Edistystä, ainakin hiukan.

Ihan yllättäen iskenyt angiina pidensi viikonloppuni nelipäiväiseksi ja kun univelat oli kuitattu parin vuorokauden putkeen nukkumisella, oli vuorossa rauhallinen cosplaypäivä tänään. Ensimmäistä kertaa tajuan sairasloman ihanuuden, ei tarvitse itse arpoa että onko aamulla liian kipeä lähteäkseen töihin vai ei, vaan voi touhuilla hyvällä omallatunnolla nämä pari lepopäivää.

Meinasin jo moneen otteeseen kirjoittaa pari päivää kaikkialla velloneesta Pitäisikö liian paljastavat cosplaypuvut kieltää –aiheesta, josta Otakunvirassa niin osuvasti kirjoitettiin, mutta taidanpa jättää nyt varsinaisen kirjoituksen tekemättä. Conien järjestämisestä ja lakiteksteistä paremmin perillä olevat varmasti vielä vääntävät tästä kättä pitkään ja hartaasti, ainakin jos keskustelun taso säilyy nykyisellään.

Vorona sanoikin jo oikeastaan kaiken mitä noin niin kuin pukuilijan näkökulmasta olen paljastavista puvuista mieltä:

”Lyhyt helma ja avonainen kaula-aukko eivät tosiaan vaadi mallin mittaista ja muotoista kroppaa, vaan lähinnä hyvää itsetuntoa ja kykyä olla miettimättä, jos joku nyt vaikka sattuukin ajattelemaan että "plikallahan on reidet kuin puunrungot :O". ”

Suomessa ollaan vielä niin hurjan häveliäitä ja pelätään huomiohuoran mainetta, että paljastavia pukuja on aivan liian VÄHÄN. Ja nyt sitten ruvetaan vielä herättelemään ajatuksia että liian paljastavassa asussa ei tiettyihin coneihin olisi tulemista... Noh, jokainen coni määrittelee omat sääntönsä, eikä ole mitään syytä hysteriaan, eiköhän suurin osa coneista tule pysymään pukukoodiensa suhteen liberaaleina. Tosin tästäkin asiasta on hyvä keskustella ja oikeasti miettiä etukäteen missä se raja menee, ettei viime kesäinen Leeloo-tapaus toistuisi.

Itsehän angiinaisena provosoiduin moisista pukeutumisvapauden rajoitusten suunnitteluista niin että meinasin pistää cossisuunnittelmat uusiksi entistä paljastavampaan suuntaan, mutta kun rupesin kesän suunnitelmia katsomaan niin... eiköhän nuo ole ihan riittävän paljastavia :)

Ja nyt lopetan ennen kuin alkaa taas savua nousemaan korvista.

Tänään oli vuorossa taas piipahdus kangaskauppaan. Quinan kankaat on nyt... no ei lähellekään kaikki hankittu, mutta melkein.

Isontelin Hildan vannealushametta, jonka helmikuussa tein vähän isommaksi kuin mitä siinä silloin olleet vanteet olivat, niin että Quinasta varmasti tulee jättimäisen muhkea. Jaoin jo tuolloin kierrätys- ja säästövinkkini vannealushameiden suhteen, mutta kerrataanpa vielä:

Oma kolmivanteinen alushameeni on tehty lakanoista ja roskalavoilta dyykatusta pakkausvanteesta. Pakkausvanne on siis tuommoista 1,5 sentin levyistä taipuisaa mustaa vannetta, jota käytetään nimensä mukaisesti pakkaamisessa apuna.

Löytyy melkein mistä tahansa rakennustyömaan roskikselta ja on tosiaan ihan jätettä, joten ihan hyvällä omallatunnolla voipi käydä kierrättämässä sieltä. Ruostuu kastuessaan, joten pitää metsästää mahdollisimman kuivana. Käsittelyn helpottamiseksi ja tuon ruostumisenkin takia itse päällystän vanteen jesarilla.

Ja tätä samaa ihmeainetta käytän myös korsettien luina.

Kylppärissä näyttää roikkuvan joku hirtetty piisami, eli sävyttelin peruukkia. Kerralla ei tietenkään tullut aivan mieluinen, mutta melko lähellä jo ollaan. Päivän ikävin asia koski myös peruukkia. Tajusin eilen, että Bakan yhtä peruukkia ei ole kuulunut vieläkään. No asiaa selviteltyäni totesin että jahas, sepäs onkin lähetetty miun vanhaan Joensuun osoitteeseen, vaikka aivan taatusti tein sekä ebayhin että paypaliin muutokset ennen tilaamista. Piti jo tänään soitella postiin mutta se jäi nyt huomiselle, mutta olen melko pessimistinen peruukkini suhteen. Jos se on mennyt kirjattuna kirjeenä vanhaan osoitteeseeni eivätkä uudet asukkaat sitä lähettele eteenpäin (saisivat kyllä lähettää senkin ilkimyksen) niin ihmettelen kyllä jos pelkästään sinnikkyydellä saan paketin ilman mitään seurantakoodeja tänne Kuopioon. Joten luultavasti peruukille tulee uusi reissu Hongkonkiin ja Bakan pukusuunnitelmat menee tämän puvun osalta uusiksi. Mutta tämä selvinnee huomenna.

Olen tainnut onnistua vain pahentamaan taannoista Ultimecian piilariongelmaa. Löysin lisää aivan upeita keltaisia piilareita ilman vahvuuksia ja jopa Euroopan alueelta ja kamppailen nyt itseni kanssa.

Jos en onnistuisi putoamaan sokeana lavalta, voisin periaatteessa jopa kuvitella viettäväni puolikkaan päivän ilman vahvuuksia, vaikka päänsärky kyllä sen jälkeen on taattu. En muutenkaan suunnitellu kamalasti viihtyväni missään ohjelmissa Ultimecian koko puvun kanssa, joten jos osittaisen puvun kanssa istun lasit päässä takarivissä, saatan jopa antaa sen itselleni anteeksi. Ja tietääkseni en ole tanssimassa lavan reunalta toiselle, joten... Ei tämä cosplay oikeasti ole ihan normaalien ihmisten hommaa. Varoitan jo nyt sitten, että jos (kun) päädyn palloilemaan sokeana Ultimeciana, niin en sitten oikeasti tunnista ketään, vaikka ehkä se voidaan tulkita vain hahmoon sopivaksi ylimielisyydeksi ;)

Tänään ja huomenna olisi tarkoitus mallailla Quinan vaatetusta. Yleensä olen tehnyt pukuja, joissa istuvuus ja melkein tiukkuus on ollut välttämätöntä, ja nyt puolestaan pitäisi olla niin muhkeaa ja epä-ihmismäistä-muotoa että. Mittasuhteiden hahmottaminen on tässä ehkä se haasteellisin homma, kun Quina on todella pyöreä. Ja jos pituus on sitä luokkaa mitä minulla, niin sitten sen leveydenkin pitää olla melko runsaasti. Onneksi Pieksänmäellä ei muistaakseni ollut kovin kapeita ovia :)

Ilona

ps. lupaan joskus vielä opetella muokkaamaan nämä tekstit näteiksi ja yhtenäisiksi, nyt en jaksa edes yrittää muokata ulkoasua kun aina kun yhden jutun saa kohdilleen, menee kaksi ihan pieleen. Koettakaa kestää :)