Iloton Ilona ja kisamietteitä lopultakin

Allekirjoittaneen iloisuuden väheneminen ei johdu allaolevasta tekstistä, vaan siitä suuresta ärtymyksestä, joka aina iskee, kun jokin suunniteltu asia ei onnistukaan. Tässä tapauksessa musamessuilla piipahtaminen ja wcs-karsintojen katsominen. Edellisen päivityksen jälkeen homma alkoi menemään kaikin puolin pieleen, Savon Pala myi joustamatonta markiisia, Eurokangas pelkkää trikoota, vilkaisin oikeasti ensimmäistä kertaa kalenteria ja töihin liittyviä tekemättömiä asioita ja tajusin, että vaikka puvun jättäisi sikseen, koko ensi viikon viikonlopuksi Kuopiosta irtaantuminen olisi äärimmäisen huono idea. Ja voi perhana miten kallista voi junalla matkustaminen olla kun ei ole opiskelija! Graah!

Joten hetken neuvoteltuani itseni kanssa totesin, että koska Nanamin tekeminen ja esitteleminen nyt kuitenkin oli suurimpia motivaatioita Helsinkiin lähtemisessä, ja se ei tule onnistumaan kuin jollain hävettävällä sutaisupuvulla, johon en aio sortua, niin teen itselleni ison palveluksen jäämällä kotiin tekemään rästissä olevia hommia. Nanami kyllä kutkuttaa cosplayhermojani sen verran tehokkaasti, että kunhan ratkaisen Kadonneiden Keltaisten Kankaiden Mysteerin (eli luultavasti päädyn värjäyspuuhiin. Kun vaan ensin paikallistan riittävän joustavaa mutta paksua puuvillaa, joka haluaa värjäytyä kauniisti), taidan pitää neidin to-do-listani kärjessä. Ainakin siihen asti että CosplayGaala saa lopultakin kakaistua ollakko vai eikö olla ja huomaan olevani aivan pisussa aloittamattoman Rouva Jättihelman kanssa.

”M-m-mitä, enkö pääsekään katsomaan WCS-karsintaa?”

Mutta sitten siihen varsinaiseen asiaan! Ja heti alkuun sanon, että huolimatta seuraavan tekstin sisällöstä, joka saattaisi antaa olettaa muuta, ei tässä pitäsi olla havaittavissa mitään katkeruutta omalta puoleltani Chibin kisan kolmossijasta. Päinvastoin. Kisa nyt vain nostatti muutamia ajatuksia taas, jotka haluan teidän kanssa jakaa, ja Chibiä on hyvä käyttää konkreettisena esimerkkinä tilanteista, jotka varmaan ovat toistuneet monessa muussakin conissa. Joten ei mitään katkeruutta tai kiittämättömyyttä, luultavasti vika sitä paitsi on vaan minussa.

Ja tämän tekstin oksentamisen jälkeen muistin, että Konamin on sanonut kaiken tarpeellisen jo paljon selkeämmin aikaisemmin. Eikö kaikkia conin järjestäjiä voisi velvoittaa tutustumaan tähän kirjoitukseen ennen kuin pistävät sen kivan cosplaykisan ohjelmistoonsa? Ja jos muiden mietteet laajemmin kiinnostaa, niin anikiin hop hop, siellä on parikin aihetta sivuavaa keskustelua.

Chibiconin cosplaykisan järjestämisestä yleisesti täytyy sanoa, että olisihan siinä ollut parantamisen varaa. Ja iso osa parantamista kaivanneista asioista taisi johtua siitä, että cosplayvastaavalle ei annettu tarpeeksi valtaa ja päätösvastuuta, että olisi oikeasti voinut hoitaa homman kunnolla kotiin. Nyt esimerkiksi lupailtu cosplaypakki puuttui takahuoneesta (jota voisi melkein virallisesti sanoa surkeimmaksi takahuoneeksi muutenkin) ja moneen kysymykseen Sen Ensimmäisen Ilonan oli pakko vastata ettei tiedä, kun ei ollut oikeasti kaikesta vastuussa. Eli lisää luottoa vastaaviin ensi kerralla, cosplayvastaavan pitäisi mielestäni saada päättää suurin osa kisaa koskevista asioista.

Chibiconin kisahan oli ”perinteinen” lavalla käväisymallinen, jokainen nousee vuorollaan lavalla, pari posea, yksi juontajan kysymys ja pois. Mietin jo kisakuvausta lukiessani, että eikö tämmöisistä kisoista ole jo päästy eroon, kun hirveän tylsiähän nämä kisat on. Traconissahan oli viimeksi aivan samanlainen kisakonsepti, miksi tämä tuntui niin paljon vaisummalta? Kaksi tärkeintä tekijää oli tila ja musiikin puute. Kun kisaajat kipittävät lavalle suoraan katsomosta ja aploodit ovat loppuneet jo ennen ensimmäistä posetusta, tulee lavalla hiljaisuuden vallitessa hengailusta helposti vaivautunutta. Ainakin minulle, alunperin miettimäni kirvesheiluttelu jäivät suosiolla pois, kun koko tilanne tuntui niin hirveän ankealta. Ja hiljaiselta! Minkä tahansa taustamusiikin kuuluminen olisi rentouttanut kisaajia ja varmasti lisännyt myös katsojien kiinnostusta. Nyt pieninkin kuiskaus katsomosta kuului ihan koko salissa. Juontaja onneksi pelasti tilannetta paljon, kun pääsi jutun juuresta kiinni, jopa muutamia naurahduksia kuului yleisön puolelta. Itseäni aina vähän hämmentää nämä kisat, joita selvästi markkinoidaan lavalle-pose-kysymys-poistu –mallisina, mutta joissa sitten kuitenkin tarjotaan mahdollisuutta esitykseen. Tai tämä osio ei vielä oikeasti hämmennä, mutta tämän suhde tuomarointiin sen sijaan kyllä.

Kaikki kisaajat. Kiitos impstatukselle mahamakkarasensuurista. Kuva: Merilla Kivineva

Ja Chibin kohdalla tuomarointi noin niin kuin yleisemminkin herätti vähän miettimistä tuomaroinnista laajemminkin. Chibissä oli kolme tuomaria, jotka esiteltiin kyllä ennen kisaa, mutta joista ei jäänyt mieleen muuta kuin se, että yksi tuomareista oli ompelija ja kaksi sponsoreiden edustajia. Josta heräsi heti kysymys, että miksi, oi miksi! Vaikka cosplay äkkiseltään vaikuttaakin lajilta, jota kuka tahansa osaisi arvioida (katso kuvaa, katso ihmistä, näyttääkö samalta, hyvä, seuraava), niin ei se ihan sitä kuitenkaan ole. Ammattiompelijan mukanaolo on ihan loistava homma, mutta itse ainakin kisaajana arvostan sellaisten tuomareiden kommentteja, joilla oikeasti on itselläänkin kokemusta pukujen teosta. Jos esitys on osa arviointia, voisi mukana tietysti olla joku esiintymisen ammattilainenkin. Tosin kun itse painotan enemmän pukua ja se esitys nyt tulee siinä sivussa jos tulee, niin ei tämäkään ole yhtä tärkeää, kuin se että tuomaristo olisi oikeasti itsekin cospayta harrastavia ja mielellään siinä vielä hyviäkin ihmisiä.

Esimerkiksi CosplayGaalan tuomaristo on sen verran rautainen setti, että sen kisan voittopokaalista saa olla erityisen ylpeä, samoin Eurocosplaykarsinnassa tuomaristo oli sellainen, että mieluusti otti palautteen vastaan (ei kun hetkonen, en ottanutkaan kun jänistin enkä kysynyt palautetta. Mutta se johtui esitysangstista, tilaisuus palautteen saamiseen onneksi oli) Traconissa sen sijaan oli wtf-fiilikset koko kisan, kun tuomaristosta tasan yksi oli jollain tapaa tuttu nimi ja naama, eikä minulle koko aikana oikein selvinnyt keitä ne muut tuomarit oli ja miksi juuri heidät oli valittu. Minun on vaikea kuvitella, että cosplayihmisten saaminen tuomaristoon olisi mitenkään vaikeaa, suurin osa olisi varmasti hyvin immarreltuja pyynnöstä ja esimerkiksi matkakulujen korvaamisella saisi varmasti Kuopion/insert mikä hyvänsä conikaupunki joka ei ole pullollaan cosplaytuomareita ulkopuoleltakin ihmiset suostuteltua.

Tämän tason tuomaristoja lisää! Kuva: Miika Ojamo

Ja ne tuomarointikriteerit! Niiden pitäisi olla oikeasti selvillä myös kisaajille edes jollain tasolla, nyt esimerkiksi ei ollut täysin selvää, vaikuttiko lavalla poseeraaminen tai esitys pisteytykseen ollenkaan (nähtävästi ei, sillä top kolmosen kaikki tekivät vain perusposen, paras esitys palkittiin erikseen kunniamaininnalla). Vaikka kaikkea ei tietenkään voi tai tarvitsekaan kertoa, niin jonkinlainen haisu pitäisi kisaajilla kuitenkin niistä kriteereistä olla. Ja tämä pelkästään lavalla tapahtuva arviointi muutenkin... Sen suhteen Tracon veti Chibiä paremmat pisteet, tuomarointi oli sentään etukäteen, vaikka senkin toteuttamisesta tai sanotuista kommenteista taidettiin jotain draamaa saada kesällä aikaan. Mutta vaikka tuomaristo olisikin ihan random tyyppejä conialueelta, niin kyllä heille pitäisi tarjota mahdollisuus nähdä puku edes riittävän läheltä. Ei aina tarvitse niitä pirun sisäsaumoja olla hiplaamassa, mutta jo se, että näkee puvun kaikessa rauhassa muualla kuin lavalla, antaisi tuomareille paremmat arviointimahdollisuudet. Rora esimerkiksi on tehnyt aivan loistavan listan asioista, joita tuomaroinnissa esimerkiksi voisi katsella.

Chibiconin kriteerit jäivät ainakin minulle mysteeriksi ja ilmeeni varmaan lavalla hengatessa paljasti, että top kolmonen oli ihan täydellinen yllätys. Väittäisin ilman mitään faktatietoja tai tarkistamatta asiaa mistään, että pienemmissä coneissa jättimekolla tai massiivisella härpäkepuvulla sijoittuminen on melko todennäköistä. Tai siis tämmöinen mielikuva minulla on, voin tietysti olla koko mielikuvan kanssa ihan yksin.

Joten kun kisasta löytyy tämän näköisiä pukuja niin oletin top kolmosen olevan aika selvillä: Kuvat: Veera Törmänen

Näiden kolmen jättipuvun lisäksi Ilona muuten ihasteli esimerkiksi näitä pukuja

Sen sijaan se kolmen kärkihän näytti tältä:

Ja yhteispotretti vielä kaikista palkituista. Fffightin voittaja, Paras esitys, Söpöin, Jättiläinen/Se, joka katselee puolet kuvista minne sattuu/Kolmonen, Toinen ja Voittaja.

Yksittäinkuvat Veera Törmänen, yhteiskuva Merilla Kivineva.

Lukuun ottamatta minun naurettavaa kirvestä ja hahmoa, jota ei aikaisemmin ole Suomen kamaralla tietääkseni cossattu, kolmen kärki koostui kahdesta hahmosta, joilla a) ei ollut mitään megalomaanista proppia/siipiä/härpäkettä/muuta monimutkaista asiaa puvussaan tai pukunsa mukana ja b) jotka ovat hahmoina aika yleisiä ellei jopa todella yleisiä.

Tässä suhteessa tavallaan arvostan Chibin tuomareita, ne eivät antaneet suuren härpäkemäärän hämätä, vaan _ilmeisesti_ todella palkitsivat hyvin tehdyt puvut. Itse ainakin myönnän suoraan koettaneeni menneisyydessä usein aiheuttaa niin suurta wau- efektiä joko jättiperuukilla, jättisiivillä tai no mitähän siitä Adelista sanoisi... jättimiehisellä rintakehällä, että puvun mahdolliset (siis takuuvarmat) puutteet tai huolimattomuudet peittyisivät sen alle. Toisinaan tämä on kannattanut (Shiva, ehkä Quina), toisinaan ei (kaikki muut...). Koetan itse kovasti päästä pois tästä isompi on parempi ja näyttävämpi –ajattelusta ja valitsin esimerkiksi Chibin kisaan hahmon, jolla minun mielestä ei voi sijoittua ellei se ole oikeasti hyvin tehty. Kannatti ommella niitä perhanan hiuslaskoksia siihen paitaan.

Kaikissa lajeissa, missä on tuomarointia, on aina sitten niitä, jotka kokevat tuomareiden olleen väärässä ja itse tietävänsä paremmin kenet olisi pitänyt palkita. No kun tuomarointikriteerejä ei ole selvillä, niin ei tähän oikeastaan voi ottaa kantaa. Hämmentynyt ilmeeni kahden parhaan kuuluttamisen aikaan ei johtunut siitä, etteikö molemmat puvut olisi olleet hienoja, olihan ne, mutta kun olen mielestäni nähnyt molemmat hahmot vielä hienommin toteutettuna, jäin väkisin miettimään miksi juuri nämä kaksi pukua (tai siis itseni mukaanlukien kolme pukua) olivat tuomariston mielestä ne parhaat. Ja tässä sivutaan muuten taas tätä omaa mieltymystäni tehdä hahmoja, jotka eivät ole kovin yleisiä. Ihan rehellisesti yksi syy on se, että yleisen puvun joku on todennäköisesti tehnyt aikaisemmin paremmin, eikä vertailulta omaksi tappioksi voi välttyä. En varmasti ole ainoa, joka harrastaa anikista kisaajien kuvien katselua sillä silmällä, että jos itse olisi ollut tuomarina, mitkä puvut olisivat voittaneet. Tai siis toivottavasti en ole, siinä oikeasti oppii yllättävän paljon asioita ainakin itsestään. Kuten sen, että minä annan jättiproppien ja jättihelmojen hämätä itseäni ihan mennen tullen.

Tykkään itse kisaamisesta, vaikka siinäkin on huonot puolensa stressin lisääntymisen ja yleisen jännityksen muodossa, mutta huonosti järjestetyt kisat eivät kyllä coninautintoa lisää. Ja kun Suomessa kuitenkin on toteutettu loistavia cosplaykisoja, niin niistä saatuja kokemuksia ja tietoa voisi käyttää hyödyksi laajemminkin. Toki, jos coni halutaan pitää pienenä ja nukkavierun oloisena, voi valoshowt ja kolmen minuutin taustamusat esityksineen tuntua vähän vieraalta, mutta pienenkin kisan voi hoitaa kunnialla kotiin. Pienissä tapahtumissa voi toisinaan olla ongelmana kisaajien vähyys tai pukujen taso, mutta esimerkiksi nyt Chibin puvut olivat niin hienoja, että olisivat ansainneet kyllä ne valoshowt rinnalleen. Tai ne musiikit. Kaipaan dramaattisia musiikkeja! Showmeininkiä! Yksityiskohtaisempaa tuomarointia! Selkeitä tuomarointikriteerejä! Kunnon pukuhuonetta cosplaypakilla varustettuna! Siis täydellistä cosplaykisaa. Mutta hei ehkä vielä joku päivä.

Ja siis eihän jokaisen kisan tarvitse olla mahtavaa, suurta ja teatraalista. Ehkä tässä vaan on minun aika huomata, että _minä_ kaipaan juuri semmoisia kisalavoja ja sitä tosissaan kisaamista. Samalla tavalla, kun en ehkä ollut Chibin kohdeyleisöä peruskävijänä, en ehkä ollut ihan kohdekisaajakaan. Enkä osaa sanoa suoraan reseptiä, jolla esimerkiksi Chibin kisasta olisi tullut minun mielestäni täydellinen, kun en tiedä esimerkiksi paikan aiheuttamia rajoituksia. Ja miksipä kaiken tässä maailmassa pitäisi olla minun mieleni mukaista? Ehkä marisemisen sijaan keskityn odottamaan uutisia Eurocosplay- ja WCS-rintamilta ja miettimään syntyjä syviä ensi vuoden pukusuunnitelmin osalta.

Ilona

Syysloma eli sopivasti cosplayaikaa?

(50. teksti tähän blogiin! Anteeksi sisällön satunnaisuus, lupaan tehdä sitten vaikka sadannesta päivityksestä jonkin yberhienon)

Onneksi en viimeksi mennyt tarkentamaan, että minä viikonloppunan miun kisamietteistä saatte lukea, kun enpä niitä vieläkään julkaise. Tekstiä on kyllä vaikka kuinka, mutta ennen selventäviä Chibin kisakuvia on miun ihan turha alkaa asiasta avautumaan, joten hei Chibiorjat, kuvat nettiin!

Vaikka Sen Ensimmäisen Ilonan kanssa ideoitiinkin minulle jo hätävararatkaisua WCS-karsintaa katsomaan ja musiikkimessuille, jos kunnon pukua ei saa tehtyä (suunnitelmaan liittyi kitara. Eikä oikeastaan mitään muuta. Ehkä pitkä peruukki vähän pitämässä säädyllisyyttä yllä), olen tässä kyllä kovasti edelleen aikeissa tehdä ihan upouuden puvun –ylläri ylläri- kahdessa viikossa. Aikaisemmat kahden viikon kiroukset ovat yleensä olleet kyllä sitä sorttia, että kaikki materiaalit ja suunnitelmat on kaksi viikkoa aikaisemmin valmiina, ne vaan pitää kursia kaikki kokoon. Nyt sen sijaan...

Voi Savon Pala, älä nyt petä minua. Jossain siellä hyllyjesi kätkössä varmasti odottaa täydellinen Nanami-kangas, niinhän?

No en uskalla vielä edes ihan varmaksi sanoa, kummalla puvulla mennään. Tai tarkoituksena olisi tulla heläyttämään kaunista nauruani Nanamina Revolutionary Girl Utenasta, mutta koska kankaan kulmaakaan ei ole vielä ostettu ja keltaisten kankaiden metsästys on Lanikokemusten perusteella aikamoinen haaste, voi suunnitelmat vielä muuttua Fujin hyväksi. Huomenna olisi tarkoitus kipittää kaupungilla Suuren Keltaisen Kankaan Metsästyksen merkeissä. Nanami-peruukkiangsti on nyt mennyt ohi ja jopa tykkäilen peruukin sävystä, se kun on sävysävyyn sopiva ylimääräisten vaaleiden kuitujen kanssa, joista väkerrän Nanamin etutukkaa paikallaan pitävän letin. Nyt peruukki pitää vaan pestä, kun joku iloinen varjohaltia sotki rasvaliukoista maskiväriä siihen, ja leikata pikkuisen. Muutenhan homma on ihan levällään ja aloittamatta. Alkavan viikon syysloma helpottaa tekemistä sen verran, että työjutuista saa taukoa, sen sijaan ympäriämpäri Suomenmaata reissaaminen ei nopeuta puvun tekemistä. Lainaompelukoneet toimivat kyllä kesälläkin varsin hyvin, joten ehkä nyt kävisi samoin.

Aliakseni aiheuttaa jatkuvia repeilyn aiheita. Kiitos iltalehti.

Vilkaisin pitkästä aikaa, mitä Google analytics kertookaan teistä ja jo oli taas naurussa pitelemistä. Lähinnä siis näiden hakusanojen kanssa. Sen cosplay-sanan kirjoittaminen on hyvin haastavaa, kun googleparka on saanut semmoisiakin versioita osakseen kuin cospla, cospaly ja gosplay.

Muita hykerryttäviä hakusanakombinaatioita ovat muun muassa:

Coniin tavan vaatteissa? (kyllä, se on ihan mahdollista)

egotrippailu (mitä google oikein vihjaat kun ohjaat tänne tällä hakusanalla?)

blogger cosplay kissa (tällä nyt varmaan tarkoitetaan sellaista ihan eläin kissaa eikä mitään muuta. Sori, Mio koirankorvineen löytyy, ei kissoja)

kuka voisi tilata cosplay asun puolestani? (en minä valitettavasti)

prinsessa optikko (siis onko hakusessa optikko, joka on tarkoitettu vain prinsessoille, vai jossa voi käyttäytyä kuin prinsessa? Vai missä saa prinsessan arvoista kohtelua?)

tekonahka shortsit (ei kyllä löydy vielä, odotellaan sitä hahmoa jolla tämmöiset on)

tissi toppaukset juhlapukuun (riippuu varmaan juhlapuvusta miten niitä kannattaa topata, ilmeisesti minä olen jotenkin tissitoppausten asiantuntija, vai?)

tissivakoa (okei, tätä kyllä kerjäsin kesäisillä otsikoilla)

sukkahousut varpaissa, tyttöjä sukkahousuissa, varpaat sukkahousuissa, äidit sukkahousuissa (hei nyt oikeesti, ei ne sukkahousut nyt niin mahtavia ole! Tai ei niistä täällä edes juuri mitään puhuta!)

visuaalisen ilmeen hinnoittelu (o.o)

Ja sitten vielä mainostusta. IrcNetin #cosplay.fi aktivoitui tänään ja sieltä löytyy nyt jo kiitettävästi juttuseuraa cosplayihmisistä. Joten jos reaaliaikainen jututelu cosplaykiemuroista, pukujen teosta, suomalaisen cosplayskenen kehittämisestä tai Vähemmän Vakavista aiheista eli mistä vaan maan ja taivaan välillä kiinnostaa niin sinne siis. Allekirjoittanut lyötynee sieltä hakkaamassa päätään seinään luvattoman usein. Irkkaaminen vie vain teidän vapaa-ajan, ei koko elämää.

Ilona

Lani

Kuvia ja tekstin tynkää tästä ihastuttavasta palkkionmetsästäjästä!

Kyllä huomasi Chibiconissa, että ihmisten yleistietämys FFIX:n suhteen on retuperällä, kun niin monet kummasteli, että onko koko pelissä muka tämmöistä hahmoa ollenkaan. Olenko ainoa, jolla meni hermot Lanin kanssa taisteluun Fossil Roossa, tai ainoa, jota ei ärsyttänyt yhtään kun Lani nukutti Eikon myöhemmin Madain Sarissa? No myönnetään, kyseessä on sivuhahmo, mutta kyllä tämän nyt todennäköisemmin pitäisi olla mielessä kuin vaikka kuningatar Hildan. Toisaalta en valitse hahmojani sen perusteella, että ihmiset ne varmasti tunnistaisi, joten eipä tämä tunnistamattomuus juurikaan haitannut. Veikkasin, että Lanin kirveen livenä nähneet kyllä muistavat neidin jatkossa.

Kirveestä onkin ihan oma päivityksensä tämän alla, joten enpä sano siitä sen enempää. Paitsi huomautan, että en tehnyt mitään kirveenkiinnitysmekanismia Lanin selkään, pelissähän Lani heittää kirveen varsin huolimattomasti olkansa yli ja se maagisesti pysyy siellä. Minun miekkaa piti vähemmän maagisesti pidellä.

Lanissa ensimmäisenä pistää silmään... tissit. Tai ei minulle, mutta refekuvien perusteella kuullut kommentit ”tissimonsterista” kertovat jotain siitä, että onhan neiti varsin povekas ja muodokas muutenkin. Napa vilkkuu ja tiimalasivartalo on varsin epärealistinen. Päätin olla ottamatta paineta vaatteiden vähyydestä, ja conissa tunsin oloni varsin peitellyksi, vaikka jalassa olikin shortsit ja päällä tuubitoppi, jota ei juuri paidaksi voi sanoa.

Shortsista ja tuubitopista ei ole mitään erityistä kerrottavaa, tuubitopin koristeista osa on käsinmaalattua kangasta, joka on ommeltu paikalleen ja osa ihan ostokangasta. Ja shortsien kankaassa pihtailin niin, että niistä tuli himpun verran liian lyhyet lantiolta, joten ilman hameosaa olisin saanut olla koko ajan kiskomassa niitä ylöspäin. Värit oli Lanin tekemisessä tärkeitä ja myös vaikeita, kerroinkin jo metsästäneeni päällyspaidan keltaista kangasta kolme kertaa ennen kuin tärppäsi, samoin ”hameen” kangas oli pidemmän metsästyksen tulos. Ruskean, punaisen ja keltaisen sävyt sopivat varsin kivasti ruskaväriseen maisemaan.

Hameosan taustakuvion maalaaminen on yhden päivän projekti, sillä halusin tehdä sen kunnolla. Liian usein näkee kankaalle maalattujen kuvioiden olevan reunoiltaan epäselviä ja muutenkin niin selvästi pensselillä tuherretun näköisiä että. Avainsana onnistumiseen on sapluunat, itse käytin kontaktimuovista tehtyä aukkosapluunaa, jonka läpi ensin tuputtelin peittovalkoisen maalin ja sen kuivuttua maalasin kuviot omilla väreillään. Valkoinen tekoturkis menee hameen alaosassa aivan koko matkalta ja osaltaan leventää lantiota varsin tehokkaasti. Ja lämmittää jalkoja vähän liikaakin kuumassa conin sisätiloissa. Karvakangas oli kankaista varmasti arvokkain ostos, vajaat 30 euroa metri, mutta tekoturkis näyttää helposti liian halvalta. Tämä nyt ainakin näytti ihan hintansa väärtiltä.

Keltaisen paidan puhvihihoissa on vähän tyllitäytettä, muuten paidan ompelu oli aika perussettiä. Ja sitten tietysti keksin päivää ennen conia, että haluan ommella siihen nuo hiuslaskokset (opin tämän sanan tänään kun kehuttiin miten hienot hiuslaskokset paidassa on :P). Alunperin meinasin jättää ne tekemättä, mutta kun ne näkyvät kuitenkin refekuvissa ja testauksen jälkeen niiden ompeleminen ei ollut mitenkään kamalan vaikeaa, hidasta kyllä, niin viimeinen päivä ennen conia meni niiden parissa. Onneksi meni, olen lopputulokseen tosi tyytyväinen, eikä paita näyttäisi yhtään samalta, jos siinä ei olisi noita viivoja.

Peruukki oli varsin helppotöinen tapaus, lyhentämisen ja muotoilun lisäksi sävytin vain alunperin jo punertavan ruskeaa peruukkia vielä hiukan punaisemmaksi ja sitten hiuspanta paikoilleen. Hiuspanta on samaa trikoota kuin tuubitoppikin, venyy siis mukavasti. Sain tässä jostain syystä tarpeekseni sulkien värjäämisestä vähän aikaa sitten, joten tällä kertaa kaksivärinen sulka syntyi simppelistä kahdesta erivärisestä sulasta, joista leikkasin sopivat pätkät ja liimasin yhteen.

Prinsessa Romyn kohdalla olin jo tutustunut ihon tummentamiseen ja tällä kertaa käytin ihan samaa Grimasin meikkivoidetta. Riittoisaa tavaraa kun pari kertaa Romynä ja Lanina olemisen jälkeenkin pohja vain juuri ja juuri pilkottaa. Rasvavärit tietysti tahraa, ihan niin kuin meikkivoiteetkin, mutta levittyvät niin ihanan tasaisesti ja näyttävät luonnolliselta. Tai niin kai minun on pakko uskoa, kun niin moni luuli, että olen käyttänyt jotain itseruskettavaa tai oikeasti tullut lomamatkalta, enkä suinkaan tuputellut väriä coniaamuna. Muuten meikki oli aika simppeli, punertavaa väriä kulmiin, vähän luomiväriä, paljon ripsaria ja musta rajaus ylös.

Tavoitteena Lanin kanssa oli tehdä puku, jonka kehtaa ottaa cosplaykaapista ulos tulevaisuudessakin. Ja tämän suhteen onnistuin, olen pukuun tyytyväinen vaikka toinen kenkä hajosikin kuvatessa, hameen kiinnitysvempaimen kiinnitysvempain irtosi ja kaikki kangasosat kaipaavat kipeästi pesua päästäkseen eroon ruskeasta väristä. Katsotaan milloinka neiti palkkionmetsästäjä seuraavan kerran lähtee liikkeelle.

Jos jokin hämmästyttää tai kummastuttaa, niin kysykää. Chibin cosplaykisasta ja kisamietteistä yleensäkin kuulette viikonlopun aikana

Ilona

Koolla on väliä - eli tarina Lanin kirveestä

En ole ollut aikaisemmin mitenkään erityisen innokas kookkaiden proppien tekijä tai kannattaja yleensäkään. Coneissa jättimäiset, painavat miekat ovat lähinnä tiellä, niiden ympäriinsä kuljettaminen näyttää jo rasittavalta ja monesti näkee hyvin epätasapainoisia yhdistelmiä loistava puku – huonosti tehty jättiproppi tai toisinpäin, proppiin on nähty vaivaa ja puku hutaistu kuten joten kokoon. Ja tämän sanoo siis nainen, joka kulki Desuconissa 3 metristen siipien kanssa...

Lanin hahmo on ollut cosplaykansioni asukkaana jo pitkän aikaa, mutta mitään suurempia intohimoja tämän upean palkkionmetsästäjän toteuttamisen suuntaan ei tullut, ennen kuin kesällä sain ensimmäistä kertaa hyppysiini Finnfoam levyä. Voittofanfaarit kajahtivat korvissani kun tajusin, että tämä on täydellistä materiaalia fantasiatyylisten ja isojen proppien tekoon. Lani on nimittäin niitä hahmoja, joilla täytyy olla se kirves mukanaan. Suurin osa FF hahmoista kyllä omistaa jonkinlaisen aseen, mutta suurin osa heistä ei kantele kuitenkaan niitä jatkuvasti näkyvillä, Daggerin hahmo on aivan yhtä tunnistettava ilman mitään sauvaakin, Rinoa on Rinoa ilman Blaster Edgeäkin, mutta Lanilla kirves on oleellinen osa hahmoa, se on pakko olla mukana.

Asehan on aivan naurettavan kokoinen. Se on yhtä pitkä kuin Lani itse, ja kirveen terän taakse mahtuisi piiloutumaan vaikka pienikokoinen armeija. Terä on myös varsin paksu, joten aseen toteuttaminen mistä tahansa muusta materaalista, kuin kevyestä finnfoamista vaatisi kanniskeluvaiheessa huomattavasti enemmän habaa kuin mitä minulla on. Miekkojen ja muiden litteiden proppien tekemiseen netti on pullollaan hyviä ohjeita myös kevyisiin versioihin, mutta tämän kokoista asetta ei mitenkään näppärästi askarrellakaan esimerkiksi pahvista. Noh, en kyllä tiedä mitenkä näppärää se minulla muutenkaan oli. Vakaana aikomuksenani oli ottaa kuvia jokaisesta valmistusvaiheesta, mutta unohdin tietysti kameran kotiin joka kerta, kun lähdin valloittamaan äidin autotallia.

Finnfoam levyjä on eri paksuisia, omani on 70 millistä. Yhden levyn leveys on 60 senttiä, ja kun kirvestä varten tarvitsin 90x90 cm palan, oli ensimmäisenä tehtävänä levyjen yhdistäminen. Levyt on onneksi oikeastikin tarkoitettu liitettäväksi limittäin, joten niiden muotoilu auttoi tätä tehtävää kummasti. Liimaa vaan väliin ja pariksi päiväksi kuivumaan. Samalla piirsin kirveen muodon levyyn. Jo aikaisemmin esittelemäni piirros oli tässä hommassa aivan välttämätön.

Sitten alkoi muotoiluvaihe. Finfoamia voi katkoa sahalla tai puukolla, mitä hienoteräisempi saha, sen parempi, koska tuommoisella peruspuusahalla pinta hajoaa aika röpelöksi ja levittää koko autotallin täyteen pientä finnfoammöhnää. Testattu on. Levyn sahaaminen oli kuitenkin sotkuisuudestaan huolimatta yllättävän helppoa, suoraankin sahaaminen onnistui. Ainoa takapakki oli tässä vaiheessa liiman pitämättömyys, kun levyjen liitoskohtaan kohdistui painetta, petti liima samantien. Asiasta lannistumatta muotoilin kahta palasta erikseen ja yhdistin ne sitten liimalla ja ilmastointiteipillä vasta lopuksi. Kirveen kaarevat muodot ja terän kaventuminen on tehty ihan vuolemalla puukolla. Mitä terävämpi puukko, sitä siistimpää jälkeä tietysti tulee. Jos haluaa hienostella, voi kaikki pinnat vielä hioa hiomapaperilla, niin ei jää vuolujälkiä tai sahattua röpelöreunaa. Minä tiesin päällystäväni koko komeuden, joten vuolujälkiä sai jäädä. Liimasin terän puolikkaat siis uudestaan yhteen ja lisäsin vielä teippikerroksen päälle. Hyvin pysyy, mutta teippi aiheutti ongelmia myöhemmässä vaiheessa.

Finnfoamin ongelma on sen pehmeys. Kaikista terävistä esineistä, kynsistä tai pöydän kulmista jää painettaessa jälki. Eli päällystämätön levy on osumaherkkää. Ja päällystettykään ei terävistä kulmista tykkää. Samoin liimaussauma kahden levyn välillä, vaikka sen kuinka koittaisi tiukasti liimata, jää selvästi näkyviin. Pienet kolhut eivät mielestäni tässä tapauksessa haittaisi, vaikka ne päällystyksen jälkeenkin jäisi näkyviin, Lanin on ahkera kirveenheiluttaja, että kyllähän siihen niitä lommoja tulee. Teippasin ilmastointiteipillä hiukan lisätukea koko terän pituudelta. Ennen päällystyksen alkamista piti yhdistää kirveen terä ja varsi. Vartena käytin kangaskaupasta ostettua pahviputkea. Samanlaista tavaraa saa varmasti ilmaisiksikin, jos vaan tietää mistä tai jaksaa selvittää, minä nyt arvelin että euron hinta yhdestä pötkylästä ei ole vielä liikaa. Tosin tarvitsin niitä tietysti kaksi, kun yksi olisi ollut 15 senttiä liian lyhyt. Pituutta koko kirveellehän tuli 180 senttiä, juuri saman verran kuin oma pituuteni on kengät jalassa. Pahviputki on kestävä ja juuri sopivan paksuinen varreksi. Kiinnitys tapahtui varsin brutaalisti ilmastointiteipillä. Ensin tosin tein pientä kaiverrusta foamlevyyn, että putki asettui paremmin.

Päällystyksessä käytin keinonahkaa. Värillä ei ollut niin väliä, joten satuin ostamaan punaista, joka oli sopivan joustavaa, eli asettui oikein nätisti myös kaareviin kohtiin. Paljon liimaa vaan alle ja kaikkien kuprujen ja ilmakuplien tasoittelua. Kuivumisen, trimmailun ja aukkokohtien paikkaamisen jälkeen homma näytti hyvältä. Paitsi että ei.

Nahan alta näkyi ilmastointiteippien kohdat niin terän reunassa kuin keskellä koko komeuttakin. Ummistin silmäni koko asialle ja maalasin vannehopealla koko terän. Sitten kiroilin pitkään ja hartaasti kauniissa syyspäivässä reilu viikko ennen conia täydellisyydentavoitteluani. Maali nimittäin vain pahensi tilannetta, teippien jäljet näkyivät edelleen aivan selvästi. Tässä näkyy taas tämän blogin vaikutus puvuntekooni. Olin juuri saman päivänä kirjoittanut, että tämän puvun tavoitteena on olla sellainen, että sen kehtaa ottaa uudestaan käyttöön milloin vain. Ei sellaisia kompromisseja, jotka myöhemmin harmittaisivat. Joten kukkaron huokaillessa syvään suuntasin taas kangaskauppaan, josta lähti tällä kertaa pitkien vertailujen jälkeen toisenmallista keinonahkaa, joka jousti myös kuin unelma, mutta jossa oli varsin jämerä pohja, ja joka edellisen kerroksen päälle liimattuna peitti kaikki alla olevat kauheudet. Tai noh, tietyssä valossa kirveen keskellä olevan liitoskohdan näkee edelleen, mutta tuskin sitä minun lisäkseni kovin monet huomaa.

Kirveen päässä oleva pallon löytyminen oli täysin onnenkauppaa, en olisi tullut ajatelleeksikaan, miten täydellisesti muovinen lampun päälle tarkoitettu pallo sopii, ellei äidin autotallin hyllyssä olisi nököttänyt juuri oikeanlainen ja juuri oikean kokoinenkin pallo. Teippasin pallon kiinni putken päähän ja lisäsin retkipatjasta yksityiskohtia, jotka myöskin päällystin keinonahalla. Pallon päähän tehty retkipatjaympyrä teki kirveen käsittelystä paljon helpompaa, kun pehmeää patjaa oli hyvä pitää lattiaa vasten. Uusi pohjamaalaus sprayllä ja sitten viimeistelemään.

Keinonahka on päällystysmateriaalini loistavaa muuten, paitsi että maalin pysyvyys siinä vähän kiikun ja kaakun. Tälläkin hetkellä kirveen terä tuntuu hiukan tahmealta ja jos kirveen asettaa nojaamaan mihinkään niin, että terä koskettaa jotain pintaa, jää hopeinen tahra ja terästä pilkottaa punaista keinonahkaa. Joten kirvestä piti kohdella conissa hyyyyyvin varovaisesti ja hopeisella maalilla korjailla pahimpia vaurioita. Muuten maalaamisesta ei liene mitään ihmeempiä kerrottavaa, jotain Tiimarin maaleja näytti suurin osa maaleista olevan ja kyllähän sen tuhertamiseen useampi tunti meni. Mutta ihan kivalta se näyttää.

Kirveen keveys ei ihan ollut sitä luokkaa kun alussa otaksuin, kaksi päällystyskerrosta liimoineen lisäsi painoa sen verran, että conin jälkeen kyllä tunsi jotain kanniskelleensa. Tai enhän minä sitä edes paljoa kannellut, kun kirves vietti suurimman osan conista kauniisti narikassa.

Arvatkaa mikä sitten on ongelmana? Minun uusi vanha autoni, ’97 Skoda Felicia, jota ei varmaan valmistusvaiheessa oltu suunniteltu kuljettamaan melkein kaksi metrisiä kirveitä. Onneksi vääntämisen, kääntämisen, sommittelun, penkkien liikuttelun ja pienen kiroilun jälkeen kirves mahtui autoon. Juuri ja juuri, ei jäänyt kyllä sentinkään pelivaraa. Toisaalta olisi kyllä ollut varsin tyylikästä ajaa coniin kirves köytettynä auton katolle :P

Lisää samantyylisiä proppeja teen varmasti jatkossa, sen verran mukava, utta opettavainen kokemus Lanin leipäveitsi oli. Conikäytöstä olen edelleen sitä mieltä, että isot propit ovat ihan höpsöjä, varsinkin jos hahmoa ei oikein tunnista ilman proppia ja se pitää jättää narikkaan. Tosin kesäconissa nurmikolla hengailu kirveen kanssa ei kuulosta mitenkään huonolta.

Ilona

Chibicon!

Kuten varmaan arvasitte, Chibiconia edeltävä Jee Lani on valmis! –päivitys jäi kirjoittamatta siksi, että puku valmistui vartin yli yksi conia edeltävänä yönä. Conipäivältä minulla on vain muutama kuva, joten varsinaista Lani -päivitystä saatte jäädä odottelemaan. Kunhan aurinkoinen päivä tulee, tekorusketus hyppää jälleen kehiin ja Lani lähtee poseeraamaan ruskalehtien kanssa.

Voi Chibicon, pienoinen Chibicon, mistä edes aloittaisin? Vaikka tästä coniraportista huokuukin pettymys ja enemmän ne korjailua kaivanneet asiat, niin kyllähän Chibiconissa oli ihan kivaa. Ajoittain. Välillä. Harmi vaan, että kokonaisuus jäi kaipaamaan vielä parantelua.

Ne on ne pienet asiat mitkä ärsyttää. Kuten kotisivut, joilla lupaillaan kuvia, joita ei koskaan tule.

Yleisesti ottaen hurraan ajatukselle tapahtumista Etelä-Suomen ulkopuolellakin, eikä jokaisen conin tarvitse koettaa olla mahtavinta ja loistavinta ikinä, mutta siitä huolimatta ei aivan jokaista pyörää tarvitsisi keksiä uudestaan tai alkaa hakkaamaan kivestä. Väittäisin, että suurin osa minuakin korventaneista asioista olisivat olleet vältettävissä ihan pienellä miettimisellä. Chibicon oli pitkälti yhden naisen coni, Urumin Helena teki hyvää työtä pääjärjestäjänä, mutta vielä parempaa jälkeä olisi varmaan tullut selkeillä vastuualueilla, niin ettei kaikki olisi ollut vain yhden ihmisen harteilla. Conissa monet sanoivatkin jotain sen suuntaista että no kun tämä on vaan tämmöinen pieni coni tai tämä on ensimmäinen Helenan järjestämä coni, niin pitää vähän antaa armoa. Hyvähän se oli, että Chibicon oli rehellisesti pieni, ei väitettykään että ollaan mitään sen mahtipontisempaa, mutta pienessäkin conissa asiat voi tehdä hyvin. Ei tarvitse mennä siitä mistä aita on matalin. Iso hatunnosto kyllä Helenalle, kun rohkeni tämmöisen tapahtuman toteuttaa, varmasti seuraava Chibicon käyttää jo niitä kertaalleen keksittyjä pyöriä, varsinkin jos kävijät antavat rehellistä palautetta siitä, mikä toimi ja mikä ei.

Star Trek! <*3

Tosin pakko sanoa heti, että eihän jokainen coni voi miellyttää jokaista, Chibiconistakin tuntui täysin rinnoin nauttivan satapäinen kävijälauma, joille tärkeintä conissa on kavereiden näkeminen, myyntipöydät ja vallaton tunnelma. Ja ainakin sen tunnelman nämä nuoremmat kävijät tuntuivat tavoittavan, jopa ilman mitään häiritseviä sivuoireiluita, tuskin tarvitsee Savon Sanomista lukea kauhisteluja kuivanainnista, kun sellaista ei näkynyt. Kuopiolaisten ilmeet oli kyllä taas näkemisen arvoiset kun cosplaykansa vaelteli pitkin kaupunki.

Työnkulma aka Rupla on conipaikkana... huono. Paikalla useita kertoja käyneenäkin piti karttaa katsoa ensin wtf-fiiliksillä ja katastrofin ainekset aistin siinä vaiheessa kun oikeasti kävi selväksi, että myyntipöytäsali ja toinen ohjelmasali ovat Ruplan puolella, jonne täytyy kulkea ulkokautta. Maaherrankatu ei ole mikään Kuopion hiljaisin tie ja vieressä olleet rakennuksen purkutyöt aiheuttivat sen, ettei liikennevaloja ollut conipaikan vieressä ollenkaan. Conijumalat ja –jumalattaret ovat olleet suosiollisella tuulella, kun mitään ei sattunut, sen verran monesti sain itsekin muistuttaa teinilaumaa järjenkäytöstä eli siirtymisestä pois keskeltä tietä. Työnkulma on vanha rakennus, joten sisäilmanlaatu ei ole mitenkään hyvä, homeongelmista puhutaan aina silloin tällöin ja varmasti allergisimmat conikävijät sen huomasivat. Sisätilat ovat pimeät, joten kunnon valokuvien ottaminen sisällä oli oikeastaan mahdotonta ja kulkuväylät sen verran kapeita, että ilman järkkäreiden jatkuvaa huolenpitoa (eli karjumista), olisi liikkuminen ollut aika tuskaista. Ei ollut kerta tai kaksi, kun kuulin kaipaavaa huokailua musiikkikeskuksen suuntaan, joka on lumonnut conipaikkana Nekoconeissa.

Savolaiseen tapaan ohjelmalehtisen aikataulut tarjosivat tietysti ristiriitaisia aikoja ja sen takia osalta jäi ohjelmia näkemättä. Ei pidä olla liian helppoa.

Ohjelmatarjonnallaanhan Chibicon ei loistanut. Ja kun juuri on tottunut siihen, että ohjelmistossa on valinnanvaraa, ohjelman vähyys tosiaan tuntui. Niiden pakollisten, cosplaykisan, yaoi-paneelin ja fffightin lisäksi tarjolla oli maskeerausluentoa, cosplayluentoa, Japanin matkailua ja kustantajapaneeli, joista kahta viimeistä lukuun ottamata kävin kaikissa. Tanssi- ja rytmipelit pyörivät lähes koko päivän ja kahvila toimi moitteettomasti. Juhlasali oli ohjelmien pitämiseen oikein pätevä, valaistuksia sai muutettua ja äänentoisto pelasi. Kahvilan höpöttelytkään eivät kuuluneet liikoja salin puolelle. Sen sijaan se toinen sali, jonne piti kulkea ulkokautta, olikin jotain ihan muuta. Pieni tila, ei minkäänlaista äänentoistoa ja rytmipelit siinä alussa vielä samassa tilassa ennen kuin ne tajuttiin (ehkä allekirjoittaneen muutamaan kertaan asiasta sanottua) hiljentää, eivät tarjonneet mitään erityisen mahtavaa luentotilaa. Myyntipöytäsalin tungos oli juuri niin infernaalinen kuin voitte pahimmissa painajaisissanne kuvitella. Uskalsin salin perille asti vasta reilusti iltapäivän puolella, kun ryysis oli edes vähän helpottanut. Koska sää sattui olemaan suosiollinen, oli osa coniväestä aina osan ajasta joko kaupungilla pyörimässä tai Työnkulman ulkopuolella keskellä katua, joten myyntisalia lukuun ottamatta tungos ei ollut mitenkään kamala muualla.

Ensimmäisenä ohjelmista pitää nostaa ehdottomat helmet, maskeerausluento ja yaoi-paneeli. Päivi ja Satu Asikaisen vetämä maskeerausluento oli jo melkein itsessään riittävä syy koko coniin tulemiseen, niin ihana oli nähdä hyvin valmisteltu ja mielenkiintoinen ohjelma sellaisten ihmisten pitämänä, jotka oikeasti tietävät mistä puhuvat. Kaksosten maskeeraus käsitteli pelkästään vesiliukoisilla vartalomaaleilla maskeeraamista, joka itselleni on oikeastaan muutamia hassunvärisenä vietettyä larppia lukuun ottamatta aivan vierasta. Itse käytän aina rasvaliukoisia värejä, lähinnä niiden kestävyyden ja ihoystävällisyyden takia, mutta luento sai kyllä innostuksen vesiliukoisiinkin väreihin taas heräämään, pitää testata josko uusien vinkkien perusteella niistä saisi jotain aikaankin. En ollut ikinä edes kuullut semmoisesta asiasta kuin vamppu, mutta nyt maltan tuskin odottaa, että pääsen testaamaan miten tasaista jälkeä sillä oikeasti saisikaan aikaan.

Maskeeraus JA Simoun! Ooo!

Yaoi ei todellakaan ole minun sydäntä tai mitään muutakaan ruumiinosaa lähellä, ”paneeliin” houkutti ainoastaan toinen pitäjä Väänäsen Lassi, jonka tiesin olevan sen verran supliikkimies, että katsomossa ei joutuisi kiemurtelemaan myötähäpeästä. Ja koko katsomo kiemurtelikin vain naurusta, sen verran hervottomasta ”paneelista” oli kyse. Lainausmerkit siksi, että eihän se mikään paneeli ollut, Lassi-show pikemminkin, jossa Helena joutui olemaan lähinnä uhrina. Varsin onnistunut show kyllä.

Cosplayluennon kuvaus ja todellisuus olivat aika kaukana toisistaan. ” Luento sisältää yleisiä cosplayvinkkejä. Sisältö on rakennettu niin, että perustietojen oletetaan olevan jo hallussa.” Ehkä lähempänä todellisuutta olisi ollut ”kaikki mahdollinen cosplaysta nopealla tahdilla”. Edistyneille pukuilijoille luento tuskin tarjosi mitään oikeasti uutta ja uusilta pukuilijoilta suurin osa meni varmaan nopean etenemistahdin takia ohi. Itse ainakin katson paljon mieluummin luentoa jostain tarkkaan rajatusta aiheesta, joka käydään kunnolla läpi, kuin että koetetaan käsitellä kaikki mahdollinen kaikesta asiaan liittyvästä. Salin huono kuuluvuus ei mitenkään ainakaan helpottanut tilannetta.

Fffightistä olen ennenkin sanonut, että se ei ole minun teekupposeni, mutta kun olin hulluudenpuuskassani sattunut ostamaan sen 20 senttiä maksaneen lipun, oletin olevani niin pihi että haluaisin rahoilleni vastinetta. Minä oikeasti yritin! Menin istumaan ihan rivin keskelle ja koetin suhtautua asiaan positiivisesti, mutta sitten juontajan kolme kertaa ensimmäisen minuutin sisällä väärin käyttämä ketä –sana oli minulle liikaa ja pakenin paikalta. Älkääkä alkoko vinoilla mitään siitä, ettei savolainen voi tietää miten suomea puhutaan! Tiedän kyllä milloin se ketä on aivan väärässä paikassa ja väärässä merkityksessä. Ne ketä on ulkona huutaa...hrrrr. Sen sijaan vaihtoehtoisena ohjelmanumerona kadehdin MyuPro-tyttöjen rytmitajua, joten en voi valittaa.

Meinasin kirjoittaa cosplaykisasta tähän samaan päivitykseen, mutta teksti alkoi paisua taas niin maailmoja ja kaikkia cosplaykisoja syleileväksi tekstiksi, että julkaisen sen Lani-kuvien kanssa samassa tai jopa ihan omana tekstinään. Mainittakoon tässä vaiheessa vain, että onnennumerolla 13 kisaaminen tarkoitti tällä kertaa kisan kolmatta sijaa, joten varsin tyytyväinen voin Laniini olla.

Pokaalit (ja aivan upeat pehmoeläimet!) cosplaykisan palkintoina, jes!

Chibicon myytiin lauantain aikana loppuun, eli noin 800 kävijää viettivät aikaansa Työnkulmalla. Conipaikka oli kaksiosaisuudestaan huolimatta sen verran pieni, että siellä varmasti törmäsi kaikkiin tuttuihin jos vain vähän liikkui ympäriinsä. Kuopiolaisten tuttujen lisäksi paikalla oli myös ulkopaikkakuntalaisia kanssabloggaajia , joita kerkesin näkemään harmittavan vähän. Sain myös kokea Ilona- aliaksen huonot puolet kun olen jo osittain tottunut coneissa aina kääntämään päätäni kun joku huutaa Ilonaa, tällä kertaa se vaan ei koskaan tarkoittanut minua vaan Sitä Ensimmäistä Ilonaa, joka toimi cosplayvastaavana.

Hyvin hämmentävä lisäys ohjelmalehtisessä. Piraattiasioista pitää puhua, mutta miksi ihmeessä ohjelmalehdessä?

Kaukana ovat ajat, kun conien maksuttomuuden nimiin vannottiin ja maksullisten conien ei uskottu pärjäävän millään. Chibiconin lippujen hinnat eivät olleet mitenkään kalliit 3 euroa ennakkoon, 5 ovelta. Maksulliset liput ovat paitsi tapa kattaa conin kuluja, myös rajoittaa kävijämäärää. Kuten jo sanoin, tungos ei ollut mitenkään kamala, mutta ilman maksullisia lippuja tilanne olisi varmasti ollut toinen. Itse tykkään siitä, kun conipaikalla saa olla niiden ihmisten keskellä, jotka tietävät missä ovat, eikä sisään ramppaa puolta Kuopiota pällistelemään, että mitkäs pukujuhlat nämä ovat. Cosplaykisaan ja fffightiin oli myös maksulliset 20 sentin liput. Kummassakaan tapauksessa kaikki lippunsa etukäteen ostaneet eivät tulleet paikalle ajoissa, joten seisomapaikkojakin ostaneet pääsivät suurin osa istumaan. Ajatuksena värikoodatut liput olivat varsin hyvät, ennakkoliput voittaa aina tuntien jonotuksen, varsinkin kun noissa tiloissa jonottaminen ei olisi onnistunut millään.

Chibiconia voisi kuvailla oikein hyvin niillä iän ikuisilla sanoilla ”ihan kiva”. Mukavaa, että on tapahtuma aivan lähellä, josta sai hyvän tekosyyn tehdä uusi puku, oli kiva nähdä tuttuja ja muutamat ohjelmanumerot yllättivät positiivisesti. Kun ensi kerralle vielä saadaan monipuolisemmin ohjelmaa ja toivottavasti parempi conipaikka, hiotaan vähän yksityiskohtia ja otetaan muutenkin palautteesta oppia, niin Chibillä on mahdollisuuksia vaikka mihin. Loppuunmyyty Chibi todistaa, että myös näillä leveysasteilla innokkaita harrastajia löytyy tämänkin kokoiseen tapahtumaan, vaikka tapahtuma ei luvannutkaan tarjota mitään uutta tai ihmeellistä. Ehkä minä vaan olen vähän liian vanha innostumaan pelkästä hengaamisesta ja hyvästä tunnelmasta.

Ja kyllä, olihan niitä oppilaita siellä katsomossa.

Lani-päivitystä, kirves-tutoriaalia ja cosplaykisa-avautumista luvassa tulevalla viikolla! Pysykää kanavalla!

Ilona