Iloton Ilona ja kisamietteitä lopultakin

Allekirjoittaneen iloisuuden väheneminen ei johdu allaolevasta tekstistä, vaan siitä suuresta ärtymyksestä, joka aina iskee, kun jokin suunniteltu asia ei onnistukaan. Tässä tapauksessa musamessuilla piipahtaminen ja wcs-karsintojen katsominen. Edellisen päivityksen jälkeen homma alkoi menemään kaikin puolin pieleen, Savon Pala myi joustamatonta markiisia, Eurokangas pelkkää trikoota, vilkaisin oikeasti ensimmäistä kertaa kalenteria ja töihin liittyviä tekemättömiä asioita ja tajusin, että vaikka puvun jättäisi sikseen, koko ensi viikon viikonlopuksi Kuopiosta irtaantuminen olisi äärimmäisen huono idea. Ja voi perhana miten kallista voi junalla matkustaminen olla kun ei ole opiskelija! Graah!

Joten hetken neuvoteltuani itseni kanssa totesin, että koska Nanamin tekeminen ja esitteleminen nyt kuitenkin oli suurimpia motivaatioita Helsinkiin lähtemisessä, ja se ei tule onnistumaan kuin jollain hävettävällä sutaisupuvulla, johon en aio sortua, niin teen itselleni ison palveluksen jäämällä kotiin tekemään rästissä olevia hommia. Nanami kyllä kutkuttaa cosplayhermojani sen verran tehokkaasti, että kunhan ratkaisen Kadonneiden Keltaisten Kankaiden Mysteerin (eli luultavasti päädyn värjäyspuuhiin. Kun vaan ensin paikallistan riittävän joustavaa mutta paksua puuvillaa, joka haluaa värjäytyä kauniisti), taidan pitää neidin to-do-listani kärjessä. Ainakin siihen asti että CosplayGaala saa lopultakin kakaistua ollakko vai eikö olla ja huomaan olevani aivan pisussa aloittamattoman Rouva Jättihelman kanssa.

”M-m-mitä, enkö pääsekään katsomaan WCS-karsintaa?”

Mutta sitten siihen varsinaiseen asiaan! Ja heti alkuun sanon, että huolimatta seuraavan tekstin sisällöstä, joka saattaisi antaa olettaa muuta, ei tässä pitäsi olla havaittavissa mitään katkeruutta omalta puoleltani Chibin kisan kolmossijasta. Päinvastoin. Kisa nyt vain nostatti muutamia ajatuksia taas, jotka haluan teidän kanssa jakaa, ja Chibiä on hyvä käyttää konkreettisena esimerkkinä tilanteista, jotka varmaan ovat toistuneet monessa muussakin conissa. Joten ei mitään katkeruutta tai kiittämättömyyttä, luultavasti vika sitä paitsi on vaan minussa.

Ja tämän tekstin oksentamisen jälkeen muistin, että Konamin on sanonut kaiken tarpeellisen jo paljon selkeämmin aikaisemmin. Eikö kaikkia conin järjestäjiä voisi velvoittaa tutustumaan tähän kirjoitukseen ennen kuin pistävät sen kivan cosplaykisan ohjelmistoonsa? Ja jos muiden mietteet laajemmin kiinnostaa, niin anikiin hop hop, siellä on parikin aihetta sivuavaa keskustelua.

Chibiconin cosplaykisan järjestämisestä yleisesti täytyy sanoa, että olisihan siinä ollut parantamisen varaa. Ja iso osa parantamista kaivanneista asioista taisi johtua siitä, että cosplayvastaavalle ei annettu tarpeeksi valtaa ja päätösvastuuta, että olisi oikeasti voinut hoitaa homman kunnolla kotiin. Nyt esimerkiksi lupailtu cosplaypakki puuttui takahuoneesta (jota voisi melkein virallisesti sanoa surkeimmaksi takahuoneeksi muutenkin) ja moneen kysymykseen Sen Ensimmäisen Ilonan oli pakko vastata ettei tiedä, kun ei ollut oikeasti kaikesta vastuussa. Eli lisää luottoa vastaaviin ensi kerralla, cosplayvastaavan pitäisi mielestäni saada päättää suurin osa kisaa koskevista asioista.

Chibiconin kisahan oli ”perinteinen” lavalla käväisymallinen, jokainen nousee vuorollaan lavalla, pari posea, yksi juontajan kysymys ja pois. Mietin jo kisakuvausta lukiessani, että eikö tämmöisistä kisoista ole jo päästy eroon, kun hirveän tylsiähän nämä kisat on. Traconissahan oli viimeksi aivan samanlainen kisakonsepti, miksi tämä tuntui niin paljon vaisummalta? Kaksi tärkeintä tekijää oli tila ja musiikin puute. Kun kisaajat kipittävät lavalle suoraan katsomosta ja aploodit ovat loppuneet jo ennen ensimmäistä posetusta, tulee lavalla hiljaisuuden vallitessa hengailusta helposti vaivautunutta. Ainakin minulle, alunperin miettimäni kirvesheiluttelu jäivät suosiolla pois, kun koko tilanne tuntui niin hirveän ankealta. Ja hiljaiselta! Minkä tahansa taustamusiikin kuuluminen olisi rentouttanut kisaajia ja varmasti lisännyt myös katsojien kiinnostusta. Nyt pieninkin kuiskaus katsomosta kuului ihan koko salissa. Juontaja onneksi pelasti tilannetta paljon, kun pääsi jutun juuresta kiinni, jopa muutamia naurahduksia kuului yleisön puolelta. Itseäni aina vähän hämmentää nämä kisat, joita selvästi markkinoidaan lavalle-pose-kysymys-poistu –mallisina, mutta joissa sitten kuitenkin tarjotaan mahdollisuutta esitykseen. Tai tämä osio ei vielä oikeasti hämmennä, mutta tämän suhde tuomarointiin sen sijaan kyllä.

Kaikki kisaajat. Kiitos impstatukselle mahamakkarasensuurista. Kuva: Merilla Kivineva

Ja Chibin kohdalla tuomarointi noin niin kuin yleisemminkin herätti vähän miettimistä tuomaroinnista laajemminkin. Chibissä oli kolme tuomaria, jotka esiteltiin kyllä ennen kisaa, mutta joista ei jäänyt mieleen muuta kuin se, että yksi tuomareista oli ompelija ja kaksi sponsoreiden edustajia. Josta heräsi heti kysymys, että miksi, oi miksi! Vaikka cosplay äkkiseltään vaikuttaakin lajilta, jota kuka tahansa osaisi arvioida (katso kuvaa, katso ihmistä, näyttääkö samalta, hyvä, seuraava), niin ei se ihan sitä kuitenkaan ole. Ammattiompelijan mukanaolo on ihan loistava homma, mutta itse ainakin kisaajana arvostan sellaisten tuomareiden kommentteja, joilla oikeasti on itselläänkin kokemusta pukujen teosta. Jos esitys on osa arviointia, voisi mukana tietysti olla joku esiintymisen ammattilainenkin. Tosin kun itse painotan enemmän pukua ja se esitys nyt tulee siinä sivussa jos tulee, niin ei tämäkään ole yhtä tärkeää, kuin se että tuomaristo olisi oikeasti itsekin cospayta harrastavia ja mielellään siinä vielä hyviäkin ihmisiä.

Esimerkiksi CosplayGaalan tuomaristo on sen verran rautainen setti, että sen kisan voittopokaalista saa olla erityisen ylpeä, samoin Eurocosplaykarsinnassa tuomaristo oli sellainen, että mieluusti otti palautteen vastaan (ei kun hetkonen, en ottanutkaan kun jänistin enkä kysynyt palautetta. Mutta se johtui esitysangstista, tilaisuus palautteen saamiseen onneksi oli) Traconissa sen sijaan oli wtf-fiilikset koko kisan, kun tuomaristosta tasan yksi oli jollain tapaa tuttu nimi ja naama, eikä minulle koko aikana oikein selvinnyt keitä ne muut tuomarit oli ja miksi juuri heidät oli valittu. Minun on vaikea kuvitella, että cosplayihmisten saaminen tuomaristoon olisi mitenkään vaikeaa, suurin osa olisi varmasti hyvin immarreltuja pyynnöstä ja esimerkiksi matkakulujen korvaamisella saisi varmasti Kuopion/insert mikä hyvänsä conikaupunki joka ei ole pullollaan cosplaytuomareita ulkopuoleltakin ihmiset suostuteltua.

Tämän tason tuomaristoja lisää! Kuva: Miika Ojamo

Ja ne tuomarointikriteerit! Niiden pitäisi olla oikeasti selvillä myös kisaajille edes jollain tasolla, nyt esimerkiksi ei ollut täysin selvää, vaikuttiko lavalla poseeraaminen tai esitys pisteytykseen ollenkaan (nähtävästi ei, sillä top kolmosen kaikki tekivät vain perusposen, paras esitys palkittiin erikseen kunniamaininnalla). Vaikka kaikkea ei tietenkään voi tai tarvitsekaan kertoa, niin jonkinlainen haisu pitäisi kisaajilla kuitenkin niistä kriteereistä olla. Ja tämä pelkästään lavalla tapahtuva arviointi muutenkin... Sen suhteen Tracon veti Chibiä paremmat pisteet, tuomarointi oli sentään etukäteen, vaikka senkin toteuttamisesta tai sanotuista kommenteista taidettiin jotain draamaa saada kesällä aikaan. Mutta vaikka tuomaristo olisikin ihan random tyyppejä conialueelta, niin kyllä heille pitäisi tarjota mahdollisuus nähdä puku edes riittävän läheltä. Ei aina tarvitse niitä pirun sisäsaumoja olla hiplaamassa, mutta jo se, että näkee puvun kaikessa rauhassa muualla kuin lavalla, antaisi tuomareille paremmat arviointimahdollisuudet. Rora esimerkiksi on tehnyt aivan loistavan listan asioista, joita tuomaroinnissa esimerkiksi voisi katsella.

Chibiconin kriteerit jäivät ainakin minulle mysteeriksi ja ilmeeni varmaan lavalla hengatessa paljasti, että top kolmonen oli ihan täydellinen yllätys. Väittäisin ilman mitään faktatietoja tai tarkistamatta asiaa mistään, että pienemmissä coneissa jättimekolla tai massiivisella härpäkepuvulla sijoittuminen on melko todennäköistä. Tai siis tämmöinen mielikuva minulla on, voin tietysti olla koko mielikuvan kanssa ihan yksin.

Joten kun kisasta löytyy tämän näköisiä pukuja niin oletin top kolmosen olevan aika selvillä: Kuvat: Veera Törmänen

Näiden kolmen jättipuvun lisäksi Ilona muuten ihasteli esimerkiksi näitä pukuja

Sen sijaan se kolmen kärkihän näytti tältä:

Ja yhteispotretti vielä kaikista palkituista. Fffightin voittaja, Paras esitys, Söpöin, Jättiläinen/Se, joka katselee puolet kuvista minne sattuu/Kolmonen, Toinen ja Voittaja.

Yksittäinkuvat Veera Törmänen, yhteiskuva Merilla Kivineva.

Lukuun ottamatta minun naurettavaa kirvestä ja hahmoa, jota ei aikaisemmin ole Suomen kamaralla tietääkseni cossattu, kolmen kärki koostui kahdesta hahmosta, joilla a) ei ollut mitään megalomaanista proppia/siipiä/härpäkettä/muuta monimutkaista asiaa puvussaan tai pukunsa mukana ja b) jotka ovat hahmoina aika yleisiä ellei jopa todella yleisiä.

Tässä suhteessa tavallaan arvostan Chibin tuomareita, ne eivät antaneet suuren härpäkemäärän hämätä, vaan _ilmeisesti_ todella palkitsivat hyvin tehdyt puvut. Itse ainakin myönnän suoraan koettaneeni menneisyydessä usein aiheuttaa niin suurta wau- efektiä joko jättiperuukilla, jättisiivillä tai no mitähän siitä Adelista sanoisi... jättimiehisellä rintakehällä, että puvun mahdolliset (siis takuuvarmat) puutteet tai huolimattomuudet peittyisivät sen alle. Toisinaan tämä on kannattanut (Shiva, ehkä Quina), toisinaan ei (kaikki muut...). Koetan itse kovasti päästä pois tästä isompi on parempi ja näyttävämpi –ajattelusta ja valitsin esimerkiksi Chibin kisaan hahmon, jolla minun mielestä ei voi sijoittua ellei se ole oikeasti hyvin tehty. Kannatti ommella niitä perhanan hiuslaskoksia siihen paitaan.

Kaikissa lajeissa, missä on tuomarointia, on aina sitten niitä, jotka kokevat tuomareiden olleen väärässä ja itse tietävänsä paremmin kenet olisi pitänyt palkita. No kun tuomarointikriteerejä ei ole selvillä, niin ei tähän oikeastaan voi ottaa kantaa. Hämmentynyt ilmeeni kahden parhaan kuuluttamisen aikaan ei johtunut siitä, etteikö molemmat puvut olisi olleet hienoja, olihan ne, mutta kun olen mielestäni nähnyt molemmat hahmot vielä hienommin toteutettuna, jäin väkisin miettimään miksi juuri nämä kaksi pukua (tai siis itseni mukaanlukien kolme pukua) olivat tuomariston mielestä ne parhaat. Ja tässä sivutaan muuten taas tätä omaa mieltymystäni tehdä hahmoja, jotka eivät ole kovin yleisiä. Ihan rehellisesti yksi syy on se, että yleisen puvun joku on todennäköisesti tehnyt aikaisemmin paremmin, eikä vertailulta omaksi tappioksi voi välttyä. En varmasti ole ainoa, joka harrastaa anikista kisaajien kuvien katselua sillä silmällä, että jos itse olisi ollut tuomarina, mitkä puvut olisivat voittaneet. Tai siis toivottavasti en ole, siinä oikeasti oppii yllättävän paljon asioita ainakin itsestään. Kuten sen, että minä annan jättiproppien ja jättihelmojen hämätä itseäni ihan mennen tullen.

Tykkään itse kisaamisesta, vaikka siinäkin on huonot puolensa stressin lisääntymisen ja yleisen jännityksen muodossa, mutta huonosti järjestetyt kisat eivät kyllä coninautintoa lisää. Ja kun Suomessa kuitenkin on toteutettu loistavia cosplaykisoja, niin niistä saatuja kokemuksia ja tietoa voisi käyttää hyödyksi laajemminkin. Toki, jos coni halutaan pitää pienenä ja nukkavierun oloisena, voi valoshowt ja kolmen minuutin taustamusat esityksineen tuntua vähän vieraalta, mutta pienenkin kisan voi hoitaa kunnialla kotiin. Pienissä tapahtumissa voi toisinaan olla ongelmana kisaajien vähyys tai pukujen taso, mutta esimerkiksi nyt Chibin puvut olivat niin hienoja, että olisivat ansainneet kyllä ne valoshowt rinnalleen. Tai ne musiikit. Kaipaan dramaattisia musiikkeja! Showmeininkiä! Yksityiskohtaisempaa tuomarointia! Selkeitä tuomarointikriteerejä! Kunnon pukuhuonetta cosplaypakilla varustettuna! Siis täydellistä cosplaykisaa. Mutta hei ehkä vielä joku päivä.

Ja siis eihän jokaisen kisan tarvitse olla mahtavaa, suurta ja teatraalista. Ehkä tässä vaan on minun aika huomata, että _minä_ kaipaan juuri semmoisia kisalavoja ja sitä tosissaan kisaamista. Samalla tavalla, kun en ehkä ollut Chibin kohdeyleisöä peruskävijänä, en ehkä ollut ihan kohdekisaajakaan. Enkä osaa sanoa suoraan reseptiä, jolla esimerkiksi Chibin kisasta olisi tullut minun mielestäni täydellinen, kun en tiedä esimerkiksi paikan aiheuttamia rajoituksia. Ja miksipä kaiken tässä maailmassa pitäisi olla minun mieleni mukaista? Ehkä marisemisen sijaan keskityn odottamaan uutisia Eurocosplay- ja WCS-rintamilta ja miettimään syntyjä syviä ensi vuoden pukusuunnitelmin osalta.

Ilona