Ympäri Eurooppaa: reissuvuosi 2015

Tätä kirjoittaessa ovat ihka ensimmäiset Suomen ECG-edustajat suuntaamassa kohti Pariisia, joten on lopultakin ihan aiheellista julkaista jonkinlaista fiiistelyä omasta reissuvuodestani 2015, kun samoilin pitkin Eurooppaa, poiketen myös Pariisissa, haistelemassa coninjärjestystuulia ja ihan rehellisesti harrastamassa conihengausta kansainvälisten kavereiden kanssa. Jälkiviisaana olisi todellakin pitänyt kirjoittaa jokaisesta reissusta vaikkakin kuinka lyhyt ja pieni päivitys heti reissun jälkeen, tälleen yli vuosi myöhemmin on aika kullannut muistot ja dementia pyyhkinyt vähäisetkin faktatiedot. Mutta edes omaksi ilokseni haluan koota kuitenkin viime vuoden matkamuistelot, josko niistä jollekulle joskus vielä on hyötyäkin! Ja jakaa muutaman selfien. Ihan vaan kun niitä ei täällä blogissa muuten ole tarpeeksi ollutkaan.

Reissukärpänen puraisi minua tietysti WCS:n takia. Kun viettää taianomaiset 10 päivää pienessä porukassa, tulee väkisinkin fiilis kuin joutuisi eroamaan perheestään, kun reissu loppuu. Koska aikamoisen harvalla on mitään syytä tulla lähes poikkeuksetta kylmään ja kalseaan Suomeen, aavistin heti Japanista elokuussa 2014 kotiuduttuani, että joutuisin pakkaamaan matkalaukkuani aika monta kertaa seuraavan vuoden aikana. Aika monta tarkoitti tässä tapauksessa viittä reissua ulkomaisiin tapahtumiin. 

Tuttu näky, bussi Helsingin rautatieasemalta kohti lentokenttää

En ole Elffi, eli reissasin ihan omalla kustannuksellani lentojen ja majoitusten suhteen, eli mikään coni ei niitä sponsoroinut. En kuitenkaan osaa kertoa ihan tavallisen kävijän kokemuksia mistään tapahtumasta, koska olin kuitenkin edes jonkinverran Erityinen ja Spesiaali, eli käytännössä en maksanut itseäni sisälle mihinkään tapahtumaan vaan olin wcs-edustaja -statutuksella (tai ECG/ECC -hommien takia) osana spesiaaliporukkaa vaihtelevilla spesiaalietuuksilla. Käytännössä tämä tarkoitti siis ilmaista sisäänpääsyä ja toisinaan virallisesti, toisinaan epävirallisesti bäkkärihengausta ja järkkäripuolen touhujen seuraamista. Muutenkin en osaa kuvitella, millaista reissuilemaan olisi lähteä jos vastassa ei olisi odottamassa vähintään puoltatusinaa (ja pitkin vuotta määrä vain kasvoi...) tuttua ihmistä, vaan että jos tapahtumiin lähtisi tutustumaan ihan vaan ummikkona. Joku muu ottakoon tehtäväkseen selvittää ja raportoida tämän!

Taloudellisesti Euroopassa reissaaminen on oikeasti aika halpaa ja helppoa. Jos asuisin Helsingissä, olisi kiusaus reissaamiseen vielä varmasti jatkuvasti suurempi, kun lentokenttä olisi vieressä eikä tarvitsisi reissata sitä kuutta tuntia bussilla, että pääsi lentoon pariksi tunniksi. Opehommat ovat siitä anteeksiantavia, että kunnalle tulee aina halvemmaksi palkata joku sijaiseksi jos itse ottaa palkatonta lomaa, joten saatoin pitkin vuotta ottaa sen pari kertaa pidennetyn viikonlopun ihan helposti. Lentäminen on aina halvempaa, jos sen voi tehdä muulloin kuin perjantaina ja sunnuntaina ja itse suosin aina aamulentoja. Mitä aikaisemmin lennot varailee ja mitä omituisimpiin aikoihin on valmis matkustamaan, tarvittaessa pelkillä käsimatkatavaroilla, sitä halvemmalla voi päästä. Edestakaiset reissut maksoivat kymppejä tai satasia, riippuen miten paljon aikaisemmin keksin että nyt on lähdettävä. 

Lentämisen sijasta melkein parhaiten jäi kyllä aina mieleen onnibusseilut, joista aina vannoin että nyt on kyllä viimeinen kerta, kun yöbusseilen Helsinkiin. Kunnes tein sen taas. Osaan nukkua bussissa silleen jotenkuten, mutta kyllä se söi naista kun ensin torkkui bussissa klo 00-05, sitten toikkaroi Helsinki-Vantaalle aamulennolla ja parin tunnin lennon ajan koitti taas torkkua löytääkseen itsensä jostain päin Eurooppaa. Ja sama sitten toiseen suuntaan. Mutta halvaksi se kyllä tuli!

Majoitusten osalta kimppamajoitus on ehdottomasti paras ja omalta osaltani se oli myös superhelppoa, kun jokaisessa tapahtumassa oli joku ulkomaanelävätuttu vailla hotellikaveria jakamaan laskua. Hotelleissa homma on aika pitkäli sama kuin Suomessa, että pitää pähkäillä haluaako maksaa enemmän että saa olla lähellä tapahtumapaikkaa ja jos haluaa, niin pitää varautua varaamaan se huone oikeasti ihan superaikaisin. 

Vuoden aikana kävin siis helmikuussa Tanskassa J-Popconissa, kesäkuussa Alankomaiden Animeconissa, heinäkuussa Ranskan Japan Expossa, syyskuussa Saksan Connichissa ja lokakuussa Lontoossa MCM Expossa. En todellakaan suunnitellut noin montaa reissua kun vuosi alkoi, yleensä lentoliput tuli ostettua siinä vaiheessa, kun palasin edelliseltä reissulta.

Heippa kylmä Suomi, moikka viileähkö Tanska!

Badgeiluhommia!

Vuoden 2015 eka ulkomaanreissu oli Tanskan J-Popcon, joka pidettiin tuolloin vain viikko Desucon Frostbiten jälkeen. Yöpymisen osalta homma poikkeasi muista reissuista sillä, että majoituin Tanskan wcs-tiimin eli tänä vuonna Suomessakin vierailleiden Shinjin ja Alexin luona Kööpenhaminan keskustassa. Oli mukava majoittua paikallisten kanssa, jotka tiesivät kaikesta kaiken ja joiden kotoa löytyi kaikki mahdollinen mitä oli itse saattanut unohtaa. Lisäksi oli hyvin jännää kulkea köpiksen linja-autoissa cosplayasut päällä.

Köpis oli nätti! Ikkunasta näki merelle asti, jos oikein tarkasti katsoi.

Jumppasalin takahuone paras bäkkäri

Mut en ollu ees ainoa, joka otti selfieitä about koko ajan!

Pääsin Tanskan telkkariinkin, titaaninen nenäni lauantain aamulähetyksessä

Muikulat olivat vahvana! Saksan Eva ja ihanin australialainen Will

JPopCon on tapahtumana pieni ja jotenkin sympaattinen. Tai siis pieni ja pieni, siis kotoisan tuntuinen kun kävijöitä on noin se kolmisentuhatta eikä silleen kolmeasataatuhatta. Tapahtumapaikka on suomalaiseen silmään omituinen, kun se on useammassa rakennuksessa ja koostuu pitkälti käytävistä. Ohjelmasaleista näin itse lähinnä jumppasalin ja sitten cosplayohjelmaa tarjonneen messuhallityylisen salin, jonka lava oli ihan kiva, mutta toki nouseviin katsomopenkkeihin tottuneelle vähän silleen totuttelua vaativa. Ohjelman puolesta kävin lähinnä seuraamassa cosplaykunniavieraiden (AmenoKitarou, Yuegene Fay ja JHart) ohjelman, jotka laadullisesti vaihtelivat melkoisesti. Muuten aika tuli melko pitkälti hengattua erinäisissä hengauspaikoissa (kuten jumppasalin rappusistuimilla ja saman salin takaosan bäkkärillä) Koska kyseessä oli eka kerta kun näin suurta osaa wcs-tutuista, oli iso osa tapahtumaa yhtä omg-yhyhyy-nostalgisointia ja myös uusiin ihmisiin tutustumista. Iltahäppeningit olivat useampana iltana pienellä epävirallisella bäkkärillä, jonne tuli sekä pitsaa että virvoikkeita ja uusia ja vanhoja tuttuja.

Kunniavieraiden nimmarihommia

Mieletön JHart

Saksan Eva, allekirjoittanut ja sit tommoset kaksi muuta suomalaista, jotka myös olivat paikalla! Kjc photography näki meidät jotenkin kuvauksellisina.

 Cosplaykisojen osalta Tanska oli ainakin vuonna 2015 kyllä esitysten luvattu ihmemaa. Erityisesti livenä kaikki cosplaykisaesitykset näyttivät aivan huikeilta, niin viimeistellyiltä ja hyvin näytellyiltä, että oksat pois. Cosplaypiirit Tanskassa eivät ole mitenkään erityisen suuret ja kisaajia en ole juurikaan Suomea enemmän, joten ei mikään ihme, että kisaajista suuri osa oli jollain tapaa tuttuja jopa minulle. Kisajärjestely oli siitä jännä, että samassa kisassa kisattiin sekä WCS, ECC ja ECG ryhmät ja soolot (ja oisko ollu vielä jokin viideskin ehkä) eikä yleisölle kerrottu missään vaiheessa kuka kisaaja on missäkin kategoriassa. Itkuilonoimaan pääsi oikein antaumuksella, kun suurin osa voitoista meni tutuille tyypeille, mutta tuntui kyllä että yleisö oli myös voittaja kun pääsi seuraamaan niin hienoja esityksiä.

Lavaa

Onneksi oli muita, joita seurailla julkisiin kulkuvälineisiin

Jokaisen reissun tärkein tehtävä oli saada kunniavieraat testamaan salmiakkia muodossa tai toisessa. Yuegene Fay juotti tuota myös kaikille muille, vaikka itse vihasikin makua.

Ja JHart oli liian kohtelias sanoakseen suoraan että hyi hitto miten pahaa :D

Om nom nom hirmuisesti ruokaa!

Kiva tietää näin yhden aikaan aamuyöstä.

Pukuina tanskanmaalla olivat koulupuku Nibutani (josta näköjään ei tullut edes peiliselfien verran otettua kunnon kuvaa... ) ja Junko ja Sheryl Alton mekoss:

Junko pääsi ulkomaille asti!

Ja tästä Sherylistä löysin Japanista figun, joten ihan on kaanon tässä Alton mekossa!

Jos vannoin helmikuussa, että tämmöinen Frostbite ja heti perään ulkomaille -tahti on liian kuluttava, niin se unohtui kesäkuuhun mennessä.

No kappas, sehän näyttää ihan lentokentältä taas!

Viikko Desuconin jälkeen pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin Amsterdamin kautta Haagiin, jossa conittajia oli tuplat Tanskaan verrattuna. Tällä kertaa en päässyt/joutunut matkustamaan yksin, kun lentokentän jonossa jo törmäsin samaan suuntaan samoilla suunnitelmilla menossa olleeseen Rimppuun. Ekat synttäriskumpat kippisteltiin jo lentokentällä, sillä tein klassiset ja karkasin kolkytvuotispäivänäni maasta.

Kuvaukselliset suomalaiset valmiina matkaan!

Eeeeeei sillä että oltais vähän eksyksissä. Mutta pikkaisen vähän harhailtiin vain.

Amsterdamista kuljettiin junalla Haagiin, jossa ehkä vähän eksyiltiin parin tanskalaisen kanssa ja käveltiin melkoinen matka ennenkuin hotelli löytyi. Jaoin hotellihuoneen tällä kertaa Saksan wcs-tiimin kanssa, mutta samassa hotellissa yöpyi vaikka kuinka paljon muitakin tuttuja. Hotelli oli periaattessa kävelymatkan päässä World Forumilta, mutta laiskoina olentoina kuljettiin kyllä aina taksilla tai raitiovaunulla. World Forumin yhteydessä oli myös hotelli, siis aivan kiinni tapahtuma-alueessa, niin että pääaulasta pääsi hotellin aulaan, ja se tuntui olevan paikallisten suosima hotelli, jonne myös majoitettiin cosplaykisaajat.

Note to self, ota enemmän kuvia tapahtumapaikoista.

Taas vierailijastatuksella!

Synttäriruokailut

Alkoholipolitiikka ja -kulttuuri on tuolla Manner-Euroopan puolella kovin suvaitsevaisempi kuin täällä kieltolain pohjolassa; tuntui jotenkin hyvin väärältä, että sain poksauttaa lähikaupasta ostamani skumppapullon auki tapahtuman pääaulassa ilman mitään ongelmia, ostaa kaljaa jokaiselta tapahtumapaikan tiskiltä ja fiinimpiä drinkkejä milloin vain hotellin baarin puolelta. Ja minkäänlaista alkoholin väärinkäyttöä tai humalahakuista juomista ei näkynyt missään, koska skottien tapaa juoda kahta kaljaa yhtä aikaa ei voi laskea kumpaankaan kategoriaan. Milloin viskitastingit suomalaisiinkin tapahtumiin, kysyn vain? 

Ohoh, skumppaa

Animecon tahtoi olla kovasti isoa ja suurta ja se näkyi markkinoinnissa ja esim konserteissa. Clara lehmän cosplaykilpailu (Joo siis oikeesti Clara Cow's Cosplay Cup) on Animeconin oma juttu, tai siis sen finaali järjestetään Animeconissa, karsintoja on reilussa kymmenessä maassa lähinnä Euroopassa. Lisäksi Animeconissa nähtiin jos jonkinlaista cosplaykisaa ja karsintaa. Lava oli hieno ja puitteet muutenkin kunnossa.

ECC-tuttuja kolmen vuoden takaa :3

Lavaa

Hämmentäviä rahoja

Omituisinta tapahtumassa olivat sen omat kolikot, joita tarvittiin osassa ruokakojuissa ja joiden vaihtaminen oli jatkuvaa tuskailua. Laukuista ja repuista oltiin myös hyvin tarkkoja, eli käytännössä kaikki laukut piti jättää narikkaan tai anoa niitä varten erillinen laukkulupa. WCS-badge jotkin mystisesti oikeutti semmoiseen lupaan, vaikka varsinaista syytä laukkuilulle ei edes ollut.

Max ja Caroline

Sailor Moon ryhmistä

Pluto

Animeconissa tuli tehtyä ekat kansainväliset ryhmäcosplayt, kun Saksan Evan kanssa pyöräytettiin Tyhjätaskujen kuppikakkubisnes pyörimään lauantaina ja sunnuntaina nostalgisointiin Sailor Moon -ryhmänä. Molemmista ryhmistä otettiin vaikka kuinka muuten kuvia ja turhautuminen kuvien odotukseen ei suinkaan ole vain suomalainen juttu, tälleen yli vuosi tapahtuman jälkeen ei vieläkään kaikilta kuvaajilta ole kuvia tullut. Olen jo luopunut toivosta, mutta kivaa ryhmäpukuilu kyllä oli! 

Lehmäkisassa oli tuttuja ja WCS-karsinnassa oli tuttuja ja lisäksi Bordercosplayssa meidän vuoden wcs-porukkaa, joten kisojen osalta sai jännittää paljon! Jostain syystä muistelen vieläkin kisojen juontojen aiheuttaneen minulle jotenkin ikäviä myötähäpeä wiboja, tai sitten se oli se kun Will ja Reika pistettiin spontaanisti laulamaan lavalla... Eli nämäkään hei ei oo vaan suomalaisten juttuja! 

Vähän piti lainata asetta koska oli niin siisti.

Virallisen epävirallisille afterpartyille oli taas oma pieni huoneensa, joka kävi nopeasti hyvin meluisaksi ja lämpöiseksi. Sailor Pluto saattoi tarvita aurinkolaseja seuraavana päivänä pienen nestehukan vuoksi, mutta salmaria ei voi tarjota juomatta sitä itsekin! Epäilevät jo muutenkin että se on ihan myrkkyä...

Tiivis oli tunnelma!

Hyvä me, tehtävä suoritettu!

Ihanin ruokaporukka jatkoilla

Sunnuntaina käytiin vielä ihanan brittipoppoon kanssa syömässä japanilaisessa ravintolassa ja Suomeen palatessa kaverimäärä oli tuplaantunut siitä, mitä se ennen tapahtumaa oli. Joten ei ihme, että sitten kävi näin...

Joo Ranskahan se sitten kutsui.

Pariisin Japan Expo on kävijämäärältään Euroopan suurin "coni", vaikka kyseessä siis on expo, joka kääntyisi varmasti paremmin messuksi suomen kieleen. Cosplayaajan näkökulmasta siellä on merkittävintä European Cosplay Gatheringin finaali, ja koska olin juoninut karsinnan saamista Suomeen siitä asti kun tapasin oikeita ihmisiä Japanissa ja kun tiesin, että Suomen osallistuminen tullaan julkaisemaan Japan Expon aikana, oli mielestäni ihan perusteltu lähteä todistamaan tapausta ihan livenä! Lähtö tuli aika yllättäen ja onneksi satuin puhumaan asiasta riittävän kovaan ääneen, että pääsin yhteismajoittumaan ihanien suomalaistytyjen kanssa. Ja vielä sellaisten suomalaistytyjen, joista osa oli ollut Japan Expossa jo edellisenä vuonna ja tiesi jotain Pariisista ja siellä liikkumisesta.

Tämmöinen tytytiimi!

Kippis Pariisille!

Huijauskuva, koska ihmisiä ei ole älyttömästi kaikkialla.

No tämä näyttää enemmän siltä miltä näytti koko ajan

Kesä 2015 oli tosi sateinen ja kylmä, se ainoa viikonloppu kun Suomessa oli kaunis ja lämmin sää, oli juuri sen heinäkuun eka viikonloppu kun olin Pariisissa. Jossa oli myös lämmintä ja kaunista. Siis sen 15 astetta lämpimämpää kuin Suomessa ja metrojen ilmastoinnit harvemmin toimivat. Mutta voi juku että oli muuten ihana reissu, Pariisi lumosi kaupunkina ja sitä tuli nähtyä paljon enemmän, kuin mitä Köpistä tai Haagia tai Amsterdamia edellisillä reissuilla. Asuttiin nimittäin ihan Pariisin puolella, josta kesti sitten aina ihan reilusti päästä itse Japan Expoon. Toimiva ratkaisu juuri siksi, että tahdottiin nähdä myös sitä Pariisia!

Ei ees eksyilty julkisilla kulkuvälineillä!

"Pariisi, miksi näytät niin... Pariisilta!" oli ehkä eniten käyttämäni lausahdus koko reissun ajan

Majoituksessa riitti portaita...

Japan Expo kesti sen neljä päivää, joten jäin torstaina suoraan lentokentältä tapahtumapaikalle pöllöilemään ja totuttelemaan ajatukseen, että porukkaa on siellä aivan tajuttoman paljon. Itseäni ihmislaumat eivät sinällään ahdista enkä saa paniikkikohtauksia tai muuta, mutta kyllä se silti veti aika hiljaiseksi nähdä jättimäisessä messuhallikeskittymässä yhtä paljon kävijöitä kuin kotikaupungissani on asukkaita... Ranskalaiset laskevat kävijät muuten niin, että jokainen päivä lasketaan erikseen, eli Desuconistakin saisi sen 2700x3 ihan riippumatta siitä, että samat 2700 kävijää siellä kolmena päivänä pyörivät.

Paikalla eksyminen ei ollut helppoa, koska kylttejä oli paljon. Taisin kyllä pari kertaa siinä onnistua silti..

Harvoja ostoksiani oli alpakkatulijainen

Japan Expossa päällimäisenä oli siis se suuruus. Kaikki oli isoa. Cosplayta oli paljon ja koko tapahtuman ajan, ja cosplaylle oli varattu reilusti tilaa. Jättimäisen yleisömäärän (tai siltä se tuntui ainakin!) imevän päämessusalihalliasian lisäksi oli erilaisia cosplaylavoja pienempiä esityksiä tai ohjelmia varten. Myyntipöytijähän siellä oli loputtomasti. Siis aivan loputtomasti.

Willin ja Reikan pöydälle kummasti ilmestyi salmiakkia. Ja Yaya Han myös maistoi sitä kohteliaasti, vaikka ei kuulemma mitenkään erityisen hyvää ollutkaan :D

Cosplayaajan näkökulmasta kaikissa tapahtumissa oli muuten paljon enemmän cosplaytavaraa, kuin Suomessa. Peruukkimyyjiä oli kaikissa tapahtumissa useita, ripsiä ja worblaata ja melkein mitä hyvänsä olisi saanut ostettua paikanpäältä kaikissa viidessä häppeningissä. Japan Expossa homma tietysti vielä eskaloitui, eli peruukkeja oli ihan tolkuttomasti, kuten kaikkea muutakin. Figujen osalta sain tosissani hillitä itseäni, onneksi piti Pertsalle käydä hakemassa parit muovitytyt niin sain edes vähän shoppailun tuntua.

Kisat oli ihan jeba nähdä eturivistä. Ääni hävisi varsin tehokkaasti.

pienempi kuin kolme kertaa tuhat

ECG:n jälkeen oli European Snack Gathering, eli virallisen epävirallinen puistojuhlinta kisaajien hotellin tuntumassa. Oli mukavaa. Päädyin jäämään yöksi ihanien saksalaisten seuraan ja testaamaan miten paljon nopeampaa oli olla lähempänä tapahtumapaikkaa. No ei kovin nopeampaa. Jos ja kun joskus taas Japan Expoon menen, niin taidan kyllä edelleen ottaa mieluummin hotellin kaupungilta ja reissata sillä kuumuusmetrolla, ainakin jos tarkoituksena on nähdä muutakin kuin Japan Expo tai jos en ole oleellisesti osana kisaajaporukkaa.

Petran kanssa oli ihan parasta seikkailla pitkin Pariisia ja käydä ne pakolliset eli Notre Dame, Eiffelin torni ja riemukaari katsastamassa :3 Pariisi yöaikaan < 3333

Niin ihania taloja majoituksen lähistöllä! Ihanimpaan pikkukahvilaan päästiin käymään vasta viimeisenä aamuna.

Tuoreita croisantteja haettin sen sijaan joka aamu viereisestä myymälästä.

Jäätiin Pariisiin vielä päiväksi tapahtuman jälkeen ja käytiin Versaillessissa, mikä oli tietysti aivan ihanaa. Sitten oli aivan jäätävät kiireet keritä lennolle, kun aikatauluarviot menivät totaalisen pieleen ja lopulta päädyttiin takseilemaan lentokentälle rystyset valkoisina että myöhästytäänkö. No kerittiin ihan hienosti. 

Versailles!

Tavaraa oli hiukan kun tytyjä oli neljä.

Yhyy -fiiliksiä lentokentältä.

Ja puvuthan näyttivät seuraavilta:

Kaori Miyazono: Your Lie in April

Morgiana: Magi

Nibutani: Chuunipöö

Cosmos: FF Dissidia

Syyskuussa kutsui Saksa, jossa oli suorastaan kesäinen säätila Suomen syksyn sijaan.

Niin nätti Kassel ja conipaikka!

Yhtään ei reissussa rähjääntynyt olo saksalaisskotlantilaisessa seurassa!

Connichi on järkkäriporukaltaan tutuin saksalainen tapahtuma minulle, joten se oli looginen ensikurkistus saksalaiseen coniskeneen. Tällä kertaa hotelli oli ratikka/taksimatkan päässä ja huonetoveri skotlantilainen. Johtuikohan tästä kansallisuudesta, että testasimme tapahtumapaikan alkoholitarjontaa ihan silleen testausmielessä lukuisia kertoja. Connichissa on Animeconin tapaan hotelli ihan siinä kyljessä kiinni ja kaikki, jotka olivat jotain, yöpyivät siellä. Hotellin puolelta sai kaljaa, conin puolelta sitä ei pitänyt saada. Eikä ilmeisesti oikeasti hotellistakaan, mutta kansanväliset alkoholitarkastajat paljastivat tämän turvallisuusvajeen.

Taas niin ug-cossi, josta en ees tajunnu ottaa kunnon kuvaa silmälasien kanssa.

Ihan tutkimusmielessä piti testata paikallista olutta.

Englanti on oikein kiva kieli osata Euroopassa. Toki hengasin kovin kansainvälisen porukan kanssa muutenkin, joten puhuttiin lähinnä englantia, mutta kyllä sillä pärjäsi ihan kaikessa asioinnissa kaikkialla missä olin käymässä. Etukäteen Pariisista varmaan varoiteltiin eniten, että siellä ei saa palvelua jos ei osaa ranskaa. Höpönlöpö, kaikki olivat ystävällisiä eikä tullut mitään ongelmia, vaikka en osannut sanaakaan ranskaa. Saksassa terästin kyllä hiukan lukiosaksaani ja taisin jopa tilata kerran kaljaa saksaksi, mutta siihen se sitten jäikin. Positiivinen asenne ja hymy auttoivat kaikissa mahdollisissa asiointitilanteissa, vaikka ei ihan yhteistä kieltä olisikaan ollut.

Tyhjätaskujengi lisääntyi!

Connichi oli pienempi kuin Japan Expo, mutta isompi kuin Animecon. Silleen joitain kymmeniätuhansia kävijöitä suunnilleen. Conipaikka oli kaunis kuin mikä ja rakennuksen vieressä oli ihana puistoalue, jossa saksalaiset cossaajat kävivät kuulemma hengaamassa, vaikka heillä ei olisikaan lippua. Ohjelmasta suurin osa oli saksaksi, joten ihan kauheasti ohjelmasaleissa ei tullut viihdyttyä.

Niin nättiä!

Puistohengarit

Hengaa

Cosplaypuolelta isoin asia Connichissa oli wcs-karsinta, jossain sain kunnian olla yhtenä viidestä tuomarista. Oli jännä nähdä, miten paljon samoja ja toisaalta erilaisiai juttuja saksalaiset toivat esille tai painottivat puvuissaan tai esityksissään. Muuten tuomarointi ei juuri eronnut suomalaisista vastaavista ja esitysten jälkeen oli aikaa vaikka kuinka päättää voittajat, jotka ilmoitettiin vasta seuraavan päivän päättäjäisissä.

WCS-tuomaristo

Jännääää!

Ja koko poppoo lavalla

Yhtään ei väsyttänyt vaikka nukuttuja tunteja oli kertynyt sen pari.

Epävirallisia iltahommia oli jokaisena iltana ja vähän virallisempaa yhteisruokailua myös. Saksalainen ruoka oli oikein hyvä, juomat myös. Conin hotelli suhtautui huonebileisiin hyvin sallivasti, mutta viimeisenä iltana alakerrasta oli varattu erikseen isot hengailutilat yhteisoleilua varten ja siellä tulikin vietettyä sitten aikaa aamun puolelle asti. Lopulta päädyin zombeilemaan aamujunalle ilman, että olisin nukkunut sekuntiakaan ja näytin varmasti tosi edustavalta kaikkien saksalaiset työmatkalaisten keskellä maanantaiaamuna kun nukahdin samalla sekunnilla kun pääsin Frakfurtiin menevään junaan. Onneksi heräsin oikean aseman kohdalla.

Elffikin suosittelee Robin-huulirasvaa.

Saksan pukuina olivat: (Kaikissa oli muuten ihan superpainavat kengät. Matkalaukut painoi ihan sikana)

Sakurako Soda: Aquarion Logos

Max: Tyhjätaskut

Asama: Horizon in the middle of nowhere. Kuvasi n8e

 (Voi ahdistuksen määrää, kun tätä kirjoittaessa huomasin, että olen selkeästi hukannut osan Saksan kuvista. Kuvittelen aina ottavani riittävän usein kopiot kaikista kännykällä olevista kuvista, mutta niin vaan tän reissun kuvamäärä on epäilyttävän vähäinen. Ja tietysti oon jo vaihtanu puhelinta ja kuvat ovat ikuisesti kadoksissa :(()

Lontooseen lähti vain käsimatkatavarat. Cosseja oli mukana itseasiassa kolme kappaletta, mutta päädyin pukuilemaan vain perjantaina ja lauantaina.

Vuoden viimeinen etappi oli vanha tuttu, Lontoon MCM Comic Con (MCM Expo), jossa järjestetään EuroCosplayn finaalit, joiden merkeissä olin ollut siellä kolme vuotta aikaisemmin. Tällä kertaa majoitus oli Excel Centerin vieressä, vähintään yhtä lähellä kuin kisaajien hotelli ainakin omana vuotenani oli, ja majoitusseurana alankomaalaisia ihanuuksia, joihin olin Animeconissa tutustunut. Meitä luultiin amerikkalaisiksi jo junassa matkalla lentokentältä conipaikalle, kun kuulemma olimme aivan liian äänekkäitä. Kehtasimme siis nauraa ja jutella ääneen, melkoisen hävytöntä!

Alankomaalaisia ihanuuksia

Ulkohengaus oli suosittua briteissäkin

Ja sisällä oli porukkaa myös paljon.

Tapahtuma oli kasvanut kolmessa vuodessa about kolminkertaiseksi tilojen ja varmaan myös kävijöiden puolesta. Vuoden kaksi messutapahtumaa eli Japan Expo ja Comic Con olivat ympäristöltään hyvin samanlaiset, vaikka Lontoo jäikin vielä reilusti Pariisista kävijämäärien osalta. Isoja messuhalleja, paljon myyntipöytiä ja erilaisten yritysten kojuja. Lontoossa olisi ollut vaikka ketä Game of Thrones näyttelijöitä ja muita länkkärinäyttelijöitä, mutta kummallisiin aikoihin ja niin vaikeasti nähtävissä, että enpä kauheasti aikaa niihen bongailuun käyttänyt.

Love love looooove

No mutta sehän on taas suosikki australialaiseni eli Will! Vuoden viidestä tapahtumasta Will oli samoilla mestoilla neljä kertaa :3

Ohoh

Perjantaina oli ECC-kisaajien ja organisaattoreiden illanvietto ja tutustumisiltamat, jotka olivat fiilikseltään vähintään yhtä ihanat kuin omana kisavuotenani. Tällä kertaa niin monet organisaattorit ympäri Eurooppaa ja myöskin kisaajat olivat jo vanhoja tuttuja joten ilta hurahti hirmuisella vauhdilla.  Viralliset hulinat eivät jatkuneet kauhean pitkään, kun seuraavana päivänä kuitenkin oli kisat tulossa, mutta epävirallisesti testattiin myös conipaikan viereinen virallinen jatkobaari, joka oli täynnä ja kovin kovaääninen. 

ECCtä

Kisapäivänä hääräsin bäkkärillä, vaikka varsinaisia apulaisvelvoitteita minulla ei ollutkaan. Oli mukava päästä seuraamaan bäkkärihulinoita ilman, että oli mitään kisapaniikkia itselläni. Kisan kulku oli edelleen hyvin samanlainen kuin omana vuotenani, samalla tavalla epävarmuutta moneltako kisa oikeasti alkoi ja juonto edelleen yhtä... no sellainen mikä nyt oli. Lava oli myös juuri niin pieni kuin muistelinkin. Tuomariston päätökset yllättivät taas hiukan ja seuraavan päivän tuomaripaneeli ei ehkä ihan kaikkia valintoja selittänyt, mutta voi jummijammi, että puvut ja esitykset näyttivät upeilta!

Pitäähän sitä yksi kuva Willin massiivisen hienosta puvusta laittaa. Koska onhan tuo ihan mieletön.

Lauantaillan epäviralliset hengailut piti olla erinäisissä hotelleissa, mutta kuten cgl osasi jo etukäteen kertoa, aikaisempina vuosina hotelleissa on ollut vaikka minkälaista ongelmaa ja niinpä tänä vuonna hotelleissa oltiin erityisen tarkkoja siitä, että huoneissa ei saanut olla kuin huoneen oikeasti yöpyjät. Briteille tämä oli jotenkin aivan kauhean ennenkuulumatonta, että piti juoda hotellin virallisia drinkkejä aulabaarissa eikä omia juomia hotellihuoneessa, vaikka koetin selittää, että Suomessa tämä esim olisi juuri se tapa jolla toimittaisiin. Yksi palohälytys myös koettiin ja aulabaarissa tunnelma kävi välillä kovinkin tiiviiksi. Itse tiesin jo tuossa vaiheessa, että vuoden viimeistä reissua viedään, joten olin jo kevyesti itkuilonointifiiliksisssä. Sunnuntai oli hyvin pitkälti toisinta kisavuodestani, eli olin liian laiska laittamaan cossia päälle ja conipaikka piti jättää taakse jo yllättävän aikaisin, että kerkesin lennolle.

Buffystä ei vieläjään kunnon kuvia, vaikka puku on jotain kolmisen vuotta vanha.

Emi sen sijaan otti ihanat kuvat Edean matron-versiosta.

Lontoosta kotiutuminen poikkeasi muista reissuista sillä, että tein välipysähdyksen Tukholmassa. Tämä ei mitenkään vähentänyt väsymystilaa, kun lopulta Suomen maaperälle pääsin.

Heathrowlla piti tuhlata viimeiset punnat sushiin.

Vuoden viidestä reissailusta jäi käteen ihan mielettömiä muistoja, sen sata selfietä ja uusia kavereita niin paljon, että ikävöintitunnelmia on riittänyt tälle vuodelle oikein riittävästi. Oli aivan ihana huomata, miten samanhenkisiä tyyppejä ympäri Eurooppaa ja maailmaa löytyykään ja toisaalta miten helppoa se yhteyden pitäminen nykyaikana oikeasti on, jos siihen vaan jaksaa panostaa.

Suomi näytti aika usein palatessa tältä

Kunhan tässä jossain vaiheessa taas reissaaminen on mahdollista, tekisi mieli toisaalta lähteä uudestaan katsastamaan parikin noista jo kolutuista tapahtumista, toisaalta taas Eurooppa on täynnä tapahtumia, joihin en vielä ole nenääni pistänyt. Eli reissatavaa kyllä riittää, sitten joskus kun se taas onnistuu.

Jos jotakuta jäi kiinnostamaan tarkemmat tiedot esim hotelleista tai matkareiteistä muuten, niin kerron mieluusti! Kommenttiboksi vaan laulamaan! Nyt olen vuodattanut nostalgiafiiliksiä niin tehokkaasti, että pystyn ehkä seuramaan ECG-touhuja somen välityksellä ilman jatkuvaa ulinointia. Ehkä. Sitten onkin vajaa kuukausi aikaa kerätä kaikki WCS-fiilikset taas hollille ja nostalgisoida vähän niitä. Tai toivottavasti kuukauden päästä on jo niin kiirettä, että ei ole aikaa ihan heittäytyä samanlaiseen tunteiluvyöryyn kuin vuosi sitten...

Ilona