Onko millään mitään väliä ja miten harrastat cosplayta oikein

Eli Ilona burgeroi omasta luennostaan osa 2. 

Jos luentoni on näkemättä, niin ei huolta, lukekaa vaan. Jos olitte luennolla, lukekaa silti, eksyn aika kauas jopa siitä, mitä luennolla sain sanottua.

Heitin luennollani ilmaan seuraavat kysymykset:

Ja joka kerta päädyin toteamaan ihan saman asian. Tärkeintä on, että itse tunnet olosi hyväksi siinä puvussa.

Kuulen jo, miten huokailette, että ei kai TAAS yhtä päivitystä cosplaysta ja ulkonäköpaineista, eikö tästä nyt ole jo sanottu ihan kaikki moneen kertaan? On, ja monta kertaa paremminkin kuin mitä minä osaan sanoa, mutta kirjoitan silti. Hah! Tosin sanon paljon muutakin kuin vaan ulkonäköjuttuja, joskin niistäkään tuskin mikään on kovin originellia ajatusta. Hah taas! Olen blogiurani huipulla ja se on kilahtanut minulla niin pahasti hattuun, että kirjoitan ihan mitä haluan tänne omaan blogiini! Hah!

Mutta aloitan sillä tiivistyksellä. Koska ei ulkonäöllä, iällä tai sukupuolella ole yhtään mitään väliä tässä harrastuksessa, jos itse olet pukuusi ja omaan olemiseesi tyytyväinen. Piste. Koska:

Tämän oivaltaminen säästää teiltä sekä hermoja että mielenterveyttänne yleisestikin. Mitä pikemmin sen tajuatte, sen parempi. Samaa olen sanonut aikaisemminkin ja käyttänyt itseäni esimerkkinäkin.

Kun lähtökohtana on se, että et koskaan tule näyttämään siltä referenssikuvalta ja kaikki on aina enemmän tai vähemmän kompromissia, on ihan turhaa ottaa stressiä tai ahdistusta asiasta.

Kaikki palaa siihen kysymykseen, ketä varten harrastat ja kenen mielipiteillä on sinulle väliä. Tästä on väännetty kättä aikaisemminkin ja väännetään jatkossa, mutta minun mielestäni cosplay on harrastus ennen muuta itseä varten. Siitäkin huolimatta, että harrastuksesta suuri osa on sitä julkisesti näyttäytymistä ja huomion keräämistä. Se oma fiilis ja oma tyytyväisyys ovat kuitenkin ne ehdottomasti tärkeimmät asiat. Toki joku voi löytää sen motiivin tekemiselle ja jaksamiselle ajatuksesta, että tekee sitä muille, mutta väitän, että suurimmalla osalla se ei kanna kovin pitkälle. Koska jos et saa tästä harrastuksesta hyvää oloa itsellesi ihan siitä tekemisestä ja harrastuksesta itsestään, niin... Noh, olet selvästi erilainen kuin minä, jos siitä huolimatta tätä jaksat jatkaa.

Jos annat painoarvoa sille, mitä internetissä sinusta tai puvustasi kirjoitetaan, niin hyvää matkaa kohti hermoromahdusta. Siitä kauneimmasta puvusta ja laihimmastakin cossaajasta löytyy aivan varmasti hyi että mikä läski ja kauhee horo –kommentteja. On ihan sinusta itsestäsi kiinni a) etsitkö näitä kommentteja b) välitätkö niistä. Itselleen nauraminen on ihan terapeuttista useinkin ja pidän yhtenä oman cosplayurani huippuna kyllä kuvani päätymistä ylilaudalle Kaikki suomalaiset coslayaajat läskejä –tekstillä varustettuna, mutta olenkin huumorintajultani vähän erikoinen.

Jokaisella on varmasti ne omat epävarmuusalueensa, oli ne sitten se paino tai pituus tai ikä. Ne jutut, joiden pitää mennä mahdollisimman yksi-yhteen hahmon kanssa, että pystyy itse olemaan tyytyväinen. Tässä taas itsereflektion paikka, jos et ole tätä aikaisemmin miettinyt. Itse esimerkiksi olen pituuteni puolesta vähän epävarma välillä, koska pientä ja söpöä tyttöä minusta ei vaan saa. Kun olen iso ja en kovin söpö. Samoin kun ikää on yli 19 niin joudun pari kertaa miettimään niitä 14v hahmoja. Ja jos ajatus ei häiritse, niin pukuilen niitä kyllä ihan varmasti, koska jos olen itse asian suhteen tyytyväinen, ei muulla ole väliä. Toki jos taustalla on vaikka vuosien koulukiusaamista painosta, on ihan ymmärrettävästi herkempi painoon kohdistuvista kommenteista ja sama pätee kaikkiin muihinkin (ulkoisiin) piirteisiin, joista itse sattuu olemaan epävarma. 

On myös ihan okei loukkaantua ja pahoittaa mielensä. Ei kaikkien tarvitse olla kovapintaisia, mutta se kyllä auttaa elämää huomattavasti. Ei se loukkaantuminen ja mielensä pahoittaminen mitään auta, ja monessa tapauksessa lietsoo sitä kommentointia vain lisää. Tosin palaan jälleen kahteen jo mainitsemaani asiaan a) mieti kenen mielipiteellä on väliä b) mistä sitä mielipidettä etsit.

Mikä itseäni siinä kovaäänisessä kommentoinnissa ja internetin haukkuringeissä erityisesti risoo, on se, että cosplaykin on harrastus, jota voi harrastaa niin monella tapaa. Millä tavalla se on sinun omasta harrastuksestasi pois tai sinun elämääsi pilaa, jos joku, joka ei täysin näytä PIIRRETYLTÄ hahmolta, tahtoo sitä pukuilla?

Onko se jotenkin SINULTA pois, jos joku harrastaa tätä eri tavalla kuin sinä? Onko se sinulta pois, jos joku käyttää ostopukuja? Jos joku nauttii kavereiden kanssa hengaamisesta puvussa, joka on koottu valmiista vaatteista ja on vähän sinne päin? Jos jonkun elopaino on 30 kiloa enemmän kuin hahmolla?

No jos cosplayn tarkoituksena ei ole muuttua piirretyksi, mitä sitten? Palataan osittain eiliseen:

Tämä on taas vain minun mielipiteeni, mutta cosplay on minulle nimenomaan sitä fanittamista. Sen osoittamista, että jokin hahmo, jokin sarja sykähdytti ja herätti tunteita. Sen fanittamisen ei tarvitse olla sokeaa palvontaa eikä vuosien pohdiskelun tulos, se voi olla kevyempääkin, mutta se hahmo pitää tuntea. Sen pitää olla herättänyt JOTAIN tuntemuksia. Tai ainakin sen sarjan/elokuvan/minkähyvänsä mistä se hahmo on. 

Ja tästä päästään siihen ainoaan asiaan, josta itse natseilen cosplayssa. Hahmon tuntemiseen. Toki tämäkin on taas mielipidekysymys, mutta minun mielestäni se ON minulta pois, jos joku cosplayaa hahmoa esimerkiksi pelkästään kuvan perusteella. Itse olen käynyt conihistoriani parhaita keskusteluja animesta ja hahmoista, kun ihmiset jäävät juttelemaan kanssani kuvan ottamisen jälkeen, ja jos tuolloin olisin vain vastannut ”Joo tää näytti kivalta ja mulla oli jo valmis peruukki, siksi tein tämän, onko tää muka jostain animesta?” niin... Noh. Se olisi ollut huijaamista.

Mistä päästään tietysti kysymykseen, miten hyvin hahmo pitää tuntea. Voiko Mikurua cossata, vaikka olisi nähnyt vain Haruhin ensimmäisen kauden? Onko peliadaptaation mukaan pukuileva automaattisesti huonompi fani kuin alkuperäisen pelin läpikahlannut? 

Käyttäen esimerkkinä taas itseäni, olisiko ollut ihan okei, että pukuilin Irisvieliä jos olisin nähnyt vain Fate/Zeron jo julkaistut jaksot? Tekikö se minusta jotenkin paremman cosplayaajan, että tiesin hahmosta enemmänkin? No ainakin voin vastata, että sillä ei ollut mi-tään väliä, en käynyt yhtäkään syvällistä keskustelua F/Z:n animaatiosovituksen oikeellisuudesta tai Irisvielin kuvaamisen eroista siinä suhteessa alkuperäiseen teokseen. Itselleni se, että hahmo on jollain tasolla tärkeä, on sen sijaan hyvinkin iso asia. Koska sen määritteleminen, mikä on hyvä cosplayaaja, on täysin yhteydessä siihen, miten määrittelee cosplayn, ja koska noita määritelmiä lienee melkein yhtä monta kuin harrastajiakin, ei siihen vastaaminen, tekeekö kaikkien mahdollisten lähteiden perinpohjainen tunteminen cosplayaajasta jotekin paremman harrastajan, ole mitenkään yksiselitteistä. (Tälle virkkeelle on haettu (tulevan) äidinkielen opettajan hyväksyntä)

Tätä aihetta sivusin myös, kun puhuin parhaasta hetkestä jonkin hahmon pukuilemiseen:

Itsellänihän on nyt tapaus Liliana Last Exile Famista, jota olen henkisesti (ja peruukkiselailujen muodossa) valmistautunut pukuilemaan kuluvana vuonna. Sarjahan on edelleen käynnissä (ja kiitos subbaajien hitauden, taidan katsoa sen loppuun vasta joskus keväämmällä) enkä voi vielä lainkaan varmaksi sanoa, mitä Lilianalle tulee käymään ja millaisesta hahmosta kokonaisuutena on kysymys. Last Exile –anime on minulle hurjan rakas ja Fam tähän saakka on kyllä tarjonnut aivan muikeaa katseltavaa, monet itkut on jo itketty ja selkärankaa pitkin on kylmiä väreitä tanssitettu. Näillä meriiteillä sarja lukeutuu kevyesti niiden joukkoon, joita tahdon cosplayata, vaikka loppujaksot feilaisivat kuinka pahasti. Toisaalta taas moni muu aloittamani sarja, oli puvut kuinka nättejä tahansa, ei ole kiilannut varmasti-pukuiltavien-listalle, koska tahdon pukuilla vain hahmoja, joita (tai joiden lähdettä) fanitan edes jollain tasolla. Ihan kiva ei oikein riitä minulle.

Mikä ei taas tarkoita, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla. Vilkaisin vain sivusilmällä gallerian puolelle tänään ja siellä näytti leimahtaneen taas ihan uskomaton keskustelu siitä, kuka harrastaa tätä hupsua pukuilua oikein. Tshöjh, sanon minä. Tätä saa harrastaa juuri niinkuin haluaa. Sen, että joku bloginpitäjä näyttää sitruunansyöneeltä, jos tokaisette, ettette ole peliä pelanneet kun tulee ihkuttamaan teidän FFVIII –pukua, ei pitäisi millään tapaa rajoittaa teidän harrastustanne, sikäli mikäli tämän sitruunanaaman mielipiteellä ei ole teille mitään väliä. Ja miksi olisikaan.

Peace and love ja kukkaketoja.

Kiitos. Hajanaiset ajatukset tarjosi omasta puheohjelmastaan hämmentynyt Ilona, nyt annan Japsulle luvan levittää alkuperäistä puheavautumistani youtubeen ja linkkaan sen tännekin ensi tilassa. Siinä homma ei levinnyt ihan yhtä pahasti käsistä. Eiliseen päivitykseeni olettekin jo ihaltavan tehokkaasti olleet eri mieltä, olkaa tästäkin.

Ilona

ps. Ai samperi se puku piti kuvata tänään...