Nekocon täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Ainakin jos laskee vähän savolaisittain vain ensimmäisesta tapahtumasta kuluneita vuosia, eikä järjestettyjen tapahtumien määrää. Kotikaupungin coni, joka sattuu vielä meikäläisten hiihtoloman alkuun, oli tietysti pakko käydä katsastamassa. tl;dr jo tähän alkuun, oli ihan kivaa, porukkaa vähän ja tiedotus taas vähän sitä sun tätä. Mut ihan kivaa.
Itselläni coni meni molempina päivinä hyvin tehokkaasti cosplaykisahommissa. Onneksi niin, koska ohjelmatarjonnasta ei kovin moni ohjelma iskenyt omaan silmään kiinnostavana. Jostain syystä silmille pomppasi aina vain Turrien historia, mikä sai nopeasti sulkemaan ohjelmalehden. Ohjelmaa kuitenkin oli, siitä peukut. Cosplaypuolella homma oli huomattavan rentoa siksi, että pääsalissa ei cosplayohjelmien lisäksi ollut mitään muuta ohjelmaa. Äärimmäisen hyvä peliliike, koska Kamarimusiikkisali ja auditorio riittivät ihan hyvin kaikille niissä pidetyille ohjelmille eikä katsojat hukkuneet pääsalin valtavuuteen.
Ohjelmakartta mallia Nekocon 2016
Myyntipöytäsali
Tiedotuksen osalta Nekocon ei juurikaan yllättänyt. Pari päivää ennen tapahtumaa yli yön kestäväksi tarkoitettu tapahtuma muuttuikin kahden päivän tapahtumaksi ja siitä tiedotettiin vaihtelevalla menestyksellä. Toki kun ohjelmakartassa alunperinkään ei ollut mitään yöohjelmaa, en oleta kovin monen suunnitelleen koko yön viettämistä Musiikkikeskuksella. Sunnuntaina kisaajien ilmoittautuminen alkoi kello yhdeksän, jota vähän hankaloitti se, että ovet avattiinkin vasta kymmeneltä... Onneksi itse en odotellut ulkona minuuttia pidempään kun kierrettiinkin sivuoven kautta.
Avajaisissa katseltiin vanhojen Nekoconien mainosvideoita, jotka varmaa nauratti katsojia, jotka olivat niin nuoria etteivät olleet näitä ennen nähneetkään
Lauantaina herätti minussa hämmennystä paikkojen portaittainen sulkeminen, kun myyntipöytäsali meni kiinni kuudelta, muu ohjelma jatkui kahdeksaan ja alakerran iltabileet vielä kahteen aamulla. Monessa muussa tapahtumapaikassa myyntipöytäsalin on niin erillään, että sen sulkemista ennen muuta conia ei oikein edes huomaa, Musiikkikeskuksella olleet tietävät että valohalli jossa myyntipöydät ja taidekuja tälläkin kertaa sijaitsivat, on se keskeisin paikka koko talossa. Sama tilanne oli myös sunnuntaina, kun myyntipöytäsali suljettiin neljältä. Toki ymmärrän myyjien puolelta että kiva päästä nukkumaan ja kotiin, mutta erityisesti lauantaina jo muutenkin vähäinen kävijämäärä katosi kyllä siinä kohtaa, kun myyntipöydät pistettiin kiinni.
Myyntipöytäsali maksimimäärällä ihmisiä
Kävijämäärältään tapahtuma oli virallisen tiedotuksen mukaan noin 750. Pääjärjestän suulla tämän aamun Savon sanomissa kuului väite, että tapahtuma olisi ollut suurempi kuin vuoden 2011 Nekocon, eli kasvua olisi tapahtunut. Fiilispohjainen muistini kyllä oli heti aivan toista mieltä ja onneksi internetin muisti on pitkä. 2011 tapahtumassa oli reilut 1000 kävijää, joten Musiikkikeskuksen tuntuminen kovin autiolta ja tyhjältä ei ollut mitään harhaa. Ilmeisesti vähäinen kävijämäärä ei kuitenkaan lannista ja tapahtumalle meinataan jatkoa. Mikäs siinä, kotikaupungin coni saa minulta ehdottomasti kannatusta ja on Musiikkikeskus sellainen tapahtumapaikka, että siellä mieluusti aikaa viettää talvellakin. Kuten kaikki jo viikonloppuna totesivat, oli conin fiilis kyllä enemmän Chibicon Musiikkikeskuksella kuin Animecon tai Nekocon.
Hiljainen on kylätiiiiie
Lauantai-illan huumaa
Jesmo oli meillä viikonloppuvieraana ja perjantai-ilta venähti lauantain puolelle, kun intouduttiin juttelemaan WCS:stä. Avasin jopa Pandoran laatikon, eli laatikon johon olin jemmannut wcs-muistoja lentolipuista muilta tiimeiltä saatuihin lahjoihin asti. Oli ihana muistella millaista Japanissa oli ja antaa vinkkejä mitkä jutut meillä toimi ja mitä tekisin nyt ihan toisella tapaa. Ottaen huomioon, että yleensä menen nykyään nukkumaan siinä yhdeksän ja kymmenen välillä, oli yli puolenyön valvominen melkoinen saavutus.
Lauantaina ei uni kuitenkaan silmiä painanut ja nautiskelin täysin siemauksin siitä, että sain laittautua conia varten omassa kodissa josta kaikki tarpeelliset tarvikkeet varmasti löytyivät. Lauantain pukunani oli Gasai Yuno Mirai Nikkistä, oikeastaan kahdellakin asulla. Alla minulla oli musta lyhyt mekko, inspiraationa tämä mekko, ja sen päälle tuo klassinen koulutytyasu. Tein puvun oikeastaan viimeisten parin viikon aikana ja hyvä niin, koska laajenen näinä viikkoina sen verran nopeaan tahtiin, etten osaisi mitoittaa pukua vaikka kuukauden päähän, että mihinkä vyötärönympärykseen silloin mahtuisin. Pikkaisen oli epämukava olo puvun kanssa, tai siis kun tiedän että olisin näyttänyt siinä ihan erilaiselta pari kuukautta sitten, mutta tämä oli onneksi viimeinen puku jossa tarvitsi esittää etten olisi raskaana.
Ihanat Yaci ja Jesmo
Osallistuin ekaa kertaa elämässäni esityskisaan, jossa pukuja ei arvioitu ollenkaan. Tästä syystä otin paljonkin taiteellisia (=laiskoja) vapauksia molempien pukujen kanssa ja tekemine oli mukavaa, kun ei ollut mitään paineita. Ekaa kertaa olin lähdössä kisaamaan ihan kokonaan esitys edellä, yleensä aina lähden liikkeelle puvusta ja mietin siihen sopivan esityksen.
#vainreisikuvajutut ja vanhan kännykän uusi elämä. Heräsi vielä henkiin kun laitoin laturiin ja antoi vaihtaa Yukiterun taustakuvaksikin.
Conipaikalla oli todella hämmentävää, miten minusta pyydettiin enemmän kuvia kuin moneen vuoteen missään isommassakaan tapahtumassa. Mirai Nikki on kai juuri Nekoconin kävijäkunnan ikähaarukan suosikkisarjoja ja Yuno tunnistettiin ja siitä tykättiin. Onneksi kenenkään kanssa ei tarvinnut jäädä pidempään juttelemaan omista fiiliksistä sarjan suhteen. Sillä minähän en tykkää Mirai Nikkistä. Tässä sitä siis ollaan, kahdeksan harrastusvuoden jälkeen tein puvun sarjasta, josta en edes pidä. Mirai Nikkissä oli oman hyvät puolensa, juonessa oli juuri sellaisia twistejä joista ihan hirmuisesti tykkään, mutta myös kauheasti turhaa ja venytystä ja argh sitä oli turhauttava katsoa.
Mutta sitten Robin teki biisin nimeltä Kuvitellaan. Kaikki sen ajatuksen kanssa kuunnelleet ovat kommentoineet että eikös tää oo aika creepy stalkkeribiisi, ja siltähän se tosiaan kuulostaa. Joskus vuosi sitten mulla yhdistyi päässäni että hei, mikä on kaikkien stalkkeritytyhahmojen prinsessa, jolle tämä laulu sopii kuin nakutettu, ellei Gasai Yuno! Olen siis vuoden verran pyöritellyt tätä esitysideaa päässäni eikä se ole millään jättänyt minua rauhaan. Sanoin ennen kisaa, että en ole koskaan tehnyt klassista lipsynkkaan ja laulan biisin tahtiin -esitystä, että nyt on jo korkea aika. Tavallaan olin kyllä väärässä, koska mitäpä muuta Sherylin esitys oli kuin laulamista ja tanssimista lipsyncin tahtiin. Mutta se oli eri asia, Sheryl esitti oikeasti omaa biisiään, tässä Kuvitellaan -esityksessä oli kyse enemmän Yunon metalauleskelusta eikä siitä että hän oikeasti olisi tuota esittänyt missään.
Mmmm, stalkkerivibat.
No halusin mukaan vielä vähän lisää kliseitä, eli tarranauhakiinnitteinen koulupuku lensi kaaressa kesken esityksen ja alla oli kohtalokkaampi musta mekko, jota sotkin sitten vielä tekoverellä kun heiluin katanan ja keittiöveitsen kanssa. Biisiin en tehnyt muita muutoksia kuin pätkäisin yhden kertosäkeen pois sieltä välistä.
Ohoh, lavalta poistuessa olinkin verinen
Esiintyminen oli hirmuisen kivaa ja kun kyseessä oli esitys, jota olin pyöritellyt päässäni niin pitkään ja josta tykkäsin, vaikka ei se mitenkään erityisen _erityinen_ ollutkaan, oli se tosi kiva päästä esittämään. Kerrankin ihan rehellisesti voin sanoa että en mennyt kisaamaan voitosta vaan halusin vaan päästä tekemään tämän esityksen nyt pois pyörimästä päästäni :D Ihan kivasti se tuntui menevän, vielä en ole videomateriaalia nähnyt että en osaa sanoa miltä se yleisölle näytti. Kehuja kyllä kuulin, että sopivan sekopäiseltä näytin ja hei, onhan Robin ihanin. Jesmo videoi esityksen, joten linkkailen sen tähän kunhan saan käsiini. En vieläkään sanoisi, että esiintyminen ois minun vahvoja puolia, mutta toisaalta eipä ole ompeleminenkaan ja molempia vaan kummasti tulee tehtyä :D
/edit: woop woop, video löytyy alta!
Bäkkäri-ilmeet 5/5 Stinan kanssa
Mmmm, ketsuppia
Tekoverenä oli muuten ihan Grimasin verta, jota kävin ostamassa Käherrystarvikkeesta. Otin varmuuden vuoksi tuommoisen isomman purkin, mutta näköjään tuo on niin riittoisaa että se pienempikin olisi ehkä riittänyt. Tuote oli iso positiivinen ylläri, edellisenä iltana aseisiin laitetut veriroiskeet kuivuivat yön aikana niin että eivät tahranneet, mutta näyttivät edelleen kiiltäviltä ja tuoreilta. Käsistä ja kasvoista veri lähti helposti pois sekä tuoreena että kuivuneena ja vaikka oma atooppinen ihoni sanoikin, että tämä ei mitään terveellisintä käsirasvaa ole, ei normaali iho varmasti tämän kanssa läträämisestä suutu. Läträämistähän harrastin vähän lavalla, kun aseiden tiputtelun lomassa tippui myös verta. Kotikaupunkiconin hyvinä puolina oli myös se, että toin mukaan oman tuolin, jonka sotkeminen ei haittanu yhtään. Varasin vänkäreille kosteita pyyhkeitä ja ihanat mammat kävi putsaamassa veripisarat pois esityksen jälkeen. Mutta jälleen yksi tavoite saavutettu, sotkin cosplayesityksessä lavan vereen.
Kuva: Ismo Hartikainen, editointi minä
Kuva: Ismo Hartikainen, editointi minä
Kuva: Ismo Hartikainen, editointi minä
Kisajärjestelyt sujuivat kisaajan näkökulmasta ihan kivasti. Meitä esityskisaajia oli vain kolmen esityksen verran (joissa kaikissa vielä tanssittiinkin :D) joten peritaatteessa aikaa oli vaikka kuinka. No onneksi oli, kun valotoiveet piti ohjelmoida vielä paikanpäällä treenien aikana. Päästiin kuitenkin treenaamaan kaikki esityksemme ainakin kahteen kertaan ja ilmeisesti valotkin näytti lopulta esityksessä siltä miltä piti.
Teme toimi lauantaina juontajana, ja olipas juontoa muuten kiva kuunnella! Mietin, että onkohan se sukupuolikysymys, että miesjuontajien on helpompi heittää itseironista läppää tai muka tuoda itseään esille ilman, että se kuulostaa teennäiseltä tai ärsyttävältä, vai olenko se vaan minä.
Nekocon käytti samaa konseptia kuin Animecon kesällä, tosin nyt jättäen pois kamalan "helmi" termin. Eli conikävijöiden joukosta poimittiin pukuilijoita, joille annettiin kunniakirjat ja pääsivät lavalla näyttämään pukunsa. Vähän kuin hall cosplay, mutta ilman kisaa, ideana että niitä nättejä pukuja pääsee näyttämään muuallakin kuin käytävillä. Toimi ihan kivasti ja antoi juuri sopivasti lisäpituutta kisaan, joka muuten olisi tainnut loppua aikamoisen lyhyeen.
Muutaman selfien ehkä otin.
Pinkit toppahanskat kuuluvat oleellisesti asuun
Kisan jälkeen kävin hakemassa (pitsaa ja) Helkyn kotoa mukaan vielä illaksi pyörähtämään conipaikalle. Jostain tuo tyttö on oppinut, että coniin ei voi lähteä normaaleissa vaatteissa, joten napattiin päälle viime halloweeniksi tehty klassinen kummituspuku. Pikkukummitus oli syötävän söpö eikä juuri lainkaan pelottava. Olisi pitänyt kuvata videota Helkystä tekemässä kärrynpyöriä ja yhdestä lentävästä toppakengästä, joka putosi ylälämpiöstä alakertaan. Saatetekstillä "Tämänkin takia osa coneista on k18". Kävijäkunta oli tosiaan aika nuorta, semmoisia alakouluikäisiä näkyi kymmenkunta ja suurin osa oli varmaan sitä alle 20-vuotiasta porukkaa. Omia oppilaitani bongasin vain yhden :D
Pelipuolella oli vain ikäviä mäiskintäpelejä eikä oikein mitään kuusivuotiaalle sopivaa, kun tanssimattokin loisti poissaolollaan. Helkky olisi kovasti tahtonut lähteä testaamaan kummitustaloa, mutta totesin että omat traumani japanilaisesta kummitustalosta wcs:n ajoilta kieltävät ehdottomasti kaikkiin kummitustaloihin menemisen. Napattiin Jesmo vielä mukaan worbla-työpajan (Ihan superhyvä idea muuten! Vastaavia pajoja toivoisi muihin tapahtumiin, että pääsisi parin euron maksulla kokeilemaan worblaata jos ei ole sitä aikaisemmin testannut) jälkeen ja käytiin syömässä Rossossa paukkusokeria. No oli siinä jätskiä rinnalla mutta paukkusokeri oli minulle se nostalgiatrippijuttu.
Ilmeeni kun ravintolassa cossi päällä
Sunnuntain pukuni oli kysymysmerkki lauantai-iltaan asti. Helkky olisi halunnut, että laitan Kuningatar Hildan, niin oltaisiin oltu kivasti paricosplay, mutta kun siinä mekkomäärässä ei kauheasti korjailla Eikon pukua tai tehdä oikeastaan mitään muutakaan, niin päädyin helpompaan mekkoon. Magin Morgiana oli ykkösvaihtoehto siihen asti, että mietin miten kylmä hihattomassa mekossa tulisikaan.
Ankeilupäivä
Onneksi cosplaykaapistani löytyi yksi ihana vaaleanpunainen mekkonen, josta on viime kesältä vain vessanpeiliselfien verran todistusmateriaalia. Peruukkikin oli vielä kunnossa, joten ankeilin sunnuntaina Cross Angen Hildana. Kasvava maha ei vielä aiheuttanut (paljon) ongelmia, mutta sen sijaan jouduin kyllä bindaamaan että mahduin mekkoon. Ja kyllähän tuo silti ahtaalta näytti. Ei enää muita kuin raskaita hahmoja seuraaviin viiteen kuukauteen kiitos! Jesmo nappasi parit kuvat puvusta päivän päätteeksi, eli nyt siitäkin on todistusaineistoa tarjolla, kunhan saan kuvat.
Pikkaisen oli tiukahko mekko
Helkky puettiin vasta conipaikalla (jonka pukuhuoneet oli ihanan rauhalliset ja ensiapupakkaus toimi, vaikka silitysrautaa ei conipaikalla ollutkaan) ja pientä haalarirepeämää lukuunottamatta aamupäivä sujui oikein rauhallisesti. Pukuhan on vanha, vuosi sitten Yukiconia varten tehty. Nyt korjailin siihen soljet kuntoon, vaihdoin nappeja, mietin paremman kenkäkiinnityksen ja isonsin melkein kaikkia osia sen aavistuksen verran, mitä tuo tyttö on vuodessa ehtinyt kasvamaan. Alushaalari oli se isoin haaste, se kun oli auttamattomasti liian kireä ja liian lyhyt. Onneksi oli jättänyt kaikkiin saumoihin sen verran saumavaroja, että ne purkamalla ja ihan reunasta ompelemalla saatiin lisäpituutta ja -leveyttä. Nyt puku kyllä eläköityy, lapset kasvaa niin nopsasti että pitää seuraavalle kerralle keksiä jo jokin muu puku.
Löydettiin ihana printtikin taidekujalta!
Peruukki oli kanssa nyt eri kuin Yukiconissa, kun päädyin kuitenkin tulkitsemaan Eikon tukan enemmän violetiksi kuin siniseksi. Väri lienee ihan vaan mieltymyskysymys, nyt itsevärjätty peruukki pyrki olemaan juuri semmoinen sinisen violetti, eli kompromissiratkaisu. Toisena uutuutena oli pikkuinen Mog-pehmolelu, joka liittyi Eikon pikkuiseen esitykseen lavalla. (Samankaltaisuus erään Cid-sammakon etsimiseen erään helman alta noin kuuden vuoden takaa ei muuten ole sattuma, Helkky on katsellut esitysvideoita aika tarkkaan!)
KUPO!
Tuomarointi meni kivasti ja oli muuten paljon helpompi kertoa puvusta, joka seisoi vieressä ja jota pystyi katselemaan ulkopuolisena, kuin että puku olisi ollut itselläni päällä. Nekoconin kisan säännöt tosiaan sallivat mallin käyttämisen kisassa, mikä sopi meille oikein hyvin. Ainoa isompi keskustelunaihe oli, että kumpiko meistä oikeastaan on kisaamassa ja jos pärjätään, niin kumpiko sitten oikeastaan pärjää. Sovittiin, että molemmat.
Jänskätysilmeet bäkkärillä
Kaikki kisaajat lavalla
Savon Sanomien Akseli Muraja kuvasi meidät Bluffin aikana. Nettijuttu luettavissa täältä.
Lavaosuus jännitti siksi, että olin itse katsomossa. Hurjan hyvin se kuitenkin meni ja Helkky oli aivan innoissaan sen jälkeen. Jännitti kuulemma kauheasti, mutta silleen hyvällä tavalla. Oltiin juteltu paljonkin kisaamisesta ja siitä, ettei se voitto saa olla tärkeintä vaan pitää nauttia siitä kisaamiskokemuksesta muutenkin. Ennen palkintojenjakoa minulle kuiskutettiin korvaan että "minä lupaan ettei me kyllä sijoituta, eikä se haittaa minua". Kun sitten kolmas sija napsahti, kuului lavalla riemukkaasti että "Minä rikoin lupauksen!".
Kolmas sija tuli kotiin!
Käytiin juttelemassa kisan jälkeen vielä tuomareiden kanssa, lähinnä että Helkylle vähän selkeni mitä kaikkea tuomarit katsoivat puvussa, kisan jälkeen kun kovasti oli mielessä kysymys "Miksi ne valitsi meidät kolmanneksi?". Lapsen reaktiot tämmöiseen on kyllä hellyttävän aitoja, Helkky höpötti kuinka kivaa oli tulla kolmanneksi, vaikka ei voitettukaan, ihan jokaiselle vastaantulijalle bäkkärillä :D.
Star Wars on nyt paras juttu, vaikka leffoja ei olla edes katsottu. Joten piti pyytää ehdottomasti tämä yhteiskuva.
Helkky ei jaksanut enää käydä kisan jälkeen kuvissa, kun meillä on niin nättejä kuvia jo kesältä :3
Kumman uuvuttavaa kisaamishommat on, vaikka ei itse olisi kisapuku päälläkään, joten suunnattiin kotiin jo ennen päättäjäisiä. Tämän päivän tavoitteena on saada verinen katana ja Angel Flute pois eteisestä jonnekin parempaan paikkaan säilöön.
Kokonaisuutena oli siis ihan kivaa. Tuttuja oli todella vähän ja niistä suurin osa löytyi bäkkärin puolelta, joten hengaamista tuli lähinnä tehtyä siellä. Yhdistyspöytinä paikalla olivat vain Animecon (jonka karkkikone oli kyllä huippu!) ja Mimicon. Kesään verrattuna oli tosiaan autiota ja tyhjää ja kyllä se tietyllä tasolla söi tunnelmaa. Mukavat fiilikset jäi kuitenkin molempien päivien kisoista ja kyllä tässä nyt hyvillä mielin käännetää katseita kohti Cosvisionia, joka on itselleni näillä näkymin se seuraava tapahtuma. Ajattelin jopa tavoistani poiketen kirjoitella Sen Kisapuvun edistymisestä myös blogiin tässä kevään mittaan, vaikka mieluusti jotain yllätysmomenttia siinäkin säästelisin. Ehkä en sitten hiisku esityksestä mitään...
Muistakaa, että neko on japania ja tarkoittaa kissaa!
Aina yhtä turhauttavaa olla poissa conista, joka aihettaa somepöhinää. Toisaalta pöhinästä pääsee nauttimaan kotisohvalta ja utelemaan yksityiskohtia lokkina ja kärppänä heti, mutta olisi kyllä ollut kiva olla livenä paikalla kuluneen viikonlopun Yukiconissa. No en ollut ja pahoin pelkään, että ensi viikonlopun Nekocon Winteristä ei saada yhtään yhtä raflaafia cosplayskenefiilistelyjä aikaan. Ellen innostu itse trollaamaan...
Kaksi asiaa nostattivat verenpaineitani etäconittamisen aikana:
NCC-kisaajien olematon määrä. Kisaajia oli kaksi. 2. Kyllä, kaksi kisaajaa. Määrää voi yrittää selittää monella asialla. a) selkeät informaatiokatkokset ennen kisaa, en ole koskaan nähnyt yhtä monen kisaajan julkisesti ilmoittavan perumisestaan koska kisaajalla on ollut niin epävarma olo kisan järjestämistä kohtaan b) NCC:n maine ja yleinen arvostus ja hypetyksen puuttuminen tässä ennen karsintoja c) (ja tästä otan syyn osittain niskoilleni) muut kisat, erityisesti kuukausi sitten ollut ECG ja parin kuukauden päässä oleva Cosvisionin kutsuvieraskisa, jotka molemmat vetää semmoisia kisakonkareita puoleensa. En ole itse NCC:n kanssa missään tekemisissä atm, joten en tiedä miten kauaskantoisia suunnitelmia kisan suhteen on ylipäätänsä tehty. Jos Suomi ensi vuonna on mukana, on paikallaan varmaan kunnon kasvojenkohotus tai ehkä sen miettiminen, voisiko noita NCC-paikkoja ynnätä CosplaynSM tapaan muiden edustuspaikkojen kylkiäisiksi. Vai onko cgl-oikeassa ja kaksi edustushommaa yhtenä vuonna on liikaa kaikille, jotka ottavat kisaamisen ja puvut tosissaan? En tiedä, pitää haastatella Helenaa asiasta kun Portugalin ja Ruotsin reissut on ohi.
Kuitenkin se varsinainen Kuuma Aihe, johon välttämättä haluan päästä lusikkani sohaisemaan ennen kuin kukaan blogaajakollegani on edes päässyt conista kotiin ja internet pureskellut koko aiheen olemattomasti, on tietysti tämä:
(Ja facebook on jo aika tehokkaan täynnä asiallista ja asiatonta keskustelua aiheesta, kurkkaa omalla vastuulla)
Tiivistän: Kill la Kill sarjan Ryukoa cosplayannutta Pisamia Cosplayta kehotettiin vaihtamaan vaatteet kesken conin/pukemaan lisää päälle, koska puku ei ollut tapahtumaan sopiva. Kehoittajina Yukiconin järjestyksenvalvojat. Ilmeisesti kaksi kappaletta.
Niitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, mutta muistelen silti. Tämä on käsittääkseni toinen kerta Suomen cosplayhistoriassa, kun tapahtumassa on vastaavaa tapahtunut. Tai ainakin toinen kerta, että siitä on noussut riittävän iso meteli ja internet on pauhannut asiasta. Edellisestä kerrasta onkin jo seitsemän vuotta eli jonnet ei todellakaan muista ja aivan samoja argumentteja käsitellään jälleen aivan uusina juttuina.
Fift Element ja Leeloo. Kuva siis leffasta, ko. cosplaysta kuvan etsiminen ylitti internetsalapoliisitaitoni.
Edellisen kerran Leeloo cossaajaa kehotettiin pukemaan enemmän päälle Animeconissa kesällä 2009. Jälkeenpäin tapahtuman järjestäjät totesivat, että tarvetta lisävaatetukselle ei edes ollut ja pyysivät cosplayaajalta sekä henk. koht. että julkisesti anteeksi. Tuohon aikaan kaiken draaman keskuksena oli vanha kunnon aniki.
Ja nyt päästään siis aikamatkalle takaisin vuoteen 2009 ja Suureen Tissikeskusteluun. Että paljonko pitää olla päällä conissa, onko bikinicossit sallittuja ja niin edelleen ja niin edelleen. Toki Suomen cosplayskene ja coniskene ovat menneet seitsemässä vuodessa paljon eteenpäin. Isoimpana uudistuksena (oikeasti pääsymaksut varmaan) vain täysi-ikäisille suunnatut tapahtumat, joihin on tässäkin tapauksessa viitattu. Että onneksi on sentään k18-tapahtumia, joihin saa pukeutua paljastavasti. (No oikeastaanhan se ei liity ikärajaan mitenkään vaan ihan tapahtuman järjestyssääntöihin mutta no hei, itse tuuletan aikuisten tapahtumien puolesta niin paljon, että tässä kohti vähän hutiin menevät argumentit sallin ihan mieluusti)
En ole lakimies *summon niidel* mutta coneissahan järjestäjät päättävät järjestyssäännöt ja järjestyksenvalvojat valvovat järjestyssääntöjen noudattamista. Useampikin on tästä yukitapauksesta kommentoinut, että tapahtuman järjestyssäännöthän eivät ota lainkaan kantaa pukeutumiseen. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö järjestyksenvalvojilla olisi oikeutta puuttua, jos joku vaikka alasti siellä conipaikalla olisi, mutta tässä tilanteessa harmittaa järjestäjien puolesta, että he eivät ole aiheesta mitään kirjanneet. Nyt yksittäiset JV:t ovat joutuneet tekemään ratkaisun (Johon muuten jo herran vuonna 2009 ehdotettiin, että tämmöiset tapaukset käsiteltäisiin JV-esimiehen tai vaikka pääjärjestäjän kanssa, eikä niin että yksittäinen JV tekee päätöksen) voimatta oikeastaan vedota mihinkään kirjoitettuun järjestyssääntöön. Ja höpö höpö, että tuo asu rikkoisi mitään Suomen lakia sukupuolisiveellisyydestä, varsinkin kun nuo upeat tissit ovat cossaajan itsensä tekemät.
Kuten sanoin jo argumenttien kierrättämisestä, tässä on haistettavissa ihan samoja viboja kuin seitsemän vuotta sitten. Kenelle coneja järjestetään ja jos Joku KukkahattuTätiSetä pahastuu vaikka cosplaysta, niin onko cossaajan sensuroitava itseään vai KukkaHattuTätiSedän Korianteri-Pettereineen mietittävä, että oliko tapahtuma sittenkään hänelle sopiva paikka? #ajatelkaalapsia ja "joku lapsihan voi traumatisoitua kun näkee tissit" ovat niin karmivan huonoja perusteluja tapahtumassa, jossa muutakaan sisältöä ei sensuroida kaikille perheen pienimmille sopivaksi. Ihan varmasti näkyi enemmän muovitissiä myyntipöytäsalissa ja keskimääräinen cosplayesitys dramaattisine kuolemineen traumatisoi ihan varmasti enemmän.
Ja ihanana meta-analyysina pääsee tietysti siihen, että millaiset puvut ovat seksikkäitä tai onko pelkästään liika paljas pinta se, mikä tekee asusta epäsopivan. Tai että onko tässä nyt ongelmana se kuuluisa alatissi samaan aikaan, kun perinteisempää tissivakoa saisi esitellä miten paljon vaan ilman ongelmia? Onko materiaaleilla väliä, eli musta nahka aina automaattisesti pahempi kuin valkoinen fleece, vaikka näkyvissä olevan ihon määrä olisi ihan sama? Menevätkö bikinicosplayt suoraan kieltolistalle, vaikka niillä saisi lain mukaan kävellä conipaikan vieressä ihan rauhassa? Onko seksikkyys ainoa, mitä lähdetään rajaamaan tapahtumassa, jossa ei ole ikärajaa (En suostu tituleeraamaan Yukiconia lasten coniksi, jos se sellaiseksi tahtoo profiloitua niin sitten ymmärrän kaiken sensuurihalukkuuden) vai rajoitetaanko verisiä zombicosseja myös? Entä onko Muumien Mörkö soveltuva hahmo coniin, jossa on lapsia jotka SAATTAVAT TRAUMATISOITUA??
Tämän hetken suosikkianimuni suosikkityty Ruru Myriad Colorsista ei varmaan pääsisi Yukiconiin. Vai onko kyseessä vain #alatissisyrjintä?
Jos tästä täysin puolueellisesta ranttauksesta nyt vielä jäi epäselväksi, niin mielestäni tässä on tehty aivan väärä ratkaisu. Liberaalisuuden kukkaketo, jolla cosplaymaailmassa olen istuskellut jo vuosikausia, kehottaa kaikkia cossaamaan juuri semmoisia hahmoja mitä itse mieli tekee, juuri niin paljastavasti kuin mieli tekee! Jos varsinaiset sukupuolielimet pysyvät piilossa niin kaikki ok! Kaikkien cosplayn ulkonäköpaine -keskustelujen jälkeen (vai aikana? Onko se keskustelu koskaan ohi?) se, että joku ei viitsisi, kehtaisi, uskaltaisi laittaa haluamaansa pukua päälle koska pelkäsi tapahtumassa jonkun kertovan, että se on liian paljastava... Ai vitsi että tekisi mieli sukeltaa vielä syvemmälle pähkäilemään mitä kaikkea kätkeytyy nimenomaan naisten pukuvalintojen ja niiden paljastavuuden syynäämiseen #tyttöpoika hengessä, mutta jätänpä sen nyt tekemättä.
Nyt pallo on tietysti Yukiconilla. Tätä kirjoittaessa Pisamian kuvaa on jaettu 145 kertaa ja puolisentuhatta ihmistä on käynyt asiaan reagoimassa. Eli ihan pieni myrsky vesilasissa tämä ei ole, ja luotan Yukiconin pelisilmään siinä, että KUN todetaan kyseessä olleen aiheeton kehoitus, asiasta tehdään vuoden 2009 tapaan sekä henkilökohtainen, että julkinen anteeksipyyntö. Koska hei hessut, ei näin.
Vuoden päästä lupaan vilautella paljon enemmän tissejä kaikissa lapsiystävällisissä coneissa. Ja vaikka ihan keskellä conia. Jos saan yhdistettyä imetysgaten vielä tähän keskusteluun, olen tyytyväinen.
Ilona
ps. Koska en ole enää vastaavan asemassa Desuconissa, olen uudelleen löytänyt osan kärkkäästä ulinakirjoitustyylistäni, kun enää ei tarvitse ajatella, että kaikki mitä kirjoitan, luetaan Desuconin virallisena kantana. Eläköitymisen yllättäviä hyviä puolia!
pps. Ahaa onneksi internetin muisti on pitkä, kolmas vastaava tapaus oli Saki cosplayaajan takapuolenpeittopyyntö viime vuoden Desuconista! Tämä pääsi unohtumaan, koska aiheesta ei kohistu juuri lainkaan tuolloin.
