Frosti13: Jäähoro, pahisnaurua ja tyllin kosto

Pari viikkoa ennen conia erehdyin tarjoamaan apuani Frostin avajaisten suhteen ja lopputuloksena löysin itseni kekkuloimasta lavalla avajaisten aikana ja tunkemassa kaalia päähäni. Vapaaehtoisuus kannattaa siis aina!

"KAALIA?!" ©Mattias Artano Persson

(Suattaapi olla, että lisäilen tänne vielä lisääkin kuvia, koska uuuh että nuo lavakuvat näyttää kivoilta! (ja voi että sieltä löytyy taas niin laadukkaita ilmeitä, että ei ole tosikaan :D))

E-e-ei sillä että en muistaisi replojani.. © Niew Photography

Rakastan cosplayta, se on aivan ihana harrastus, mutta voi että millaiset hyrinät sain siitä, että pystyin käsikirjoituksen perusteella suunnittelemaan ja toteuttamaan juuri sellaisen asun kuin itse tahdoin, ainoana rajoitteena, että sen pitäisi olla talvinen ja sopia Jääkuningattarelle. Ei mitään väliä referenssikuvista, ei mitään ohjeita, joita seurata ja kun kyseessä vielä oli lavalla vilahtava puku, ei juurikaan väliä työn siisteydestä! Niin vapauttavan piristävää! 

Hykertelyä ja Frostin ilmakävely ©Mattias Artano Persson

Tahdoin Jäähorosta näyttävän ja ilkeän, mutta kuitenkin sopivalla tavalla hassun, ilman että se olisi aivan naurettava. Viimeisimpiä leffoja, joissa pahisnaikkosia olen nähnyt oli varsin...noh, yhden kerran katsomisen kestänyt Lumikki ja Metsästäjä, jonka Kuningattaresta otin ehkä vähän inspiraatiota kaulukseen. En halunnut koko puvun olevan liian buff, siis jättimäinen, vaan enemminkin sellainen linjakas kuin pallo.

Perjantain harkoissa

Aika asetti omat rajoitteensa, piti muuttaa ja sitten olisi ainakin pitänyt järjestellä kotia ja viimeistellä cosplaytkin. Jouduin tekemään katkeransuloisen päätöksen; tuherranko Jäähoron jotenkuten ja teen Marushiina, vai keskitynkö vaan Jäähoroon. No päätin olla tällä kertaa enemmän conin vastaava kuin cosplayaaja, joten Akibarangersit saavat olla rauhassa vielä hetken. Ihan täysin tyhjästä en halunnut aloittaa, vaan päätin lopultakin uhrata pari vanhaa cosplayasua, joiden uudelleenkäytön todennäköisyys realistisesti tarkasteltuna oli puhtaasti nolla. Olen kehittänyt jonkinlainen hamstraamissuhteen kaikkiin pukuihini, en raaski uudelleenkäyttää niitä sitten millään, siis tuhota mitään osia niistä vaikka kuinka olisin jo väärän mallinen niihin tai vaikka en niihin olisikaan erityisen tyytyväinen. Mutta nytpä meni kaksi pukua saksien alle kerralla!

Tomera täti ©Mattias Artano Persson

Ashelian häähame vuodelta 2011 (juu, just se itkupuku) pääsi siis kuitenkin toisenkin kerran Sibben lavalla, tällä kertaa tosin tylliin verhoiltuna. Leikkasin sydäntä vihloen päällimäisen koristeosan pois ja totesin, että pohja oli oikein hyvä lähteä tekemään mitä hyvänsä. Suunnilleen 20 metriä tylliä on harsittu kuten joten kiinni, kuten huomattiin perjantain harjoituksissa, kun osa tylleistä tahtoi välttämättä jäädä paetessani jälkeen. Hakaneulat onneksi pelastivat ne, kuten myös koko hameen kiinnityksen. Kun siis kalastelin katsojia avajaisiin uhkaamalla vilkkuvalla pyllyllä, ei se ollut puhtaasti markkinointikikka, vaan koko hame pysyi päällä vain parilla hakaneulalla ja pienellä pätkällä tarranauhaa. Onneksi oli hyviä apureita , jotka ojentelivat asioita, kumartelu ja pyllistely eivät olisi onnistuneet. 

Ashen hame ja leikelty versio.

"Ai jaa, tätä tylliä on muuten oikeesti aika paljon vielä..."

"jokohan riittäisi"

Paras puku, kun ei tarvinnut huolehtia rypyistä vaan voi survoa vaan kassiin.

 Koska alaosasta tuli hyvin laaja, halusin yläosasta sitten pienemmän ja mieluiten ihonmyötäisen. No yhden jäähoronhan olen tehnyt jo aikaisemmin, eli Final Fantasy X:n Shivan. Puku kokonaisuudessaan oli edelleen ehjä ja ihmeekseni ilman kaavoja ommeltu bodysuit mahtui vielä päälleni ihan kivuttomasti. Koska se olisi kaikessa läpinäkyvyydessään ollut aavistuksen verran härski sellaisenaan, päätin lisätä glitteristä tylliä ihan vaan solmimalla puvun etumukseen. Bodusuitista jalkaosat saivat kyllä kyytiä, koska kangas ei joustanut pituussuunnassa juuri lainkaan. Shortsimallisena versiona se oli huomattavasti mukavampi ja tylli yhdisti kivasti kaksi osaa toisiinsa.

Meikitöntä testailua

Varsinaista kruunuahan en voinut tehdä, koska tahdoin saada päähäni Legendaarisen Desupipon, mutta jotain kuninkaallista piti kaulaan saada, joten askartelin wonderflexista kauluri-asian. Sen valmistaminen oli todella simppeliä, leikkasin vaan muodon, lämmitin puikkojen kärkiä kuumailmapuheltimella ja kieritin niistä sitten tuommoisia pötkylöitä. Sen jälkeen maalailin kaulukseen jonkinlaista liukuvärjäystä, tuhertelin lumihiutaleita ja lisäsin glitteriä niin, että sitä löytyy jostain parkettien välistä varmasti vielä ensi joulunakin.

Kauluritestailua

Desunvihreä glitterliima sopi ihan kivasti.

Melkein pysyy kivasti mallinukenkin päällä.

Sitten muistin että ei hitto, tämähän pitäisi jotenkin vielä saada pysymään ylhäällä. Onneksi hetken mallailun jälkeen sain valkoisen kuminauhan asettumaan niin, että sopivasti kiristettynä, tissien kohdalta risteytettynä ja sitten takaa solmittuna kaulus pysyi tosi nätisti juuri siinä missä piti. Se kyllä tappoi niskani hyvin nopeasti, joten lisäsin vielä karvaosion tuomaan mukavaa pehmeyttä ja lämpöä maailman kylmyyteen.

Ja sitten vähän organzaviittaa kaulurista roikkumaan ja pikkaisen pyllyviittaa heilumaan takana ja jopa olikin ilmavuutta puvussa.

Tarvitsin oman pukuhuoneen la-aamuksi koska jättimekko. Ja ihana pukuapuri :3

Peruukki oli joskus männä vuonna Kizzylta ihan vaan huvin vuoksi hankittu tapaus, joka nyt pääsi ensikoitokseensa. Mietin myös Irisvielin peruukin käyttämistä, mutta pitkä peruukki olisi heti näyttänyt epäsiistiltä. Pitkään pähkäilin, tahtoisinko jonkinlaisen otsakorun myös ja yhden sellaisen teinkin, mutta yhdistettynä kulmakarvoihin se olisi ollut jo liikaa. Pitää nyt jonkinlainen tyylikkyys sentään säilyttää.

Parhaat tarvikkeet löytyy Lähi-Salesta.

©Tapio Matikainen

Kulmakarvat ovat keränneet eniten kehuja, nehän ovat sellaisesta kakkupaperialusesta leikattuja ja sitten vaan omien kulkien päälle liimattuja suikaleita, jotka muuttivat kasvojeni ulkomuotoa juuri sopivaisesti. Meikki oli muuten tasoa ”ai saasta, vartti aikaa harjoituksiin, sutaisen jotain valkoista, sinistä ja glitteriä naamaani” mikä näytti onneksi lavalla ihan ookoolta. 

Onks tukka hyvin?

©Veera Kontioranta

Avaiset menivät asun puolesta oikein muikeasti, rehellisesti kertakäyttöisten pukujen tekeminen on siitäkin kivaa, että niiden oikeasti tarvitsee kestää se lava-aika ja sitten voivatkin hajota. Tyllipilvi survottiin takaisin pussiin ja kiikutetaan vinttikomeroon odottamaan seuraavaa projektia, johon vastaavaa helmaa tarvitsen. Pitäisi varmaan ottaa jatkossakin tämmöisiä puvustus-pukuja tehtäväksi aina silloin tällöin, koska tuntuu, että oma luovuus pääsi taas ihan uudelle tasolle ja niitä cosplaykuviakin katsoo taas ihan uusin silmin. 

"I'll be back!" ©Mattias Artano Persson

Mut oiskohan nyt kuitenkin referenssikuvien tuijottelun ja saumojen paikkojen kiroamisen aika...

Ilona

 Traslation: 

(If these oh-so-long -translations leave you wanting for more information, please do ask whatever you want to know. I'm just really lazy right now writing in English :p)

I did a costume for the opening ceremony of Desucon Frostbite. The Ice Queen is not really a cosplay, I didn't have any reference pics, just a vague idea what I wanted: something wintery, evil, a bit funny without beeing ridiculous. And something that looks good on stage. I ended up using Ashe's wedding dress as bottom and Shivas bodysuit as top. I usually never ever re-use my costumes, so it was really a big step for me to cut those two in to pieces. It was so much fun to do a costume, that I could do what ever I wanted to and that I only wore on stage for a couple of minutes, so it didn't have to be so well made. The collar part is made from wonderflex and the whole costume has like 20 meters of tulle and organza in it. And I really like how it looks on pictures :3

Siellä se kaali jo katseli Desujouluissakin!