Lupauksia vuodelle 2011

Yleensä en lupaile uutena vuotena yhtään mitään. Yksi pimeä talvipäivä tai –yö ei miun mielestä ole yhtään sen merkittävämpi päivä muuttaa vanhoja huonoksi todettuja toimintatapoja kuin mikä tahansa muukin päivä, mutta teenpä tänä vuonna poikkeuksen. Ilonan kootut tavoitteet vuodelle 2011, kuvituksena ennen julkaisemattomia kuvia menneen vuoden 2010 puvuista:

***

(Enemmän ja) parempia pukuja. No ihan oikeasti en kyllä tuohon määrään enää toivo lisäystä,  tämä liittyy vaan toisen harrastukseni jokavuotiseen kaipuuseen parempien ja määrältään lukuisampien larppien järjestämiseen Kuopion alueella. Pukujen kohdalla voisin sen sijaan ruveta aivopesemään itseäni pikku hiljaa oppimaan päinvastaista, että määrä ei korvaa laatua. Tätä lupausta pähkäillessäni tuli hetkellisesti ahaa-elämys, kun huomasin taas yhden lisäsyyn haluuni tehdä paljon pukuja nopeasti. Paitsi, että miulla on vieläkin ehkä jokin pieni pelko siitä, että syystä tai toisesta en enää jossain vaiheessa voikaan tai haluakaan tehdä pukuja, on pukujen tekemisessä miulle nautittavin kokemus kuitenkin se tekeminen. On aivan upeaa kulkea conissa puvussa, johon on tyytyväinen, mutta se flow-tila, johon pukua tehdessä pääsee, kun on hyvässä vauhdissa, ei aivan alkutekijöissään eikä kuitenkaan aivan valmiina, on kuitenkin parasta. Toki tähänkin liittyy se odotus valmiista puvusta, mutta valmis puku ei kuitenkaan anna samanlaisia kiksejä. Joten aina pitää vaan pistää uutta projektia tulille heti edellisen perään. 

Teen pukuja, joiden tekemisestä ja pitämisestä nautin. No daa, tätähän mie olen tähänkin asti tehnyt. Mutta, että en unohtaisi ensi vuonnakaan, että tämä harrastus on ennen muuta itseäni varten, ei muita, on ihan hyvä muistutella, että hahmo- tai pukuvalintani pitää aina olla sellaisia, jotka oikeasti miellyttävät minua. Vaikka olenkin jotenkin profiloitunut tekemään niitä naurettavan tuntemattomia sivuhahmoja, en halua, että se esimerkiksi rajoittaa pukujeni tekemistä. Jos (ja itseasiassa näistäkin yksi pupukorvainen jo houkuttaisi...) miun tekeekin mieli tehdä Rinoa, Fran tai Yuna, joita kuitenkin näkyy, jos nyt ei ihan joka conissa niin joka toisessa, niin mie teen sen. Tai jos (tai itseasiassa kun...) jokin naurettava sivuhahmo kahden sekunnin esiintymisellään herättää lähtemättömän mielenkiinnon, niin teen sen, vaikka koko conissa ei yksikään koko kummajaista tunnistaisi. Vaikka to-do -listani hahmomäärä liikkuukin tällä hetkellä siellä neljänkymmenen tuntumissa (harrastan tätä varmaan vielä eläkeläisenäkin...), en halua toteuttaa niitäkään hahmoja vaan sen takia, että minusta tuntuu että ”on pakko”. Jotkut hahmot tarvitsevat pidemmän aikaa kypsyäkseen ja pakolla jonkin puvun tekeminen, ”koska se on ollut mielessä niin pitkään”, vie pois sen parhaan osan koko tekemisestä. Kun jokin hahmo herättää sen innostuksen kipinän, kiilaa se heti listan kärkeen.  

Toki voisin tässä myös luvata, että teen riittävän, mutta sopivan haastavia asuja, mietin oikeasti mihin osaamiseni riittää, enkä ahnehdi liian vaikeita tapauksia, mutta se olisi ihan turhaa. Haasteet on tehty voitettaviksi. Toisaalta tunnistan kyllä, että esimerkiksi ihan perusompelussa miulla on puutteita ja viimeistelyyn pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota. Joten ehkä tämän lupauksen voisi mieluummin muotoilla niin, että haasteellistenkin pukujen kohdalla en luottaisi enää vau-efektiin vaan oikeasti huolehdin, että idean lisäksi myös puvun tekemisestä voi olla ylpeä. 

Aloitan pukujen tekemisen ajoissa. Hah, tulihan sieltä tällainen takuuvarmasti rikkoutuvakin. Tosin ”ajoissa” on sopivan löyhä termi, onhan nuo puvut tähänkin mennessä aina valmistuneet, vaikka kahden viikon kirous kuinka olisikin iskenyt. Mutta jospa tänä vuonna ei kuitenkaan ihan samaa kiirettä tulisi kuin viimeksi Desu-Tracon -kombinaation takia. Ehkä tähän liittyy myös lupaus tarvittaessa todeta, että puku ei valmistu ajoissa. Tähän asti olen hampaat irvessä pakottanut itseni valmistamaan puvut, ainoastaan esim peruukin saapumattomuus on saanut suunnitelmat muuttumaan viime hetkellä, mutta voisi olla varsin vapauttavaa jonkin kerran vaan lähteä coniin vanhassa puvussa ilman sitä viime hetken paniikkia ja itkupotkuraivareita. 

Edelliseen liittyen, rupean tekemään harjoittelukappaleita. Niin vaatteista kuin propeistakin. Että ihan heti ei pidä mennä toteuttamaan jokaista ideaa sille tuhottoman kalliille kankaalle ja todeta, että eihän tämä toimi ollenkaan. Tai tehdä proppi puoleen väliin ja huomata, että ihan alussa on onnistunut oikeastaan tuhoamaan koko yritelmän. Vaikka suunnittelu onkin oleellinen osa pukuilua ainakin miulla, ei suunnitelmat silti siirry konkreettiseen muotoon aina ihan niin kuin paperilla näyttäisi. Ainakaan ensimmäisellä yrittämällä.

Blogiin liittyen lupaan jatkaa entiseen malliin. Päivityksiä tulee sitä mukaa kun cosplayn saralla tapahtuu jotain. Pidin tavoitteena kirjoittaa suunnilleen kerran viikossa, ja vaikka tässä talven mittaan cosplayhiljaisuuden takia olenkin siitä lipsunut, lisääntyy kirjoittamisen taas varmasti kevättä kohti. Tutoriaaleja, work in progress- kuvauksia ja coniraportteja tulee edelleen, samoin noita päättömämpiä minullaonmukauusiaajatuksia –kirjoituksia. 

Lupaan myös ommella tämän huhtikuusta asti kaapin ovessa, koko ajan näkyvillä roikkuneen Buffy-mekon mieleiseeni kuntoon heti kun tulee kevät ja ulkona on taas Buffyilyyn sopivammat maisemat.

Enemmän osallistumista. Coniraporttien kohdalla tulee monesti kirjoitettua vähän kärkkäästi kaikesta siitä, mikä on vähänkin ärsyttänyt tapahtumassa. Kukapa tykkäisi lukea vaan hymisteleviä coniraportteja, joissa keskitytään pelkästään onnistumisiin, eikä kritisoida mitään. Mutta siitä huolimatta saisin ehkä välillä muistutella itselleni niiden hyvienkin puolien kirjaamisesta, vaikka kuinka jokin yksittäinen osa-alue ärsyttäisi. Ja sen sijaan, että pelkästään kirjoittelisin suuria sanoja conin jälkeen, voisin oikeasti tarjota apuakin silloin kun sitä tarvitaan. Näillä näkymin ainakin Desucon ja Nekocon ovat sellaisia tapahtumia, että miekin kannan korteni kekoon järjestelyjenkin puolesta. Nekoconiin lupauduin pitämään _jotain_ cosplayohjelmaa ja Desussa olen osana työvoimajärjestelyhässäkkää. En pidä itseni tyrkyttämisestä (jep, aika vaikea uskoa, tiedän), joten vapaaehtoiseksi tarjoutuminen ihan oma-aloitteisesti on aina ollut vähän vaikeaa. Tosin väitän, että sama pätee moniin muihinkin. Sen sijaan, jos minua erikseen pyydetään, olen mukana melkein missä tahansa. Kyllä, leikin vaikeasti tavoitettavaa, mutta varmasti toimivin tapa saada esimerkiksi niitä ohjelmanpitäjiä coniin, on oikeasti ja henkilökohtaisesti pyytää. 

Aloitan terveellisen ruokavalion ja säännöllisen kuntoilun. Hah. Ei mutta oikeasti, cossisuunnitelmat kyllä oikeasti vaatisivat nyt vähän kiinteyttämistä ja jouluna(kin) varsin hyvän ruokahalun aiheuttamat painonlisäykset saada jotenkin katoamaan. Mutta onhan kesän coneihin oikeasti vielä pitkä aika. Aloitan sitten ensi viikolla... Ei mutta oikeasti aion käyttää luontaista piheyttäni hyväkseni, kuntosalin jäsenyys maksaa niin perhanan paljon, että siellä on sitten pakko käydä koko rahan edestä kun sellaiseen kidutuslaitokseen sortuu. 

Panostan kisoissa esityksiin. Tästä on omaa päivitystäkin vielä tulossa, mutta vaikka miulle se puku on aina ykkönen, ei esitys, niin tänä vuonna siitä huolimatta pitää aivosoluja rasittaa esityspohdinnalla aina kun kisa sellaista mahdollisuutta vaan tarjoaa. Toivottavasti ihan kaikki kisat eivät kuitenkaan Desu ja Gaala tasoon lähde mukaan, muuten tulee nimittäin oikeasti vaikeuksia keksiä kaikille hahmoille tyrmäävät esityksetkin... Muutamia esitysinspiraatioita on jo pelmahtanut aivoihin loman aikana ja koetan tunnollisesti kirjata ideoita ylös, myös niitä mitä ei käytännössä voi toteuttaa. Vai kukas se lupasi minulle, että ensi Desussa onnistuu sitten vaijereilla yleisön yläpuolella lentäminen...

***

Odotukset vuoden 2011 suhteen on melkoisen korkealla cosplayn ja conien saralla, tapahtumia on tarjolla ihan liiaksi asti, vaihtelevia ja haastavia pukuideoita on paljon ja tuntuu, että opittavaa ja koettavaa on vielä vaikka kuinka. Jospa vanhasta vuodesta oppisin edes joistain virheistä (ainakin kangaskauppojen hutisotoksia tulee toivottavasti jatkossa paljon vähemmän) ja ei muuta kuin pää edellä tekemään uusia oivalluksia! Ensimmäinen uuden vuoden arkipäivä kuluu paitsi työttömyyden aiheuttamia byrokratiavelvoitteita täytellessä, myös siellä kangaskaupan uumenissa. Nyt on nimittäin taas niin monta rautaa tulessa, että hyvä jos itsekään pysyn kärryillä. Mutta tämä into pitää käyttää hyväksi heti, jospa tuosta edes muutaman puvun saisi oikeasti muutenkin kuin vaan paperilla valmiiksi. Tai edes puoleen väliin. 

Ilona

ps. Huomaan tulleeni vanhaksi, kun vietän uudenvuodenaattoa ja -päivän ensimmäisiä hetkiä kirjoittamalla blogipäivitystä ja selailemalla cosplaykuvia. Hei nyt oikeesti.