Nekoconin Xena ja Wanda

//edit ennen julkaisua. Näköjään blogipäivityksen kirjoittamisen ja julkaisemisen välillä on edelleen se mystinen aika eli kuvien lisääminen joka edelleen vaan venyy ja venyy :D Mutta hei, saman kuukauden aikana conin kanssa sentään alle kuukausi conin jälkeen julkaistu päivitys!

Jotkin asiat tänä kesänä ovat palanneet vanhaan normaaliin, esimerkiksi se että Kuopion musiikkikeskus täyttyi värikkäistä nuorista kissankorvissa eli Nekocon tapahtui taas! Oman kaupungin coniin oli helppo koko vuoden kesää kohti suhtautua semmoisen sopivan positiivisen varautuneella asenteella, että jos rajoitukset tai muut iskee ja tapahtuma perutaan, ei tarvitse säätää majoitusten perumisen tms kanssa vaan kääntää kylkeä ihan omassa sängyssä. Cosplayvastaavana toiminut Tekla pyysi minua cosplaykisojen juontajaksi, homma joka tuntui juuri sopivalta tavalta viettää conipäivää, varsinkin Nekoconissa jonka epäilin jo etukäteen jäävän välistä jos mitään vänkärihommaa ei olisi ollut tarjolla.  Mutta korona ei kurittanut tätä kesää ja coni toteutui, wipii!

Juontohommat hyvät hommat!

Hello Musari my old friend!

Nekoconin (ja menneiden Kuopion Animeconien) (ja varmasti todella monen muunkin conin) isoimpana ongelmana on ollut tekijöiden vaihtuvuuteen liittyvä kirjoittamattoman tiedon katoaminen matkalla. Koronavuodet vaikuttavat tähän vielä erityisesti, kun monia juttuja on pitänyt miettiä ihan uusiksi, mutta yleisesti coneissa harvoin tehdään esimerkiksi uuden vastaavan perehdytystä niin, että ennen asiaa hoitanut ihminen oikeasti kävisi läpi kaikki sellaiset asiat, jotka vaan jotenkin pitää tietää tai ottaa huomioon. Tai edes kirjallisesti antaisi itse käyttämiään materiaaleja, aikatauluja, pieniä hyviä juttuja mitä oppi siinä tehdessään. Osa jutuista näkyy tietysti kävijöillekin ja kuka tahansa cosplaykisaa katsonut osaa varmasti jotain hyviä käytänteitä ja toimintamalleja sanoa, mutta aika paljon sellaista näkymätöntä tietoa katoaa, millä voisi vähentää pyörän keksimistä uudelleen aina uudestaan ja uudestaan. (Ja lol koska olen ikuisesti se desu-ilona, niin Desucon saa tästä perinteisesti parhaat pisteet, koska uudet vastaavat pyritään rekrytoimaan niin ajoissa, että he pystyvät seuraamaan vastaavan toimintaan vähintään yhden tapahtuman ajan. Tämä on edelleen Desuconin järjestämisessä paras puoli, jatkuvuus ja siihen liittyvä ennakoituvuus)  

Musarin lava on edelleen oikein kiva!

Itsehän olen parhaani mukaan yrittänyt tätä tilannetta aina välillä korjata, esimerkiksi kun näköjään vuosikymmen sitten olin cosplayvastaavana Kuopion Animeconissa, kirjoitin silloin yleispätevää tekstiä mitä asioita itse koin tärkeäksi seuraavalle vastaavalle (en yhtään muista kuka seuraava vastaava oli, eli tuon tekstin linkkaamista pääjärjestäjälle lukuun ottamatta en tainnut perintöä viedä eteenpäin). Nyt kaivoin tekstin naftaliinista Teklaa varten ja ilmeisesti sitä on reilun 250 lukukerran perusteella 10 vuoden aikana joku muukin käynyt lukemassa :D Oli ihana olla tarjoamassa Teklalle ideointipallotteluapua muutamaan otteeseen ennen conia ja ilmeisesti onnistuin olemaan päällepäsmäröimättä liikoja. En usko että ihan heti pystyn vieläkään toimimaan cosplayvänkärinä vaikka takahuonehommat kuinka kiinnostaisi, koska kiusaus neuvoa tai kertoa Kuinka Vanhoina Hyvinä Aikoina on tehty, on vieläkin aika kova. (Cosplayvastaavan hommat vielä joskus jossain tapahtumassa, varma ehkä?) Mutta Tekla teki tosi hienot, omannäköisensä kisat ja ammensi ihan huippuhyvin hyviä käytänteitä ties mistä kaikkialta, koska esim aikataulutukset, tekniikan ajolistat ja bäkkäriporukan yhteishengen luominen oli aivan priimaa. 

Tekla pienempi kuin kolme

Karo kuvasi cosplayporukan, joka oli muikeista muikein!

Nekocon noin yleisesti taisi olla ihan kiva tapahtuma. Itse totesin varsin pian, että jos en olisi ollut töissä bäkkärillä, olisi coni ollut osaltani katsottu varmaan vartissa. Suomeksi siis en kokenut kuuluvani coni kohderyhmään. Mikä on täysin ok, vaikka aivoissani nyrjähtikin jotain kun tajusin että Helkky, joka ihan hetki sitten pääsi tapahtumiin ilmaisiksi koska oli niin pieni, oli todellakin enemmän conin maksavaa asiakaskuntaa, jolle tapahtumaa suunniteltiin kuin tämmöinen kolkytjotain mammaihminen. Porukka vaikuttaa myös paljon ja nyt käytännössä melkein kaikki tuttuni olivat bäkkärihommissa eikä tuttuja muutenkaan ollut kuin se pari kourallista, niin eipä kyllä olisi ollut tekemistä ilman juontohommia. Minimalismikuoppaan sukeltaneelle allekirjoittaneelle tuntui myös varsin pahalta oivaltaa miten suuri osa conin aktiviteeteista on ostamista ja kuluttamista, kun käytännössä tilan parhaat paikat oli varattu myyntipöydille. Ehkä varsinkin musiikkikeskuksella, jossa monet tilat ovat aikalailla mutkan takana (oliko alakerrassa jokin pelihuone? Eeehkä?) muun kuin ostamiseen tai mahdollisten ostotuotteiden selailemiseen liittyvän tekemisen löytäminen oli vähän vaikeaa.  

Jonotusfiilikseen pääsi kun ostettiin Helkylle ranneke lauantaiaamusta

Toki cosplayhommien osana puvussa coniin ilmestyminen ja ympäriinsä haahuilu taitaa kuulua edelleen aika oleellisena osana diiliin, vaikka itsellänikin noiden pukujen määrä jotka eivät koskaan ole conipäivänvaloa nähneet, on aika iso. Mutta tosiaan veikkaan että itse olisin jaksanut patsastella puku päällä juuri sen puolisen tuntia, todeta että eipä täällä kavereita näy ja kävijätkin ovat about oppilaiden ikäisiä. (Oppilaat kyllä lähestulkoon loistivat poissaolollaan. Olen havainnut kummasti animupiirien pienenemistä yläkoululaisten ikäluokissa, nytkin oli monta ikäluokkaa josta en pystynyt suoraan sanomaan yhteään potentiaalista nekoconkävijää. Olen ehkä valinnut työpaikkakouluni huonosti. Entisten oppilaiden lukumäärä Nekoconissa taisi olla vain kaksi!)

Nekocon tuntui järjestelypuoleltaan kevyeltä ja pieneltä organisaatiolta ja henk koht suosikkini oli pääjärjestäjä Karon tuplarooli myös cosplaykisaajien valokuvaajana. Greenroomissa oli hiljaista ja rauhallista koko ajan ja osa jv-hommista oli musiikkikeskuksen omien työntekijöiden hoidossa. Tapahtuma myi loppuun lauantain aikana ja oli ilmeisen menestys! 1300 kävijää ei ainakaan omaan silmään tuntunut mitenkään liialta ja vanhat aivoni muistelevat aikoinaan samaan taloon ahdetun paljon enemmänkin conittajia, mutta ilmeisesti tämän vuotinen maksimimäärä oli talon puolesta annettu luku. Conin aikainen tiedotus oli varmaan ainoita miinuksia joihin itse törmäsin, esim loppuumyynnistä olisin kaivannut tietoa suoraan nettisivuille tai edes ig:ssä muuallekin kuin tarinoiden puolelle. Itse toki omatoimisesti selvitin asian livenä infosta kun sumplin muun perheen sunnuntaisuunnitelmia. 

Tiedotusesimerkki sunnuntain aamulta

Pukuhommat aiheuttivat päänvaivaa vaihtoehtojen liian suuren määrän takia. Nekocon ilmoitti teemakseen sankarit ja aivoni pyörittelivät sitten sankariteemaisia pukuja ympäri ämpäri. Sinällään inhoan teemoja, varsinkin huonosti toteutettuna. Lauantain juontoon ymppäsin sankariteemaa vähän sinne tänne eikä ollut yksi aika kaksi eikä kymmenen kertaa kun joku kysyi että aijaa, tapahtumallako on jokin teema. Eli Nekocon joka muutenkin jo pistää kissankorvia kaiken ylle, ei ehkä tarvitsisi mitään teemaa toimiakseen, varsinkaan kun en nähnyt teeman konkretisoituvan oikeastaan mitenkään conin aikana. Viime päivityksessä mainitsinkin että Pahatar olisi kutkuttanut kaikkien sankareiden keskelle, mutta mukavuus esti pukemasta kesäkuumalle aivan liian hengittämätöntä pukua (joka siis edelleen on 95% valmis…) päälle. 

Tästä lähdettiin liikkeelle toukokuussa. Kuumotti ihan suunnattomasti leikata, kun materiaalia oli tosiaan tasan tämän verran enkä osannut yhtään arvioida sen riittävyyttä. Lopulta otin yhden mustan nahkatakin vielä näiden lisäksi hameen alimmaiseksi kerrokseksi.

 

Ja tähän päädyttiin heinäkuun alussa! Nnancy nappasi kivoja kuvia Musarin takaisessa puistikossa. Miekka ja chakram ovat vuodelta 2016 kun tein Xenan raskauspuvun.

Oikeasti lauantain puku oli aika selvä päätös ja aloitin sen tekemistä jo toukokuussa. Xena on lapsuuteni tärkeimpiä sankareita ja tämä puku on ollut cosplaylistallani niin pitkään kuin vaan muistan. Jos edellisen päivityksen Liliana oli kymmenen vuotta kesken, Xenankin olen oikeastaan aloittanut ehkä 2015 vuoden kieppeillä kun suunnittelin hakevani sillä ncc-kisaan silloin kun kisaan pääsi mukaan pelkällä porfoliolla. No tuolloin puvun tekeminen jäi alkutekijöihin, jotain kaavoja taisin piirtää ja suunnitella juttuja, mutta sen jälkeen materiaalit jäivät cosplayvarastohuoneeseen. Materiaali tarkoittaa tässä kahta ruskeaa nahkatakkia, jotka olen saanut ilmaisiksi vähintään 10 vuotta sitten. Tästä puvusta meinasi tulla sellainen mörkö, että en tiennyt haluanko sitten kuitenkaan tehdä sitä, että osaanko tarpeeksi hyvin, tuleeko siitä hyvä. Kun hahmo on erityisen tärkeä, niin tuntui tosi ikävältä ajatus tehdä puku, johon en olisi itse tyytyväinen. Sen puoleen olin ihan fiksu ja aloitin pukua jo reilusti ajoissa, vaikka sitten teinkin perinteiset ja varsinainen tekeminen jäi viimeisiin pariin viikkoon. 

Alunperin käytin mustaa worblaata, mutta totesin että en edelleenkään tykkää sen pinnasta yhtä paljon kuin tuosta kuvassa ylhäällä näkyvästä thibraasta. Joten otin tuon mustan päällisen pois evafoamin päältä ja uusiksi thibraalla ja olipa heti parempi!

 

Pohjamaalaus kohokuviohin spraymaalilla

 

Yläosan kaavoituksesta ja saumoista olen erityisen ylpeä, siitä tuli oikein nätti ja täysin pidettävä sellaisenaan ilman panssareitakin.

 

Mutta jos jostain annan itselleni pisteitä, niin tekemisen järjestyksestä! Tein ensimmäisenä nahkaisen yläosan ja pohjat ranne ja käsisuojia varten. Hameen työstäminen oli seuraavana listalla, vaikka vähän samalla jo panssareitakin puuhailin. Muistaakseni se oli AG joka instagramin puolella käytti Desuconin Aloy-puvustaan termiä Aloy 1.0, eli ajatusta siitä, että puvun ei tarvitse olla lopullisen täydellisen valmis, että sen voi laittaa coniin päälle, sitä voi jatkaa, täydentää ja lisäillä sen jälkeenkin. Ja tämä ajatusmalli mielessäni tein ensin ne osat, joiden valmistuttua voisin pitää pukua kyllä päälläni vaikka jokin muu osa, kuten rintapanssari, jäisi kesken.

Tai jos niistä tulisi semmoiset, että haluaisi pitää niitä. Sen verran kokeelliselta tuntui taas lämpömuovien kanssa puuhailu, että ihan silleen aikuisten oikeasti kokeiluversioita ja virheistä oppimista varten aikaa olisi saanut olla reilummin. Mutta joskus tähdet on oikeissa asennoissa ja kokeilemalla saakin ihan kivannäköisen lopputuloksen!

Kuten aikaisemmin todettua, pyrin olemaan entistä tietoisempi siitä että en hankkisi cosplayta varten uutena mitään sellaista, minkä jollain tapaa voisin kierrättää vanhasta. Kymmenen vuoden ajan tätä pukua odotelleet nahkatakit olivat juuri hyvät, vaikka niiden kanssa väkisinkin tuli saumoja sellaisiin paikkoihin missä niitä referenssikuvien mukaan ei olisi. 

Maalit puolessa välissä

 

Askartelukulma on kaikessa hiljaisuudessa lopettanut FolkArt-maalien myymisen, joten nyt testiin pääsi tämä. Ja oli kyllä 5/5 maali, aivan loistava pigmenttimäärä, ei semmoinen glitterinen ja tämä kuparin sävy oli ihan supernätti. Maalasin kaikki kupariosat vanhasta froteepyyhkeestä leitatulla palasella, jolla sai semmoisen metallisen fiiliksen. Kontaktiliimana Bilteman liimaa joka on ihan suosikkiani.

Lähikuvaa polvisuojista, joihin oli tosi kiva suhutella vähän varjoja ja saada ne näyttämään käytetyiltä ja kuluneilta.

Käsivarsisuojakoristeiden pohjana oli sinistä... worblaata? Vai thibraata? En enää muista, tämä oli jokin hutiostos vuosia sitten, muistuttaa aika paljon Wanhaa Kunnon Wonderflexiä, eli tässä on selkeä kuituverkko.

Yläosa kiekurakuvio oli ainoa mikä kärsi conissa vahinkoa, kun panssari hakari thibraasta maalia veks.

Mitä panssarit olivat syöneet sisältä päin. Vielä joskus panssarit näyttää siistiltä sisäpuoleltakin, mutta ei tällä kertaa!

Hameen osiot liimattu ja pistetty näitä nykeröitä.

Koko homma pysyi tarranauhalla kiinni. Tästä näkee hyvin eri sävyjä ja myös tuota alinta mustaa kerrosta.

Kompressori on kaikenlaista Oikeaa Rakentelua varten, sen sijaan airbrush -osat ja pari maalia on hankittu keväällä Helkyn keppareiden maalaamista varten ja nyt pääsin itse testaamaan. JA voi juku tällä oli kiva tehdä varjostuksia ja kulutuksia. Miinus vaan satunnaisian väliajoin päälle pamahtavasta kompurasta joka säikäytti joka kerta myös kuulosuojainten läpi.

Kenkien kohdalla jouduin isoimpien mietintöjen eteen, kun en omista ollenkaan ruskeita pitkiä saappaita, eikä niiden löytäminen kirpparilta ole mikään yksinkertainen juttu. Lopulta päädyin käyttämään vanhoja mustia talvikenkiäni, jotka edellisen kerran palvelivat Helan kenkinä, nyt irrotin kangaspäälliset, maalasin kenkiä nahkamaalilla (joka oli kyllä sävyltään vähän liian punaista) ruskeammaksi ja liimasin eteen nahkaa feikkinyöritystä varten. 

Kengät, joihin olisi voinut pistää enemmänkin sirkkoja mutta mustia oli juuri vain sen 24 kappaletta joten nyt mentiin näillä.

Lopputuloksesta tuli tosi kiva. Xenan kengät eivät oikeasti ole todellakaan kiilakorolliset, vaan ihan lättäpohjat, mutta tämän puvun kanssa vähän lisäpituuden saaminen kunnon amatsonifiilikseen ei haitannut yhtään ja korolla oma ryhtikin tuntui paljon paremmalta. Kengät olivat alun perin monta vuotta minulla käytössä, sitten monta vuotta varastossa ja noiden vuosien aikana jalkani on kasvanut juuri sen ratkaisevan ainakin puoli kokoa, että mukavuuden puolesta nuo eivät ihan optimaaliset kuitenkaan olleet. Varsinkaan kun viimeiset kaksi vuotta olen kulkenut pelkillä paljasjalkakengillä, ei jalat oikein arvostaneet kahdeksaa tuntia kapeissa kengissä. 

Parasta conipäivän jälkeen: sauna ja viileässä vedessä kahlailu.

Jos Lilianaa kuvailin ihan kivaksi puvuksi, niin Xena olikin sitten Just Se Oikealta Tuntuva Puku. Eli tykkäsin itse ihan älyttömästi siitä, miltä puku tuntui ja näytti lopulta päälläni, ihan puhdasta onnea ja iloa virtasi nahkalärpäkkeistä minuun, kun kävelin puvun kanssa pitkin conikäytäviä. Tiedän itse mitkä jutut loppukiireessä skippasin, joten pientä fiksaamista pitää tehdä seuraavia käyttökertoja varten, mutta Xena on ehdottomasti puku jota haluan pitää jatkossakin. Nyt vaan pitää muistaa se sitten kun oikeasti seuraavia tapahtumia on tulossa… 

 

Kuva: Nnancy

Ja voi miten ihania kohtaamisia tuli ihmisten kanssa conissa! Ne noin puolentusinaa, jotka pysähtyivät puvusta juttelemaan tai pyytämään kuvaa, jakoivat kaikki ainakin jonkinlaisen kollektiivisen nostalgisen xenakokemuksen. Musarin tekniikan työntekijöitä unohtamatta!

Juontohommat sujuivat omasta näkökulmasta ihan kivasti. Vähän olin ruosteessa ja aina voisi parantaa, mutta tärkeimmät jutut eli kisaajille omalta osaltani kivan kokemuksen antaminen ja yleisölle semmoisen rennon fiilikset välittäminen ilmeisesti onnistuivat.

Sunnuntaina samoja hommia, mutta nyt vähän uudempaan sankarittareen pukeutuneena. Sunnuntain puvun päätin lopulta varmaan pari viikkoa ennen conia. Tämä Wandan asu, joka näkyy WandaVision -sarjan halloween jaksossa, oli juuri niin ihanan pöhkö, että aloitin sen kokoamista varmaan jo vuosi sitten. 

Niin ihana Wanda

 

Taas tavoitteena käyttää mahdollisimman paljon kierrätettyjä juttuja, joten viitta on ihan suoraan Buffyn viitta ja bodyn punainen kangas on tästä Clairen mekosta, kengät Misan vanhat kengät uusilla päällisillä, peruukki jokin vanha mikä löytyi varastosta ja bodyn takana oleva vetoketjukin lastenrattaiden pehmusteesta kierrätetty. 

Buffy on edelleen täysin käyttökelpoinen ja viitta pääsi käyttöön ilman mitään muokkaamista. Claire on ollut valmiiksi palasina ja Misa pääsi myös eläkkeelle ja osat hyödynnettäväksi.

Eli uutta on ainoastaan sukkahousut, joita saikin vähän metsästää conia edeltävällä viikolla ja eva-foamista ja worbla-palasta tehty päähine. 

Eva-foamin muoto ei pysynyt riittävän hyvin, joten lämmitin thibraa-suikaleet tuonne sisälle tukemaan. Tarranauhan vastinkappaleet liimasin kontaktiliimalla.

Lähtötilanne, 1,5euroa kirpparilta

Ja lavalle päässyt versio.

Maagisia juontohommia! Seuraavana päivänä oli oikeasti käsien lihakset kipeinä kun tuota kirjaa kanniskelin useamman tunnin. Oisko aika kaivaa käsipainot esille...

Ja kylläpä tämäkin puku oli ihana! Niin mukava päällä ja pöhkö ja värikäs! Ilman viittaa olisi ollut myös varsin pyllyisä, mutta en jaksanut (ehtinyt/viitsinyt) fiksata takaosaa kun viitta päällä kuitenkin koko ajan oleilin. Seuraavaa conikäyttöä varten pitää muistaa metsästää jostain kirpparilta sellainen muovinen halloween kurpitsa, jossa voi conissa kuljettaa kännykkää. 

Nämä oli ihan kamalan rumat ja tein jotenkin hirmuisella kiireellä ja kunhan on edes vähän sinne päin. Ihan hyvin kyllä ajoivat asiansa. Kankaana jotain superspandex-punaista nurinpäin, liimattu kontaktiliimalla ja vetoketjun kohdalta ommeltu kiinni.

 

Ja kokonaisuus lavalla, kuvaajana Mira Ojamo.

 

Helkky on ollut pari vuotta uppoutuneena keppihevoshommiin niin, että cosplay ei ole ollenkaan kiinnostanut. Paitsi nyt juuri ennen Nekoconia halusi kuitenkin itselleen puvun, joten pääsin senkin kanssa oikein kunnon viime hetken kiire -fiiliksiin! Fate GO on edelleen aina satunnaisesti kiinnostanut, joten Mystery Heroine X oli varsin selkeä valinta, varsinkin kun siitä suurimman osan pystyi muokkaamaan valmiista vaatteista. Shortsit ovat Helkyn omat farkut lyhennettynä, kengät löytyivät kirpparilta neljällä eurolla ja saivat saman feikkinyörityskäsittelyn kuin Xenan kengät. Takki oli värisävyltään vaikein, vasta tämän toisen kirpparilöydön (6,5e) Helkky kelpuutti. Takkia piti kaventaa, hihat istuttaa uusiksi ja sitten ommella ja liimata kultaiset nauhat. Lippis myös kirpparilta 1,5e ja siihen Helkky teki maalaukset ihan itse. Huivi on kirpparipaita (2e) ja jotain vanhaa kultanauhaa mitä vielä varastostani löysin. Peruukkikin löytyi ihan valmiina.  Eli just hyvin kierrätetty materiaaleja ilman että uutena tarvitsi hankkia muuta kuin vaaleita hiuspinnejä jotka kummasti ovat taas tehneet katoamistempun.

 

Eli olipa kiva tehdä taas pukuja ja saada niitä oikeasti valmiiksi asti! Nekoconin jälkeen pistin täyden cosplaykiellon pariksi viikoksi kun kirjoitin avoimen yliopiston esseitä, mutta nyt taitaisi taas olla aika palailla tuonne cosplayhuoneeseen fiilistelemään, mitkä puvut juuri nyt innostaisivat. Koska selkeesti sitä innostusfiilistä seuraamalla tulee ihan parhaita juttuja! Tässä vaiheessa kun oikeasti melkein jo julkaise -nappulaa painan, on cosplaypäiviäkin jo kummasti kertynyt. Ja öitä. Olen tehnyt noin viittä pukua taas eteenpäin, joten joko puolivalmiiden/aloitettujen/viimeistelyä vaille oleva määrä kasvaa taas ihan kamalasti tai sitten oikeasti valmiita pukuja on odotettavissa useita ihan lähiaikoina! 

No nyt kun ihan oikeasti  olen tätä julkaisemassa, on Wandan ihana vastinpari Agatha valmistunut! Nopea meikkitesti tuli tehtyä ja nyt vaan odottelemaan valokuvausinspiraatioa! 

Ilona

ps. oivallus jonka muistin taas kisabäkkärillä ja jaan nyt muillekin: hallcosplay-kisassa kisaajien numeroiden arpominen, niin että kisaajat eivät tule lavalle löytämisjärjestyksessä! Ei liity oikeastaan mitenkään nekon kisaan koska siellä hall kisaajat olivat tasaisen hienoa laatua alusta loppuun, mutta menneinä vuosina itsekin kisaajia joskus metsästäneenä on vaarana se, että joko alku tai loppupuoli on selvästi vahvempia pukuja, siis näyttävämpiä tai yksityiskohtaisempia tai muuten ”selkeämmin pärjääviä” ja tämä näkyy ainakin harjaantuneelle silmälle myös yleisössä. Eli arpomalla kisaajanumerot (tuomaroinnit yms voi ja kannattaakin mennä löytämisjärjestyksessä) sekoitetaan pakkaa vähän ja väistetään tämä kosmeettinen sudenkuoppa! Ideaa saa hyödyntää vaikka heti!