Valtaistuinpeliä tynkä-Frostissa

Coniraporttia heti conin jälkeen, mitä tämä on??

Todistetusti olin siellä! Metsähallissa asti jopa ainakin tunnin verran yhteensä!

Yleensä Desutapahtumien jälkeen täältä blogista on saanut lukea ylistyssanoja ja hehkutusta siitä, miten huippua ja huipumpaa oli. No nyt kun tälleen harmaassa maanantaiaamussa fiilikset ovat vieläkin vähän ristiriitaiset ja yleistunnelmaltaan tasoa "meh", pitää tämä poikkeava tilanne saada raportoitua heti.

Vähän piti linecameran muokkauksilla leikkiä.

Blogin puolella en hehkuttanutkaan etukäteen, että osallistuin ECG-karsintaan Frostissa. Ajatus karsintaan osallistumisesta heräsi syksyllä, kun arki Jäbän kanssa rullaili niin kivasti ja cosplayaikaa oli oikeasti mahdollista löytää. En villeimmissä unelmissanikaan olisi vuosi sitten ekaa karsintaa pienen vauvamahan kanssa juontaessani voinut kuvitella, että pystyn yhdistämään vauva-arjean ja cosplayn ja vielä kisaamisen näin kivasti, mutta niin siinä vaan näköjään kävi. Husbando lupasi lähteä Lahteen olemaan Jäbän kanssa silloin kun itse olin kisailuhommissa, joten vastoin alkuperäisiä oletuksiani, päädyin Frostiin, jonka etukäteen oletin olevan ensimmäinen desutapahtuma, joka jäisi minulta välistä. 

Ihanin kuningatar, älä nyt mokaa mitään seuraavalla kaudella, jooko?

Puvuksi valitsin iki-ihanan Cersei Lannisterin Game of Thronesista, kuudennen kauden viimeisestä jaksosta jossa SPOILERS Cersei lopulta saa itselleen kruunun ja koko valtakunnan. Ainakin hetkeksi. Ihastuin pukuun jo viime keväänä kun se ensimmäistä kertaa televisioruudulle hyppäsi, mutta en arvannut että saisin mahdolilisuutta tehdä sitä näin pian. Koko syksy ja talvi puvun kanssa onkin aika tehokkaasti mennyt, kisaan ilmoittautuminen oli lokakuun lopulla ja sen jälkeen olen joka päivä tehnyt puvun tai lavasteiden kanssa jotain. Sinälläänhän puku ei näytä kauhean työläältä, mutta leikasin jokaisen noista noin seitsemästä tuhannesta reiästä itse käsin saksilla, joten kyllä siinä jokunen päivä vierähti.

Olkapanssarit osa N. Thibra on rakkautta.

Tämmöisella sabluunalla piirtelin ensin ympyrät, sitten leikkasin pienillä saksilla. Oli mukavaa.

Tämmöinen hitaasti ja rauhassa puvun tekeminen on jotain, mitä en olisi vaikka pari vuotta sitten osannut ollenkaan edes kuvitella harrastavani. Rakastin niitä viikonloppuja, kun aloitin puvun tekemisen perjantaina ja lopetin joskus sunnuntaina, muistaen välissä vain vähän nukkua ja syödä. Vauvan saamisen jälkeen ei tuommoisia allnightereita pysty harrastamaan tai turvautumaan viimeisten kahden viikon aika-avaruusjatkumovääristymään, kun cosplayhetkiä on ripoteltu päivän ja iltojen mittaan päiväunien tai Jäbän kiinnostuksen mukaan satunnaisesti. Jonain päivinä saatoin tehdä pukua kolme tuntia, toisinaan viisi minuuttia. Ja tämä pakotti ensimmäistä kertaa oikeasti aloittamaan ja jatkamaan puvun tekemistä todella ajoissa. Siis minun mittapuulla todella ajoissa, tiedän kyllä että osa pukuilijoista tekee pukunsa valmiiksi kuukausia ennen tapahtumia. 

Kettinkiä worblaasta.Otin ihan hävyttömän vähän wip-kuvia tekemisen lomassa, pitää taas törmistäytyä senkin suhteen.

Iron Thronen miekkoja finnfoamista. Samasta palasta edelleen, joka oli myös Sherylin taustana vuonna 2012. Vielä sitä on yksi suikale jäljellä näidenkin jälkeen!

Ja kylläpä harrastuksesta pääsi nauttimaan ihan uudella tapaa, kun ei tullut yhtään unetonta yötä eikä varsinaista kiirettäkään. Jätin viimeistelyjä kyllä ihan viimeisellekin viikolle, koska olisi tuntunut aivan luonnottomalta olla tekemättä mitään niin lähellä ennen conia.

Löysin Tyrionin!

Tällä hetkellä fiilikset puvun suhteen on ihan ok. Olen siihen melko tyytyväinen, vaikka omaan silmään virheet tai kompromissiratkaisut paistaakin tällä hetkellä tosi vahvasti. Puvun kantaminen lauantaina tuntui kuitenkin tosi hyvältä, joten kaikki työ kyllä kannatti.

Ei sillä että jännittäisi!

Kisaamista olin ikävöinyt ihan kamaltasti. Erityisesti tuolla lavalla ja tuon täyden yleisön edessä. Edellisen kerran kisasin Sibbellä 2012 ja vaikka sen jälkeen vietinkin neljä vuotta järjestäjäpuolelle hyvin läheisissä tunnelmissa lavan kanssa, on kisaajana sille pääseminen aina ihan oma juttunsa. Vaikka perjantaina tärisin jännityksestä ja lauantainakin olin välillä ihan pärinöissäni, niin nautin siitä jännittämisestä. Juuri se fiilis, ja euforinen tunne kun lavalta tulee pois, ovat minulle niitä syitä kisata.

Vankilamekon kanssa valmiina lavalle.

Nyymixiltä ilmaantui lavakuvia taas supernopeasti. Pikkaisen jos jäi mekko auki niin ei se ole niin justiinsa.

Vaikka tällä kertaa esitys kevyesti floppasikin, kun lavasteet eivät aivan suostuneet yhteistyöhön ja mekkokaan ei käyttäytynyt niin kiltisti kuin harjoitellessa, oli lavalta poistuessa niin hyvä fiilis, että sillä pärjää pitkälle. Vaikka finaalipaikka olisi ollut unelmien täyttymys, oli oma voittohetkeni se kun olin lavalla taas kisaamassa, alle kuusi kuukautta sen jälkeen kun olin saanut vauvan. Ja ehkä ensi esityksestä jätän suosiolla kaikki riisumiset ja pukemiset pois. Ehkä. Jokin siinä puvunvaihdossa lavalla vaan kiehtoo, tästäkin kokemuksesta huolimatta. Jotenkin jännästi nyt pari päivää kisan jälkeen olo on ihmeen helpottunut ja tyytyväinen, että sain vedettyä suhteellisen älyttömän esityksen kuitenkin läpi ja maailma ei loppunut vaikka se ei mennytkään täydellisesti.

Unohtakaa jo ne jääpojat, Keijo!! oli kyllä syksyn parasta anti!

Ristiriitaiset fiilikset koko viikonloppuun liittyvät siihen, että k18-tapahtumaan osallistuminen samalla kun Jäbä kaipaa maitoa ja äitiä vielä usein ja paljon (ja äiti Jäbää vähintään yhtä usein ja paljon), ei ollut kokemuksena yhtään niin kiva kuin vaikka syksyinen Tracon, jossa puikkelehdimme oikein nautinnollisesti vaunujen kanssa ympäriinsä. Frostbite tapahtumana typistyi itselleni noin 30 minuuttiin perjantaina harjoitusten jälkeen ja toiseen samanmoiseen hetkeen lauantaina tuomaroinnin ja treenien välissä. Koska olin lavalla ekana, oli tuomarointinikin ekana jo yhden aikaan, joten ehdin käväistä hotellilla siinä välissä ennen illa varsinaista kisaa. Himppusta vaikka 6kk Jäbä kyllä pärjäisi maitovaraston kanssa ilman minuakin päivän verran, mutta ikävä tulisi molemmille. 

Jäbä viihtyi kyllä Lahdessa oikein kivasti. Ja kannatti ostaa vähän reilu puku syksyllä, hyvin sopi vielä poksuilut päälle!

Karma siis iski hyvin painokkaasti, kun itse olin aikoinani päättämässä k18 linjauksesta ja siitä, että se rajaa myös sylilapset pois tapahtumista. Jos nyt pääsisin aikakoneella kuiskuttelemaan omaan korvaani, sanoisin että alle 1v vauvat menisivät ihan sujuvasti siellä coniväen joukossa, kun eivät vielä edes juoksentele kenenkään jaloissa. Eli kyllä, pyörtäisin päätöksen heti, jos minulla siihen vaan valta olisi :D

Niin lähellä, mutta niin kaukana!

Toinen iso viikonlopun fiiliksiin vaikuttanut tekijä olivat iltabileet, johon Seurahuoneella majoittuneena oli pakko osallistua, tahtoi tai ei. Voin sanoa, että vauvaunia muutenkin nukkuvalla puoli kahteen asti hotellihuoneessa kuuluva bassojumputus ei ole mitenkään musiikkia korville, varsinkin kun hotelli ei ollut mistään halvimmasta päästä ja oletuksena oli kunnon yöunet. Sunnuntaina poistuttiin Lahdesta siis varsin väsyneinä ja ei kovin hyvillä mielin. Jatkossa pitää varmistaa, ettei satu varaamaan nukkumapaikkaasa bileitten keskeltä, vaikka tässäkään tapauksessa iltabilepaikka ei ollut tiedossa kun varausta tein ja palautetta hotellin suuntaan on kyllä lähdössä. 

Huonosti nukuttu yö ja vain osittainen conikokemus saivat miut tuumimaan että kesän Desucon taitaa upeasta kunniavieraastaan huolimatta jäädä itseltäni väliin. Jos ei koko perheellä keksitä jotain kivaa puuhaa muille Lahdessa tai lähitienoilla conin ajaksi niin, että itselläni ei ole koko ajan huoli muiden viihtymisestä conissa ollessani, ei conissa käväisy kyllä ole kaiken vaivan arvoista. Ellei sitten kisaeuforiankaipuuni iske niin suureksi, että pitää taas päästä lavalle. Siitä ei tietenkään voi vielä mennä takuuseen. 

Sit siellä oli Artsa!

Oli kyllä mukava törmätä tuttuihin, vaikkakin vain kauhean lyhyiden hetkien ajan ja bäkkäritunnelma oli jälleen aivan ihana. Tuli jutusteltua uusien ihmisten ja lukuisten vanhojen tuttujen kanssa ja nähtyä niin upeita pukuja, että cosplayinspiraatio on taas huipussaan!

Niin ihanat haltiat ja ihanat puvut!

Lannisterin leijonan voisi pistää seinälle ja tuntea olevansa kovin isän_maallinen

Eipä sillä, että se olisi missään kohti oikeastaan ehtinyt vähentyäkään, olen joutunut hyvin painokkaasti kieltämään itseltäni referenssikuvien selaamisen ennen Frostia, että varmasti keskityin Cerseihin kunnolla. Se se muuten vasta omituista olikin, että valmistin tapahtumaa varten vain yhden cosplayn! Tai no niin, samalle hahmolle kaksi pukua mutta kuitenkin. Nyt tuntuu taas siltä, että haluan tehdä kaikki puvut nyt ja heti, vaikka se vähän pöljältä tuntuukin, kun ei ole mitään tulevia tapahtumia tiedossa. Luulen, että seuraavaksi valitsen jonkin oikein värikkään animehahmon vastapainona tummanpuhuvalle Cerseille.

Tuoli hetki ennen purkamista ja roskiin heittämistä. Tai siis no tuoli tuli oikeastaan kotiin asti, mutta finnfoam-osat esim jäi Lahteen. Tuolia en raaskinutkaan jättää kun siinä on niin hyvät pyörät alla, vielä voi jossain toisessa lavasteessa käyttää!

Ihanin Maija, jonka voitto ei varmaan tullut yllätyksenä kenellekään. Aivan mielettömästi onnea Pariisiin!

Tai no nyt tälleen pari tuntia myöhemmin kun lähdin ostamaan uutta latauspiuhaa puhelimeeni, että saan kuvia taas koneelle, ja tuli Eurokankaaseen eksyttyä niin joo, kankaita on nyt ainakin värikkäisiin animuhahmoihin. Taitaa alkaa ompelukone surrata tässä illalla, kunhan ensin pikkaisen siivoan pahimpia sotkuja pois tuolta cosplayhuoneesta. 

Eli tl;dr: oli kiva kisata mut muuten en tiiä oliko Frostin reissu kaiken vaivan arvoinen. Nyt taas tekemään miljoonaa ja yhtä pukua yhtä aikaa.

Oikea seitsemän valtakunnan kuningas

Ilona