Desutusta ja sulkia

Aamulla herään kesken painajaista, jossa olen cosplayesityksessä vain puoliksi pukeutuneena. Aamupäivällä töissä huomaan laskeskelevani, milloin voin alkaa odottaa piilareiden saapumista. Ruokavälkällä oppilaat laskevat päiviä koulun loppumiseen, minä lisää mielessäni tuohon lukuun vielä seitsemän päivää. Työpäivän jälkeen kalenteri on täynnä listoja tekemättömistä asioista ”Korjaa 8b:n rästikoe. Värjää Ultyn peruukki”. Tuntien suunnittelu ei onnistu ollenkaan tietokoneen ääressä, referenssikuvat tuijottaa silmät kiiluen kokoajan syyttävästi ja jatkuvasti pitää ponkaista tuolista ylös testaamaan miten pitkiä askelia musiikin tahtiin kannattaisi ottaa. Illalla FFVIIIn soundtrack soi päässä niin kovaa, etten meinaa saada unta.

Minua vaivaa aivan armoton desutus. Jos puku ei aiheuttaisi nyt näin suurta kiirettä ja tekemisen paljoutta, loikkaisin oikein mieluusti jo tuonne kesäkuun puolelle. Eurocosplayn ensimmäiset infoviestit ei ollenkaan helpota tilannetta, vaikka aiheuttivatkin jo hiukan kaipaamani paniikin ajan kulumisesta ja kiireestä. Onneksi ihanan aktiivinen desublogi tarjoaa pikkuisen helpotusta ja varsinkin työkalenterin täydet sivut kyllä muistuttaa, että ei siihen kesään enää kovin montaa hetkeä ole.

Huhut kertovat, että viime viikonloppuna oli taas vappu ja lukuun ottamatta oppilaiden säikyttelyä violetilla peruukilla, oma vappuni kului nukkumalla ja cosplay-touhuissa. Tällä hetkellä työn alla ovat puvun kaksi vaikeinta ja haastavinta osiota, peruukki ja siivet. Sulkien värjääminen on sotkuista ja aikaa vievää puuhaa, mutta alkaa jo sujumaan. Leikin kotikemistiä, kun netin loisteliaat tutoriaalit sisälsivät paljon amerikanihmeaineita, joita suomesta ei saa, tai joilla ei mustaa väriä saa aikaisiksi.

Sulkien värjäämisen ongelma on, että sulka ei ime väriä itseensä ilman apua, sulkahan on suunniteltu pitämään vesi ja muut nesteet poissa linnun iholta eikä suinkaan imemään niitä itseensä. Apuna värin imeytymiseen pitääpi käyttää happoa, joka ilmeisesti avaa sulan rakenteita sen verran, että väri pääseepi sinne minne pitääkin. Englanninkielisissä tutoriaaleissa puhutaankin acid dyesta. Kyllä semmoista varmaan suomestakin saa (ei-mustiin sulkiin haluaisin joskus päästä testaamaan värjäämistä Kool-aidin kanssa) mutta jos varsinaisesti sulkien värjäämiseen tarkoitetun aineen etsiminen ei innosta, niin hapan aine + väri + sulat toimii aika loistavasti.

Luulisin että pelkän etikankin avulla homma saattaisi onnistua, mutta kun haluan värjäämiseen mukaan kunnolla poreita, käytin itse sitruunahappoa. Sitä maanmainiota ainetta, jolla voi pestä niin pyykinpesukoneenkin kuin tehdä taikoja keittiössä, ja jota saapi kaikista hyvin varustetuista apteekeista. Hinta about 2 euroa/100g. Mahdollisimman lämmintä hanavettä, suolaa, väriä sopivaisesti ja sitruunahappoa myös sopivaisesti sekoitetaan astiaan johon sulat mahtuvat kunnolla. Itse heittelen aineita ihan näppituntumalla, mutta aika tujuja seoksia olen tehnyt. Jos sulat ei tunnu värjäytyvän, niin ensimmäisenä lisäisin sitruunahappoa ja sitten väriainetta. Sulat saa hengata seoksessa niin kauan kuin vaan värjääjän hermot kestää, mutta kun sulkia on useampi sata värjättävänä, niin ei se aika kyllä kovin pitkä ole. Sulkien liikuttelu värjäämisen aikana on myös suositeltavaa, ne kun herkästi liimautuvat kiinni toisiinsa. Asiasta enemmän kiinnostunut voisi varmaan selvitellä optimaalisen seoksen ja värjäysajan, itse teen kaiken ihan mutu-tuntumalla ja osan sulista värjään pariinkin otteeseen jos väri ei kuivumisen jälkeen näytä tarttuneen kunnolla. Paras vaihe värjäämisessä on kyllä se sitruunahapon lisääminen, kun musteelta näyttävä neste poreilee kuin mikäkin noidankattila.

Mutta sulkien kanssa on kyllä vielä paljon töitä, valmiit siivet saan kuviin varmasti vasta kesäloman puolella. Peruukki on värjätty lämpimän blondista kylmän harmaaksi ja päähäppeningin kanssa on jo muutama ratkaiseva ongelma ratkaistu. Vaate (Voiko sitä sanoa edes mekoksi kun se on vaan pikkuisen edestä kiinni?) sen sijaan ei ole edistynyt yhtään, kiitos Eurokankaan. Viimeinen kerta kyllä kun luotan, että jotain niinkin peruskangasta kuin punaista samettia löytyisi aina, kun parin viikon ajan olen tuijotellut ostamaani pientä palaa ja tutkaillut että onko se varmasti oikeaa sävyä, niin nyt sitten myydään ei-oota, eikä keskusvarastollakaan kuulemma kyseistä harvinaisuutta ole. Lienee tällä viikolla jälleen aika tutustua tarkemmin Kuopion pienempien kangaskauppojen tarjontaan.

Ilona

ps. Buffy ja Quina -kuvat ovat kuvasinnostuksen puutteen vuoksi vieläkin ottamatta. Kyllähän tässä kerkiää...