”Ootko sä semmonen anime-ope, kun olit lehdessäkin?” eli karman kosto

//edit: blogi saattaa tässä parin päivän aikana häilyä piilotetun ja julkisen välimailla. Riippuu miten paljon jaksan kuunnella oppilaiden kuittailua.

MOI VAAN KAIKKI OPPILAAT! 8A ainakin varmaan tänne vielä uudestaan löytää ja 7C:llä lienee kova yritys, mutta en ihan luota teidän internetsalapoliisitaitoihin riittävästi. Kyllä, täältä löytyy hyvin epäopettajamaisia juttuja ja kuvia, harkitkaa ennen kuin selailette yhtään pidemmälle.

"Ai joku teistä EI ole kuullut Furontosaido ooriita?"

Lifestyleblogiosuus: Kahden viikon ajan hiihtelen taas opettajanhuoneen ja hissan luokan väliä entisessä työpaikassani. Tai tätä kirjoittaessa enää muutaman päivän ajan. Desuconia ja Animeconia on käsitelty jo niin virallisesti kuin epävirallisestikin (no koettakaapa itse keksiä nopeasti oppilaille aukeava esimerkki siitä, mitä kulttuuri- ja liikenneministeri päättää ja tekee? Aivan, eikös tulekin ensimmäisenä mieleen tapahtumarahoitus?) ja jos jollekin luokalle oli vielä epäselvää, että tämä ope välillä pukeutuu hassusti, niin eipä ole enää. 

Vaikka juttu itsessään ei ollut yllätys, niin kansikuvaan pääseminen/joutuminen kyllä meinasi tiputtaa tuolilta.

Tai siis on varmaan, koska eihän nykynuorisosta kuin osa lue lehtiä. Karma päätti heittää pallon miulle, kun kerran menin raivoamaan vähän aikaan sitten Yhteishyvän cosplayartikkelista. Viikkosavon toimittaja otti yhteyttä parisen viikkoa sitten tämän blogin kautta ja tuli tekemään haastattelun, jonka alunperin piti käsitellä japaniharrastusta yleisesti ja cosplayta, mutta koska joku ei osaa esittää asioitaan kovin lyhyesti tai tiiviisti, niin tuosta tuli puhtaasti cosplayjuttu.

Teksti löytyy tuolta Viikkosavon  näköislehdestä sivulta 32 jos haluatte sieltä lukea, mutta koska sinne suoran linkin saaminen olisi ollut niin suuren vaivan takana, niin tässäpä helpommin luettava versio:

Huomaatteko ehkä, että pääpointtina oli tehdä ero larppaus =/= cosplay? Ja kun niitä ”tää on tämmöinen kaikille kaikkea kivaa ja yhdessä olemista ja jee jee” –haastatteluja on jokaisen niemen ja notkon lehdessä, niin eipä haitannut vaikka tästä tulikin vähän tämmöinen kilpaurheilu-fiilis. Sanoin jo alunperin, että miusta ei saa ehkä semmoista peruscosplayaajan haastattelua, iän ja yleisen suhtautumisen takia. Mutta niin, ihan kiva juttuhan tuosta tuli. Harmi, että kaikki kuvat oli vaan tuosta Ashen puvusta, Quinan päästä oli kanssa aika muikeita otoksia.

Mutta nyt saa vapaasti haukkua, että mitä sanoin väärin ja mistä aiheesta ;) Ja aika kivasti tämä juttu sattui juuri niiden kahden viikon aikana, kun liikun muuallakin kuin kodin ja leikkikentän välillä, niin että joku tämän on oikeasti huomannutkin ja kommentoinut. Muutama kymmenen joitakuita niin luokassa kuin opehuoneessakin.

Usein kaikki kyselee oppilaiden suhtautumista tähän harrastukseen ja blogiin. Nyt ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo tänään, että pitäisi varmaan harkita välillä mitä tänne kirjoittaa, tai lähinnä mitä kuvia laittelee näkyville, kun oppilaat pyysivät laittamaan paperipussin päähän, kun kuulemma tämän blogin näkemisen jälkeen on vaikea katsoa miuta luokan edessä. Noh, twitterissä onneksi lohdutettiin heti.

Cosplayhommat on... Noh, ne on. Nyt töiden kanssa ei tule tehtyä taas yh-tään mi-tään ja pahoin pelkään, että toukokuukin tulee olemaan tekemisen suhteen vähän heikohkoa. Mutta jospa en nyt negistele enempää, jatkuvasta kevätahdistuksesta huolimatta, tulee mitä tulee sillä aikataululla kun tulee. 

Se näyttää paljon pidemmältä tälleen hengarissa. Se on nimittäin oikeasti melkoisen lyhyehkö.

Ichikalla on jo hame kiinnitystä vaille valmiina. Ensimmäistä kertaa ompelin tuommoisen kaikki-vekit-yhteen-suuntaan –vekkihameen, oli mukavaista. Kauhean paljon sitä kyllä saa aikaa tuhrattua ihan muka-simppeleihinkin ompeluksiin, jos koettaa edes suunnilleen siistiä jälkeä saada aikaan.

Hyppytunnit voi käyttää joko Pottermoressa tai sitten tehdä jotain pukujuttuja.

  Mitä tässä oikeastaan tapahtuu, valkenee teille sitten kesäkuussa. Toivottavasti. Nyt on vähän se vaihe menossa, että testailen juttuja, ja voi hyvinkin olla, ettei suurin osa testailuista koskaan päädy pukuun tai lavalle.

Peruukkeja olisi sävytettävänä ja paljon kaikkia tarvikkeita hankittavana. Sherylin kenkiin suunniteltu keinonahka oli tietysti myyty loppuun ennen kuin kerkesin sitä ostamaan, joten pitää tehdä ne vaikeimman kautta. Ja Lilianaa pitäisi aloitella muutenkin kuin korujen osalta. Tässä tälleen hiljalleen.

Mutta whedonverse –pukupa on melkein valmiina! Onneksi, koska tämä huhtikuukinhan on loppumassa ihan justiinsa! Siitä kuvia luvassa siis ennen vappua.

Kengät valmistumassa. Tämän perusteella tuskin edes Irtsa tai Arana osaa hahmoa arvata. (kyllä, tämä on haaste!)

Ilona

ps. Miten oon taas sijaistamassa, kun on jokin kansallinen pukeudu-hassusti-päivä, eli perjantaina koulun vappurieha? Taidan pistää mahdollisimman siistin jakkupuvun päälle ja hiukset nutturalle. Ihan vaan, koska sitä ne oppilaat tuskin osaa odottaa.