Ai vuoden conikuulumiset yhdessä päivityksessä? Oi kyllä!

On se hyvä, että ei eletä blogihuuman vuosia, muuten tuntisin suurtakin huonoa omaatuntoa siitä, että tämä blogipoloiseni on saanut sammaloitua internetin arkistoissa näin pitkään aivan koskemattomana. Kun ei huvita kirjoitella niin ei huvita kirjoitella, vaikka virallisena syynä tässä hiljaisten kuukausien aikana olenkin aivoni nalkuttavalle äänelle sanonut, että ei ole aikaa. On niin paljon mukavampiakin juttuja millä täyttää niitä päivän kuuluisia oma aika -hetkiä, kuten esim nukkuminen ja pukujen tekeminen, että niistä kirjoittaminen on sitten ihan kokonaan jäänyt.

Jos arvon lukijani ovat eläneet kuluneet kahdeksisen kuukautta siinä harhaluulossa, että nyt se Ilona on tämän hassun pukuiluharrastuksena kuopannut, niin älkää peljätkö, näin ole ollenkaan käynyt! Ja nyt viimeistään suosittelen seuraamaan minua facebookissa, kun ihan oikeasti en juuri muualle cosplaysisältöä tule tuottaneeksi. Klikedi klik sinne tykkäyksiä satelemaan vain, vaikka kaikki ja niiden cossaavat isoäiditkin pakenevat facebookin pirullisia algoritmeja jo ties mihin muihin kuvioihin. Ehkä minäkin palaan aktiivisemmin tänne blogiin ja liitän lopultakin tuonne päivitysten loppuun jonkin klikkausnamiskan, jota voin käyttää tykkäysten korvikkeena.

Mutta niin, tässä jos yhdellä päivityksellä yritän kuitata suunnilleen conihommat ja osittain pukuhommat viime vuoden Traconin jälkeen, niin pääsen sitten ihan puhtaalta pöydältä kirjoittelemaan niitä oikeasti tärkeitä ulkonäköpaine ja/tai tissipylly -juttuja!

Tämän kirjoittamiseen meni lopulta noin kuukauden päivät, joten ajan rakenne on taatusti tekstin sisällä muuttunut moneen kertaan. Mutta ei anneta sen haitata!

Leonardo Da Vinci, Fate/Grand Order. Mikael Peltomaa otti viralliset potretit

Aloitetaan Cosplayn SM -kisoilla, kun niistä on nyt jo vuosi aikaa eli ihan ajankohtaiset ovat taas heti huomenna tänään! Kisathan kisattiin viime vuoden marraskuussa Messukeskuksella Game Expon yhteydessä. Olin vähän miettinyt osallistumista ja kun vuosi sitten upposin suohon nimeltä Fate/Grand Order (odottakaa vaan, tulette tästä kuulemaan ja näkemään vielä pitkään ja paljon...) ja sieltä Da Vincin hahmo kutkutteli ihan kamalasti JA sain yöllisen inspiraation esityksestä, joka oikeasti tuntui hyvältä ja toimivalta, niin menoahan se sitten oli. 

Oi ihana Da Vinci

Nyymix kuvasi lavan taulukauppaa.

Da Vincin puku oli ihana, haastava ja jotenkin kauhean mukava tehdä. Virkkasin puvun kaikki pitsit itse käsin ja oli jotenkin hirmuisen kivaa, kun puku saattoi tehdä missä vaan. Ompelun ja pitsien lisäksi pukuun sai tehdä myös worbla-osia ja tein myös bling blingejä itse. Eli ihan hirmuisen paljon ihan hirmuisen moninaisia juttuja ja kaikkia oli jotenkin kiva tehdä. Aivan ihana puku! Toki sen kanssa lopulta tuli enemmän kiire kuin olisin halunnut, mutta jotenkin lehmänhermoisena en tällä kertaa edes stressannut asiasta vaan niillä mentiin mitä oli. Ja voi että minulla oli kiva kisa ja lavalla oleminen oli niin ihanaa! Puvun kaikkien härpäkkeiden lisäksi oli aivan ihana maalailla proppitauluja ja muutenkin tehdä aika paljon lavastehommaa.

Yksittäistä suosikkijuttua olisi paha valita kun monet yksityiskohdat oli niin kivoja, mutta ehkä tämä kirja kohokuvioineen ja kännykän sisäänsä mahduttavine sisälmyksineen on yksi ihan lempparijuttu.

Worblaan kanssa oli taas kiva työskennellä ja jalokivien valaminen itse oli pitkästä aikaa mukavaa.

Hän on nimeltään Muna-Liisa ja on viettänyt onnellisia eläkepäiviä Helkyn kirjahyllyn päällä,  mistä joutuu toisinaan larppaamaan pokemonia leikeissä.

Kaaosta ja sauvahärdelliä.

Halvalla lähtee aitoa Da Vincin taidetta!

Pitsejä tuli kivasti kaikkialle, kauluksesta

kenkiin asti. Ja noita oli oikeasti ihana virkata.

Kisa meni ihanasti ja hyvin, mutta se että sijoituin toiseksi, tuli melkoisena yllärinä. Olen sokea arvioimaan itseäni suhteessa muihin kisaajiin, kun omasta puvusta aina näkee vaan ne virheet ja muiden puvut näyttää superupeilta, eikä esityksiä toisaalta tule yleensä nähtyä ollenkaan. Mutta oli kieltämättä kiva kiillottaa kolmen vuoden takainen SM pronssi nyt hopeiseksi.

Sinällään SM-kisoilla on minusta edelleen vähän samoja ongelmia kuin mitä aikaisemminkin, eli siitä ei vieläkään tule se fiilis, että tämä on nyt Se Iso ja Tärkein Kisa, eikä Messukeskuksen lava esimerkiksi tietenkään vastaa monen conipaikan pääsaleja, mutta ainakaan tällä kertaa ei tarvinnut huolehtia mistään televisioinnista ja sen tuomista kommervenkeista.

Ja koko komeus vielä. Sauvan pistin palasiksi kotimatkalla, mutta muuten puku vaan odottelee että milloin malttaisin lähteä sitä jonnekin kuvauttelemaan.

Kolme minuttia sen jälkeen kun astuin alas SM-lavalta, olin jo miettimässä että millä puvulla tahdon lavalle takaisin. Frostbiten ECG-karsintaan osallistuminen tapahtui siis huomattavasti lyhyemmällä aikajänteellä ja ihan erilaisella fiiliksellä kuin SM-kisaan valmistautuminen. Lavaeuforia vain vaati saada lisää enkä osannut sanoa ei, vaan jatkoin FGO-suossa talsimista. 

Frostbiteen valmistin siis Artemiksen karhukaverinsa Orionin kanssa. Siinä missä Da Vincin esityksestä itselläni oli fiilis että nyt oikeasti on hyvä, Artemis oli koko ajan siinä "ihan ok" -kastissa. ECG:n suhteen minulla on vain sellainen heikko kohta, että kun kätilön ominaisuudessa saatoin kisan Suomeen asti, tahtoisin kauheasti että karsinnat olisivat täällä täynnä. Tarvittaessa vaikka niin että kipuan lavalle itse, kuten nyt.

Talvella pukujen tekeminen on kyllä siitä ikävää että sraymaalauksetkin pitää tehdä sisällä ja autotallissa jossa on pimeää.

Tää on siis se oikee sankari, tissimuikkeli on vaan sidekick.

Tässäkin puvussa oli paljon kivoja juttuja, kuten liukuvärjäämistä vähän eri tavalla ja ledivaloja.

Ja sit jotain ihan älyttömiä juttuja, kuten tämmöinen leivuva asia selässä. Pysyi peruukissa kiinni kahdella klipsulla.

Ja sit tämmöinen jousi joka ei näytä jouselta mut johon sai tosi kivat valot.

Löysin paljon yhteistä Hellun kanssa, kuten valkoisen värin puvussa ja näyttävät silmät.

Ihanin Korppu!

Ja Ilse!

Ja voi juku lisää tis--- FGO ihanuutta!

Jesmon lavakuvissa jopa hetken aikaa näkyy nuolikin ja jousen valot!

Lavalla etsin mykyjä, jotka joku karhu oli syönyt. Mikko Karsisto kuvasi.

 Artemis oli kuitenkin kiva puku tehdä ja minulla oli hauskaa sen kanssa lavalla, joten tehtävä suoritettu niiltä osin. Puku ei oikein kestänyt kotimatkaa ja nyt siitä suurin osa on kierrätetty, mutta esimerkiks tuon hervottoman kokoisen jousen kanssa mietin edelleen että mitähän sillä tekisi, mihin seinälle nostan sen koristeeksi kun tuli tehtyä se oikeasti vähän turhankin kestäväksi :D

Kaksiosaisesta mekosta sai myös kätevän lyhyemmän meko lavasteiden purkamista varten!

Sit oli jotain ihania tyyppejä jossain anniskeluravintolassa.

Ja tämmöinen unikaveri. Joka tiesi että oon allerginen kissoille.

Sunnuntaina oli luvassa lisää Fate-pukuilua, kun kaivoin Rinin parin vuoden takaa taas päälle. Simppeli puku on simppeli, mutta oi että miten ihana. Madu kuvasi.

Bäkkäripeilitunnelmat best.

Madun kuvaamana.

Frostbitessa tein vain yhden yön taktisen lahteutumisen ja molempina päivinä oli Fate-meiningit korkealla. Oli tosi kiva nähdä muita Fate-pukuilijoita, vaikkakin lauantaina valitettavan lyhyen aikaa, ja Frosti nyt on aina taattu Frosti, oikein ihana, erityisesti kun oli ihana yöpaikka.

Lavailua Mikael Peltomaan kuvaamana

Kevät oli conipuolelta hiljaisempaa. Periaatteessa siis aikaa tehdä kaikkia ikuisuusprojekteja! No yhden siis jopa sain tehtyä... Tein kyllä paljon vaikka mitä pientä, mutta suurin osa projekteista ei vielä tähänkään päivään mennessä ole tulleet valmiiksi. Mutta se tekeminenhän minulla aina on ollut koko harrastuksessa parasta, joten en itseäni kovasti suomi vaan taputtelin enemmänkin itseäni päähän että kiva kun jotain edes touhuilen.

Ai coneja on pohjoisenkin suunnassa Kuopiosta katsottuna! Matkaan!

Matsucon oli aika extempore -reissu Ouluun, kun kuulin että siellä pääsee ennakkoon katsomaan cosplayelokuvaa, johon minua ja Helkkyäkin oli useampaan otteeseen kuvattu. Lisäksi kesällä ei Savossa ollut mitään conia coninälkäiselle Helkylle, joten auto suuntasi Oulua kohti yhdeksi päiväksi toukokuussa. Matkahan on suunnilleen sama kuin jos ajaisi Tampereelle tai Lahteen, aavistuksen lyhyempi vain ja pohjoiseen ajaessa on jotenkin ihan eri fiilis. Matkaseuraksi saatiin vielä Nnancy joten reissu sujui hyvin rattoisasti.

Perille selvittiin!

Yritin hyödyntää peiliä...

Voi purjo...

 Helkyllä oli pukuna koulun vappujuhlaan tehty Hatsune Miku. Jotenkin en 10 vuotta sitten kun aloin cosplayta harrastamaan, ikinä varautunut siihen että oikeasti ostan kaupasta purjon pukua varten...Mutta niin vaan jutut tulee takaisin, Hatsune Miku purjoineen on taas muotia alakouluikäisten parissa. Miku oli tosi kiva puku kyllä tehdä, varsinkin kun sitä teki jollekulle muulle kuin itselleni :D Helkylle on siis muutenkin tosi kiva tehdä pukuja, koska yhdessä keksitään paljon parempia ratkaisuja ja viime kädessä Helkky saa päättää esimerkiksi materiaalit tai miten jonkin asian haluaa toteuttaa. Ei tule sitä päättämisen tuskaa joka omissa puvuissa välillä on. 

Ja joo en usko, että kovin monella muulla lapsella oli koulun vappujuhlassa ledivaloja kuulokkeissaan ja mahdollisuus soittaa musiikkia niistä oikeasti... Ehkä vähän meni niiltä osin överiksi, mutta onneksi puvulle tuli Matsuconissa sitten myös käyttöä! 

Voi sitä riemua kun on pitkä peruukki!

Oma pukuni oli aina nopealla tahdilla tehty Nibutani Shinka versio numero en edes muista, eli noin puoli minuuttia näkyvä söpö meidoasu. Hirmu kiva päällä ja ehdottomasti jatkossa semmoinen luottopuku jos tarvitsee jotain söpöä ja helppoa pistää coniin päälle.

Matsuconissa oli aivan ihana maakuntaconifiilis, nuoria kävijöitä ja hyvin vähän minua kiinnostavaa ohjelmaa. Mutta niin kiva reissu kyllä oli ja Helkky tykkäsi, että hyvinkin voipi olla, että jatkossakin pitää kääntää auton keula välillä pohjoisenkin suuntaan. 

Ihanat siniset kaapit! Nnnancy kuvasi sekä minua että Helkkyä että kaappeja.

Ja aina niin kiva pukuiltava Hiuspinni

Muutamaan kuvaan kokeiltiin saada liikettä mukaan ja ne onnistui aika kivasti.

Kevään kaikenmaailman projektien etenemistä heikensi se, että tarkoituksenani oli osallistua ECC-karsintoihin Desuconissa. Puku oli hyvällä mallilla, mutta sitten aktiivimalli iski eikun siis kävin työhaastattelussa ja sain syksystä alkaen opehommia. Totesin viettäväni mieluummin loppukevään ihan vaan rentoutuen Jäbän kanssa kotona sen sijaan, että käyttäisin jokaisen irtoavan hetken kisapuvun kanssa. Lisäksi aina edustuskisaan lähtiessä haluan tietää, että jos voitto napsahtaisi niin pystyisin varmasti lähtemään finaaliin, enkä tosiaan tiennyt oisko nyt syksyllä riittänyt paukkuja uusien opehommien ohella miettiä mitään kisajuttuja. Joten pistin puvun pakettiin ja peruin osallistumiseni ja oikein hyvä päätös oli. Katsotaan pääseekö se vielä jossain vaiheessa sieltä lavalle asti!

Desuconia varten iski FGO-hysteria taas ja annoin itselleni luvan tekaista Quetzacotl puvun parissa viikossa ilman sen suurempia stressejä. Ja voi juku oli kiva tehdä ihan erilaisia juttuja taas, eva-foamia eli Bilteman mattoa ei ole tullut kovin monesti käytettyä näin paljon. Tykkäsin sen työstämisestä ja nyt sormet syyhyää kokeilemaan vähän ohuempaakin evaa.

Pakollinen Desun narikkapeiliselfie

Coniräpsyjen lisäksi sain kuvautettua tätä pukua paremminkin loppukesällä kun Kristiina oli käymässä

Desuconissa pääsin myös töihin perjantaina, kun DesuCruise risteili lyhyemmän version Vesijärvellä. Anekin asu on aina ihana pistää päälle ja oli muutenkin kivaa viettää taas aikaa vesillä hyvässä seurassa.

Mahtui vielä päälle!

Koska olen oppinut jotain kymmenessä vuodessa, en edes yrittänyt (no saatoin yrittää, en enää muista, mutta lopetin yrittämisen jossain vaiheessa kuitenkin!) tehdä kahta uutta pukua yhteen coniin liian lyhyellä varoitusajalla, joten sunnuntaille halusin jotain vanhaa ja kivaa. 

Mori Summer hiuspinneilyä

Never stop the Nibutani madness, eli parin (=viiden) vuoden takainen Mori Summer -versio pääsi Lahteen ja ihana Janita sai ihania kuviakin siitä. Jokin tässä puvussa on miusta ihan erityisen kivaa, tykkään miltä se tuntuu päällä ja miltä se näyttää. Jos joskus vielä hoksaan mikä mystinen jokin se on, niin osaan ehkä valita jatkossa vastaavanlaisia pukuja...

Ihana Lahti, ihana kesä!

Conin kohokohta, tapasin Huldan!

Sit oli jotain skumppaa ja ihania ihania ihmisiä!

Animeconiin ei ollut tarkoitus lähteä, mutta sitten Kamui Cosplay oli kanssa tulossa sinne ja jos joku cosplayaaja (Jessica Nigrin ja Yaya Hanin lisäksi) on semmoinen että saa minut matkustamaan vaikka toiselle puolelle Suomea, niin Kamui. Cosplaykisa oli vielä juontajaa vailla ja juontohommia on aina hurjan kiva tehdä, joten lava kutsui taas.

Kaikkihan toki tämän hahmon tunnistaa, eiks niin... ai ei?

 Puvun suhteen tahdoin jotain missä olisi kiva juontaa (en tykkää larppailla edes lavalla, mutta silleen kevyesti kyllä yhdistää hahmoa ja itseäni juonnossa) ja joka ehkä liittyisi cosplaykunniavieraaseen jotenkin. No Kamuin puvuista oma suosikkini on Xena ja Xenan kolmoskauden musikaalijaksosta olin katsellut Calliston narriasua jo pitkään joten päätös oli nopeasti tehty. Ja pukukin tuli tehtyä aika nopsasti ja siihen nähden siitä tuli yllättävän kiva! Jaksoin oikeasti kaavoittaa ja tehdä vuoritukset ja painaa kuvioita koko mekkoon, harmi vaan että kangasväri kuivuessaan muuttui liian vaaleanvihreäksi eikä aikaa tai jaksamista ollut korjata sitä enää pari päivää ennen conia.

Timo Koriseva kuvasi!

Taas yksittäinen suosikkijuttu: silmälaukku

Jotkut puvut vaan on sellaisia, että ne tuntuu kivoilta ja sopii kantajalleen paremmin kuin jotkin toiset. Enpä muista olenko ikinä kuullut yhtä monesti kehuja miten hyvin mikään puku minulle sopii kuin Callisto. Tontun ja pääsiäistipun yhdistelmä oli aivan ihana siitäkin huolimatta, että siinä on blondi peruukkia, joiden sopimisesta itselleni en ole vieläkään varma. Ja muiden kommenteista tuli vielä niin kiva olo, että muistin taas itsekin miten tärkeää on kivojen juttujen sanominen ääneen cossaajille.

Juonto tarjosi kyllä parhaat naamailmeet taas, mutta jos nyt laitan vaan tämän semiedustavan kuvan. Timo Koriseva kuvasi tämänkin.

Juontaminen oli taas tosi kivaa ja juontojuttuja teen hurjan mielelläni jatkossakin. Kamuita en sen sijaan kerinnyt lauantaina näkemään, joten yhteiskuva Calliston ja Xenan kanssa jäi ottamatta. Parasta Animeconissa taisi kuitenkin olla Animeconiin liittymätön iltahengailu Teeriksessä ja siitä eteenpäin, meno niin kovin 2012 ja blogimiitit ja ihania ihmisiä ja ihanan lämmin kesäyö ja punaviiniä ja voi että!  

Callisto jäi kyllä kaipaamaan vielä kuvailuja jossain metsässä tai muualla fantasiaympäristössä... Ehkä ensi kesänä sitten!

No mutta kappas

Hellou!

Seuraavana aamuna olo oli vähän vähemmän freesi mutta onneksi olin suunnitellut helpon puvun sille päivälle. Pääsin conipaikalle asti Mine Fujikon puvun kanssa (tai siis noh, puku päällä ja puvun päällä vähän lisävaatetta koska mekko on AIKA lyhyt) ja ehdin greenroomiin hakemaan ja kahvia ja kaadoin kahvit sitten päälleni. 

Vähän ehkä väsytti.

Onneksi tuli otettua edes yksi vessaselfie ennen kahvikatastrofia. Ja onneksi juon kahvini maidon kanssa joten se ei ollut edes polttavan kuumaa.

Eli se siitä sen päivän cossisuunnitelmista, vaihdoin siviilit päälle ja nautiskelin vaan päivästä. Kamui oli supersuloinen ja juna kuljetti vaivattomasti kotia kohti, eli oikein kiva reissu Animeconiin Animeconista huolimatta.

Kamui oli ihana!

Traconiin ostin lipun heti kun ne tuli myytiin, vaikka epäilin että en jaksaisi lähteä vaan koomaisin arkussani viikonlopun kuten kaikki opettajat oikeasti tekevät. No kyllähän tämä syksy on teetättänyt paljon töitä ja häsäri ruuhkavuosista on ollut varsin kovalla käytöllä kun töiden lisäksi päivät täyttyy harrastuksiin kuljettamisista. Lisäksi tykkään nukkua, eli siinä missä muut ehkä aloittavat omat harrastuksensa yhdeksän aikaan kun lapset nukkuu, minä menen myös nukkumaan. Kahden vuoden tauko opehommista on sulattanut aivojani sen verran, että hyvin paljon juttuja on pitänyt nyt opettaa itselleni uudestaan ja tuntisuunnitelmia ei todellakaan ole valmista varastoa josta vaan porskuttaa eteenpäin, joten valmisteluhommiin on mennyt ja menee jatkossakin reilusti aikaa.

Parin vuoden takainen Buffy, josta pyydettiin ihan hämmentävän paljon kuvia. Tosin veikkaan että kaikki kuvaajat kuvasivat kyllä Punahilkkaa eikä Buffyä...

Joten annoin itselleni luvan mennä ihan fiiliksen mukaan, joko lähteä Traconiin tai olla lähtemättä. Ja lopullisen päätöksen tein lauantaiaamuna :D Kauhuteemaiseen coniin nappasin mukaan Buffyn Halloween -version, eli Punahilkan ja tein yhden päivän reissun Tampereelle. Ja olipa hyvä päätös, seitsemän tuntia autossa ihan vaan äänikirjojen (Hercule Poirot ehti ratkaista parikin murhaa) ja itseni kanssa oli oikeasti aika mukava tapa nollata aivoja ja Traconissa ehdin nähdä ainakin vilaukselta montaa ihmistä joita oli jo kova ikävä. Toki enempi olisi ollut parempi...

Löysin ainakin yhden vampyyrin!

Ja sit esim yhden noituritytyn auttamaan vampyyrien jahtaamisessa.

Kävin myös kokeilemassa photoshootissa (joo en vieläkään tykkää tuosta termistä, voisko vaan sanoa että... ööö... eikun niin, ei sille vieläkään ole järkevää suomen kielistä versiota) avustajana olemista ja olipa kiva nähdä Cidin ja Lisan puvut, Ninan kameratyöskentelyä ja höpötellä Hapsun kanssa. Kuvaamishommien seuraamisesta tuntuu saavan aina uusia ideoita myös omia kuvia varten. 

Reflahommat on vakavaa bisnestä! Tulitomaatti kuvasi

Kuten näkyy!

Cosplaykisoja on aina ihana seurata Traconissa ja nyt ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan olin ihan vaan taviksena katsomossa takarivissä. Kyllähän tuo WCS-erityisesti herätti taas "vielä joskus uudestaan" -fiiliksiä, niin ihanilta kaikki näytti lavalla. Final Fantasyt on minun heikko kohtani joten vollotin saman tien kun Fukkan ja Emilian esitys alkoi ja sitten vähän lisää kun he voittivat. Yhyhyy niin upeaa mahtavuutta lavalla ja niin loistavat edustajat Suomelle!

Hiiiiiih! Kuva: Mikko Karisto

Nämä tyypit! Oi että!

Ja sit tää yks tyty meni ja loisti lavalla ja lähtee NCC:hen edustamaan Savoa eikun siis Suomea

Siinä missä Traconiin lähtö oli lopulta aika viime tipassa tehty ratkaisu, seuraavan viikonlopun Mimiconiin Mikkelissä piti olla henkisesti valmiustilassa jo ties kuinka kauan aikaisemmin. 

Näitä tuli väkerrettyä muutama ilta. Ja hyödynnettyä vanhoja käyntikorttejakin..

Kehiteltiin Helkyn kanssa keväällä yhteinen uusi harrastus eli fimokorujen tekeminen. Minäkään en pysty kaikkia niitä korviksia pitmään mitä meidän käsityöpaja tuotti, joten lähdettiin taidekujapöydälle kokeilemaan tätä ennennäkemätöntä puolta conittamisesta. Joten pukujen viimeistelyn ohella piti varmistaa että kaikki korut oli valmiina ja kunnossa, hinnoitultu ja pakattu nätisti. 

Kiki ja Kokiri

Pukuina meillä oli Kikin lähettipalvelusta Kiki ja Kikin äiti Kokiri. Kokirissa olen erityisen ylpeä siitä, että puku on aivan kokonaan tehty kierrätysmateriaaleista, siinä Larvan kaapu ja Vanessan yöpaita saivat uuden elämän samalla kun Mikurun peruukki taipui oikein hyvin tähänkin päähän. Kuten olen ehkä jopa ennen blogihiljaisuuttakin kertonut, minulle toisinaan iskee materialistinen ahdistus cosplaysta, että kuinka paljon kangasta ja muovia ja kaikkea mahdollista tulee hankittua yhtä pukua varten, jota sitten tulee pidettyä todennäköisesti vain kerran. Minulla on ollut jo parin vuoden projektina siivota naapurissa sijaitseva varastohuoneeni ja oikeasti käydä kaikki cosplayasunikin läpi niin, että säilytän vain ne puvut, joista oikeasti kaikki osat on löyteillä, ehjiä ja joita vielä haluan ehkä joskus käyttää. Ja kaikki muu armotta kierrätykseen, joko omiin pukuihin tai ihan vaan kirpputorille. No tämä siivousprojekti etenee etanan vauhtia jos sitäkään, mutta sentään siis yhden puvun olen nyt saanut tehtyä ihan kierrätysmatskuista. 

Nnancy kuvasi ihania kuvia ihan conipaikan vieressä! Oikeanlaista luutaa ei ehditty tekemään niin Nimbus-luuta sai toimia lainaluutana.

Taidekujailu oli ihan kivaa, erityisesti kun Mimiconissa taidekuja oli heti eteisaulassa ja sen edessä ole paljon tilaa, joten kaikki ne noin viisi kaveria joita conissa olivat, saattoivat hengata siinä meidän pöydän edessä (ja kuunnella Helkyn myyntipuheita). Pienessä conissa myynti jäi aivan minimaaliseksi enkä oikeasti tiedä haluaisinko enää muulloin viettää coniani yhdessä paikassa istumassa, mutta tulipahan testattua! Ja myymättömistä koruista suurin osa päätynyt jo minun käyttööni, voin vaihtaa töihin uudet korvikset vaikka kuukauden jokaiselle päivälle. 

Toisena päivänä mentiin Potter -meiningillä ja Verso pääsi ekaa kertaa coniin asti. Tosin koska alkueperäinen peruukki oli jo hävitetty, nappasin mukaan nuoremmalle Versolle sopivan kiharapilven.

Helkky taikomassa ostopäätöksiä.

Ja sitten ollaankin kai jo tässä hetkessä. Pukuja tekeillä taas vaikka kuinka monta, vaikka koetankin keskittyä edes hiukan aina yhteen kerralla niinä hetkinä kun oikeasti ehdin pukuasioita miettimään. Mitään oikeasti isoa tai kisapukua ei ole edes suunnitteilla, vaikka hinku lavalla kyllä taas heräilee ja huomenna tänään varmasti huokailen kerran jos toisenkin Cosplayn SM -streamia kotona katsellessani. 

Viimeisin puku, kierrätysmateriaaleista tämäkin tuli tekaistua Halloweenin kunniaksi, ehkä vielä joskus johonkin coniinkin! Willow Buffystä.

Kyllähän vuoteen mahtui aika monta muutakin cosplayhetkeä näiden puhtaiden conireissujen lisäksi, mutta minäpä luulen että säästelen ne jutut ja kuvat ihan omaksi päivityksekseen... Jonka voisin rustailla vaikka ihan tässä lähiaikoina, sanotaan vaikka seuraavan kahdeksan kuukauden sisällä. 

Ilona