Sen sata pukua

Suunnilleen näillä näppäimillä tulee minulla täyteen seitsemän vuotta cosplayn harrastamista. Varsinainen aloitusajankohta on hämärän peitossa, sillä liukuma larppipuvuista cosplayasuihin oli salakavala, mutta jos ensimmäistä conia pitää jonkinlaisena merkkipaaluna, niin seitsemän vuotta sitten Nekoconissa annoin tälle harrastukselle pikkusormeni.

Harrastusvuosillahan ei cosplayn kohdalla ole samalla tavalla väliä, kuin jossain kilpaurheilussa. Joku on huippuhyvä mega-armoreiden tekijä heti aloitettuaan, joku ei koskaan tee muuta kuin koulutyttöpukuja vaikka harrastaisi 20 vuotta, joku kehittyy huimasti. Skenen kehityksessä ja organisaattoripuolella harrastusvuosista on sekä hyötyä että haittaa, useamman kerran kiertäneet skenedramut on tullut seurattua jo pariin kertaan, älyttömimmät jutut osaa jo ohittaa olankohautuksella, mutta samalla pitää aina välillä muistutella olla jäämättä makaamaan laakereilla ja oikeasti uudistaa ja uudistua esimerkiksi kisajärjestelyiden puolella.

Oon ite aina tykänny tehä paljon pukuja. En ole osannut keskittyä oikein yhteen projektiin missään vaiheessa ja välillä se ahdisti. Sen sijaan, että olisin käyttänyt conia edeltävät viikot hiomalla yhden puvun täydelliseksi, kyhäsin (ja kyhään) montaa pukua kerralla ja saan ne yleensä nippanappa valmiiksi. Enää en ahdistu siitä oikeastaan ollenkaan, koska tiedän että se just on mun tyyli tehdä asioita. Se tässä harrastuksessa edelleen on parasta, jokainen saa tehdä siitä juuri sellaisen kun itse haluaa ja minulle nippanappa ennen tapahtumaa valmiiksi saadut puvut, joihin olen itse riittävän tyytyväinen, että kehtaan ne päälleni laittaa, riittävät. Tai eivät pelkästään riitä, vaan tarjoavat juurikin sen kutkuttavan ihanan fiiliksen, jota rakastan. Määrä aika usein siis ennen laatua.

Havaihduin joskus viime vuoden puolella siihen, että sadas pukuni lähestyi. Tuumailin, että mitähän erityistä siihen keksisi ja onnistuin sitten kevään mittaan aiheuttamaan itselleni pienimuotoisen valmistusmiplokin oikeastaan kaikkien pukujen kanssa. Kuusi pukua oli kesken yhtä aikaa mutta en saanut jotenkin mitään niistä tehtyä, kun ei sadas puku voisi olla mitään ihan random puku vaan jotain erityistä. Vaikka eihän sillä oikeasti ole mitään väliä. Eikä tuo maaginen luku satakaan riipu muusta kuin laskutavasta, mistä puvusta laskemisen aloittaa ja mitkä kaikki puvut listalle oikeasti mahdutetaan.

Mutta hyvin aivopesin itseni tekemään siitä isomman numeron kuin mitä se onkaan. Sitten onneksi tuli pelastus kuusitoistavuotiaan popparin muodossa, kun muutossa varaston perukoilta löytyi pitkä, musta ja jäätävän rumilla hihoilla varustettu nahkatakki. Juuri sellainen, joka hihat irrottamalla ja hupun lisäämällä näyttäisi ihan samalta, kuin Robinilla Sua varten -musiikkivideossa. Semisti genderbendattu versio poplaulajasta oli jotenkin riittävän pöljän erilainen puku, että se ansaitsi sadannen puvun extraliitteen oikein mainiosti.




Lopulta päivää ennen Robinin Kuopion keikkaa sain puvun valmiiksi, lähinnä käyttäen kierrätettyjä ja osittain valmiita materiaaleja, isoimpana hommana maskeeraus ja  viittatakkiasian tuunaaminen.Peruukin sijasta käytin ihan omia hiuksiani, jotka tuota tehdessä olivat vielä pastellipinkit latvoista ja maantienharmaan juurista. Tein ensin kampauksen sopivaksi ja sitten värjäsin ihan sprayttavalla vappuhiusvärillä koko komeuden. Toimi tosi kivasti ja pitää nyt muistaa jatkossakin, että kiinni olevaan kampaukseen oma tukka + sprayväri on ihan toimiva kombo.

 Tarkoituksena oli napata puku mukaan Desuun iltabilecosplayksi, mutta conissa puvun vaihtaminen pitää aina olla nopeaa ja näppärää, eikä tunnin maskeeraushomma ja hiusten värjäämistä. Mutta ehkä johonkin coniin vielä joskus!

Tätä kirjoittaessa Wirallinen Tehtyjen Pukujen Lista huitelee luvussa 115. Lukuun ei muuten ole laskettu Helinälle tehdyt eikot tai yotsubat, vaan pelkästään itse pitämäni puvut. 116. puku ensi viikonlopun DesuCtä varten on peruukki vaille valmiina ja RantaYukiin on bikinit tuunattu jo. Jossain kohti pitää ehkä hidastaa, eikä pitää tuhatta projektia yhtä aikaa tekeillä, mutta just nyt on sellainen hämmentävä flow-tila ollut päällä oikeastaan koko vuoden, että tahdon vain hamstrata kaikki puvut ja tehdä ne kaikki. Mieluusti nyt heti eikä huomenna. Ja just tämä on parasta, ommella kesäöiden valoisuudessa ja kipitellä kirppareilla ja kangaskaupoilla jätskiä syöden ja kylmästä hytisten.

Oikeasti yhteen pukuun (tai korkeintaan pariin...) keskittyminen tulee toivottavasti eteen parin viikon päästä, kun voin lopettaa hengityksen pidättämisen ja selviää olenko mukana cosplayn SM-kisoissa. Niitä ennen on toki Tracon, ja parikin ulkomaan tapahtumaa kutkuttelevat kyllä tosi ikävästi kiinnostusantureitani. Mutta ihana päästä (toivottavasti) tekemään isompaa projektia ja oikeasti jopa kaikessa rauhassa. Olen nyt antanut SM-puvun olla kokonaan rauhassa portfolion lähettämisestä lähtien ja sormet syyhyävät jo päästä sen kimppuun. Oon sen verran taikauskoinen, että odotan kuitenkin sinne elokuun alkuun ennen kuin teen yhtään mitään, sen jälkeen ihan mieluusti julkistan puvunkin ja spämmään wip-kuvia kaikkialle!

Ainiin ja joo, päivitin pukulistaustani tässä aikani kuluksi! Se on vielä kesken, joten kuvaajakrediittejä tai kaikkien hahmojen nimijäkään sieltä ei vielä löydy, mutta lähes kaikki puvut sieltä kyllä pitäisi löytyä, ainakin kännykkäselfien muodossa.

Animeconin puvut sieltä vielä puuttuu, mutta niistä ja conista kerron heti kun saan kuvatodisteita käsiini :3

Ilona