Yukiconin KyoKana -päivä

Ei vitsi, muistin taas yhden tämän harrastuksen ihanan hetken, jonka olin ihan unohtanut; kivojen valokuvien näkeminen omasta puvustaan! Oikeasti omaan silmään nätiltä näyttävät kuvat saavat väkisinkin hykertelemään, mutta ainakin itse unohdan vähän turhankin usein kuvien merkityksen ja conikiireessä tyydyn siihen, että puvusta jää jokin todiste edes johonkin kännykän parin megapikselin kameraan. Tästä huonosta tavasta pitäisi opetella pois, koska voi vitsi miten kiva mieli siitä tulee, että näkee kivoja kuvia :3

Kurretädin epäuskoinen ilme. Kaikki kännylaatua paremmat kuvat (c) Matias Tukiainen

Toki käänteisesti kylläpä tietysi ketuttaa ihan sikana, kun conin jälkeen muka hienot ja vaivalla otetut kuvat ovatkin kaikki ihan derppejä, milloin idiootti-ilmeiden, milloin puvun hajoilun tai toimimattomuuden takia. Onneksi tällä kertaa tilanne oli tuo ensimmäinen, lauantaina jaksoin ja jaksettiin kuvata molempia pukuja ja kun kuvaajana oli madu, niin kuvista tuli ihan ältsin kivoja. 

Kivasti löydettiin sopivainen kuvausympäristö ihan sattumalta.

Heidi pukuili lauantaina supersöpöä silmälasipäätä, eli Kyoukai no Kanatan päätytyä Miraita. Mie jaoin rakkauttani kahdelle vähemmän fanitetulle sivuhahmolle. Izumi ja Yayoi olivat omat lempparihahmoni, kun lupaavalta vaikuttaneelle ihanalle opelle ei annettu riittävästi ruutuaikaa, että olisin ehtinyt mitenkään erityisesti häneen tutustumaan.

Pöhkö puku on paras ja pöhköt kyltit

Yayoin puvuista olin tosiaan jo ennen joulua tehnyt Kissatädin ja kun sopivat ihanaiset fleecet kävelivät minua vastaan kangaskaupassa niin Oravatädin puku oli aivan liian älytön, että sen olisi voinut jättää pukuilematta. Mukavin puku 5/5, haaremihousut oli ihan parhaat ja lämpötila pysyi koko ajan ihan optimaalisena, kun maha hengitteli kivasti. Miulle mahaa vilauttelevat ja tässä tapauksessa ihan reilusti paljastelevat puvut on aina niitä, joiden kohdalla pitää vähän tsempata itseään, että kehtaako niitä laittaa päälle, mutta nyt conissa oli hyvä fiilis viilettää maha paljaana. Kaikenlaista tökkimistä maha kyllä sai osakseen, tosin niin muutkin ruumiinosat.

Oravatäti valmistui oikein kivasti ennen conia ilman suuria stressejä, vaikka esim kenkiä maalasin kyllä vielä pari päivää ennen tapahtumaa. Puku oli tuomarointiin juuri omiaan, super mukava puku pitää päällä ja sopivan pöhkö, etten vahingossakaan vaikuttanut liian vakavasti otettavalta tai pelottavalta. Plus haaremihousuissa oli pakko tanssia pöhköjä mc hammer -mooveja vähän joka välissä. 

Ollaan niin edustavia, että ei ole tottakaan!

Korvissa oli sisällä softispalat, johon levitin liimaa ennen kangaosioon sujauttamista. Kuivumisvaiheessa nuppineulat pitivät korvat sopivassa asennossa, niin että niistä tuli kivan malliset.

Vakavaa vakavointia.

Izumin puvuista mietin pariakin vaihtoehtoa, mutta tämä tuntui kivimmalta viimeisen viikon kokoamispuvulta, kun sopivan värinen paita löytyi kirpparilta kellertävän kankaan kanssa ja hame löytyi jo valmiina. Valkoiset peruskorkkarit jalkaan ja peruukin stailaaminen ja se olikin siinä. Tämä peruukki oli eka, jonka suoristin ihan vaan suoristusraudalla, kun hoksasin että kyseessä taisi olla lämpökäsittelyä kestävä yksilö. Käytin aivan samaa lämpösuojasuihketta, jota omiinkin hiuksiini, ennen suoristamista ja voi että kun suoristui kuin unelma! Käytin sitten ihan samaa menetelmää Oravatädin tukkaan, joka oli alle kuuden euron laineikas heräteostos.

Huuh, Yayoin tukasta muistin ottaa kuvankin kun se suoristui! Käytin itse 135 asteista suoristusrautaa ja suihkutettavaa lämpösuojaa. Nopeampaa ja jotenkin kivempaahan suoristus näin oli perinteisen kuuman vesisuihkun sijaan. Mutta EHDOTTOMASTI testatkaa ensin ihan alhaisella lämpötilalla JA johonkin huomaamattomaan kohtaan esim niskassa, ennen kuin käytätte mitään oikeasti kuumia ja oikeille hiuksille tarkoitettuja muotoiluvälineitä peruukeille.

Ainakin kolmesti lauantain aikana miun cosplay-ylpeyttäni kolhittiin, kun kuljimme Heidin kanssa Miraina ja Izumina conissa ja Heidi pysäytettiin ja vain hänestä pyydettiin kuvaa ;___; Olen tottunut höpsöjen sarjojen ja sivuhahmojen aiheuttamaan kuvapyyntökatoon, mutta että saman sarjan hahmolta siinä vieressä pyydetään kuvaa ja minusta ei, aiheutti sentään jo vähän tyrskähtelyä. Ehkä myönnän vain, että en ollut erityisen tunnistettavissa ilman proppiasetta. Tai muutenkaan. Mutta onneksi en ole enää siinä vaihetta harrastusta, että pyydettyjen kuvien määrä vaikuttaisi fiilikseen oikeastaan ollenkaan.

Mutta katsokaa KyoKana! Ihana sarja, josta Hootti kirjoitti pidemmästi täällä. Ihanista kuvista puheenollen, miun tekisi kauheasti mieli päästä ulos kuvaamaan tai olemaan kuvattavana, kun ainakin Kuopion korkeuksilla on ihan satumaisen kaunista, kun kaikki puut ovat aivan lumen peitossa ja kaikkialla pöllyää puuterimainen lumikerros. Olen kyllä oikeasti liian mukavuudenhaluinen, ulkovälituntivalvonnat riittää miun ulkoiluksi niin kauan kun lämpömittari on lähempänä kahtakymmentä kuin nollaa.

Sunnuntain ponyopartiosta ei tullut otettua erikseen kuvia, mutta luotan siihen, että lavaosuudesta niitä kivasti räpsyteltiin. Kokoan niistä oman päivityksensä ja sanon vielä sanasen siitä, miten kivaa oli pukeutua lyrcakaapuun ja kipitellä kultakalatytyn perässä.

Ilona

Translation: Heidi and I did cosplays from Kyoukai no Kanata to Yukicon. I had the crazy cute Mrs Squirrel aka Akkey's mom while we judged the cosplay competition and Izumi before and after that. Such a nice anime, so very comfortable cosplays.

ps. Kyllä miun aavistuksen verran tekisi mieli pukuilla Izumin pikkusiskoakin jossain vaiheessa... Vähän idolimekkoa (ja limahirviöitä) vielä joskus!

pps. Ei jumpe kun on tulossa jänniä juttuja cosplayn osalta, menetin eilen yöunenikin kun jänskätti jo niin paljon!