Cosplayaajat animeharrastajia asdfafaf

Eli Ilona burgeroi omasta luennostaan osa 1. 

(Koitan nopeasti suoltaa tätä tekstiä ulos ennen kuin kaikki olette katsoneet samaa shaissea videolta. Oikeasti siis jarruttelin oman videoni julkaisua, että kerkiän kaikesta tarpeetomasta jauhaa)

Jos luentoni on näkemättä, niin ei huolta, lukekaa vaan. Jos olitte luennolla, lukekaa silti, eksyn aika kauas jopa siitä, mitä luennolla sain sanottua.

Koko miun Frostibiten luennon alkuperäinen idea lähti tästä: 

Samaa asiaa ovat kommentoineet monet muutkin. Että kuilu animeharrastajien ja cosplayaajien välillä on kasvanut. Ollaan ennen muuta cosplayaajia sen sijaan, että oltaisiin animeharrastajia, jotka osoittavat sitä omaa harrastuneisuuttaan pukeutumalla hassusti.

Sinälläänhän tässä ei ole mitään väärää. Kun itse harrastuksiani luettelen, en animen katsomista yleensä sano, sen sijaan cosplay on jo sen verran tehokas ajantappaja, että se pitää mainita. Miun ja animen yhteiselo on muutenkin ollut vähän ailahtelevaista, viime vuosien melko tasaista katselutahtia lukuun ottamatta. Mutta listallani on edelleen tolkuttomasti ”klassikoita”, joiden katsomattomuus nolottaa, enkä esiinny animuburgeroijana mitenkään edukseni. Tykkään animesta ja sen katsomisesta vaan ihan älyttömästi.

Cosplay kuitenkin on Suomeenkin rantautunut nimenomaan Japanista ja nimenomaan anime- ja mangahahmojen pukuilemisen kautta. Silloin joskus siis, kun allekirjoittanut vielä hyppi metsissä haltiakorvat päässä, mutta olen hissan ope, saan kertoa tästä. Vaikka cosplay nykyisellään onkin hyvin itsenäistynyt harrastus, eikä enää vain animeharrastuksen jatke, on ne juuret juurikin siellä japanilaisessa viihteessä. Siitäkin huolimatta, että harrastuksen alkuperä voidaan löytää Yhdysvalloista, kuten eräs suosikkibloggaajani myös huomautti. Onko näillä historiallisilla juurilla sitten mitään varsinaista virkaa nykyistä harrastusta tarkastellessa, onkin jo toinen asia.

Conit pitävät väkisinkin yllä animen ja cosplayn avoliittoa ja yhteyttä. Animeaiheiset conit kun ovat perinteisesti olleet ainoita paikkoja, joissa cosplayta on voinut harrastaa (kyllä, Finnconin erilliset naamiaiset ja koko spefistiskenen stratrekkailu upeine pukuineen ei ole jääny miulta huomiotta, mutta yleensä näitä tuskin tahdotaan laskea saman kattotermin _cosplay_ alle). Yleensä harrastusta tuntemattomat myös automaattisesti liittävät hassusti pukuilevat ihmiset jollain tapaa tähän ”japani harrastukseen” sen tarkemmin miettimättä.

Mutta minäpä jäin miettimään asiaa. Että mitä oikeastaan on animen harrastaminen ja miten se liittyy tämänhetkiseen suomalaiseen cosplayskeneen, vai liittyykö mitenkään?

Cosplayharrastajat ovat kenttänä äärimmäisen epäyhtenäinen, järjestäytymätön porukka, josta on hyvin vaikea sanoa mitään yleistävää. Olisi kamalan mielenkiintoista esimerkiksi selvittää, kuinka moni cosplayaaja katsoo vaikka yli 5 animesarjaa vuodessa. Tai seuraa tämän hetken sarjoja. Mutta kunnon formaattia tämmöisen kyselyn toteuttamiselle ei ole, koska harrastajista on niin hajallaan. Iällisesti, kiinnostuksen kohteiltaan ja internetin käyttötavoiltaan. Tietysti jonkinlainen otos olisi esimerkiksi Anikissa vaikuttavat cosplayharrastajat, toisaalta olisiko se juurikaan sen parempi otos, kuin vaikka kaikki Suomen cosplyabloggaajat, mene ja tiedä. Ja ensimmäisenä pitäisi ratkaista, kuka lasketaan cosplayaajaksi; riittääkö yksi itsetehty puku, 10 ostopukua vai pitääkö olla vuosien harrastuspohja?

Cosplayhan ei määritelmällisesti liity animeen millään tapaa. Luennolla sanoin näin:

Mikä hyvänsä sarja, mikä hyvänsä teos, oikeastaan mistä hyvänsä lähteestä. On selkeästi niitä cosplayaajia, jotka esimerkiksi profiloituvat tekemään vain pelihahmoja. Tai jotka tekevät vain länsimaisia pukuja. Tai jotka tekevät aina siitä yhdestä ja tietysti animesarjasta eri pukuja.

Miksi koko tämä asia minua rupesi mietityttämään, oli tietysti Desucon. Vaikka Frostbite ei ihan isoveljensä tasolle kamppailussa Suomen animeimman conin tittelistä yltänytkään, oli kuitenkin kyseessä tapahtuma, jolla oli selkeä painotusalue. Ei japanilainen populaarikulttuuri, vaan anime. Ja minä olin menossa sinne puhumaan cosplaysta. Ymmärtänette, että jouduin hivenen perustelemaan asiaa itsellenikin, vaikka viime vuoden animesarjoista pikkuisen höpötteleminen antoikin ihan ok syyn suuni avaamiselle.

On ihan yleisesti hyväksytty tosiasia, että cosplayaaja ei ole hyvä animeharrastaja. Keskiverto cosplayaaja ei seuraa tämän hetken sarjoja. Keskiverto cosplayaajaa ei ole kiinnostunut animesta muuta kuin osana cosplayharrastustaan.

Asetelma on kääntynyt ympäri siitä, että pukuiltasiin hahmoa siitä nimenomaisesta suosikkisarjasta samalla, kun katsotaan animea laajalla skaalalla siihen, että katsotaan animea, jotta voidaan poimia sieltä uusia pukuiltavia hahmoja. Jos siis katsotaan animea ollenkaan. Truu-animistit (edit: animestit, animustit, animestaajat? :D) voivat – ja yleensä ihan oikeutetusti – katsoa nenänvarttaan pitkin conikäytävillä kipittäviä hetalioita, joiden animetuntemus rajoittuu juuri siihen yhteen sarjaan. 

Kyllä, kärjistän. Ja jälleen sanon, että ei tässä varsinaisesti ole mitään pahaa. Cosplayta saa ja voi harrastaa katsomatta yhtään ainutta animesarjaa. Kannattaako tällaisen harrastajan tulla coniin, jossa aiheena on anime tai japanilainen kulttuuri, jos omat kiinnostuksen kohteet ovat puhtaasti puvulliset? Tällä hetkelle conit lienevät edelleen niitä tärkeimpiä paikkoja tämän harrastuksen julkiselle esittelemiselle, sille pukujen näyttämiselle, ryhmien kokoamiselle ja kuvaamiselle. Ja kavereiden näkeminen ja hengaaminen ja pukujen esitteleminen on varmasti kävijän itsensä mielestä ihan yhtä valideja syitä tapahtumassa käymiselle kuin aamuöiset animeburgeroinnit, laadukas animeohjelma, kunniavieras tai baarijatkot jollekulle toiselle.

Tällä hetkellä mikään Suomen coneista ei ole rehellisesti ryhtynyt cosplayconiksi. Bakaconilla oli aika tehokkasti cosplaypainotuksia ja monet muutkin conit ottavat esimerkiksi cosplayohjelmaa ilmeisen löysin rantein ohjelmistoonsa, mutta mikään coni ei ole jättänyt animea pois tästä yhtälöstä. (No kirjamessut tai Tampere Kuplii ovat pikkaisen oma lukunsa, jätän ne vaan nätisti pois yleistyksistäni) CosplayGaala on ainoa poikkeus, mutta sitäpä en coniksi sanokaan.

Väitän, että tällaiselle puhtaasti cosplayhin keskittyvälle tapahtumalle olisi kysyntää. Animeaiheisten (huomatkaa, miten joudun kiertämään termin animecon, vaikka en sillä yksittäistä tapahtumaa tarkoittaisikaan) conien aiheuttamat rajoitteet cosplayn puolelle näkyvät esimerkiksi kilpailuissa. On mielestäni täysin perusteltua rajoittaa cosplaykilpailun lähteiksi vain japanilaista alkuperää olevat, jos tapahtuma on japanilaiseen kulttuuriin keskittyvä. Kyllä, itken verta kun en mrs. Lovettia pääse kisalavalle viemään (ainakaan milloinkaan lähitulevaisuudessa), mutta rajaus on mielestäni täysin perusteltu.

Kuulostako siltä, että tahdon erottaa cosplayn ja animen harrastamiset toisistaan? Että olisi parempi kun pukuilijat olisivat omissa tapahtumissaan ja animeharrastajat omissaan? Tämä ei nimittäin ollut varsinaisena tarkoituksena. Kyseenalaista kyllä osittain näiden yhteyden tämänhetkisessä harrastajakentässä, mutta esimerkiksi luennollani oli oikeastaan aivan päinvastainen motiivi. Saada ihmiset katsomaan enemmän animea.

Koska animen katsominen on hyväksi. Sitä saa nykyään käsiinsä niin helposti, myös laillisesti, ja niin laajalla skaalalla, että genrejen tai mieluisten sarjojen puutteeseen ei sen katsomisen ainakaan pitäisi tökätä. Animen tarjoamat mahdollisuudet cosplaylle painivat mielestäni aivan eri sarjassa kuin minkään muun piirretyn tai näytellyn viihteen, tosin tämä lienee vain miun mututuntumamielipiteeni. Anime kannattaa myös katsoa täysin ilman cosplaysilmälaseja, ihan vaan animen itsensä takia. (Ja rakastaa sitä.)

Mutta toisaalta en tahdo olla väkisin kääntämässä tilannetta takaisin anime>cosplay –asetelmaankaan, koska cosplay on selkeästi kasvanut jo osittain irti emostaan ja elää jo aivan omaa elämäänsä. Tahtoisin ennemminkin antaa synninpäästön niille cosplayaajille, joita anime ei varsinaisesti laajempana harrastuksena kiinnosta, vaan jotka tahtovat vain pukuilla sitä yhtä omaa suosikkihahmoaan tai katsovat vain niitä muutamaa sarjaa, joita kaverit suosittelee. Sekin kun on ihan okei, eikä tee teistä yhtään sen huonompia COSPLAYharrastajia. Ei ole harrastajiston vika, että cosplay ja anime väkisin ovat esillä samoissa tapahtumissa. Väkisin tulee vähän mieleen Finncon-Animecon tilanne, jossa Animecon kasvoi selkesti emoaan suuremmaksi, eikä suinkaan ollut niiden Animeconin kävijöiden vika, että spefistit kokivat olevansa antiharrastajien ympäröimänä.

Tämän vuodatuksen jälkeen on tietysti muistutettava siitä pakollisesta, että tämän harrastuksen ei tarvitse olla Hirveän Vakavaa, vaan hauskaa ja mukavaa, eikä tämmöisiä asioita oikeasti tarvitse pähkäillä. Minusta niitä välillä vaan on mukava mietiskellä ja pähkäillä esimerkiksi sitä, koenko itseni ennen muuta cosplayaajaksi vai animeharrastajaksi ja miksi. (Cosplayaajaksi, lähinnä koska tuttavapiirini on niin täynnä animuburgereita, että en koe olevani ollenkaan samassa sfäärissä niiden kanssa).

Tekisi melkein Frostbiten takia lieventää omia yleistyksiäni. Uusista animesarjoista olleiden pukujen määrä, josta jo mainitsinkin, antaisi nimittäin osviittaa siitä, että kyllä jokunen cosplayaaja taitaa sittenkin niitä piirrettyjäkin tapittaa. Toisaalta tässä taas palataan harrastajakunnan epäyhtenäisyyteen ja helposti huijattavissa olevaan mututuntumaan, ei se kourallinen uusien sarjojen pukuilijaa vielä keskiarvoja paljoa hetkauta. Oma tuttavapiiri, äänekkäät internetkäyttäjät ja cosplayblogit kun esimerkiksi hämärtää hyvin nopeasti käsitystä siitä, mitä pukuja todella on paljon ja mitkä puvut ovat juuri nyt in. Tai ainakin itse sokeudun niille hyvin nopeasti.

Oikeasti ei olisi tarvinnut lukea tänne asti, tässä tiivistys:

:3

Koska oma luentoni herätti miussa niin paljon ajatuksia, (naurettavaa, tiedän!) on osa 2 ainakin vielä luvassa, toivottavasti ennen videoiden ilmestymistä. Se ei enää toivottavasti liity ihan tähän samaan aiheeseen, mutta eräs Irtsa ainakin siitä tykkää. Ja kuva saattaa liittyä:

Ilona

ps. Tiedostan täysin, että minulla on alle viikko aikaa toteuttaa tammikuun whedonverse-puku tai tulee tupenrapinat. Onneksi yksi puku on ollut _melkein_ valmiina jo pienen ikuisuuden.