Uikkaripoikaope, hiekkarantoja ja flunssainen halloween

Peiton alta kuuluisi kuumeisen ulisevaa ääntä, jos kurkkukipu ei olisi vienyt ääntäkin. Oikein hyvä hetki siis valjastaa kipeä pää kirjoittamiseen, kun mitään tätä väsyttävämpää en uskalla tehdä. 

Syksy on paitsi flunssatautien luvattua aikaa, myös cosplayn osalta jotenkin hassu ajanjakso. Seuraaviin tapahtumiin on vielä ikuisuus tai siltä se ainakin tuntuu kesän conimaratonin jäljiltä, vaikka kuukausissa mitattuna seuraavat pukuilut oikeastaan jo kurkkivat kulman takana. Listauksia ensi vuoden puvuista alkaa virrata internetin cosplay-yhteisöjen valtaväylille tasaiseen tahtiin ja samalla Suomen leveyspiirit takaavat, että luonnonvaloisaa kangassävyjen vertailuaikaa tai ompeluhetkiä ilman pärevalon suomaa valonpilkahdusta on tarjolla koko ajan vähemmän ja vähemmän. 

Onneksi piristyksenä on kaikkien vihaama amerikkalaisen imperialistisen hapatuksen multihuipentuma eli halloween, joka mahdollistaa ujoimpienkin cosplayaajien tulemisen ulos kaapistaan ja yhden päivän ajan onkin ansio osata pukeutua oudosti. Tai kai tarkoituksena olisi pukeutua pelottavasti, mutta kuka näistä osittain omaksutuista, muokatuista tai keksityistä halloweenperinteistä edes ottaa selvää.  (Millaisia paineita halloween voikaan cossaajille aiheuttaa ja miten moni tuntuu painiskelevan pukuongelmien kanssa juuri tämän juhlailun takia, tästä voisin varmaan jonain vuonna halloweenin aikaan kirjoitella)

Grace tai Mizuho olisi ehkä vain tahtonut päästä käymään opettamassa.

Minäkin vietin monta tuskaista hetkeä tällä viikolla kun yritin pähkäillä halujani pukutua uusien oppilaiden edessä omituisesti, kun perjantaina olisi koululla tarjolla halloweenjuhla. Harmillisesti taitaa huominen mennä sairastellessa, joten kaikki pähkäily oli täysin turhaa. Oppilaita tuli pyyntö pukeutua johonkin isoon mekkoon, mutta realistisesti jos olisin oikeasti jonkin cosplayn laittanut päälle, olisi se kyllä ollut jotain mahdollisimman käytännöllistä ja helppoa. Ja vähän opettajamaista tai vähän enemmän opettajamaista.

Kuvitelkaa tuonne jokin ihanan värinen, tuulessa ihanasti hulmuava cosplay!

Kävin syyslomalla tankkaamassa aurinkoa Kanarian auringon alla ja reissulta tuli tuomisina paitsi palanut iho myös into päästä valokuvaamaan ja olemaan kuvattavana. Oikeastaan into alkoi jo ennen hiekkarantojen näkemistä, kun Helsingin suunnilla kävimme Porkkalanniemen upeilla kallioilla. Voi että tahtoisin joskus lähteä tuonne kuvaamaan pukuja! Ihan varmasti upeita paikkoja löytyisi miusta katsottuna lähempääkin, 60km mittaisen työmatkani varrella esimerkiksi on niin kauniita sumuisia niemiä, soita ja metsiköitä, että vähintään kerran viikossa suunnittelen toteuttavani jonkin kuvausretken sinne. Ongelma on tietysti se, että tahtoisin olla sekä kameran takana että edessä yhtäaikaa :D Voisi taas yrittää sosialisoitua muiden kuopiolaisten kanssa sen verran, että voitaisiin järjestää jotain kuvailua täällä. ...Tai siis voitaisiin, jos ei olisi marraskuu ja Suomi, eli pimeää ja rumaa oikeastaan ihan koko ajan. 

Nättiä oli muuallakin kuin kaukomailla.

Nukkumisen lisäksi olen viettänyt sairastelupäivää katsomalla animea. Vähemmän yllättävästi kauden sarjoista Kyoukai no Kanata ja Galileo Donna ovat omat suosikkini, parista muusta sarjasta satunnaisesti katsomani ykkösjaksot eivät vakuuttaneet juuri lainkaan. Pukuhermoja kutkuttavia tapauksia molemmat sarjat kyllä tarjoavat semmoisiksi kivoiksi conipuvuiksi, nähtäväksi jää jatkuuko innostus sarjojen kanssa niin pitkälle että pukuilisin jomman kumman sarjan jotain ihanaa tyttöä tai nasevaa naista Yukiconissa tai Frostbitessa. 

Yleensä muut raportoivat minulle sarjojen ilonahahmoista, mutta tässä ehkä tunnistan ilonahahmoisat ominaisuudet ihan itsekin! (Shizuku Ninomiya, Kyoukai no Kanata)

Hnngghh nuo Annan hiuspötkyt! (Hazuki ja Anna, Galilei Donna)

Ennen lomaa kerkesin viettää laatuaikaa myös Etelä-Suomen sykkeessä, eli DesuTalkseilin! Edellisen päivityksen kuvasta ei pitänyt olla ylettömän vaikeaa tunnistaa kesän kuumottavimman uikkaripoika-animen Free!n eteeristä opettajatarta. 

Ihanin Korppu unelmoi uimapojista kanssani Gouna. Glorian valaistusolosuhteiden haasteita vastaan kameran kanssa taisteli jälleen onnistuneesti Japsu!

Olen selvästi päässyt yli kaikista ongelmistani opehahmojen pukuilua kohtaan. Ama-chan oli varmaan yksi mukavimmista cosseista mitä minulla on ollut, kengät oli kivat, mikään osa ei puristanut, puku oli lämmin ja  käytännöllinen. Toki myöskin omaan silmään aika epäimarteleva. 

Ei mietitä mitään lihaksisia uimareita, varmasti ei.

Koska intouduin puvun tekemisestä vasta Traconin jälkeen ja epäonneni peruukin tilauksissa on vielä tuoreessa muistissa (en tosin muista olenko tästä vastoinkäymisestä blogin puolella vielä avautunut, jos en niin avaudun kyllä vielä!), en tilannut Ama-chanille uutta peruukkia vaan etsin varastoistani ruskeita yksilöitä. Olin joskus keväällä tilannut kolme kappaletta ruskeita peruukkeja jollain naurettavalla alle 20e hinnalla yhteensä ihan vaan jos niille jotain käyttöä joskus keksisi. Niissä oli suora ja tosi vahva otsatukka, jolle piti tässä tapauksessa tehdä Jotain. (Näköjään peruukin lähtötilanteesta ei ole kuvaa. Paitsi hyvin pienenä tuolla huin Tracon päivityksen viimeisessä kuvassa. Tai no enemmän siinä näkyy reittä kuin peruukkia mutta kuitenkin!) 

 

Ratkoin otsatukan kuidut pois yhdestä peruukista, irrotin toisesta peruukista kuitunauhaa niskasta ja ompelin verkkoon nyt keskijakauksen suuntaisesti. Sitten vielä pituutta puolet pois ja kivasti tuli Ama-chanin tukka.

Eikä kurkita minnekään uima-altaille, ei ollenkaan.

Onneksi syysloman buffetruokailut varmistivat, että mitään kiusausta tehdä Ama-chanista Marin-chan ei ollut, vaikka Kanarian saarten ympäristö olikin juuri sellainen, että bikinicosplayllekin olisi ollut aivan upeat puitteet! 

Meinasin rajata tätä kuvaa vielä tehokkaamman huijausefektin saamiseksi, mutta toimikoon tämmöisenä esimerkkinä siitä, miten pituuksien kanssa voi kivasti huijata seisomalla vähän eri tasolla. Rajaamalla kuvaa jaloista minut saataisiin kivasti kutistettua ihan Korpun kokoiseksi.

Ainoa valmiiksi saamani pukujuttu viime ajoilta näyttää tältä:

Tein näköjään elffit ja kuvasin myös varpaani.

Tämä mörkö vaikuttaa nykyään Oulussa ja jos törmäätte siihen jossain yliopiston riennoissa niin se ei osaa keskustella cosplaysta muuta henkevää kuin kertoa siskonsa harrastavansa jotain sellaista. Viimeinen kerta kun teen mitään viimeisenä iltana ja ihan kauheella kiireellä (HAH), mutta toisaalta oli kiva tehdä tuommoista selkeästi naamiaisasua pikkutarkan cosplaypuvun sijasta. Ja kuulemma puku sijoittui pippaloiden pukukilpailussa toiselle sijalle, joten ilmeisesti mörön olemus kuitenkin tuosta kivasti välittyi!

Huh, sainpas tehtyä tänään jotain muutakin kuin vaan nukuttua! Jospa tästä paranemisen jälkeen pääsisin taas ompelupuuhinkin. Ehkä vietän pyhäinpäivää pukuilemalla, tai edes siivoamalla tuota ompelunurkkausta.

Ilona

Summary: Autumn flu got me, so I've been sleeping and watching anime, Kyoukai no Kanata and Galilei Donna have really lift my spirit. In DesuTalks I used my Ama-chan cosplay from Free! with Korppu as Gou and I did a halloween costume Groke from Moomin to my brother. It's cold, dark and depressing in Finland, as usual during this time of the year :D

ps. olipas kiva kirjoittaa pitkästä aikaa. Pitää taas alkaa tekemään tikusta asiaa useammin, en muistanut että tämä oli oikeesti näin mukavaa.