24 April 2010

Minä olen prinsessa, rakkaudessa kestävä


Tai olin ainakin hetken taas tänään. Olen niin kiltti bloginpitäjä, että toteutan lukijoiden toiveita flunssasta, allergiasta ja huonosta olosta huolimatta. Joten Romykuvia luvassa! Romystä on tähän mennessä nettiin tiensä löytänyt muutama kuva, jotka todistavat taas että en vaan osaa kuvissa olla hiljaa ja poseerata, vaan aina pitää puhua tai mulkoilla samalla. Ja sehän tunnetusti näyttää todella viehättävältä kuvissa.

Joten pidin itseni riemuksi pienen kuvauksen Romystä ja kun en jaksanut vaivata hovikuvaajaa, pyörin sekä kameran etu- että takapuolella. Anttilasta ostettu halpis-jalusta pääsi ensimmäistä kertaa tositoimiin ja yllätti kyllä positiivisesti. Kaukolaukaisimen hankkiminen olisi ehdottomasti ostoslistalla, jos näitä omia kuvauksia rupeaisi ahkerammin pitämään. Koska ulkona on edelleen tuollaista... rumaa, niin sisäkuvaukset oli ehdottomasti paremmat. Päivänvaloakin oli hiukkasen ja lampuilla valoa sai ihan riittävästi lisää.

Peruukki on vanha ebayostos, joka on palvellut jo parissa larpissa ja jolle on kyllä lisäsuunnitelmia tämäkin cossin jälkeen. Huivi on puhtaanvalkoista, ohutta sifonkia, jota sai jonkin verran metsästää että löytyi mieluista. Mekko on Eurokankaasta Jamaican-puuvilla nimellä myytyä tavaraa, jossa viehätti väri. Kävin viime syksynä ekan kerran etsimässä marjapuuronpunaista kangasta ja tuolloin Joensuussa myytiin ei-oota koko syksy, mutta nyt löytyi juuri sopivan sävyinen. Kangas on pikkaisen läpinäkyvää, joten alla on toppi, joka jossain kuvassa näkyy ikävästi. Romyn mekon kaula-aukko tosiaan muuttuu sarjan aikana ilman eri selitystä, alkutunnarissa se on vain yhden olkapään yli menevä, sari-tyylinen, jossain vaiheessa kaula-aukko on pyöreä, joskus kulmikas. Mie päädyin tekemään v-aukkoisen kaulan, jollainen mekossa on kun Romy ensimmäisen kerran pukee sen päälleen. Hame on jotain keinokuitusekoitusta, laskeutuu kauniista mutta rypistyy myös pitkän conipäivän aikana. Hame joutaisi jo pesuun, kun keräsi likaa Pieksämäeltä niin tehokkaasti.

Vaikka teinkin hahmosta ihmisversion enkä violettia kissaa, tahdoin kuitenkin pitää vähän sitä animoitua fiilistä myös mukana, erityisesti koruissa. Otsan koru, joka pitää samalla huivin paikoillaan, on tehty softiksesta samoin kuin rintakoru. Aluksi meinasin tehdä molemmat Fimosta ja tein jo malliversiotkin, mutta tykkäsin softiksen lopputuloksesta kuitenkin enemmän. Ranne- ja käsikorut, yhteensä siis kuusi rinkulaa, on tehty (ja tässä päästään tämän puvun kierrätysosioon) suihkun vanhasta muoviletkusta. Sopivan kokoisiin paloihin on pistetty kuminauhaa sisälle, joka pitää ne ympyrän muodossa ja myös antaa vähän joustoa, jolloin nuo käsivarressa olevat korut pysyvät paikoillaan. Maalattu ihan Tiimarin kultasprayllä, jonka pito ei ollut kyllä ihan toivomaani. Jos tekisin uudestaan, käyttäisin automaalia, mutta en jaksanut lähteä sillä maalailemaan.

Meikistä tein Bollywood-tyylisen. Ei historiallisesti mitenkään paikkaansapitävä, mutta enpä siihen kyllä tämän hahmon kohdalla muutenkaan pyrkinyt :P Paksut, nestemäiset rajaukset ylös reippailla jatkoilla sivuille, musta rajaus alapuolelle, ripsaria niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Luomiväreistä käytin kullan ja pronssin lämpimiä ja kimaltelevia sävyjä. Kulmat harjasin kuntoon, lisäsin pikkuisen väriä (ei liikaa, vaikka tukka olikin musta, ja kulmat olisivat voineet olla tummematkin, niillä Romystä tuli liian kovan näköinen) ja otsaan tein punaisen bindin jonka keskelle liimasin vielä punaisen kyynelenmuotoisen kynsikorun. Bindiähän käyttävät naimisissa olevat hindunaiset, joten piti vähän miettiä laitanko sitä Romylle vai en, mutta veikkaisin että kun nainen aiotaan polttaa miehensä ruumiin mukana, heidän avioliittoaan pidetään kyllä edelleen voimassaolevana. Ja bindi kuitenkin lisäsi sitä intialaistafiilistä melkoisesti.

Kasvot, kädet ja kaiken muun näkyvän ihon värjäsin Grimasin Creme Make-up Pure sävyllä B6 ja meikkisienellä. Kyseessähän on vahvabigmenttinen meikkiväri, ei samanlainen kuin Grimasin rasvaliukoiset värit, tämä leviää paljon kauniimmin, pysyy pitkään ja näyttää yllättävän tasaiselta. Iholla ei näissä kuvissa edes ole kuin pikkuinen sipaisu aurinkopuuteria, conissa sitä oli vähän enemmän. Valotus tekee paljon, osassa näistä kuvissa näytän vain pikkuisen ruskettuneelta, osassa taas varsin tummaihoiselta. Sävy on livenä kuitenkin juuri sopivan tumma miun mielestä.

Buffy-kuvia ja Quina-otoksia tulossa varmaan ensi viikolla. Ja ehkä jotain edistystä Ultynkin suhteen, toivottavasti.



Ilona


ps. Ilonan uudet päivitykset näkyypi nykyään myös ani.mu sivustolta.

3 comments:

  1. Hih, minä olin yksi niistä, jotka kävivät Bakaconissa tunnustamassa lukevansa blogiasi. Puku oli livenä hirveän nätti ja niin se on näin kuvissakin. :3 Oi nostalgia...!

    ReplyDelete
  2. <3<3<3<3 KIIITOS! Aivan ihania kuvia, ja toi puku ja etenkin sun koko olemukses tossa puvussa on niin nätti ja ihana! Niin uskomaton nostalgiatrippi että ei voi edes sanoilla kuvailla!

    ReplyDelete
  3. Wepi, vieläkin vaikea tajuta että joku muukin kuin oma äiskä lukee näitä juttuja :D Kiitos kiitos ^^

    tonkeli, kiva että kelpaa ;)

    ReplyDelete

murheita, ideoita, ahdistuksen aiheita? antaapi kuulua vaan.