Kävin Desuconissa. Kävijänä. Kääk.

AI MITEN NIIN DESUSTA ON JO KOLME KUUKAUTTA?? Ei varmana ole, kuvittelette vain. Tämä blogi on aivan ajan hermoilla ja ajoissa.

Kukkuluuruu ja kesän kiemurat, eipä ole pahemmin blogiin ollut päivittämisen aihetta kun ahkeroin hiljaksiin pukujen parissa ja koko kevät ammotti tapahtumien osalta tyhjyyttään. Frostbiten jälkeen jäin aika skeptisiin fiiliksiin siitä, että osallistunko kesän Desuconiin, kun talvisessa Lahdessa Jäbän kanssa kikkailu oli jotenkin tosi ikävää. No nyt Jäbä oli melkein 11kk iso mies ja minä pärjäilin jo aavistuksen pidempiä aikoja ilman, että piti saada sylitellä vauvaa koko aikaa, joten niin vaan kesäinen Lahti kutsui! Tai no kesäinen Espoo, josta sukulaisten luota ajelin joka päivä Lahteen ja iltaisin taas takaisin. Kaikinpuolin järkevä ratkaisu, ei se reilun tunnin autoilu suuntaansa liian pitkältä tuntunut ja perheen poitsut nauttivat olostaan Espoon magia- ja pokemonmaailmassa.

Pakkaamisessa parasta on isot ostoskassit. Sinne vaan kaikki mikä näyttää kuuluvan cosseihin.

Pukujen suhteen osa oli helppoa ja selkeää ja osan ratkaisuista tein päivää ennen tapahtumaan lähtöä. Perus-ilona siis. Tai no perjantain puvun suhteen tein kerrankin sen epäominaisen ratkaisun, eli jätin keskeneräisen puvun ihan reilusti vaan kesken enkä käyttänyt koko to-pe yötä sen kanssa hyysäämiseen! Pari vuotta sitten olisin jättänyt nukkumisen kokonaan, kyhännyt kasaan jotain ja sitten itkenyt conissa kuinka kamala puku on ja kuinka paljon minua väsyttää. Nyt piti vain tehdä vaikeita päätöksiä että minkä puvun ottaisin perjantaiksi mukaan. Jotenkin houkutteli ihan supermoni vanha ja jo käytetty puku, mutta kun Ilolehti ja yksi Buffy eivät olleet vielä ollenkaan päässet coniin tai edes kameran eteen, niin arvoin niistä sitten ensimmäisen messiin. Vähän harmitti, etten luovuttanut kesken jääneen puvun kanssa jo pari päivää aikaisemmin, että olisin ehtinyt ompelemaan jonkin vielä puuttuvista Nibutanin asuista, mutta noh, kaikkea ei voi aina saada.

Tämmöset jäi siis kotiin odottamaan viimeistelyinspiraatiota. Jota odottelen tässä tälleen edelleen syyskuussakin...

Majoituspaikan hississä oli just loistava peili, jota piti hyödyntää aina kun sen ohi kulki.

Perjantai oli päivistä ainoa, kun autoilu ei tuntunut hyvältä idealta. Ensin Kuopiosta Espooseen ja sitten kun sain siellä meikit naamaan ja Ilolehden kevyesti kasarin vaatetuksen niskaan, oli ensin kehä ykkönen tukossa kuin turusen pyssy ja sitten Järvenpään kohdalla oli kolari, joiden ansiosta matka kestikin sitten kaksi tuntia. Jos en olisi ollut cosplayasu päällä niin olisin ehkä luovuttanut ja pitänyt kaksipäiväisen conin, mutta nyt ajelin sinnikkäästi sinne Sibbelle asti.

Onko sateenvarjo mukana? No ei ole, joten odotellaas vielä hetki autossa.

Ja kohtasin ensimmäisen normokävijän ongelman. Parkkipaikat. Cosplayvastaavana ja yleensä auto tupaten täyteen pakattuna cosplayhommia kurvasin aina taiteilijaoven eteen ja siinä auto yleensä sai seistäkin koko viikonlopun. No nyt kun kesäaurinko vielä helli iltasäteillään satamaa, oli Lahti ja koko Lahden asujaimisto kerääntynyt sataman alueelle. Niin ja ne kaikki desuconkävijät. En edes yrittänyt onneani hiekkaparkkiksella, jonka uskomattomista parkkeerausratkaisuista näin useitakin kuvia kyllä viikonlopun aikana, vaan löysin ihan kivan paikan jota en kerro tässä, että pääsen joskus jatkossakin vielä parkkeeraamaan sinne :D 

Ehdin Metsähalliin, imin itseeni desufiilistä ja sitten siirryin tarkkailemaan tilannetta Teerenrannasta käsin. Perjantai oli siis parin tunnin pikavisiitti, jonka aikana ehdin nautiskella aikuisista keskustelukumppaneista ja hengaamisesta ja desufiiliksestä ja ajatuksesta että tätä jatkuisi vielä kaksi päivää! Ilolehti oli pukuna oikein mukava päällä eikä vaadi kuin peruukin fiksaamista että olisi valmis kuvattavaksi, kunhan joku kuvaaja löytyy lähtemään kanssani metsään susia etsimään.

Teeris on paras

Lucoa ja fiksuuslasit! Shortsit on omat vanhat jo kertaalleen kirppiskasasta pelastetut farkut ja paitakin ihan normikäytössä oleva toppi. Normaaleita vaatteita cossissa mitä tämä on??

Lauantaina oli vuorossa cosplayryhmäilyä pitkästä aikaa! Ja ihan puolivahingossa! Kun päätin Desuun tulemisestani niin oikeastaan ainoa varma puku jonka tahdoin mukaan, oli Quetzalcoatl eli tuttavallisemmin Lucoa (aka Lohikäärmetäti t. Helkky) käytännössä ainoasta kevään aikana seuraamasti animesta Miss Kobayashi's Dragon Maidista. No Anakichi huuteli heti että lauantaina olisi paikalla muita lohnareita, joten sille päivälle tämä maailman mukavin coniasu sitten valikoitui. Shortsit ja toppi -kombo mukavilla tennareilla oli vaan niiiiiiiiin loistovalinta että taputtelin itseäni tyytyväisenä sarviin monta kertaa. Otettiin laiturilla kivoja yhteiskuvia, ja olipa jotenkin aivan häkellyttävän kivaa ryhmäillä.

Hei lohnarit!

Niin söpö Kanna!

Lucoa oli paitsi ihana puku päällä, myös hämmentävä puku kun ihmiset tunnistivat sen. Olen jotenkin niin tottunut tekemään tuntemattomampia hahmoja, että ilahduin suunnattomasti jokaisesta kuvauspyynnöstä tai kommentista.

;3

Pitkästä aikaa saatoin myös törmätä samaan hahmoon conissa, kun paikalla oli minun lisäkseni ainakin kaksi muutakin Lucoaa. Harmi, että en keksinyt yhteiskuvaideaa heti aamusta enkä ehtinyt ottaa yhteiskuvaa kuin yhden muun Lohnaritädin kanssa! Minulle oli jotenkin niin uusi tilanne, että joku cosplayaa samaa hahmoa, että olisin mieluusti ottanut todistusaineistoa kaikkien kanssa.

Tsekkaa meidän tuplat!

Niin hyvää metsähallin kattoa

Kuvaushommien lisäksi ohjelmassa oli hengausta, hengausta ja vielä vähän hengausta. Sibeliustalo on kyllä vaan niin oiva conipaikka, kun Metsähallissa seisoskelemalla näkee todennäköisesti kaikkia ihmisiä ja hirmuisesti upeita pukuja. Ja oi että Lastu ja Lastun ruoka oli jälleen ihanaa! Jotenkin taas tälleen vanhana ja mukavuudenhaluisena osaa arvostaa sitä että ruokaa saa helposti conipaikalta ja sitä saa järkevään aikaankin sieltä. Että muistaa syödä. Että jaksaa juod--- eikun ajaa autoa.

Jotain infonedushengareita.

Lauantaina erityisesti olisi kiinnostanut vain cosplaykisat, mutta ne kun alkoivat niin myöhään että piti jo lähteä sylittelemään Jäbää, jäi nekin sitten näkemättä. Olisivat muuten olleet ekat Desuconin kisat, jotka olisin vain katsonut katsomosta, koska olen aina aikaisemmin joko kisannut tai järjestänyt. Mut ehkä vielä joskus istun vaan kiltisti siellä katsomon puolella! Nyt istuin kiltisti Teerenrannassa parantamassa yleisesti maailmaa ja ajelin sitten taas Espoon suuntaan unille.

Vein Kobayashinkin baariin.

pienempi kuin kolme

Jotain kilistelyä jossain Teerenrannassa

Sunnuntaina en kehdannut liikkua autolle pelkkä cossi päällä, joten näytin hyvin omituiselta.

Tai no, ois tää saattanu mennä ihan täydestä jossain Leppävaarassa sunnuntaiaamuna.

Sunnuntaina debytoin yhden niistä vuoden 2012 pukusuunnitelmista joista kirjoittelin keväällä, eli Misan Mouretsu Piratesista. Ja jos Lucoa tuntui hämmentävän tunnistettavalta hahmolta niin Misa oli kyllä taas paluu tuttuun ja turvalliseen tunnistamattomuuteen. Mutta voi juku se oli kiva puku! Aivan jäätävä väripläjäys ja jotenkin nautin hirmuisesti sen pitämisestä. Ja ne kaksi ihmistä jotka tulivat erikseen kommentoimaan että jes, Mouretsu Pirates puku, saivat miut kyllä hymyilemään kuin sen kuuluisa Naantalin aurinko.  Peruukki on vyöasian lisäksi oma lempparini tässä puvussa, sen värjääminen ihan vitivalkoisesta peruukista onnistui niin kivasti sillon vuonna 2012 kun tein tästä hahmosta edellisen version.

Todistetusti istuin luennolla!

Sunnuntaina pääsin myös irti Metsähallihengauksesta yhden luennon ajaksi, kun menin kuuntelemaan Madua, jonka setti cosplaysta Japanissa oli ihan superkivaa kuunneltavaa. Ei varsinaisesti kamalasti uutta, mutta silti oli ihana kuulla kootusti siitä miten eri tavalla cosplayta voidaankaan ajatella. Liberaalisuuden kukkaketo-ajattelu, että jokainen voi harrastaa tätä juuri niinkuin harrastaa, tarvitsee tämmöisiä luentoja aina silloin tällöin muistuttamaan miten monella tapaa cosplayta voikin lähestyä.

Tämä! Parasta!

Oisin halunnut kuunnella Jussin luennon seuraavaksi, mutta kun erehdyin pitämään vessatauon niin eihän sinne saliin enää mahtunut. VIP-liput ja taattu paikka eturivissä skumppatarjoilulla milloin? Onnesi se setti löytyy jo youtubesta, monta cosplaytuntia tai nukutustuntia on tullut jo vietettyä luentoja kuunnellen.

Muutaman yhteiskuvan saatoin ottaa. Ihan muutaman.

Ilsu!

Irtsan kanssa kivasti luennolla.

No mutta sehän on taas Irtsa! Ja ihanin Meri < 3

Ja Korppu! Ja Irtsa!

Ja Irtsa! Ja Jesmo! (jonka puku lauantaina oli vaan jotain niiiiiiiiiiin hienoa oi että!)

Ja Irtsa! Ja irtopää olkapäälläni joka näyttää Tepolta!

Voi ei, mitä Irtsalle on tapahtunut, miten voi olla kuva ilman Irtsaa???

Joten hengaajat hengasivat oikein antaumuksella päättäjäisiin asti, jotka oli ihanan tiiviit ja kivat ja oikein mukava päättäjäisvideokin oli jolta voi myös allekirjoittaneen bongata. Ja niin Frostiin kai pitäisi taas tehdä jotain Cowboy Bebop hommaa. Voi hitsi voi harmi.

Siellä päättäjäisissä kivasti oltiin.

Kaiken kaikkiaan oli tosi kummaa olla Desuconissa vain kävijänä. Kummaa, mutta samalla tosi mukavaa. Odotin että jossain kohtaa olisi iskenyt pahemminkin semmoinen "uliuu en enää kuulu porukkaan" -fiilis, mutta ei se iskenyt. Siellä ne samat ihmiset edelleen oli ja samojen ihmisten kanssa tuli taas hengattua, vaikka nyt se tapahtui Teerenrannassa tai Metsähallissa eikä kaatajaisissa tai greenroomissa. Eikä iskenyt myöskään semmoinen "En osaa olla tekemättä mitään" -fiilis, vaan hengasin tuhannen auringon voimalla ja olisin samalla halunnut käydä about kaikissa ohjelmissakin. Toki monen ihmisen kanssa olisi voinut hengata vielä pidempään ja ehkä ens kerralla voisi iltarientoihinkin taas osallistua.

Kun nyt kirjoittelen näitä loppukaneetteja tälleen syyskuussa, en vieläkään osaa oikein sanoa haluanko kokea ainakin pari desutapahtumaa ihan vaan kävijänä ennen kuin voisin kokeilla esim vänkäröintiä vai tekisikö kuitenkin jo vähän mieli päästä tekemäänkin jotain. Jäbän kanssa arkeilu on ihan paras ikinä, mutta aikuisten kanssa sosialisoiminen on jäänyt tässä taaperoarjessa niin vähälle, että ne hetket kun olen conissa, taidan edelleen haluta tehdä juuri sitä, sosialisoida ja vaan nauttia fiiliksistä kun voi tehdä just sitä mitä haluaa juuri silloin kun haluaa.

Desucon on kyllä edelleen ihan parasta.

Ilona