Gaalasta ja esityksistä vielä

Löysin gallerian blogin syövereistä vajaa vuosi sitten kirjoittamani pätkän, joka monelta osin pätee tähänkin hetkeen:

Hei voisiko joku estää minun mielikuvituksen toiminnan edes pariksi päiväksi? Olen ihan adhd noiden cossien kanssa, päässä pyörii yhtä aikaa liioittelematta puolen tusinan cossin toteuttaminen, enkä saa keskityttyä oikein mihinkään yksittäiseen. Ebay on pahin, se ruokkii tätä suunnittelemattomuutta joka kerta kun sinne eksyy.

Pakko alkaa harrastamaan kaappicosseja, coneja ei vaan ole riittävästi että saisin kaikki toteutettua. Tai ainakaan saisin toteutettua sillä aikataululla mitä tahdon. Kaikki minulle nyt ja heti, en voi suunnitella mitään ensi vuoden coneja, pitää elää hetkessä! ^^

....ja siis saisiko miettiä tämmöisiä asioita ollenkaan tällä hetkellä? EN! En, en, en ja vielä kerran en. Koulujuttuja, edes muutaman päivän. Valmiiksi että joskus valmistuisin.

Mielikuvitus, voitko mennä vaan off-tilaan, edes hetkeksi?

Koulujutut on vaihtuneet... no koulujuttuihin työjuttuina ja conisuunnitelmia teen kyllä ihan oikeasti nyt, mutta muuten adhd-vaihe alkaa taas iskemään. Eilisen tehokas ”rupeampa nyt miettimään niitä muutamaa tietämääni Quinan ongelmakohtaa” –aika muuttui ”oi että miten ihana tuokin puku olisi tehdä, mitenhän halvalla saisin siihen peruukin, rupeampa etsimään” –ajaksi.

En osaa yhtään tuntema empatiaa niitä kohtaan, jotka ei keksi mitä cossaisivat. Miulla niitä pukuja tunkee ovista ja ikkunoista ja conit ei yksinkertaisesti riitä, kun kaikkia tahtoisi olla tekemässä nyt heti. Varsinaista puvunvalinta-tekstiä en suunnitelmista huolimatta nyt kyllä kirjoita, kun ajatusvaras-trinode sanoi oikeasti kaiken mitä olisin siitä sanonut. Kisapukujen valinnasta sen sijaan turisen jossain vaiheessa, jos joku ei onnistu niitäkin ajatuksiani paremmin ennen minua ilmaisemaan.

Eilen nettiin ilmeistyivät myös CosplayGaalan esitysvideot ja jos nyt olen osannut olla tekniikan ihmelapsi, pitäisi miun esitysvideo näkyä tuossa alhaalla. Harvinaisen outoa katsoa itseään videolta, varsinkin hahmona eikä omana itsenään.

Esitysten suhteen en ole mikään asiantuntija. Sain paljon kehuja tuosta esityksestä ja gaalan esityksiä seuratessa mietiskelin kyllä millainen on miun mielestä hyvä cosplay-esitys. Muut ovat tästäkin aiheesta turisseet paljon ja yleisemmin, mie kirjaan nyt vaan ihan muutaman huomion.

Jos ollaan kisassa, niin sitten ollaan tähtäämässä siihen voittoon tai sijoittumiseen ja sen mukaan mietitään se esitys. Tämän hetken kisoissa pisteytys puku 10, esitys 10 ja uskollisuus alkuperäisteokselle 5 pojoa (jota en ihan kyllä kannata yksilökisojen kohdalla) painottaa sitä esitystä, joten siihen pitää panostaa.

Esityksen pitää olla selkeä. Yleisölle pitää antaa aikaa tajuta vitsit ja kuulla kaikki, ei liian nopeaa toimintaa tai nopeaa puhetta siis. Ihan tönkköinä siellä lavalla ei kuitenkaan saisi olla, vaan sen esityksen temmon pitäisi olla sulava ja luonnollinen. kts kohta harjoittelusta.

Kun käyttöön annetaan tekniikkaa, eli taustanauhan käyttömahdollisuus, niin sitten sitä kannattaa oikeasti käyttää. Ja siihen taustanauhaankin voi käyttää sitä aikaa ja tehdä sen ihan ajatuksen kanssa. Jos itse et osaa, niin pyydä apua, varmasti löytyy joku kaveri/tuttu/sukulainen/ystävällinen nörttiotaku, joka mieluusti auttaa. Itselläni lopahtaa mielenkiinto heti, jos lavalla puhutaan ilman mikkejä, tai mikkien kanssa, tai jos taustanauha on laadullisesti ihan surkea. Jos käytätte esimerkiksi englanninkielistä biisiä taustalla, ja juju olisi siinä, että ne biisin sanatkin pitäisi kuulla, niin ottakaa nyt sellainen kappale, että vähän tankerommallakin englannilla sen sanoman ymmärtää ja kuulee. Muuten se juju jää tajuamatta.

Esitys ei saa olla liian pitkä. Nykyisin käytössä oleva 3 minuuttia on ihan itsemurhapituus lähes kaikille esityksille, se on liian pitkä, uskokaa pois. Yleisö ei jaksa keskittyä niin pitkän aikaa, varsinkin jos esitys on vain kolme minuuttia puhetta/taistelua/tanssia. Toki kolmen minuutin oikeasti toimivakin esitys on mahdollinen, mutta niin epätodennäköinen, että itse pitäisin ohjenuorana ”lyhyt on kaunista”. Lavalta ei tarvitse juosta pois, kyllä sinne posettelemaan saa jäädä, mutta itse esityksen pituus varsinkin yksilökisoissa kannattaisi pitää maksimissaan siellä puolessatoista minuutissa.

Esitys on näyttelemistä. Ja sitä voi ja pitää harjoitella. Paljon. Myös sitä yksilöesitystä. Ja miettiä oikeasti miltä se esitys näyttää siellä lavalla. Pieni liioittelu liikkeissä ja ilmeissä on yleensä tarpeellista kun ollaan isoilla lavoilla ja ison yleisön edessä, mutta tätäkin pitää taas harjoitella että homma ei mene ihan överiksi. Ja sitä lavan käyttöä kannattaa myös miettiä etukäteen, että ei nyhjötä vain yhdessä kohdin lavaa vaan käyttää sitä tilaa. Ei siellä nyt tarvitse kulmasta kulmaan hiihtää koko esityksen aikaa, mutta kuitenkin.

Esityksen juonesta olen sitä mieltä, että sen pitää tarjota mielenkiintoista katsottavaa myös niille katsojille, jotka eivät sarjaa/elokuvaa/peliä tunne. Saa siellä on niitäkin asioita, jotka aukeaa vaan sarjan truefaneille, mutta niiden varaan ei esitystä kannata rakentaa. Toisaalta cosplaygaalan esityksistä monet olivat malliesimerkkejä siitä, että minulle täysin tuntemattomasta sarjasta saa aikaan esityksen, jonka jaksaa katsoa mielenkiinnolla ja jossa juoni ja teemat ovat sen verran yleismaailmallisia, että ne tajuaa pöllömpikin katsoja. Omaa esitystäni esimerkkinä käyttäen, vaikka katsojalla ei olisi mitään tietoa Hildan ja sammakko-Cidin rakkauselämästä niin prinsessa-sammakko-teema on kyllä niin yleinen, että se tarjoaa jotain katsottavaa kaikille. Ja nähtävästi muidenkin kuin omasta mielestäni sammakko hameen alla oli ihan hauska idea Mutta koska se 5 pistettä tulee uskollisuudesta alkuperäisteokselle, niin elekee nyt pistäkö sitä Sephirothia tanssimaan caramelldansenia. Ensinnäkin idea on vanha ja toiseksi se naurattaa ehkä nanosekunnin ajan ensimmäisellä kerralla. Huumoriesitykset ovat yleensä niitä vaikeampia toteuttaa onnistuneesti, draama on vaan helpompaa, ainakin miun mielestä. Kannattaa kysellä esitysideoihinne mielipiteitä muiltakin kuin siltä parhaalta kaverilta jonka mielestä kaikki on ihan huippua ja hauskaa ja jee jee.

Kylläpäs tämä nyt kuulostaa vakavalta. En vaan mahda mitään sille että miun mielestä siinä vaiheessa kun lavalla noustaan, niin sen esityksen pitää olla loppuun asti hiottu, mietitty ja harjoiteltu. Monet esitykset kaatuu liialliseen monimutkaisuuteen, yksinkertaisuus on monesti kaunista, varsinkin pitkiä puhepätkiä on uuvuttavaa seurata, erityisesti jos äänentoistosto ei ole täydellinen.

Hahmoon eläytymisestä ei kai voi sanoa muuta kuin että eläytykää. Itse en ole sitä mieltä että conissa pitäisi olla hahmonsa koko ajan, minä en ainakaan sitä jaksaisi enkä haluaisikaan, mutta lavalla kyllä, ehdottomasti. Eli ihan perusjuttuja pitäisi miettiä ennen lavalle kapuamista, miten hahmo liikkuu, elehtii, puhuu yms. Liian pitkän larppitaustan takia en osaa tästä edes mitään ihmeempiä neuvoa, kun itselleni se on niin itsenstäänselvä asia.

Ilona

ps. nyt kyllä olen kyllä niin monen postauksen ajan luisunut pukujen kehityksestä kertomisesta hölisemään cosplaysta yleensä, että seuraava postaus koskekoon sitten vaan tulevia pukuja. Ehkä. Tosin muutaman entryn verran olisi jo ideaa ihan maailmaasyleilevistä cosplayasioista.

pps. soikoon tämä nyt teidänkin päässä