Jättimahapukuilua eli raskaus ja cosplay

Pitkästä aikaa muuta kuin coniraporttia! Ajattelin tälleen kuukausi ennen laskettua aikaa fiilistellä vähän millaista on olla cosplayharrastaja kun pullat on uunissa, mitkä jutut on tähän mennessä muuttuneet ja onko oikeastaan mikään yllättänyt. Vähän sivuan conijuttujakin, vaikka oleellisin tulikin kerrottua Desuconin päivityksessä. Mut että jos ei raskausjutut kiinnosta niin voi skipata, en kyllä aatellu mitään kauheen syväluotaavaa analyysia liialla informaatiolla kirjoittaa varsinaisesti raskaudesta tai sen etenemisestä :D

Niin siis ei tätä koko blogitekstin ajan

Paitsi että sillä pitää tietysti aloittaa, että oma raskauteni on ollut tähän asti ihan todella helppo. Joo joo nyt kun kirjoitan näin niin voitte huomenna lukea tötteröstäni, että olen vuodelevossa tai sairaalassa erikoistarkkailussa, mutta tähän mennessä kaikki on mennyt niin mukavasti ja hyvin, että suosittelen raskautta ihan kaikille! Tuttavapiirissä on niitä päinvastaisiakin tapauksia, eli että oikeasti viimeinen raskauskolmannes on mennyt kokonaan liikkumiskiellossa tai lapsi on syntynyt selkeästi keskosena, tullut keskenmeno ihan viime hetkillä tai iskiashermo juilinut niin pahasti ettei ole voinut kävellä eikä istua. Sitäkin suuremmalla syyllä olen nautiskellut siitä, että olen pystynyt olemaan mattopyykillä, ajamaan nurmikot hyvin lihaskäyttöisellä ruohonleikkurilla ja nukkunut kuin tukki aina kun on ollut nukkumisen aika.

Kiyoh Littner, madun kuvaamana Desuconissa

Fyysinen jaksaminen liittyy oleellisesti siihen, miten paljon esim conireissuja uskaltaa ja kannattaa suunnitella ja myös siihen että minkä verran pukuja jaksaa tehdä. Jos kaikki energia menee arjen pyörittämiseen, niin eipä siinä paljoa worblaata enää lämmitellä tai ompelukoneen ääressä istuta. Kuten kerroin, conireissuista tuo Desucon oli viimeinen, jota uskalsin kunnolla suunnitella ja siinäkin oli koko ajan se iso JOS jaksan ja JOS huvittaa. Raskaana ollessa voi olla kivasti itsekäs, eli oikeasti tehdä niitä juttuja joita tekee mieli ja juuri sen verran kun tekee mieli. 

Animecon on tätä kirjoittaessa viikon päässä ja siinä pidin pitkään sellaista ehkä -leimaa, että kahden tunnin autoilu Jyväskylään päiväkäyntiä varten ei olisi ihan mahdoton, mutta näillä näkymin kun lippuakaan ei ole eikä mitään erityistä intoa päästä paikalle (Paitsi katsomaan miten se conipaikka toimii, kun olen kuullut niin monen kauhistelevan että apua miten se tulee onnistumaan) jää Acon tällä kertaa välistä. Jos Animecon olisi pysynyt tämänkin kesän Kuopiossa, olisin toki osallistunut ja pitänyt IlonaConiakin kivasti, koska normaalien mukavien juttujen tekeminen on tärkeää. Koska kyseessä on ensimmäinen pullauuneiluni ja ne pääsääntöisesti menevät yliaikaa, uskaltaisin kyllä vielä poistua juurikin Jyväskylään menevän matkan verran synnytyssairaalani välittömästä läheisyydestä, mutta varmaan Aconin jälkeen koetan pitäytyä ihan Pohjois-Savon huudseilla.

Tari Tari!n Tomoko myöskin Desuconissa ja myöskin madun kuvaamana :3

Kuten desupäivityksessä sanoinkin, coneissa se isoin ero on jalkojen väsyminen ja turpoaminen, kun ei malta levätä riittävästi. Syömisestä ja nesteytyksestä pitää huolehtia huomattavasti paremmin (kuin ainakaan minä normaalisti conissa huolehdin) ja tosiaan varautua siihen, että pitää jättää jokin ohjelma katsomatta vaan koska nukuttaa niin sikana tai koska jalat on pakko saada ylös. Vähän siis samoilla fiiliksillä kuin lapsen kanssa conissa, mistä kirjoitin ekan Yukiconin aikoihin. Että mennään sen lapsen ehdoilla, tässä tapauksessa ne ehdot vaan säätelee jättimaha ja omaa jaksamista ja vointia pitää aktiivisesti kuunnella.

Katerinan baaritiskihengausta kuvasi taaskin madu

Pukujen osalta oman fiiliksen kuuntelu tarkoitti minulla mukavuutta. Desuconissa esimerkiksi harkitsin vielä conia edeltävällä viikolla, että olisin laittanut lauantaina päälle käytännössä pelkkää harsoa eli pukuilut Angharadia Mad Maxista. Sitten katsoin sääennustetta (joka ei sitten kyllä lopulta ollut niin paha oikeasti) ja totesin että paleltuisin. Joten harsopukeutumisen sijaan valitsin kaapupukeutumista eli Kiyohin. Kengät on toinen ihan ehdottomasti erityishuomiota vaativa asia, kun jalat turpoavat ja käynti on muutenkin vaappumista ja lyllertämistä, ei tulisi mieleenkään laittaa jalkoja huonoihin korkokenkiin, joita normaalisti käyttäisin riemumielin ja kiroaisin vasta jälkikäteen. Eli mukavuus ennen kaikkea, kaikkien pukujen kanssa!

hrrr, paleltaa.... Paitsi että nyt ehkä elohopea alkaa olla niissä lukemissa, että tätä voisi pitääkin!

Mutta sitten toisaalta erityisesti raskausaikana kannattaisi tehdä pukuja, joista tulee itselle hyvä mieli. Että kun katsoo peilistä vesimelonimahaa siinä puvussa, tuntuu kivalta eikä siltä että noh, on vesimelonimaha. Henkisen puolen hyvinvointi on siis ihan toinen juttu ja senkin osalta on oma raskausaikani ollut ihan poikkeuksellisen helppo. Raskauspillahduksia tai -raivareita ei ole tullut, itkuilonointi on ollut korkeintaan samalla tasolla kuin ennen raskauttakin ja vaikka en nyt ihan allekirjoitakaan raskausajan hehkua jokaisena päivänä, olen kovasti viihtynyt laajentuneessa kropassani. Kaikki odottavat äidit eivät kerro samanlaista tarinaa ja varmasti osaa ihan ällöttäisi ajatus, että raskaana ollessa vielä pitäisi cosplayn kautta jotenkin korostaa sitä omaa tilaansa ja tuoda sitä esille, saati asettua alttiiksi ihmisten mahdolliselle kritiikille tai sille että puku ei olekaan omasta mielestä täydellinen. Minulla on ollut tosiaan helppoa, vaikka Desuconissa kyllä tunnistin livenä miten paljon paremmalta se oikeasti omasta mielestä hyvännäköinen puku tuntui, kuin sitten se ihan kiva kaapumekko. 

Katerina superkiva, Kiyoh ja Tomoko silleen ok. Toki tämä liittyi taas siihen laajempaan oivallukseen, jonka voisin muistaa hahmoja valitessa, että ei noi blondit hahmot esim vaan oikeesti sovi miun ihonvärille yhtä hyvin kuin tummatukkaiset ja joskus sen näkee itse peilistä niin selvästi, että ahdistaa. Liberaalisuuden kukkakedolta taas hei, kellään muulla ei ole lupa sanoa mitä tai millaisia hahmoja pukuilet, mutta kannattaa valita niitä missä itse tuntee olonsa hyväksi, on se hyvä fiilis sitten kiinni kankaan määrästä tai peruukin väristä. Tomokon opetätimäisyys yhdistettynä synttäripäivän opetätimäisyysfiiliksiin ei ollut yhtään niin kiva kombo, kuin Katerinan tissimahamekko. Toisaalta tykkäsin kuitenkin Tomokon tekemisestä ihan hurjasti ja pukuna se on hauska, enkä missään nimessä kadu sen tekemistä.

Jos ei ois lämpöiset kesäkelit, kokoaisin todellakin tämmöisen klassisen kauniin raskausasun by Bridget Jones

Miulta kysytään aika usein, että mistä keksin näitä raskaana olevia hahmoja. No osan olen itse keksinyt ja osan taas on linkanneet ihanat kaverit, lukijat täällä blogissa tai tötteröseuraajat. Eli hahmoja olisi tuolla kyllä kansiossa tallella paljon enemmän kuin tälleen yhden raskauden aikana jaksan tai haluan tehdä :D Muutama on vielä tekeillä, mutta ihan silleen fiiliksen ja jaksamisen mukaan, jos eivät valmistu ennenkuin vauva tulee maailmaan, niin teen sitten joskus ja pidän vaikka tekomahan kanssa. 

Raskaana olevissa hahmoissa on lähtökohtaisesti vaan yksi iso ongelma. Erityisesti näytellyissä sarjoissa ja elokuvissa näyttelijät varsin harvoin ovat itse raskaana. Tai jos ovatkin, niin ovat sitten niitä hollywoodsuperstaroja, joilla on personalkokit ja treinerit koko raskauden ajan. Yleensä raskaus näkyy valkokankaalla tai sarjassa näyttelijättärelle lisätyn jättimahan muodossa. Siinä se puolikas rantapallo köllöttää mahan kohdalla ja muualla kropassa ei tapahdu mitään. No kun allekirjoittaneelle on tätä kirjoittaessa kertynyt sen 20 lisäkiloa raskauden aikana, eikä kaikki suinkaan ole keskittynyt tuohon navan seutuville vaan levinnyt varsin kiitettävästi kaikkialle leuan alta nilkkoihin asti, ei kaikki raskaana olevat hahmot vaan näytä yhtään samalta kuin minä, vaikka näennäisesti oltaisiin kuinkakin samoilla raskausviikoilla. Lähes kaikki hahmot näyttävät tikkulaihoilta tytyiltä, joille on vaan ympätty se vesimelonimaha, vaikka raskaus olisi tarinallisesti ihan lopuillaan.

Mittasuhteiden puolesta muuten suurin osa näistä "ihan viimeisillään" olevista hahmoista näyttää enemmänkin siltä, että olisivat kannelleet jälkikasvua masussaan sen 5-6 kuukautta. 8-9 kuukauden kohdalla keskivertonaisihmisellä se maha on nimittäin oikeasti aika jättimäinen.  Piirrettyjen hahmojen kohdalla tilanne nyt ei ole kauheasti erilainen, harvoinpa niitä animutytyjä lihotetaan muualta kuin mahan kohdalta, mutta ehkä epärealistisuuden taakse on helpompi nähdä, kun eipä siltä piirretyltä tytyltä osaa samalla tavalla niitä turvonneita nilkkoja odottaakaan. 

Eli siis kyllä, tavallaan pääsen tässä nyt sivuamaan cosplayn ulkonäköpaineita, jes! Sillä, että vastaako se oma kroppa lähdemateriaalin kroppaa on edelleen juuri sen verran väliä kuin itse haluat! Itseäni vaan yllätti tämä huomio, että ei kaikki raskaana olevat hahmot tuntuneetkaan omilta ja kivoilta, vaikka meitä muka yhdisti hienosti tämä mahamöyrintä.

Kiva on screenshotteja refekuvina käyttää, mukavasti saapi itse pähkäille juttuja

Tässä viimeisen kuukauden aikana olisi tarkoitus kaksi pukua vielä saada tehtyä ja kuvauttaa, eli Mad Maxin harsomuija ja jälleen yhdestä epärealistisesta synnytyksestä vastannut sankarittareni, eli Xena. Onneksi jälkimmäinen myös pitelee vastasyntynyttä tässä asussa, joten hei hyvin voin pakata cossin vaikka mukaan sairaalakassiin ja viimeistellä siellä. Vitsi vitsi. Tai no siis jos oikeesti keksin jotain kirjoilemista tai muuta, niin kuulemma sairaalaan oikeasti kannattaa ottaa kaikenlaista rauhoittavaa tekemistä. Mutta tosiaan näitä kahta tässä semmoisella leppoisalla tahdilla teen, tai siis Xenaa teen ja Harsotäti odottaisi vaan että löytäisi kuvaajan ja hiekkakentän jossa käydä kuvailulla.

Alunperin kuvittelin että tässä kesällä olisi kova kiire siivota cosplayhuone kokonaan lastenhuoneeksi ja siirtää harrastushommat naapuriin, mutta onneksi oivalsin että eipä vastasyntynyt omaa huonetta vielä tarvitse, sen sijaan vastasyntyneen äiti saattaa hyvinkin kaivata huonetta, jossa kuunnella ompelukoneen hurinaa aina välillä. Joten katsellaan milloin tuota alan oikeasti tyhjentelemään...

Juu ehkä juu

Tällä viikolla tuli ensimmäiset "mitäs sitten kun ei tarttekaan valita raskaana olevia hahmoja?" ajatukset. Re:Zeron Elsan kuva kummasti tallentui koneelleni, vaikka en tiedä yhtään missä vaiheessa oikeasti on jaksamista tai halua tehdä taas pukuja syksymmällä, saati pukeutua johonkin näin... ilonaiseen. En nimittäin ihan kauheasti ajatellut stressata näiden lisäkilojen karkottamisesta, joten suattaapi hetki kestää että olen riittävän itsevarma esittelemään mahaa noin isoja määriä. Jännää kun tulevaisuus on niin kokonaan auki, ihan riippuen siitä millainen pikkutyyppi täältä mahasta on maailmaan tulossa. Paljonko jää aikaa ja haluja pukuilulle ja missä kohtaa ekaa kertaa voi miettiä jossain tapahtumassa pistäytymistä, näitä on turha turhia miettiä kun selviävät sitten jossain vaiheessa.

Tässä minä ja maha eilen. Kuukausi olisi vielä aikaa kasvaa!

Onneksi blogailla voi milloin vaan, alan taas saamaan kiinni tästä kirjoitusjutusta!

Ilona

ps. pitkästä aikaa saan kiroilla tämän blogipohjan kanssa, oon nyt vartin ajan koittanut taistella julkaisun kanssa ja jatkuvasti tämä vain tahtoisi hävittää puolet kuvista. Mur sanon minä.