Wonderflex, Worbla ja Leonin kadonneet wip-kuvat

Hienoa Ilona, olet vuoden verran jahkaillut, että pitäisi kirjoittaa jotain tutoriaalin tapaista Worblasta ja vertailla Worblan ja Wonderflexin eroja. Sitten päätät lopulta alkaa kirjoittaa tätä ja kappas kappas, Wonderflexia ei taideta enää edes myydä :D mycostume.de ei ainakaan tällä hetkellä näytä pitävän Wonderflexia valikoimissaan, vaan tarjolla on lähinnä Worblaa. Mutta koska näköjään pari muuta kauppaa sitä vielä hyllyillään pitää ja kun itselleni oli luvannut tämän kirjoittaa, niin menköön! En väitä olevani kummankaan aineen superasiantuntija, mutta jos vähän saan valotettua mistä on kyse ja ehkä annettu pari kantapään kautta opittua niksiä, niin hyvä homma. 

Tämä neiti on saanut aivan liian vähän rakkautta blogissa, kun viime Traconin jälkeen dumppasin hänet vain äkkiä pois silmistä. Kaivelin kesäsiivouksessa Leoninkin esille ja puku ja panssarit näytti oikeastaan aika kivalta edelleen.

Kuvituksena lopultakin naftaliinista kaivettuja kuvia Leonista (Dog Days, Tracon 2012), Queen Mabista (Merlin, tältä keväältä, tosin panssareiden alut ties miltä vuodelta),Desuconissa pyörähtäneestä Bellowsista ja pari kuvaa Sherylistäkin. Veikkaan, että kuvat kertovat jopa tekstiä enemmänkin, joten nyt on ihan okei katella ne kuvat, en loukkaannu.

Sherylin tangon---lipputangon päätysiivet, wonderflexia ja softista siellä välissä.

 Sinällään en kyllä itke, jos Wonderflex on pysyvästi kadonnut cosplaypanssarimaailmasta, koska en pitkänkään pähkäilyn jälkeen keksi mitään asiaa, missä Wonderflex olisi Worblaa parempi. Jos ikinä joudut tilanteeseen, jossa näiden kahden välillä pitäisi valita, niin valita se piparitaikina. 

Sherylin kunniamerkkiä, Wonderflexia.

Mutta nyt taisin hypätä asiassa hiukan liian pitkälle, kaikille ei ehkä ole ihan selvää, mitä nämä muovihärpäkkeet edes ovat. Aikoinaan kirjoitin wonderflexista täällä ja tuo kirjoitus on edelleen top 5 luetuimmissa Ilona Cosplay päivityksissä koskaan. Wonderflex ja Worbla's Finest Arts (voi lyllerö oikeesti mikä nimi) ovat molemmat lämpömuovattavia muoveja, jotka (käsittääkseni) on kehitelty nimenomaan cosplay- ja muuhun puku/armori/askartelykäyttöön. Lämpömuovattava eli termoplastinen tarkoittaa sitä, että lämmittämällä ja jäähdyttämällä muovi voidaan muotoilla haluttuun muotoon. 

Kuningatar Mabin panssari, wonderflexiä, softista ja styroxpalloja strategisissa paikoissa.

Ja samaa pohjamaalauksessa. Ja lopputuloshan näytti sitten tältä. Käsisuojat on muuten tehty lattiamatosta ja sähköjohdosta. Että aina ei tartte käyttää tämmöisiä fiinejä juttuja.

Wonderflex ja Worbla eroavat toisistaan varmasti hyvinkin monella tapaa, mutta käyttäjälle suurin ero on rakenteessa. Wonderflexia käyttäneet tietävät, että levyn toisella puolella kulkee kuituja, eli levyssä on selkeästi oikea ja nurja puoli. Worblassakin puolet eroavat toisistaan, toinen on kiiltävä ja toinen matta, kiiltävä puoli on ns. liimapuoli, joka nimensä mukaisesti kiinnittyy paremmin. Muuten Worbla on kuitenkin yhtenäistä massaa, siitä voi halutessaan vaikka lämmittää pallon ja käyttää kovettuvana askartelumassana, missä taas Wonderflexiassa kaikki kuidut tulisivat näkyviin.

Alla wonderflex ja päällä worbla, molemmat "oikein päin", eli worblassa se ei-liimaisa puoli ja wonderlfexissa se kuiduton.

Ja toisin päin. Liimapuoli kiiltää ja kuidut pomppii silmiin.

Wonderflexin ja Worblan kuningatar on saksalainen cosplayaaja Kamui, jonka upeita panssareita voitte ihastella esim hänen facebook-sivuillaan. Hänen panssareissaan on lähes aina käytössä softislevy kahden lämpömuovattavan levyn välissä, jolloin yksittäisestä panssarilevystä tulee sekä paksu, että paremmin muotonsa säilyttävä. Mikään pakko sinne väliin ei ole aina laittaa softista ja piparitaikinaa voi käyttää hyvinkin kolmiulotteisesti, kuten vaikka Elffi on tehnyt tässä.

Kaavat on kivoja. Tein Leonin kenkien testikaavat softiksesta, vaikka en lopulta käyttänytkään softista osana kenkiä, vaan pelkkää worblata.Softista on kuitenkin helpompi mallailla kenkien päälle kuin esim kaavapaperia.

Nilkkojen pyöreitä suojia tein vesihauteella ja pehmeähköllä pallolla.

Worblaan ja Wonderflexin voi lämmittää varmaan sen sadalla eri tavalla. Kai tuommoisen levyn kanssa voisi vaikka mennä saunaan, jos tahtoisi sen kerralla lämmittää. Kuumailmapuhallin on varmaan yleisin lämmitysväline, sen kanssa saa olla vaan tarkkana että lämmittää levyä tasaisesti ja kaiken lämmityksen kanssa lämpöä kestävä alusta on tietysti ehdoton. Itse tykkään noista leivonta-alustoista. Leivinpaperi on toinen ehdottomuus, koska muuten muovi jumahtaa kiinni alustaan ja siitä sitä on vaikeampi kaapia irti.

Bellowsin vyö ja havainnollistava leipomusalusta ja wonderflex. Kun tuota wonderflexia nurkissa lojuu, niin pitäähän sitä johonkin käyttää ja tämmöisiin hommiin se menettelee oikein hyvin. Välissä softista ja kuviot tehty painamalla viivottimella, kuminauhahärdellys pitämässä soljen kiinni vyössä.

Hiustenkuivaaja käy myös lämmityksessä hätätapauksessa. Itse olen myös lämmittänyt vedenkeittimessä melkein kiehautetulla ja laakeaan astiin laitetulla vedellä ja joitain viimeistelyjä tehnyt myös ihan kuumimmalla mahdollisella hanavedellä. Tämän hetken suosikkini on kyllä silitysrauta, jolla saa nopeasti ja vaivattomasti levyn haluamansa lämpöiseksi, kunhan vaan muistaa laittaa silitettävän worblan molemmille puolille sitä leivinpaperia, muuten on entinen rauta ja lauta.

Silittelin taikatyttöavainta, jonka tein valmiiksi ja laitoin niin hyvään piiloon, että en ole kesäkuun alun jälkeen nähnyt.

Levyn sopivan lämmityksen oppii vain kokeilemalla. Wonderflex ja Worbla käyttäytyvät vähän erilailla lämmitettäessä, mutta lämmityksen tarve riippuu aina siitä, mitä olet tekemässä. Jos haluat vain aavistuksen taivuttaa jotain palasta, ei sitä tietenkään tarvitse tai kannata posottaa ihan tulikuumaksi, vaan pieni lämmitys riittää. Toisaalta jos tarvitse vahvaa pitoa ja hassuja muotoja, niin levyn pitää notkistua ihan lötköksi. Lötkistyminen on ainoa kuvaava sana, minkä keksin sille mitä sekä wonderflexille että worblalle käy. Levyjen lötkistymislämpötila ei ole sama, äkkiseltään väittäisin, että worbla lötkistyy alemmissa lämpötiloissa.

Kumpikaan levyistä ei tarvitse erillistä liimaa kiinnittyäkseen itseensä, Worblassa kiinnittyminen on vaan vielä parempaa kuin Wonderflexissä. Käytännössä levyt kannattaa sulattaa reilusti kiinni toisiinsa, jos niiden tahtoo tosiaan pysyvän yhdessä. Tässä tosin riippuu miten isolta pinta-alalta levyt pitää saada toisiinsa kiinni, onko niiden välissä softista yms. Kahden toisiinsa liittyvän palan taakse kannattaa myös yleensä laittaa saumaan lisävahvike levyä, että liimapinta-alaa on enemmän.

Leonin jalat ja siis lähinnä polvet. Pyöreys on saatu palloa apuna käyttäen ja mystiset niitit ovat nimeltään sisarniittejä, myydään ainakin kaikissa nappijanauha-puodeissa ja varmaan rautakaupassakin. Löytyy useita eri kokoja eikä tarvitse mitään sormivoimia suurempaa kiinnitykseen, pitää aika hyvin.

Lämpimän Worbla-levyn voi muotoilla käsin, (tai softispalan avulla jos tahtoo säästellä sormiaan) sen voi taivuttaa silmämääräisesti, painella jonkin esineen päälle, pyöritellä palloksi, kaulia levyksi tai tehdä melkein mitä vaan. Kun pala on halutun muotoinen, sen voi joko jättää jäähtymään itsekseen, tai olla fiksu ja laittaa se esimerkiksi kylmään veteen (joko hanan alle tai astiaan) jolloin se jähmettyy muotoonsa heti, eikä sitä tarvitse vahtia tai pelätä että muoto muuttuu jäähtymisen aikana. Wonderflexissa sama homma, paitsi että palloa ja kaulitsemista ei voi tehdä. Ja talvella jos ei halua vettä tuhlata, voi tuotoksensa vielä esimerkiksi parvekkeelle. Ihan pahimman pakkasen aikaan en kyllä suosittele, muovi saattaa reakoida hassusti.

Leonin lonkkasuojien pohjana oli retkipatja, jonka päälle laitoin kerroksen Wonderflexia. En edes takapuolelle asti muualla kuin alimmassa kerroksessa, koska ei sitä sieltä kukaan näe. Tämmöiseen hommaan wonderflex sopii kyllä ihan hyvin.

Huh huh, uskalsin jopa yhdistää näitä kahta. Wonderflexiä oli enemmän mutta worbla liimautui paremmin, joten lisäilin sitä reunuksiin.

Worblan mahtavuus tulee esille sen uudelleenkäytettävyydessä. Wonderflexin kuidut rajoittavat uudelleen lämmittämistä jonkin verran (ei sekään mahdotonta ole), mutta Worblan kanssa on paljon helpompaa lämmittää levyä uudestaan, irrottaa palasia toisistaan, korjailla muotoja tai aloittaa vaikka kokonaan alusta. Levyn rakenne kärsii aavistuksen jokaisella lämmityksellä, eli aivan yhtä siloisaa lukuisia kertoja lämmitelty levy ei ole kuin ihan korkkaamaton vastaava, mutta erityisesti jos lopullista tekelettä aikoo päällystää esim gessolla, ei tämä ole mikään iso ongelma.

Leonin käsipanssari: Kupruja, kupruja kaikkialla! Kun lämmittää vain osaa ja kun worbla on vain yksikerroksista, niin itkuhan siitä tulee!

Mutta kun lämmittää uudestaan, tasoittelee ja lisää joihinkin kohtiin vähän tukea, niin tulee oikein kivaa jälkeä.

Koska lämpö lämmittää myös kertaalleen lämmitettyä ja muotoiltua levyjä, pitää erityisesti kesäkuumalla varmistaa, että tuotoksiaan ei tule jättäneeksi vaikka kuumaan autoon conipäivän ajaksi, tai muuten autossa odottaa Worbla tai Wonderflex löllöä.

Worblan (ja Wonderflexin) voi maalata ihan suoraan viilentämisen jälkeen. Voi käyttää pohjamaalia jos tahtoo, tehdä dry-brushauksella vanhan ja kuluneen näköistä pintaa tai vetäistä vaan spraymaalilla koko tekeleen. Kaikki riippuu siitä, millaista pintaa tämän muovitekeleen pitäisi imitoida.

Maalaus_hommad menossa. Päädyin vetämään vaan kaikki panssarit Mastonin kiiltävällä mustalla maalilla, koska niin tuli omaan silmään nätein lopputulos. Kerroksia kyllä sai laittaa kolmisen kappaletta, että kiilto ja väri olivat kaikkialta kivat.

Worblaankaan pinta ei ole täysin sileä, eli maalatessa sen rakenne tulee esille eikä se näytä suoraan tehtaalta tulleelta sileältä muovilta tai vaihtoehtoisesti superkiiltävältä ja sileältä metallipanssarilta. Sileämpään pintaan tarvitaan pohjustusta ja hiomista eli aikaa ja kärsivällisyyttä. Yleisin pohjustusaine on varmaan kaikille tuttu taiteilijatarvike Gesso. Myös esimerkiksi puuliimaa voi käyttää tuomaan sileämpää pintaa. Gesson kohdalla kärsivällisyyttä todellakin tarvitaan, sillä sileään pintaan gessokerroksia tarvitaan viidestä kymmeneen ja jokaisen välillä gesson pitää antaa kuivua kokonaan. Ja kerrosten jälkeen koko homma pitää vielä hioa. Kamuin panssareista kaikki taitavat olla gessottua ja hiottu ja hiottu ja gessottu ennen maalaamista. Itselläni ei riittäisi kärsivällisyys moiseen. Kamuin kuva (ja potentiaalisesti vielä parempi linkki) demostroi aika loistavasti, miten erilaiselta pinta näyttää erilaisella käsittelyllä.

Maalauksen osalta muuten ei ole mitään rajoitteita, molemmat aineet kestävät erilaisia maaleja hyvin, itselläni aikanaa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa olin sitten käyttäny kynsilakkaa, spraymaalia tai pikku-ukkomaaleja. Maalaamisen jälkeen maalipintaa voi suojata lakalla jos kokee sen tarpeelliseksi, muovi ei tarvitse mitään suojaa. Olen ruhjonut omia panssareitani ja koristeasioita oikein olantakaa eikä Wonderflex tai Worbla ole koskaan ottanut osumaa.

Leonin polvipanssari Traconin ja vuoden säilytyksen jälkeen. Musta jesari ja pikaliima on aika ehdottomat conikaverit, jos liitosten kestävyyttä ei ole testaillut kunnolla etukäteen.

Paitsi saumojen ja kiinnitysten kohdalta. Yksinkertainen levy ei kestä loputtomasti rasitusta, jos sen läpi vaikka tehdään reikä ja koko panssarin paino jää vaikka yhden kengännauhan kannateltavaksi. Kiinnityskohtiin kanttaa siis oikeasti käyttää levyä vähän enemmän ja miettiä erilaisia kiinnitysratkaisuja. Kamui vannoo D-rengaiden ja tarranauhan nimiin, itse käytin Leonin panssareissa kapeita vöitä, koska kiinnitykset saivat näkyä.

Bellowsin käsikoru. Worbla taipui ihanasti softiksen kanssa sopivan pyöreään ja kuperaan muotoon. Ylijäämäpalasta sai leivottua reunuksen ja kerrankin olin viitseliäs, eli gessosin koko homman noin viisi kertaa ja hion ennen maalaamista. Tuossa hiottu kuva on vasta jonkin kolmannen gessokerroksen jälkeen kun totesin, että eihän tämä vielä mitään riitä.

Panssarihommien lisäksi worbla on paras esim kaikessa. Tai siis kaikessa pienessä näpertelyssä, käsikoruissa tai taikatyttöavaimissa tai taikasauvoissa. Jostain syystä pidän itse sen työstämisestä huomattavasti enemmän kuin vaikka uunikovettuvien massojen kanssa pelleilystä. Tuotoksen näkee heti, sitä voi muokata monen monta kertaa ja tuntuu kuin kokoaisi piparkakkutaloja.

Tätä kirjoittaessa miulla ei edes ole suunnitteilla mitään panssarihahmoja, mutta silti kuumottaisi tilata äkkiä lisää muovia kun tuo oma noin A3sen kokoinen palaseni Worblaa tuntuu niin kovin pieneltä. Sen vieressä vaan nököttää lähes korkkaamaton XL-kokoinen Wonderflexlevy, jolle pitäisi ehkä ensin keksiä käyttömahdollisuuksia.

Maalatut ja viimeistellyt Bellowsin vyö ja koru.

Tutustuin itse taikapiparkakkutaikinaan reilu vuosi sitten, kun hiplasin Calssaran Saberia ja sen jälkeen tämä ihanuus on ihanasti näyttänyt lisääntyvän Suomessakin. Puhdasta taikuutta tämäkään aine ei ole, vaan vaatii harjoittelua ja testaamista, että mihin tämä toimii ja mihin ei. Tyyristäkin tämä tuppaa olemaan, XL-kokoinen pala Worblaa, joka on käytännössä ainoa fiksu koko jota kannattaa tilata (lopulle levylle on AINA käyttöä, mie vaikka ostan teidän nurkista pyörimästä pienet palaset) maksaa ilman posteja sen 60e kipale.

Mikään pakko tälle piparitaikinalle ei ole menettää sieluaan ja rahojaan, monet jutut, joihin itse olen tätä käyttänyt, olisi ollut tehtävissä massoilla, softiksella, erilaisilla pahveilla. Cosplayssa on kyse monesti muustakin kuin vaan siitä, kellä on varaa tilata kalliita materiaaleja, ja itse ainakin arvostan enemmän hienoa lopputulosta, joka on saatu aikaan jostain muusta kuin niistä fiineimmistä ja oletetuimmista materiaaleista. Itse tungen worblaa nykyään kaikkialle, kaikki uutuudenviehätys siitä on jo kadonnut :D

Tässäpä oli päällimmäiset jutut, mitä piparkakkutaikinan ylistykseksi tahdoin sanoa, yritän parhaan ymmärrykseni mukaan vastailla jos teillä on jotain kysymyksiä.

Ja en edes yritä korjata typojani, koska lupasin itselleni kirjoittaa tämän päivityksen heinäkuun puolella ja tunnit meinaa jo huveta vähiin :P  Muovien lisäksi muita kuulumisia saatte kyllä kuulla ihan lähipäivinä!

Ilona