin. Katsotaan mitä sitä jatkossa keksin. Yukicon ei minua kutsu, kun en ollut lippujen kanssa skarppina, mutta sen sijaan maaliskuussa olisi tarkoitus conitella kotikonnuilla. Ja sittenhän sitä kevät onkin jo kovin pitkällä, huh huuh!

Tää desuperhe ♥

 

Ilona

 

ps. Joku ehkä muistaakin vuoden takaisiset Mamin ja Madokan seikkailut eli Korpun kiusaamisen närhillä ja närhikuvilla koko conin ajan. Minulle maksettiin tällä kertaa potut pottuina, kun happaminkorppu viljeli törkeästi turmellun Dorian Grayn naamaa kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin. Pitää ehkä hakeutua infoon töihin ihan vaan että pääsen vielä joskus jatkamaan tätä kissa-hiiri-leikkiä!

Vuosi sitten

 

Kosto oli ilmeisen suloinen. Tui tui.