26 March 2014

Galaxin ilona ja mikä ihmeen cosplay

(Otsikko on ihan viaton sanaleikki, eikä viittaus viime viikkoiseen uutiseen ruumiinosien uudelleen nimeämisistä)

Kuten tuossa pari päivitystä sitten kerroin ja kuten telkkaria innokkaasti lastenohjelmien aikaan tuijottelevat ovat ehkä huomanneetkin, olen tänään telkkarissa. Kello 16:30 alkaen kakkoskanavan lasten- ja nuortenohjelma Galaxin keskiviikkovieraana. Tähän nyt sitten pitkä lista kaikista muista supermegastaroista, joita siellä on käynyt. Oikeesti julkkiksia ja sitten minä.

Suunnilleen viikko Yukiconin jälkeen keskiviikkogalaxin toinen ihastuttava juontaja Womma otti minuun yhteyttä ja kysyi olisinko kiinnostunut tulemaan vieraaksi ja kertomaan cosplayjuttuja. Ei tarvinnut miettiä edes kahta kertaa, vaikka ihan pikkuriikkisen kyllä telkkarissa esiintyminen jänskättikin. Nyt se jännitys on sit kertaa tuhat, mutta ehkä se tästä kohta helpottaa. 

Sotkua edellisenä iltana. Tai siis järjestelmällistä pakkaamista.
Pakkailin parit cosplayasut mukaan (tai siis neljä pukua, Moeka ei koskaan päässyt päälle asti) ja mietin etukäteen pitkät pätkät kaikkea mitä tahtoisin cosplaysta kertoa, mitä juttuja ainakin tuoda esille ja mitä kaikkea pitäisi muistaa sanoa. Galaxi on nimenomaan lapsille ja nuorille suunnattu ohjelma, joten sinne menemiseen piti suhtautua aavistuksen eri fiiliksillä, kuin vaikka johonkin aikuisten keskusteluohjelmaan vierailemiseen. Kaikki asiat sopivan simppelillä kielellä ja yleisesti positiivinen kuva harrastuksesta, mahdollisimman monille kiinnostus lähteä selvittämään itse lisää, siinäpä ne lopulta olivat omat ideani kun istuin yhtenä maanantaiaamuna opehuoneen sijasta junassa. 

Lähtö oli kuudelta ja tavaraa oli niin että valtasin aseman penkit.
Tampereella jänskätti, mutta onneksi oli suhteellisen selkeät saapumisohjeet. Mediapoliksessa jänskätti sitten jo paljon enemmän, mutta tosi ihanasti siellä näytettiin paikkoja ja pidettiin huolta, joten ihan kauhuissani en ehtinyt missään vaiheessa olla. Oli äärimmäisen jännää olla keskellä lavasteita, joita oli katsellut aikaisemmin vaan telkkarissa ja nähdä ja jutella ihmisille, jotka normaalisti ovat vain ruudun toisella puolella.
Äääk!

Ennen varsinaisia kuvauksia juttelin Womman kanssa, käytiin vähän läpi millaisista asioista jutellaan ja mimmoisia kysymyksiä olisi luvassa. Oli ihana huomata, että aihe oli oikeasti Wommallakin hallussa ja kysymykset olivat juuri niitä, mitä olisin itsekin tahtonut ottaa käsittelyyn. Sitten istuin varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni maskeeraajan tuoliin ja sain väriä naamaani. Silmämeikit sudin itse, koska tahdoin vaihdella naamani ilmettä ainakin hiukan pukujen mukaan. 
Meikkailtavana.
Ja ihan oma pukuhuone käytössä, jee!

Ainoastaan ihan alku, eli savun läpi Eye of the Tigerin tahdissa saapuminen treenattiin, muuten koko jakso kuvattiin ihan kerralla. Olen kaukaisessa menneisyydessä ollut kerran aikaisemmin telkkarissa (no oikeesti ehkä useamminkin, mutta kerran silleen että jopa puhuinkin) ja siinä kokemuksessa ikävintä oli editointi, kun lopputulos ei lainkaan tuntunut samalta kuin mitä kuvauksissa. Nyt oli toisaalta ihanaa ja toisaalta kamalaa, että kuvaukset hoidettiin kerralla, meni syteen tai saveen niin samat horinat ja änkytykset kuuluvat myös tänään telkkarista. 
Puku 1, Nibutani.
Puku 2, tärähtänyt Ponyon äiskä ja poskimikki.
Ja kolmantena pukuna Alto :3
Mutta en minä muistaakseni kyllä änkyttänyt ihan kamalasti. Luultavasti omat maneerini tulevat ahdistamaan ihan kauhesta kun niitä katselee telkkarista, mutta kaiken kaikkiaan jäi tosi kivat fiilikset. Ei tuossa lyhyessä ajassa ehtinyt kertomaan kuin murto-osan siitä, mitä olisin halunnut ja monet asiat jäivät varmasti aivan pöhkösti auki tai selitin huonosti, mutta niin kai se on aina. Ja tosiaan nyt piti koko ajan vielä miettiä sitä ohjelman kohderyhmää ja että kyseessä oli harrastuksen esittely. Toivottavasti lopputulos on kuitenkin sellainen, että se herättää kiinnostusta ja haluja lähteä selvittämään asiasta enemmänkin.

Hnnngghh, kenkiääää
Kävin vaihtamassa vaatteita aina osioiden välillä ja teknisesti suurimmaksi haasteeksi paljastui aina mikrofonin asettelu vaihtuvien peruukkien kanssa. Nettiin tulevaa lyhyttä lisäosiota varten kuvasimme vielä piilareiden irrottelut ja miltä näytänkään normivaatteissa ja sitten kuvaushommat olikin ohi. Pääsin vielä kiertelemään studioilla puvustamossa ja kuolasin  niin kenkä- ja kuin silinterikokoelmia oikein antaumuksella. Enkä ollut tullut ajatelleeksi, miten paljon vaatetta esimerkiksi Pikku kakkosen kuvauksissa tarvitaankaan. Tai että korut ja asusteet tulevat myös puvustamon puolelta. 

Piti vielä ottaa todistusaineistokuva että tuolla olin oikeasti.

Sitten bussilla keskustaan, syömään ja junalla kotiin. Oppilaille selitin seuraavana päivänä syyn mysteeripoissaolooni ja sitten olen saanut melkein kahden kuukauden ajan keskustella ainakin kahdesti viikossa "ope siis ootko sä joskus telkkarissa" ja "ope millon se telkkarijuttu on" -aiheista. (ja "ope miten sä pääsit telkkariin, tai siis täh, ootko sä niin julkkis et sua vaan pyydettiin?") Pirhanan olympialaiset veivät keskiviikkoja sen verran tehokkaasti, että jakso näkyy tosiaan vasta tänään. 

Kuulemma ois pitänyt hankkia tämmöiset paidat kaikille oppilaille, tai parille luokalle ainakin.

Koska elättelen toiveita, että joku saattaa jakson nähtyään eksyä tänne blogiin tarkoituksenaan selvittää mistä tässä kummassa harrastuksessa oikeasti on kyse, niin kirjoittelin vähän vastauksia kysymyksiin, joita esim oppilaani, sukulaiseni, työkaverit kyselevät minulta. Tai kysymyksiin, joita kukaan ei ole tajunnut kysyä mutta joihin tahdoin vastata. Ja kokosin kilometrivastaukseni tänne:



Sinne saa myös kysellä lisää, jos jokin asia askarruttaa. Olkoon tämä miun tapani vältellä ask.fm -tilin luomista.  Linkki sivuun löytyy tuolta yläpalkista.

Ja sieltä löytyy uutuutena myös Videot -osio, johon kokoan yhteen paikkaan kaikkia cosplayvideoita mitä tässä tulee kuvattua tai mihin satun päätymään. Jospa tuo galaxipätkäkin jossain vaiheessa löytyy sieltä.


Ilona

Translation: I will be on tv today! Iiik!

ps. Oikeasti voitte siis katsoa jakson vaikka heti yle areenasta. Itse vietin juuri välitunnin katsoen sitä, joten uskallan linkata sen jo nyt. Oppilaille en kyllä paljastanut tätä ennakkokatselumahdollisuutta, että sain ahdistua areenaesiintymisestäni ihan yksin :3

9 comments:

  1. Oletkos tulossa Desuconiin? ^^

    ReplyDelete
    Replies
    1. Todellakin, siellä cosplayvastaavana taas hiihtelen pitkin Metsähallia :3

      Delete
  2. Ohjelmassa esiintyminen näytti varsin luontevalta, oli ihan ilo katsoa!

    Vaikka tämä liittyy Galaxi-aiheeseen melko löyhästi, haluaisin nostaa esiin mielenkiintoisen seikan, jota olen jo kauan pohdiskellut Suomen (ja yleisestikin lännen) cosplayskeneen liittyen. Ohjelman alussa nimittäin taas toteat, että cosplay on "asun tai pukujäljitelmän tekeminen jostain hahmosta." Samasta aiheesta tosin olet puhunut blogissasi aiemminkin ja ainakin eräällä Desucon-luennolla. Haluaisin nostaa vähän keskustelua tähän "tekemiseen" liittyen.

    Lukiessani pari vuotta sitten CosplayGen - Worldwide Cosplay Magazine -lehden kolmatta numeroa törmäsin muun muassa erääseen haastatteluun, jossa Lina Lau -nimiseltä, tuolloin 5 vuotta harrastaneelta cosplayaajaajalta, kyseltiin eroja idän ja lännen cosplay-yhteisöjen välillä. Hänen vastauksensa on täyttä asiaa, joten lainaan sen alkuosan kokonaan:

    "Concerning the cosplayers, the on big difference I find between East and West is their motivation and the reason why they cosplay. In Asia, perhaps because the materials, wigs and props are all easily obtainable, costumes are typically not made by the cosplayer, since access to tailors and factories are so easy and it's so cheap to do so. Of course, there are those who make their own costumes, too, but there isn't that stigma attached to "bought costumes", which the West seems to have. Cosplayers in Asia in general also don't put heavy emphasis on competitions - some of the so called really "famous" cosplayers don't enter competitions at all.

    Another of the main differences is that in the West people put a lot of emphasis on the costume itself; in Asia it is almost entirely the opposite - people care more about your make-up, your wig and how you look. The costume itself is merely an accessory to add to the general effect, rather than the main element. That's not to sat that all cosplayers only care about how they look, but the general consensus is that people are more concerned with how much they look like a character and how good the make-up is, rather than the costume itself. I guess this naturally explains the lack of enthusiasm for people to enter competitions in general, since that's not the best platform on which to judgehow you look or how well you portray a character." (CosplayGen #3, s. 26)

    (jatkuu...)

    ReplyDelete
  3. Lännessä siis keskitytään suuresti puvun tekemiseen (tätä puoltavat hyvin sinun ja monen muiden suomalaisten cosplay-harrastajien lausunnot), kun taas idässä ollaan pääasiassa kiinnostuneita vain siitä, miltä pukuilija kokonaisuutena näyttää.

    Henkilökohtaisesti pidän idän suhtautumistavasta paljon enemmän, sillä mielestäni se vain lisää harrastuksen hauskuutta - näin heikommin ompelemaan kykynevätkin voivat surutta käyttää valmiita tai muuten ei-itsetehtyjä asuja pelkäämättä tulevansa jotenkin negatiivisesti leimatuiksi. Upean puvun katselukokemukseenhan ei pitäisi vaikuttaa, kuka puvun on tehnyt.

    Cosplayn mielivaltainen määrittely "pukujen tekemiseksi" tuntuu hieman lännen propagandalta. Eihän cosplay sanana edes mitenkään viittaa pukujen tekemiseen. Nykymuotoinen cosplay on peräisin Japanista, mutta miksihän käsitys cosplaysta on sitten muuttunut niin paljon lännen maaperällä? Ovatkohan lännen harrastajat vain välttämättä tarvinneet harrastukseensa jonkin selkeän aspektin ("pukujentekotaidon"), jonka mukaan toiset harrastajat voidaan määritellä huonoiksi ja toiset hyviksi? Cosplayn määritteleminen "pukujen tekemiseksi" ei ainakaan vähennä Linankin mainitsemaa ostettujen pukujen käyttämiseen liittyvää stigmaa lännessä.

    Yhdeksi syyksi valmispukujen runsaampaan käyttöön idässä Lina mainitsee pukujen halvan hinnan ja helpon saatavuuden, mutta tähän väitteeseen en oikein yhdy - internetin kautta saatavuus lännessä on nykyään kyllä suhteellisen hyvä, ja usein suomalaiselle käy helposti kalliimmaksikin tehdä puku itse kuin vaikka tilata Aasiasta.

    Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että mainitsit Galaxissa myös pukujen ostomahdollisuuden. Hieno ele! Kunpa stigma vain häipyisi kokonaan ja siirryttäisiin vieläkin enemmän kohti idän suhtautumistapaa.

    Minusta tämä idän ja lännen(/Suomen) täysi ero pukuiluun suhtautumisessa on harvinaisen mielenkiintoinen, enkä panisi ollenkaan pahakseni, jos joku cosplay-bloggaaja innostuisi aiheesta ja kirjoittaisi pidemmänkin artikkelin pohtien eron mahdollisia syitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Momo, minulla saattaa olla ehkä hiukan valottava näkökulma aiheeseen!

      Valitettavan tottahan on, että suurin osa anime, manga, ja pelihahmoista näyttävät luontevammilta aasialaissyntyisen cosplayaamana. Valtaosa hahmoista suunnitellaan näyttämään juuri _aasialaisilta_, vaikka länsimaalaisen silmään hahmot näyttävät huomattavasti enemmän länsimaalaisilta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan kyseessä on ilmiö nimeltä "default human". En ala tätä ilmiötä sen enempää purkamaan, koska google on avulias ja sitä osaa jokainen käyttää.

      Kuitenkin, tästä johtuen tai ehkä sen ansiosta, idässä välitetään enemmän siitä että näytät hahmolta, että se on helppo tunnistaa. Koska (suokaa anteeksi karu kärjistys) aasialaiset ovat kaikki hyvin samannäköisiä, on panostettava enemmän meikkeihin, peruukkiin ja kroppaansa ylipäätään erottuakseen muiden, samaa hahmoa cosplayaavien ihmisten seasta. Puku voi jäädä taka-alalle, koska sillä ei erotuta joukosta samalla tavoin, kuin länsimaissa saatetaan erottua.

      Länsimaalaisilla ihmisillä taas kasvojen ja kehon erot ovat selkeämmät. Jokaisen kasvot ja keho ovat rakentuneet eri tavalla, osittain historiallisten muuttoliikkeiden asiosta kun geeniperimät ovat sekoittuneet. Tämä vaikeuttaa cosplayta, koska valtaosa hahmoista on rakennettu aasialaisen "default humanin" pohjalta. On siis löydettävä jokin toinen aspekti, jota painottaa cosplayssa, kuin puvun sisällä olevan ihmisen ulkonäkö. Tämä aspekti on usein asu ja siihen käytetty aika, taidot ja raha (sanon usein, koska jostain syystä some on alkanut hiukan muuttaa tätä painotettua aspektia mm. seksuaalisen viehättävyyden suuntaan).

      Voisin aikani kuluksi kirjoittaa tästä vaikka pari(kymmentä) sivua pitkän esseen : D

      Delete
    2. Kiitos vastakommentista Bardiel!

      Kyseenalaistan kuitenkin väitteesi siitä, että valtaosa hahmoista olisi rakennettu aasialaisen default humanin pohjalta. Japanilaisten näkökulmasta default human -ilmiö varmasti pätee animehahmoihin suurelta osin: japanilaisten on helppo pitää animehahmoja japanilaisina hahmojen puhuman kielen ja niiden sosiaalisten käyttäytymismallien takia. Ilmiö ei kuitenkaan tunnu toimivan suhteessa hahmojen ulkonäköön. Lukuun ottamatta kaikkein realistisimmalla tyylillä tehtyjä animesarjoja, useimmilla animehahmoilla esimerkiksi ei ole aasialaiseksi miellettyjä mustia hiuksia tai aasialaistyyppisiä silmiä. Japanilaiset ovat kyllä itsekin tietoisia tästä erosta - olen lukenut/kuullut japanilaisten jopa ihastelleen, miten hyvin länsimaalaiset henkilöt sopivatkin animehahmojen cossaamiseen aasialaisesta poikkeavan kehontyyppinsä puolesta. Default human -ilmiö sopiikin mielestäni paremmin tikku-ukkojen tai muutoin ei-visuaalisten ihmishahmojen tarkasteluun.

      En myöskään ole varma väitteestäsi, jonka mukaan länsimaalaisilla kasvojen ja kehon erot olisivat selkeämmät. Ehkä asiasta on joitain tutkimuksia, mutta varmasti osittain tähän vaikuttaa myös se, että meidän länsimaalaisten aivomme vain ovat tottuneet analysoimaan paremmin muiden länsimaalaisten kuin aasialaisten kasvoja ja kehoja. Vastaavasti aasialaisilta kuulee kommenttia, kuinka monet länsimaalaiset näyttävät heidän mielestään samalta. Täytyy myös muistaa, että Aasiassakin on monia geeniperimiä sekaisin.

      En ole siis ihan varma, pystyykö kehojen erilaisuudella selittämään suhtautumisen eroja.

      Delete
    3. Ei liity enää millään tavalla cosplayhyn, mutta tässä lukemista:
      https://abagond.wordpress.com/2010/06/16/why-do-the-japanese-draw-themselves-as-white/

      Delete
  4. Ollaan selvästui nyt vuorotellen vaikuttamassa toistemme blogeihin. Kun listasin kaikki omat cossini omalle sivulle, sait siitä puhtia tehdä saman. Nyt on sitten mun vuoro pistää pystyy videoille ja muille public appearance toiminnoille oma sivunsa. Senkin!

    Ja olit söppänä Galaxissa. <3 Koulussa kivasti katsoin juuri ennen BA-seminaaria, jossa piti esitellä kandiani cosplaysta. Jee. Kiva cosplayn täyteinen päivä, tämä.

    ReplyDelete
  5. Okei, nyt hjälp! Miten ketussa saan lisättyä tämän blogin seurattavien blogien piirin (peukalokäsi ilmottautuu!!)

    ps. Oli jännä katsoa Galaxia ja saada huutokohtaus, kun kaverit katsovat vierestä ja ovat ihan wut :DD )

    ReplyDelete

murheita, ideoita, ahdistuksen aiheita? antaapi kuulua vaan.