Animecon IX: Ainakaan kukaan ei kuollut ja muita viikonlopun opetuksia

Oman kaupungin coneissa on hurjan paljon hyviä puolia. Voi nukkua kotonaan ja kaikki tavarat ovat nopeasti saatavilla ja stressiä on paljon vähemmän.

Taaaiiii sitten ei! Casa de Ilona muuttui neljän cosplaytuomarin yömajoitukseksi ja Villa Ilonassa majoittui sen tusinan verran ihmisiä, itse poukkoilin kahden kodin ja conipaikan väliä, tavarat olivat hukassa koko ajan ja stressin määrä oli välillä melkoinen! Ihan kesän ihaninta viikonloppua en siis saanut yrityksestä huolimatta aikaan, varsin mukavaista oli kuitenkin. 

Hakaneuloista ei ainakaan ollut pulaa.

Cosplayvastaavuusneitsyyteni meni ajoittain varsin kaoottisissa tunnelmissa, mutta tähän mennessä kisaajilta ja coniväeltä yleisesti saamani palautteen mukaan kisaajat ja yleisö ovat nauttineet, mikä on tietysti tärkeintä. Suurimmaksi ongelmaksi nousivat ajan puutteesta johtuneet tekniset ongelmat. En voinut jättää Musiikkikeskuksen tarjoamaa upeaa lavaa käyttämättä, eli en tahtonut tehdä 50+ kisaajan ”perinteistä acon lavajuoksu” –kisaa, vaan tarjota mahdollisuutta esityksille ja valoille ja äänille. Koska suuressa salissa oli kuitenkin sekä kunniavierasohjelmaa, animekonserttia että esimerkiksi perjantaina hopsumusikalin harjoituksia, ei lavaharjoittelulle jäänyt kisaajien kanssa aikaa ollenkaan. Valot ja äänet heitettiin siis ensimmäistä kertaa eetteriin samalla hetkellä, kun kisaaja astui lavalle, mikä aiheutti muutamien kanssa valitettavasti ongelmia. Olen koettanut asiaa pahoitella jo kaikilta kisaajilta, mutta sanonpa vielä yhden kerran; anteeksi.  Palautetta kisasta otan edelleen mielelläni vastaan, vaikka tuonne alapuolisiin kommentteihin. 

Pari pokaalia.

Vastaavuushommissa opin taas paljon uutta sekä itsestäni että conin järjestämisestä. Ja viime tipasta, hyvien vänkäreiden ja ystävien korvaamattomuudesta ja siitä, että kun asioihin suhtautuu positiivisesti, järjestyvät ne todennäköisemmin kuin jos negailee kaikesta ja koko ajan. Oli jännää, miten erilaiselta cosplaykilpailu näyttää järjestäjänä ja kisaajana ja opin kyllä uusia juttuja myös kisaajanäkökulmasta. 

Pikkaisen torkuttiin kisan jälkeen.

Animeconin cosplayvastaavuuden jätän nyt taakseni, eli ensi vuodelle sieltä vapautuu jollekin innokkaalle haastava ja mukava vastaavuuspaikka. Sekä aika monen a4:sen verran muistiinpanoja miulta siitä, mitkä jutut toimivat, mitä pitää miettiä uusiksi ja muita huomioita, joita en kaikkia lähde blogissa selvittelemään. En vanno, etteikö minua vastaavissa hommissa voitaisi nähdä vielä (lähi)tulevaisuudessa jonkin toisen conin alaisuudessa...

Aamuyön tunteja voi käyttää jotenkin fiksusti, kuten rivittämällä cosplayn paikkalippuja.

Opin viikonloppuna ainakin, että yöunet on oikeasti tosi hyvä idea. Cosplaykunniavieras Bellin lento tuli Helsinkiin torstaina illalla, ja jotenkin päädyin odottamaan conivieraitani sitten sinne aamuviiteen asti. Toisaalta en olisi kyllä saanut pukua valmiiksi ilman sitä valvomista, mutta perjantaina olisin ollut vähemmän äksy, jos unta olisi ollut edes hiukan yli kolme tuntia varastossa. Eikä se perjantain ja lauantain välinenkään yö mikään levollisin ollut, kun tietysti oli muka tärkeitä viime hetken asioita miljoona tehtävänä.

"Joo meen nukkumaan ihan just, pikkaisen vielä vaan ompelen" featuring äidin ompelukori.

Odotan kyllä innolla sitä kertaa, kun olen conissa vain kävijänä. Tai ainoastaan kisaamassa. Nyt olen ihan unohtanut miltä se tuntuu ja viikonlopusta jäi yleisesti se fiilis, että voi kun olisi voinut ottaa pari lisäpäivää ja vain olla kaikkien niiden ihmisten kanssa, joita nyt pääsi näkemään vähän turhan vähän. Lauantai-illan grillailupartyt olivat aivan ihanat, Kallavesi piristävän viileää, Irtsan kanssa parannettiin cosplaymaailmaa saunan lauteilla aamuyön tunneille (blogipäivitystä odotellessa!), kunniavieras saatiin sekä käväisemään saunassa että maistamaan salmiakkia (tosin nestemäisessä muodossa), oli upeaa nähdä niin monia kavereita Kuopiossa saakka ja itikatkaan eivät edes aivan kamalasti häirinneet. 

Sunnuntaina pitsa oli paras. Ja kooma.

Unohdin kyllä ihan tarjota   kalakukkoa  ja joidenkin  asioiden mai-

nitsematta jättäminen olisi jättänyt oman yleisfiilikseni paremmaksi, mutta kaiken kaikkiaan varsin mukavaa. Sunnuntaina sitten olikin aivan totaalinen jäätämispäivä, kun vuoronperään iski kooma ja itku siitä, että coni ja koko viikonloppu olisi aivan pian ohi. 

Hnnnggggh tätä upeuden määrää. Lisää kuvia löytyy kummankin  facebookista.

It was so great to have both Bell and Elffi (and all the others of course as well) staying at my house, they’re both so amazing persons and so funny and talented and I miss them already. If you think Bell’s Saber looks good on pictures, I can say it was even more detailed and well-made when looking really, really, really closely. Besides sauna and some finnish alcohol culture we went to see the cutest bunnies and reindeers as well during her stay. I learned that getting a guest judge drunk the evening before her flight back to Germany might not be the nicest thing to do. Sorry Bell~ You’ll have your revenge when ever I come to visit some convention in Germany :3 

This is what they looked like most of the time. Nerds.

Että semmoinen Animecon! Tälleen torstaina alkaa lopulta tuntumaan, että coni on oikeasti jopa ohi. Seuraavat seikkailut odottaa onneksi jo ihan kulman takana. Hibari ja housuttomuus saavat ihan oman päivityksensä tässä vielä kunhan löydän yhdenkin kuvan, jossa en aivan totaalisesti derppaa. Teoriassa semmoinen on ehkä mahdollista löytää vielä. Ehkä. 

Irtsan kanssa vahingossa edustettiin myös Hopsupöydän ääressä.

Ilona