Mikä kaikki cosplayblogeissa ärsyttää?

Tämänkin päivityksen teille tarjoaa #muuttoviha ja internetyhteyden toimimattomuus, minulla oli hiukan liikaa aikaa tehdä kaikkea muuta kuin roikkua netissä. Kuten kasata listaksi lopultakin ainakin osa niistä asioista, jotka nostattavat niskavillojani ja verenpainettani, kun puhutaan suomalaisista cosplayblogeista. Voitte itse päättää kuinka kieli poskella ja itseironisesti tämä on kirjoitettu. Järjestys täysin satunnainen.

1. Päivittämättömyys

Suomalaisia cosplayblogeja on kymmeniä. Omalla bloggerin stalkkauslistallani luku keikkunee jossain 50 hujakoilla, mutta näistä suurin osa ovat blogeja, joita ei päivitetä ~koskaan~. Osa kuolee heti alkuunsa esittelypäivityksen jälkeen, osa sinnittee hetken aikaa ja hiljenee sitten mitään ilmoittamatta. Onko blogi kuollut vai elossa, onko kirjoittajan tarkoituksena vielä palata aiheeseen vai saanko poistaa koko viritelmän kirjanmerkkikokoelmistani, kukaan ei tiedä.

Cosplayblogien päivittäminen on toki kausiluontoista, kesän coniryysiksen aikaan tapahtumaraportteja tulee varmemmin ja pukujen edistymisestäkin sanotaan joskus sananen. Mutta siinäkään on harvoin mitään systemaattisuutta, niin usein monen conin kuulumiset ja monen puvun tilanteet survotaan yhteen päivitykseen kuukausi myöhemmin.

En tiedä siis teistä, mutta itse tykkään  lukea cosplayblogeja. Vaikka niistä tässä nyt ranttaankin. Tykkään lukea niitä usein, minusta on kiva nähdä pieniäkin edistysaskelia ihmisten puvuista tai lukea syväluotaavia analyyseja hahmovalinnoista tai vaikka sitten niistä ulkonäköpaineista. Valitettavan harvat blogit vain tarjoavat tätä nautintoa säännöllisin väliajoin. Toisaalta aivan yhtä paljon ärsyttää anteex anteex kauheesti kun en oo päivittäny hetkeen koska oli mummun rippijuhlat tai kala kipeänä –selittelyt aivan jokaisen päivityksen alussa.

2. Kirjoitus virheet

Vaikka voisi kuvitella, että opettajana olen itse suoranainen oikeinkirjoituksen kruunamaton prinsessa, niin se ei tietenkään pidä paikkaansa, kuten jokainen hiukankaan minun tekstejäni lukenut varmasti huomaa. Kirjoitan surutta yleiskieltä kirjakielen sijaan ja viljelen välillä sopivan suloisia murresanojakin. Yhdyssanat ja pilkut ovat se valloittamaton erämaa, johon en tahdokaan tarkemmin tutustua, ellei puhuta oppilaiden kielioppivirheistä.

Mutta voi jumankekka, kyllä niitä tekstejään voi silti hiukan oikolukea ennen kuin iskee ne internetin syövereihin. Vaikka sitten jollain oikolukuohjelmalla, koska ihan räikeimmät erisnimet-pienellä tai ei-yhtään-pilkkua-koko-tekstissä -tapaukset on aika tuskaista luettavaa. Ne antavat blogista huolittelemattoman kuvan, että ei todellakaan olla nähty sen vertaa vaivaa, että olisi luettu se oma teksti. Tai sitten kirjoittaja vaan vaikuttaa vähän... niin, tyhmältä.

Enkä edes sano mitään muulla kuin suomen kielellä kirjoittavista blogaajista.

3. Huono kirjoittaminen

Vielä kirjoitusvirheitä enemmän rassaa yleisesti ottaen huonosti kirjoitetut, jäsentelemättömät tekstit, joiden punaisessa langassa –sikäli kun sellaista edes on– on aivan mahdotonta pysyä mukana. Toki tässä pätenee (pätnee? miksei se voisi taipua, että pätnee, olisi paljon kivempi) se oletus, että luulen ihmisten kirjoittavan sellaista tekstiä, jonka lukemisesta itse pitäisivät. Tai ainakin pyrkivän siihen. Osalla se pyrkimys jää vain pyristelyksi, kun päivitykset ovat epämääräisiä kappaleita satunnaisista aiheista ilman minkäänlaista jäsentelyä tai järkeä. Ja vaikka sanoinkin pitäväni lyhyistäkin wip-päivityksistä, niin voi sitä tekstiä kuitenkin olla enemmän kuin yksi kappale, ei tarvitse jokaisesta conirannekkeen tilaamisesta raportoida ihan omana päivityksenään.

4. Lifestyleblogaaminen

Onneksi tätä on vähemmän. Tahdon blogini selvästi kategorisoituina. Kun luen hömppäbloge--- anteeksi lifestyleblogeja, luen niitä tietoisesti, kun luen cosplayblogeja, oletan lukevani asiaa cosplaysta. Tai coneista. Tai animesta. Tai no viimeistä en oleta, koska mitäpä cosplayaajat animesta koskaan kirjoittaisivat.

Valitettavasti osalla (yleensä vähän nuoremmista) cosplayblogaajista on tarve selittää kaikki päivän kuulumiset tai lomasuunnitelmat tai kissankoirankaiman kuulumiset ja sitä pukuasiaa saa etsiä kuin neulaa kokonaisesta heinäladosta. Tykkään kyllä stalkata ihmisiä ja on kiva tietää, onko kirjoittaja opiskelija/töissä/työtön/edes jotain, asuuko missä päin Suomea jne, joten ihan persoonattomaksi cosplaykoneeksi ei tarvitse heittäytyä. Mutta pitäkää selkeästi joko päiväkirjamaista Kerron teille kaiken koska teitä varmasti kiinnostaa –blogia, tai sitten keskittykää siihen cosplayhin.

5. Itsensä vähättely

Jos pidät julkista blogia, oletat varmaan, että sitä joku joskus, vaikka erehdyksessä, lukeekin. En tiedä kuinka moni nauttii siitä, että tekstin kirjoittaja itse ilmoittaa heti ja välittömästi olevansa no aika surkee cossaaja, mutta yritänpä tässä jotain. Antakaa niiden pukujen ja oman tekstinne puhua puolestaan, älkää lytätkö itseänne. Pahimmassa tapauksessa tätä tehdään jo blogin esittelytekstissä. Ei näin, älkää pyydelkö anteeksi itseänne ja tekemisiänne. Jokaisella on varmasti kehittymisen varaa ja ensimmäisiä pukujaan nyt kuka vaan muistelee nolouden puna poskillaan, mutta se ei tarkoita, että sitä omaa keskinkertaisuutta pitäisi hieroa lukijoiden naamaan heti kättelyssä.

6. Itsensä korottaminen jalustalle

Edellisen vastakohta. Se, että pidät blogia tai teet pukuja joilla kisaat, tai edes se että pärjäät niillä puvuilla, ei tee sinusta mitään cosplayjumalaa. Suomen skenessä on aika harvoja, joilla menestys olisi selkeästi kilahtanut hattuun, mutta blogiteksteissä on yllättävän monella pohjasävynä pieni snobeilu tai oletus omien mielipiteidensä tärkeydestä. Sen kultaisen keskitien löytäminen itsensä arvostamisen tiellä ja vielä sen välittäminen tekstin muodossa lukijoille jatkuvasti ilman, että se näyttää pissapäisyydeltä, voi olla varsin haastavaa.

7. Pyörän keksiminen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan

Tästä yhtenä esimerkkinä varmaan cosplay ja ulkonäköpaineet. Tästä aiheesta on sanottu suunnilleen kaikki mitä voidaan sanoa ja suurin osa sanomisesta on tehty Anikin puolella jo vuosia sitten. Silti jokaisen itseään kunnioittavan cosplayblogaajan on kirjoitettava pakollinen päivitys aiheesta. Eikä siinä mitään, jos tarkoituksena on tuoda omia näkemyksiään laajasti ja perustellusti (ja jäsennellysti, siis hyvin kirjoitetusti) esille, mutta yleensä teksteistä välittyy HEI NYT MÄ KEKSIN TÄN UUDEN JUTUN IHAN EKANA HEI MULLA ON IHAN UUTTA ASIAA –vibat, jotka hivenen häiritsevät. Sama homma esimerkiksi massacosplaykeskustelussa. Toki kaikkien ei voitane olettaa olevan yhtä innokkaita netin selaajia tai vanhojen keskustelujen läpikävijöitä kuin eräät, mutta aika harvaa aihetta cosplayn parissa ei oltaisi jo jossain käsitelty.

Tutoriaalien puolella tämä pyörän uudelleen synnyttäminen on vain virkistävää. Jokainen tutoriaali on kirjoittajansa näköinen ja niitä on mukava lukea aivan samoistakin aiheista useita kertoja.

8. Huonot ja/tai vähäiset kuvat

Cosplay ollessa hyvin visuaalinen laji (kyllä, kuulostaa aivan urheilulta!), on ikävää miten vähän kuvia blogeissa loppujen lopuksi näkyy. Itse tykkään tihrustella niitä aivan perus Tässä peruukki ennen stailausta, tässä sen jälkeen –kuvia, samoin kaikki ompelukuvat on aivan ihania. Toisaalta likaisen peilin kautta otetut, huonosti tarkennetut kuvat harvemmin ovat ilona silmille (heh heh). Sen verran pitäisi muotiblogaajilta oppia, että kunnon kuvien saaminen on ihan mahdollista, jos ei muuten niin pyytämällä jotakuta muuta ne kuvat ottamaan.

9. Salaiset puvut

Tämä toki ärsyttää itseäni cosplayblogien ulkopuolellakin. Ei se mitään, että tahdotte pitää esimerkiksi kisapukunne salaisuutena. Pitäkää vain. Mutta voiko olla mitään ärsyttävämpää, kuin tästä mysteeripuvun edistymisestä raportoiminen! Ei voi. Ainakaan minusta. Joko kerrotte puvun tai sitten ilmoitatte ettette sitä kerro, aivan turha kalastella lukijoita arvailemaan, että mikä se teidän pukunne mahtaakaan olla, jos teillä ei ole mitään aikomusta paljastaa sitä etukäteen. Saatte lukijat (tai siis minut, ja tietysti tässä varmasti edustan kaikkia suomalaisten cosplayblogien lukijoita) vaan vihaisiksi.

Eri asia on ”Arvaa mikä puku” –tapaukset, joissa annetaan vihjeitä ja oikeasti rohkaistaan lukijoita arvaamaan. Tällöin oletusarvoisesti puku muuttuu julkiseksi, kun joku sen arvaa, ja nämä on ihan virkistäviä tapauksia. Mutta ”salainen pukuni on edistynyt aika hyvin, nyt teen just tätä yhtä osaa, josta en voi teille kyllä mitään kertoa, ja tartten siihen vaikka mitä, mitä en myöskään voi kertoa” –kirjoitukset aiheuttaa savua korvista.

10. Rinkirunkkaus

Oi kun on niin ihanaa päästä lisäilemään omia cosplayblogikavereitaan päivityksiinsä, mieluusti vielä joillain lempinimillä. Ja vielä ilman mitään varsinaista syytä. Osoittaa, että ME kyllä ollaan hyviä kavereita, tai ainakin moikkaillaan ja satutaan molemmat vaan kirjoittamaan samasta aiheesta blogeja. Sama pätee myös coniraportteihin, joissa tuttujen nimiä pitää viljellä mahdollisimman paljon, että kaikki lukijat näkevät miten monta Suomen huippucossaajaa kirjoittaja oikein tunteekaan.

11. Tagien käyttämättömyys

En tiedä teistä, mutta itse en ainakaan jaksa lähteä selaamaan blogia ties kuinka monen päivityksen päähän, että löytäisin selityksen sille, mistähän ihmeen sarjasta tai pelistä tämä blogaajan pelkästään etunimellä mainitsema hahmo mahtoikaan olla. Jos hahmot olisi kivasti tagattu niin, että pystyisin yhdellä klikkauksella näkemään kaikki sitä koskevat päivitykset ja seuraamaan miten puku on edistynyt tai miksi siihen on päädytty (niin tai tosiaan mistä lähteestä se edes on), niin olisipa blogin selaaminen paljon mukavaisempaa. Sen hahmon koko nimen tai sarjan kirjoittaminen useamminkin kuin vain yhden kerran sinne ensimmäiseen päivitykseen ei kyllä myöskään kuluta näppäimistöä mitenkään erityisen paljon, mutta helpottaa laiskojen lukijoiden elämää.

12. Keskustelun vähyys

Tämä on selkeästi isoin miinus nykyisessä blogibuumissa. Keskustelu käytännössä kaikkialla muualla (ehkä irkkiä lukuun ottamatta) on lähes kuollut, koska kaikki keskittyvät kirjoittamaan omia blogejaan. Blogeissa taas kommentin kirjoittaminen tai siihen vastaaminen tai todellinen aiheesta keskustelu on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi foorumeilla. Aivan provosoivimpiin päivityksiin voi toki muutamaa anomyymikommenttia odottaa, mutta todellista keskustelua tai mielipiteiden vaihtamista näkee todella harvoin. Muutama pakollinen kaveriblogaajan ”jee tosi kivalta näyttää” ”Oon ihan samaa mieltä, Naruto on ihan massasarja!” –kommentti on myös ihan mahdollinen, mutta kriittistä keskustelua tai edes erimieltä olemista näkee aika harvoin. Seurasin parin viikon takaisia kommenttisotia ihan innoissani, koska siellä vahingossa trollien välissä oli oikeaa asiaakin.

13. Väärät mielipiteet. Koska totuus on!

Tai oikeammin huonosti mietityt tai perustellut mielipiteet. Kaikkien pukuedistymisten rinnalla metablogailu blogaamisesta tai pukuilusta yleisesti on todella mukavaa luettavaa, mutta hyvin usein joutuu lukemaan mielipiteitä, joiden perustelut ovat ihan olemattomat tai joiden takana kirjoittaja ei pienenkään keskustelun jälkeen seisokaan. 

Provosoivien päivitysten kirjoittaminen on ihanan virkistävää ja toivoisin sellaisia tasaiseen tahtiin cosplayblogosfääriin, mutta tällöin kirjoittajan pitää olla valmistautunut keskusteluun ja eriäviin mielipiteisiin. Jokaista eriävää mielipidettä vastaan ei toki tarvitse hyökätä kuin raivopää härkä, koska cosplay on hyvin pitkälti mielipidekysymys ja Sinun mielipiteesi ja totuutesi on aivan yhtä lailla totta kuin minun totuuteni. Sen mielipiteen voi kyllä perustella jotenkin järkevästi. 

tl:dr = Liian vähän tissikuvia, liikaa huonosti perusteltuja mielipiteitä, surkeaa kirjoittamista.

Laskin äkkiseltään sortuvani itse enemmän tai vähemmän säännöllisesti ainakin kymmeneen näistä kohdista. Ja aion sortua vielä yhteen ärsyttävyyteen, joka on tosin tuttu lähinnä noista hömppäblogeista. Eli kommentteja kalastelevaan joutavaan kysymykseen päivityksen lopussa:

Mikä sinua cosplayblogeissa ärsyttää? (sen lisäksi, että tissikuvia julkaistaan turhan harvoin)

Ilona