Chibicon!

Kuten varmaan arvasitte, Chibiconia edeltävä Jee Lani on valmis! –päivitys jäi kirjoittamatta siksi, että puku valmistui vartin yli yksi conia edeltävänä yönä. Conipäivältä minulla on vain muutama kuva, joten varsinaista Lani -päivitystä saatte jäädä odottelemaan. Kunhan aurinkoinen päivä tulee, tekorusketus hyppää jälleen kehiin ja Lani lähtee poseeraamaan ruskalehtien kanssa.

Voi Chibicon, pienoinen Chibicon, mistä edes aloittaisin? Vaikka tästä coniraportista huokuukin pettymys ja enemmän ne korjailua kaivanneet asiat, niin kyllähän Chibiconissa oli ihan kivaa. Ajoittain. Välillä. Harmi vaan, että kokonaisuus jäi kaipaamaan vielä parantelua.

Ne on ne pienet asiat mitkä ärsyttää. Kuten kotisivut, joilla lupaillaan kuvia, joita ei koskaan tule.

Yleisesti ottaen hurraan ajatukselle tapahtumista Etelä-Suomen ulkopuolellakin, eikä jokaisen conin tarvitse koettaa olla mahtavinta ja loistavinta ikinä, mutta siitä huolimatta ei aivan jokaista pyörää tarvitsisi keksiä uudestaan tai alkaa hakkaamaan kivestä. Väittäisin, että suurin osa minuakin korventaneista asioista olisivat olleet vältettävissä ihan pienellä miettimisellä. Chibicon oli pitkälti yhden naisen coni, Urumin Helena teki hyvää työtä pääjärjestäjänä, mutta vielä parempaa jälkeä olisi varmaan tullut selkeillä vastuualueilla, niin ettei kaikki olisi ollut vain yhden ihmisen harteilla. Conissa monet sanoivatkin jotain sen suuntaista että no kun tämä on vaan tämmöinen pieni coni tai tämä on ensimmäinen Helenan järjestämä coni, niin pitää vähän antaa armoa. Hyvähän se oli, että Chibicon oli rehellisesti pieni, ei väitettykään että ollaan mitään sen mahtipontisempaa, mutta pienessäkin conissa asiat voi tehdä hyvin. Ei tarvitse mennä siitä mistä aita on matalin. Iso hatunnosto kyllä Helenalle, kun rohkeni tämmöisen tapahtuman toteuttaa, varmasti seuraava Chibicon käyttää jo niitä kertaalleen keksittyjä pyöriä, varsinkin jos kävijät antavat rehellistä palautetta siitä, mikä toimi ja mikä ei.

Star Trek! <*3

Tosin pakko sanoa heti, että eihän jokainen coni voi miellyttää jokaista, Chibiconistakin tuntui täysin rinnoin nauttivan satapäinen kävijälauma, joille tärkeintä conissa on kavereiden näkeminen, myyntipöydät ja vallaton tunnelma. Ja ainakin sen tunnelman nämä nuoremmat kävijät tuntuivat tavoittavan, jopa ilman mitään häiritseviä sivuoireiluita, tuskin tarvitsee Savon Sanomista lukea kauhisteluja kuivanainnista, kun sellaista ei näkynyt. Kuopiolaisten ilmeet oli kyllä taas näkemisen arvoiset kun cosplaykansa vaelteli pitkin kaupunki.

Työnkulma aka Rupla on conipaikkana... huono. Paikalla useita kertoja käyneenäkin piti karttaa katsoa ensin wtf-fiiliksillä ja katastrofin ainekset aistin siinä vaiheessa kun oikeasti kävi selväksi, että myyntipöytäsali ja toinen ohjelmasali ovat Ruplan puolella, jonne täytyy kulkea ulkokautta. Maaherrankatu ei ole mikään Kuopion hiljaisin tie ja vieressä olleet rakennuksen purkutyöt aiheuttivat sen, ettei liikennevaloja ollut conipaikan vieressä ollenkaan. Conijumalat ja –jumalattaret ovat olleet suosiollisella tuulella, kun mitään ei sattunut, sen verran monesti sain itsekin muistuttaa teinilaumaa järjenkäytöstä eli siirtymisestä pois keskeltä tietä. Työnkulma on vanha rakennus, joten sisäilmanlaatu ei ole mitenkään hyvä, homeongelmista puhutaan aina silloin tällöin ja varmasti allergisimmat conikävijät sen huomasivat. Sisätilat ovat pimeät, joten kunnon valokuvien ottaminen sisällä oli oikeastaan mahdotonta ja kulkuväylät sen verran kapeita, että ilman järkkäreiden jatkuvaa huolenpitoa (eli karjumista), olisi liikkuminen ollut aika tuskaista. Ei ollut kerta tai kaksi, kun kuulin kaipaavaa huokailua musiikkikeskuksen suuntaan, joka on lumonnut conipaikkana Nekoconeissa.

Savolaiseen tapaan ohjelmalehtisen aikataulut tarjosivat tietysti ristiriitaisia aikoja ja sen takia osalta jäi ohjelmia näkemättä. Ei pidä olla liian helppoa.

Ohjelmatarjonnallaanhan Chibicon ei loistanut. Ja kun juuri on tottunut siihen, että ohjelmistossa on valinnanvaraa, ohjelman vähyys tosiaan tuntui. Niiden pakollisten, cosplaykisan, yaoi-paneelin ja fffightin lisäksi tarjolla oli maskeerausluentoa, cosplayluentoa, Japanin matkailua ja kustantajapaneeli, joista kahta viimeistä lukuun ottamata kävin kaikissa. Tanssi- ja rytmipelit pyörivät lähes koko päivän ja kahvila toimi moitteettomasti. Juhlasali oli ohjelmien pitämiseen oikein pätevä, valaistuksia sai muutettua ja äänentoisto pelasi. Kahvilan höpöttelytkään eivät kuuluneet liikoja salin puolelle. Sen sijaan se toinen sali, jonne piti kulkea ulkokautta, olikin jotain ihan muuta. Pieni tila, ei minkäänlaista äänentoistoa ja rytmipelit siinä alussa vielä samassa tilassa ennen kuin ne tajuttiin (ehkä allekirjoittaneen muutamaan kertaan asiasta sanottua) hiljentää, eivät tarjonneet mitään erityisen mahtavaa luentotilaa. Myyntipöytäsalin tungos oli juuri niin infernaalinen kuin voitte pahimmissa painajaisissanne kuvitella. Uskalsin salin perille asti vasta reilusti iltapäivän puolella, kun ryysis oli edes vähän helpottanut. Koska sää sattui olemaan suosiollinen, oli osa coniväestä aina osan ajasta joko kaupungilla pyörimässä tai Työnkulman ulkopuolella keskellä katua, joten myyntisalia lukuun ottamatta tungos ei ollut mitenkään kamala muualla.

Ensimmäisenä ohjelmista pitää nostaa ehdottomat helmet, maskeerausluento ja yaoi-paneeli. Päivi ja Satu Asikaisen vetämä maskeerausluento oli jo melkein itsessään riittävä syy koko coniin tulemiseen, niin ihana oli nähdä hyvin valmisteltu ja mielenkiintoinen ohjelma sellaisten ihmisten pitämänä, jotka oikeasti tietävät mistä puhuvat. Kaksosten maskeeraus käsitteli pelkästään vesiliukoisilla vartalomaaleilla maskeeraamista, joka itselleni on oikeastaan muutamia hassunvärisenä vietettyä larppia lukuun ottamatta aivan vierasta. Itse käytän aina rasvaliukoisia värejä, lähinnä niiden kestävyyden ja ihoystävällisyyden takia, mutta luento sai kyllä innostuksen vesiliukoisiinkin väreihin taas heräämään, pitää testata josko uusien vinkkien perusteella niistä saisi jotain aikaankin. En ollut ikinä edes kuullut semmoisesta asiasta kuin vamppu, mutta nyt maltan tuskin odottaa, että pääsen testaamaan miten tasaista jälkeä sillä oikeasti saisikaan aikaan.

Maskeeraus JA Simoun! Ooo!

Yaoi ei todellakaan ole minun sydäntä tai mitään muutakaan ruumiinosaa lähellä, ”paneeliin” houkutti ainoastaan toinen pitäjä Väänäsen Lassi, jonka tiesin olevan sen verran supliikkimies, että katsomossa ei joutuisi kiemurtelemaan myötähäpeästä. Ja koko katsomo kiemurtelikin vain naurusta, sen verran hervottomasta ”paneelista” oli kyse. Lainausmerkit siksi, että eihän se mikään paneeli ollut, Lassi-show pikemminkin, jossa Helena joutui olemaan lähinnä uhrina. Varsin onnistunut show kyllä.

Cosplayluennon kuvaus ja todellisuus olivat aika kaukana toisistaan. ” Luento sisältää yleisiä cosplayvinkkejä. Sisältö on rakennettu niin, että perustietojen oletetaan olevan jo hallussa.” Ehkä lähempänä todellisuutta olisi ollut ”kaikki mahdollinen cosplaysta nopealla tahdilla”. Edistyneille pukuilijoille luento tuskin tarjosi mitään oikeasti uutta ja uusilta pukuilijoilta suurin osa meni varmaan nopean etenemistahdin takia ohi. Itse ainakin katson paljon mieluummin luentoa jostain tarkkaan rajatusta aiheesta, joka käydään kunnolla läpi, kuin että koetetaan käsitellä kaikki mahdollinen kaikesta asiaan liittyvästä. Salin huono kuuluvuus ei mitenkään ainakaan helpottanut tilannetta.

Fffightistä olen ennenkin sanonut, että se ei ole minun teekupposeni, mutta kun olin hulluudenpuuskassani sattunut ostamaan sen 20 senttiä maksaneen lipun, oletin olevani niin pihi että haluaisin rahoilleni vastinetta. Minä oikeasti yritin! Menin istumaan ihan rivin keskelle ja koetin suhtautua asiaan positiivisesti, mutta sitten juontajan kolme kertaa ensimmäisen minuutin sisällä väärin käyttämä ketä –sana oli minulle liikaa ja pakenin paikalta. Älkääkä alkoko vinoilla mitään siitä, ettei savolainen voi tietää miten suomea puhutaan! Tiedän kyllä milloin se ketä on aivan väärässä paikassa ja väärässä merkityksessä. Ne ketä on ulkona huutaa...hrrrr. Sen sijaan vaihtoehtoisena ohjelmanumerona kadehdin MyuPro-tyttöjen rytmitajua, joten en voi valittaa.

Meinasin kirjoittaa cosplaykisasta tähän samaan päivitykseen, mutta teksti alkoi paisua taas niin maailmoja ja kaikkia cosplaykisoja syleileväksi tekstiksi, että julkaisen sen Lani-kuvien kanssa samassa tai jopa ihan omana tekstinään. Mainittakoon tässä vaiheessa vain, että onnennumerolla 13 kisaaminen tarkoitti tällä kertaa kisan kolmatta sijaa, joten varsin tyytyväinen voin Laniini olla.

Pokaalit (ja aivan upeat pehmoeläimet!) cosplaykisan palkintoina, jes!

Chibicon myytiin lauantain aikana loppuun, eli noin 800 kävijää viettivät aikaansa Työnkulmalla. Conipaikka oli kaksiosaisuudestaan huolimatta sen verran pieni, että siellä varmasti törmäsi kaikkiin tuttuihin jos vain vähän liikkui ympäriinsä. Kuopiolaisten tuttujen lisäksi paikalla oli myös ulkopaikkakuntalaisia kanssabloggaajia , joita kerkesin näkemään harmittavan vähän. Sain myös kokea Ilona- aliaksen huonot puolet kun olen jo osittain tottunut coneissa aina kääntämään päätäni kun joku huutaa Ilonaa, tällä kertaa se vaan ei koskaan tarkoittanut minua vaan Sitä Ensimmäistä Ilonaa, joka toimi cosplayvastaavana.

Hyvin hämmentävä lisäys ohjelmalehtisessä. Piraattiasioista pitää puhua, mutta miksi ihmeessä ohjelmalehdessä?

Kaukana ovat ajat, kun conien maksuttomuuden nimiin vannottiin ja maksullisten conien ei uskottu pärjäävän millään. Chibiconin lippujen hinnat eivät olleet mitenkään kalliit 3 euroa ennakkoon, 5 ovelta. Maksulliset liput ovat paitsi tapa kattaa conin kuluja, myös rajoittaa kävijämäärää. Kuten jo sanoin, tungos ei ollut mitenkään kamala, mutta ilman maksullisia lippuja tilanne olisi varmasti ollut toinen. Itse tykkään siitä, kun conipaikalla saa olla niiden ihmisten keskellä, jotka tietävät missä ovat, eikä sisään ramppaa puolta Kuopiota pällistelemään, että mitkäs pukujuhlat nämä ovat. Cosplaykisaan ja fffightiin oli myös maksulliset 20 sentin liput. Kummassakaan tapauksessa kaikki lippunsa etukäteen ostaneet eivät tulleet paikalle ajoissa, joten seisomapaikkojakin ostaneet pääsivät suurin osa istumaan. Ajatuksena värikoodatut liput olivat varsin hyvät, ennakkoliput voittaa aina tuntien jonotuksen, varsinkin kun noissa tiloissa jonottaminen ei olisi onnistunut millään.

Chibiconia voisi kuvailla oikein hyvin niillä iän ikuisilla sanoilla ”ihan kiva”. Mukavaa, että on tapahtuma aivan lähellä, josta sai hyvän tekosyyn tehdä uusi puku, oli kiva nähdä tuttuja ja muutamat ohjelmanumerot yllättivät positiivisesti. Kun ensi kerralle vielä saadaan monipuolisemmin ohjelmaa ja toivottavasti parempi conipaikka, hiotaan vähän yksityiskohtia ja otetaan muutenkin palautteesta oppia, niin Chibillä on mahdollisuuksia vaikka mihin. Loppuunmyyty Chibi todistaa, että myös näillä leveysasteilla innokkaita harrastajia löytyy tämänkin kokoiseen tapahtumaan, vaikka tapahtuma ei luvannutkaan tarjota mitään uutta tai ihmeellistä. Ehkä minä vaan olen vähän liian vanha innostumaan pelkästä hengaamisesta ja hyvästä tunnelmasta.

Ja kyllä, olihan niitä oppilaita siellä katsomossa.

Lani-päivitystä, kirves-tutoriaalia ja cosplaykisa-avautumista luvassa tulevalla viikolla! Pysykää kanavalla!

Ilona