DesuCruise 2012: Paljastava cosplay (=tissit, pylly, tissit, zettai ryouiki, pylly, tissit)

Heräsinpä tuossa päivänä muutamana lähisukulaisen hääjuhlissa liian lyhyessä mekossa ahdistuessani pohtimaan, miten voin täysin ongelmitta juoksennella kotikaupunkini keskustassa alushousut ei ainoastaan vilkkuen vaan suorastaan paistaen, mutta että nyt epävirallisissa hääjuhlissa puolireiteen saakka oleva hame tuntui aivan liian hävyttömältä. Aloin jo kirjoittaa syväluontaavaa analyysia paljastavasta cosplaysta ja sen erilaisista nyansseista, kunnes muistin, että olen ehkä kirjoittanut tätä ennenkin. Ja kappas kappas, olen ihan unohtanut julkaista DesuCruisen luentoni täällä! Vaikka olen kirjoittanutkin tämä melkein blogimuotoon jo valmiiksi.

Aika perushuttua siis paljastavasta cosplaysta, jos kirjoittaisin alusta asti nyt, niin kirjoittaisin toisin, mutta toimikoon tämä hyvänä pohjustuksena tuleville vähäpukeispohdinnoilleni! Myönnän muutaman punaisen langan hukkuneen aikavälillä Cruise - nykyhetki! Syytän Cruise-anekia, joka varmasti varasti minulta ainakin muutaman ajatuksen.

Disclaimer: päivityksessä käytettyjä kuvia ei ole käytetty millään tapaa loukkaavassa mielessä ja hyvin harvasta puhuin hävyttömyyksiä edes varsinaisella luennolla ;)

Mitä paljasta cosplay on?

Hahmovalinnat paljastavat paljon cosplayaajan  sielunelämästä tai animemausta, puvun toteutus paljastaa ompelutaidon tai –taidottomuuden, mutta nyt tarkoitan vähän ruumiillisempaa määritelmää. Yksinkertaisuudessaan itse tarkoitan paljastavalla cosplaylla cosplayta, joka paljastaa paljon pukuilijansa ihoa.

Mikä sitten on ”paljon” onkin jo mielenkiintoisempi kysymys. Mikään cosplaykomitea ei ole määritellyt, että paljastamalla tietyn prosenttiosuuden ihostasi, harrastat nimenomaan paljastavaa cosplayta. Jokainen pukuilija ja jokainen katsoja näkee sen paljastavuuden omista lähtökohdistaan. Cosplayn ulkopuolella stripparina toimiva ihminen, joka on tottunut näyttämään ihoaan ja kehoaan, ei varmasti koe samoja asuja paljastaviksi, kuin 15 kesäinen ujo ernutyttö. 

Bikinicosplay on selkeästi paljastavaa, univormut ei. Harmaa alue näiden välillä sitten onkin ihan katsojasta kiinni.

Paljastavan cosplayn määritelmästä on lähinnä noussut keskustelua silloin, kun puhutaan conipukeutumisesta. Mikä on sovelias asu coniin, mikä on minimimäärä vaatetta, mitä pitää päällää pitää. Asiasta pitkällistäkin keskustelua vuodelta 2009löytyy Otakunvirasta. Tietääkseni mikään coni ei tosissaan ole järjestyssäännöissään määriltellyt, miten paljon ihoa pitää peittää, että conialueella saa käveleskellä. Ainoana poikkeuksena ehkä Bakacon, joka (yli) vuosi sitten mainitsi cosplaykisansa osalta, että hyvän maun vastaiset puvut tai turhan paljastavat puvut voidaan poistaa kilpailusta. Tarkennuksia aiheesta löytyy Anikin puolella, mutta varsinaisesti taaskaan ei mitään prosenttimäärää kankaan peittävyydestä annettu.

Ai peitettävä vähintään yhtä paljon kuin bikinit?

Paljastava cosplay = seksikäs cosplay?

Seksikkyys on paljastavuuden tapaan myös katsojan silmässä. Eri ihmiset pitävät eri asioita seksikkäänä, vaikka toki perinteisesti tissit on parhaat, ja pylly. Näiden ruumiinosien peittäminen tai paljastaminen herättää keskustelua conien ulkopuolellakin, eli ei ole kysymys pelkästään siitä, miten paljon paljastetaan, vaan myös siitä, mitä paljastetaan. Ja toki mistä kulttuuritaustasta asiaa tarkastelee, esimerkiksi länsimaiden ja Japanin käsitykset siitä, mitä on ihan ok paljastella ja mitä ei, eroavat huomattavasti.

Paljastava cosplay ei automaattisesti ole seksikästä cosplayta. Seksikkyys voi tulla kantajasta itsestään tai hahmosta, pelkällä ihon näyttämisellä sitä ei välttämättä saada aikaan. Paljas selkä voi olla hyvin seksikäs, kun taas pelkässä univormun takissa kekkuloimisessa ei välttämättä ole mitään seksikästä. 

Toki mistä tahansa asusta saadaan seksikäs. Tai vähintään pornoa.

Miksi joku tahtoo cosplayata paljastavasti?

Tämä liittyy tietysti laajempaan asiaan, eli miksi joku tahtoo ylipäätänsä cosplayata. Tästä kerroinkin jo Frostbitessa, että itse koen pohjimmaiseksi syyksi sen fanittamisen. Toki fanittamista on monenlaista ja voi hyvinkin fanittaa vaikka vaan sitä designia. Osittain tämä ihan sama fanittaminen liittyy myös paljastavaan pukuiluun.

Tosin vain osittain. Ehkä vielä vähän enemmän asiaan liittynee se vanha totuus, jonka taisin alunperin muotoilla sanoilla, joissa vertasin cosplayharrastajia jonkinlaisiksi huomion hakuisiksi maailman vanhimman ammatin harjoittajiksi, mutta koska siitä termistä on nyt noussut niin paljon pahaa mieltä, niin sanottakoon vain, että iso osa cosplayaajista nauttii siitä, että saa huomiota.

Tissien näyttämisellä saat aivan takuuvarmasti huomiota. Ja kuten viime aikaiset blogikommenttikeskustelut ovat osoittaneet, osalle pukuilijoista se huomio on tärkeintä. Jos tälle huomiolle ei aseta minkäänlaisia kriteereitä, vaan kaikki internetjulkisuus kelpaa, niin paljaalla pinnalla sitä saa melko helposti. Varmasti saa myös niitä negatiivisia kommentteja, mutta jos sen ei anna haitata niin mikäs siinä!

Eräs 27-vuotias  28-vuotias lakimies on pariinkin otteeseen kuulutellut, että missä viipyvät Suomen cosplaybeibit. Kyllä suomalaisetkin cosplayaavat paljastavia hahmoja, osa enemmän ja osa vähemmän, mutta ketään tämmöistä cosplaymallia, joka profiloituisi nimenomaan pukuilemaan niitä paljastavia hahmoja ja hakemaan niillä huomiota ei ole. Bikinicosplaynkin määrä on varsin vähäinen.

Tietysti hahmovalintaan voi vaikuttaa se, että jos nyt sattuu kropaltaan näyttämään aivan animehahmolta juuri niissä bikineissä, ja uskoo tähän ”cosplay on muutakin kuin vaatteet ja kropankin pitää olla just sama”, niin on ihan loogista valita niitä hahmoja. Itseäni taas Frostbitesta lainatakseni, 2D=/=3D ja ette te emme me niiltä animutsirbuloilta näytä kuitenkaan.

Millaisia paljastavasti pukeutuvia hahmoja valitaan?

Ottakaa yksi  kuva paidattomasta Elffistä, varsinaisella luennolla niitä taisi olla sen seitsemän.

Paljastavien cosplayden löytämisen luulisi olevan äärimmäisen helppoa, koska ovathan kaikki animen naishahmot tunnetusti tissimonstereita, bimboja ja muutenkin sellaisia, ettei kukaan itseäänkunnioita, kunnollisia hahmoja etsivä cosplayaava voisi sellaisia edes harkita. Vaikka cosplayaajat ovatkin huomion hakuisia, ei tätä toki voi ääneen sanoa ja tunnustaa. Paljastavatkin cosplayt valitaan usein ”puvusta huolimatta” ja ”hahmon takia”. Toisinaan tämä on helppoa, kuten tapaus Cowboy Bebop osoittaa:

Faye on helppo selittää. Oikea, hieno hahmo, mitä nyt sattuu pukeutumaan mikroshortseihin. 

Samasta sarjasta Judy taas olisi jo paljon vaikeampi selittää millään muulla kuin ”haluan näyttää tissini”, kun hahmolla ei juurikaan luonnetta, suurta merkitystä tai tarinaa ole. 

Ryhmäcosplayssa kaikki on tietysti myös sallittua, koska enhän minä tätä paljastavinta hahmoa olisi muuten valinnut, mutta kun kaikki muut oli viety/tämä on ainoa sopivan pituinen/insert hyvä selitys.

Rehellisesti sen myöntäminen, että cosplayaan paljastavasti ihan paljastavasti cosplayaamisen riemusta, on harvinaisempaa. Mikä on harmillista. Voin jo spoilata tulevia päivityksiä sen verran, että itse ainakin aion sen myöntää.

Kuka saa cosplayta paljastavasti?

Aika ajoin Liian usein Koko ajan Toisinaan nousee keskustelua siitä, pitääkö cosplayaajan näyttää myös kroppansa puolesta hahmoltaan. Tai miten pitkälle tätä voidaan vaatia. Tissien bindaamisen vaatiminen on ok, mutta cosplayn takia laihduttamista taas harvempi kehtaisi toisella parannusehdotuksena sanoa. Varmasti on niitä ihmisiä, joiden mielestä vain langanlaihat mallitypyt saisivat cosplayata ylipäätänsä, saati sitten paljastavasti. Toistanko taas liikaa itseäni, jos sanon, että kunhan itse olet ylpeä puvustasi ja kannata sen ylpeydellä, se riittää? Jos annat muiden kommenteille liikaa painoarvoa, suosittelen harrastuksen vaihtamista. 

Ikäkysymys on yleensä ensimmäisiä asioita, mitä nostetaan esille. Ensinnäkin conin alaikäiset kävijät voivat traumatisoitua iäksi, jos näkevät vaikka vahingossa tissin. Tai pyllyä. Koska eivät varmasti ole niitä koskaan nähneet missään muualla. Kesällä rannallakin ihmiset aina kokovartalouimapuvuissa uivat, saunovat säkki päällä ja onneksi televisiosta tulee vain mustia palkkeja. Suomessa k18-coneja ei ole vielä olemassa, suuressa maailmassa ne eivät ole mitenkään ennenkuulumattomia, ja netin paljastavimmat conicosplaykuvat ovat yleensä juurikin näistä ikärajallisista coneista.  

Cosplayaajan oma ikä on toinen asia. Saako alle 18 (tai noh, Suomen suojaikäraja huomioon ottaen sanotaan vaikka alle 16) –vuotias cosplayata paljastavasti? Tästä asiasta myös Bakaconin vaatekeskustelussa oli kysymys, ja yleensä kyse on conien huolesta kävijöidensä turvallisuuden suhteen. Missä menee conin vastuu, jos selkeästi alaikäinen joutuu ahdistelun kohteeksi conissa paljastavan vaatetuksensa takia? Minä otin kantaa asiaan jo viime kesänä, ja pitäydyn kannassani edelleen. Lapsien pukeutuminen on vanhempien vastuulla myös conissa, mutta olen ensimmäisenä kyllä kukkahattuilemassa jos omia oppilaitani pyörii pylly paljaana conissa. 

Miksei paljastavaa cosplayta ole (Suomessa) enempää?

Kaikki huomio, mitä (paljastavalla) cosplaylla saa,  ei ole positiivista. Ruma huora –kommentteja saa aivan varmasti netissä, jos ei muilta niin kateellisilta kanssacosplayaajilta. Parhaankin itsetunnon omaava saa olla aika teflonpintainen, jos etsii itsestään kaikki kommentit ja voi sanoa, ettei tunnu missään. Helpoin ratkaisu on olla erikseen kaivelematta niitä kommentteja, varsinkin paikoista joista cosplaytypyjen arvioiminen rumiksi läskeiksi on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Yleisin syy paljastavan cosplayn tekemättä jättämiselle on tietysti epävarmuus siitä omasta kehosta. Tai no ehkä ihan yleisin syy on vaan se haluttomuus esitellä omaa kehoa, oli se sitten miten täydellinen tahansa. Mutta pienikin epävarmuus omasta painosta, tissien koosta, takapuolen muodosta tai muusta voi olla hyvinkin se syy, miksi paljastavampi pukuilu jätetään muille.

Koska paljastavien pukujen kanssa oman kropan feikkaaminen muun malliseksi kuin se onkaan, on vaikeampaa. Kun ihoa peittävää kangasta on vähän, ei muotoilevien alusvaatteiden, bindaamisen tai toppaamisen käyttäminen olekaan enää yhtä helppoa kuin ”tavallisten” pukujen kanssa.

Väitän, että paljastavan cosplayn vähyys liittyy paitsi nyymikommenttehin, myös maineeseen skenessä. Kuka tahtoo saada otsaansa ”sen paljastavasti pukuilevan tyrkyn” leiman? 

Paljastava cosplay = kyylääviä tyyppejä kaikkialla!

Paljastava cosplay: laiskan cosplayaajan pelastus!

Kun kangasmäärät ovat vähäiset, luulisi puvun tekemisenkin olevan helpompaa, kuin yhdeksän metriä poimutettua pitsiä sisäänsä ahtavan kermakakun ompeleminen. Paljastava cosplay ei kuitenkaan välttämättä tarkoita yhtään sen helpompaa tai vähemmän työlästä pukua, kaikki riippuu siitä, mitä tekijä itse kokee helpoksi. Itse kavahtaisin ajatusta kunnolla istuvien bikineiden tekemisestä. 

Kannattaako?

Vaikka housuttomuus tai vilkkuvat tissit virkistää välillä kummasti, niin tärkeintä on se, että olet itse tyytyväinen pukuusi ja itseesi. Mikään ei ole kamalampaa katsottavaa kuin paljastavasti pukuileva (alaikäinen), joka häpeilee itseään ja pyytelee koko olemuksellaan anteeksi itseään. Jos vaatteet vähenee, niin rinta sitäkin enemmän rottingille, leuka pystyyn ja asennetta mukaan siihen pukuiluun! 

tl:dr: Jos olet itse tyytyväinen ja osaat suhtautua myös mahdolliseen negatiiviseen kommentointiin, niin go for it! Lisää vähäpukeisia cossaajia, kyllä kiitos!

 

Housuttomin terveisin ja Rimpun sanoja väännellen: Älkää pitäkö vaatteita päällänne!

 

Ilona

ps. Suomessa tulee sitten helposti kylmä liian vähillä vaatteilla :(

Animecon IX: Ainakaan kukaan ei kuollut ja muita viikonlopun opetuksia

Oman kaupungin coneissa on hurjan paljon hyviä puolia. Voi nukkua kotonaan ja kaikki tavarat ovat nopeasti saatavilla ja stressiä on paljon vähemmän.

Taaaiiii sitten ei! Casa de Ilona muuttui neljän cosplaytuomarin yömajoitukseksi ja Villa Ilonassa majoittui sen tusinan verran ihmisiä, itse poukkoilin kahden kodin ja conipaikan väliä, tavarat olivat hukassa koko ajan ja stressin määrä oli välillä melkoinen! Ihan kesän ihaninta viikonloppua en siis saanut yrityksestä huolimatta aikaan, varsin mukavaista oli kuitenkin. 

Hakaneuloista ei ainakaan ollut pulaa.

Cosplayvastaavuusneitsyyteni meni ajoittain varsin kaoottisissa tunnelmissa, mutta tähän mennessä kisaajilta ja coniväeltä yleisesti saamani palautteen mukaan kisaajat ja yleisö ovat nauttineet, mikä on tietysti tärkeintä. Suurimmaksi ongelmaksi nousivat ajan puutteesta johtuneet tekniset ongelmat. En voinut jättää Musiikkikeskuksen tarjoamaa upeaa lavaa käyttämättä, eli en tahtonut tehdä 50+ kisaajan ”perinteistä acon lavajuoksu” –kisaa, vaan tarjota mahdollisuutta esityksille ja valoille ja äänille. Koska suuressa salissa oli kuitenkin sekä kunniavierasohjelmaa, animekonserttia että esimerkiksi perjantaina hopsumusikalin harjoituksia, ei lavaharjoittelulle jäänyt kisaajien kanssa aikaa ollenkaan. Valot ja äänet heitettiin siis ensimmäistä kertaa eetteriin samalla hetkellä, kun kisaaja astui lavalle, mikä aiheutti muutamien kanssa valitettavasti ongelmia. Olen koettanut asiaa pahoitella jo kaikilta kisaajilta, mutta sanonpa vielä yhden kerran; anteeksi.  Palautetta kisasta otan edelleen mielelläni vastaan, vaikka tuonne alapuolisiin kommentteihin. 

Pari pokaalia.

Vastaavuushommissa opin taas paljon uutta sekä itsestäni että conin järjestämisestä. Ja viime tipasta, hyvien vänkäreiden ja ystävien korvaamattomuudesta ja siitä, että kun asioihin suhtautuu positiivisesti, järjestyvät ne todennäköisemmin kuin jos negailee kaikesta ja koko ajan. Oli jännää, miten erilaiselta cosplaykilpailu näyttää järjestäjänä ja kisaajana ja opin kyllä uusia juttuja myös kisaajanäkökulmasta. 

Pikkaisen torkuttiin kisan jälkeen.

Animeconin cosplayvastaavuuden jätän nyt taakseni, eli ensi vuodelle sieltä vapautuu jollekin innokkaalle haastava ja mukava vastaavuuspaikka. Sekä aika monen a4:sen verran muistiinpanoja miulta siitä, mitkä jutut toimivat, mitä pitää miettiä uusiksi ja muita huomioita, joita en kaikkia lähde blogissa selvittelemään. En vanno, etteikö minua vastaavissa hommissa voitaisi nähdä vielä (lähi)tulevaisuudessa jonkin toisen conin alaisuudessa...

Aamuyön tunteja voi käyttää jotenkin fiksusti, kuten rivittämällä cosplayn paikkalippuja.

Opin viikonloppuna ainakin, että yöunet on oikeasti tosi hyvä idea. Cosplaykunniavieras Bellin lento tuli Helsinkiin torstaina illalla, ja jotenkin päädyin odottamaan conivieraitani sitten sinne aamuviiteen asti. Toisaalta en olisi kyllä saanut pukua valmiiksi ilman sitä valvomista, mutta perjantaina olisin ollut vähemmän äksy, jos unta olisi ollut edes hiukan yli kolme tuntia varastossa. Eikä se perjantain ja lauantain välinenkään yö mikään levollisin ollut, kun tietysti oli muka tärkeitä viime hetken asioita miljoona tehtävänä.

"Joo meen nukkumaan ihan just, pikkaisen vielä vaan ompelen" featuring äidin ompelukori.

Odotan kyllä innolla sitä kertaa, kun olen conissa vain kävijänä. Tai ainoastaan kisaamassa. Nyt olen ihan unohtanut miltä se tuntuu ja viikonlopusta jäi yleisesti se fiilis, että voi kun olisi voinut ottaa pari lisäpäivää ja vain olla kaikkien niiden ihmisten kanssa, joita nyt pääsi näkemään vähän turhan vähän. Lauantai-illan grillailupartyt olivat aivan ihanat, Kallavesi piristävän viileää, Irtsan kanssa parannettiin cosplaymaailmaa saunan lauteilla aamuyön tunneille (blogipäivitystä odotellessa!), kunniavieras saatiin sekä käväisemään saunassa että maistamaan salmiakkia (tosin nestemäisessä muodossa), oli upeaa nähdä niin monia kavereita Kuopiossa saakka ja itikatkaan eivät edes aivan kamalasti häirinneet. 

Sunnuntaina pitsa oli paras. Ja kooma.

Unohdin kyllä ihan tarjota   kalakukkoa  ja joidenkin  asioiden mai-

nitsematta jättäminen olisi jättänyt oman yleisfiilikseni paremmaksi, mutta kaiken kaikkiaan varsin mukavaa. Sunnuntaina sitten olikin aivan totaalinen jäätämispäivä, kun vuoronperään iski kooma ja itku siitä, että coni ja koko viikonloppu olisi aivan pian ohi. 

Hnnnggggh tätä upeuden määrää. Lisää kuvia löytyy kummankin  facebookista.

It was so great to have both Bell and Elffi (and all the others of course as well) staying at my house, they’re both so amazing persons and so funny and talented and I miss them already. If you think Bell’s Saber looks good on pictures, I can say it was even more detailed and well-made when looking really, really, really closely. Besides sauna and some finnish alcohol culture we went to see the cutest bunnies and reindeers as well during her stay. I learned that getting a guest judge drunk the evening before her flight back to Germany might not be the nicest thing to do. Sorry Bell~ You’ll have your revenge when ever I come to visit some convention in Germany :3 

This is what they looked like most of the time. Nerds.

Että semmoinen Animecon! Tälleen torstaina alkaa lopulta tuntumaan, että coni on oikeasti jopa ohi. Seuraavat seikkailut odottaa onneksi jo ihan kulman takana. Hibari ja housuttomuus saavat ihan oman päivityksensä tässä vielä kunhan löydän yhdenkin kuvan, jossa en aivan totaalisesti derppaa. Teoriassa semmoinen on ehkä mahdollista löytää vielä. Ehkä. 

Irtsan kanssa vahingossa edustettiin myös Hopsupöydän ääressä.

Ilona

Huomiohuoraamisest--- no ei pliis, kirjoitan mieluummin tisseistä

Vaikka vähän tekisi mieli rölläillä tai keksiä pyörää uudestaan tästä ah, niin mielenkiintoisesta aiheesta, niin taidan mieluummin höpötellä tämän hetken cosplaysuunnitelmista ja edistymättömyyksistäni. No ehkä on yhdet tissitkin tuolla lopussa, en mie teitä vaan tahallani otsikolla kiusaa.

Cosplayn osalta aika Desuconin jälkeen on ollut aivan nollausta. Muistelen tässä parin vuoden takaista ”tekaisempa kolme uutta pukua kolmessa viikossa Desun ja Traconin välissä” –intoani ja huomaan tulleeni vanhaksi. No ei vaines, ECC pisti pakkaa aika tehokkaasti uusiksi, ja pakottaa vähän säästelemään intoa ja jaksamista syksymmälle, vähentämään sivuprojekteja ja hengähtämään. Se aika, mitä en ole lomaillut skottien maassa, on mennyt Animeconin asioiden hoitamiseen, cosplaylle olen uhrannut edes ajatuksen tasolla hyvin vähän aikaa. Eurocosplayn finaaliasu on edelleen mysteeri minulle itsellenikin, paria kolmea vaihtoehtoa olen tässä pienessä päässäni pyöritellyt, mutta mitään en ole vielä päättänyt. En edes lopullista henkistä deadlinea, mihin mennessä puku pitää olla päätettynä...

Animeconin cosplaykisan osalta on nyt hektisimmät hetket käsillä ja ensimmäistä kertaa cosplayvastaavan hommia tekevänä tämä on hyvin pitkälti virheistä oppimista. Kisaajien pukulistaa katsellessani voin kuitenkin luvata upean shown Animeconin lauantaina. Niin ja pääsalissa on ilmastointi, sinne kannattaa tulla viilentymään välillä. 

Alunperin omat Animeconin pukusuunnitelmani näyttivät tältä:

Hibari Pingviinirummusta

 

Marushiina ihanasta Akibarangerista.(tosin noh, olisin kuollut, koska loputtomasti mustaa vinyylikangasta + kesä = kuolema)

Koska olen kuitenkin pitänyt pukulomaa, en enää elättele toiveita molempien pukujen valmistumisesta, vaikka kankaat ja materiaalit molempiin alkaakin olla kasassa. Jos Hibari onnistuu kivasti, saatan heilua pinkissa kiharapilvessä molempina päivinä, tai sitten kurkistan cosplaykaappiini ja otan käyttöön jotain vanhaa. Sikäli mikäli en keksi viime hetken nopeaa pukua vielä Hibarin valmistuttua. Marushiina on sellainen, että tahdon tehdä sen puvun ihan rauhassa ja kerralla kuntoon, enkä hötkyillä muutamassa illassa.

Desun pukuja Sherylin lisäksi en olekaan täällä kuvien muodossa vilautellut. Lähinnä koska Ririkaa lukuun ottamatta kaikki kuvat ovat kännykkäkameralaatua, ei ole ollut aikaa eikä intoakaan kunnon kuvien ottamiselle. Mutta siltä varalta, että ette jokaista pukuani bonganneet, niin Sherpan kahden puvun lisäksi näytin mm. tältä:

Perjantaina Ichika Ano natsu de Matterusta.

Marika ja Ririka, Moretsu Pirates lauantailta. Madu onnistui ottamaan ainakin muutaman fiksun kuvan Hootista ja minusta. Mikä on aika saavutus.

Avaruuspiraatit ja poset.

Kokonaiset 30 sek Redlinen aikana Sonosheen päällä näkynyt asu ja greenroomin jääkaappi Tsubasan ikuistamana.

Desussa jo päivänvalon nähneistä puvuista niin Ichika kuin Sonosheekin voisivat tulla uusintakierrokselle Animeconiin. Toisaalta jos ja kun Aconin viikonloppu on helteinen, saatan istua myös bikinit päällä jollain satamana terassilla sunnuntain.

Tai sitten tämä olisi juuri se sopiva sauma oikeasti tehdä bikinicosplay, Ichikalla oli aika kivan violetit biksut päällä rantajaksossa... Sitten voisin kirjoittaakin omakohtaisia kokemuksia huomiosta (tai pahimmillaan huomiotta jäämisestä!) conissa oikein paljastavassa asussa. Niin ja ulkonäköpaineista. Kyllä, tämä oikein hyvä suunnitelma!

Tosin, kun tiedän coniin olevan myös saapumassa ihanan Saberin saksanmaalta, voisi Irisviel olla myös ihan kiva vaihtoehto. Hetkinen... ajatuskin sukkahousuista, reisimittaisista saappaista ja pitkähihaisesta paidasta yhdistettynä peruukkiin ja Musiikkikeskuksen infernaaliseen kuumuuteen... Noh, ehkä jos sattuukin olemaan sateinen ja kylmä viikonloppu, niin Iri on valmiina. Tosin edelleen liian lyhyiden kenkiensä kanssa.

Tänään voisin kyllä maanantain kunniaksi aloittaa tuon Hibarin. Tätä ei voi edes enää laskea kahden viikon kiroukseksi, koska en ole laittanut tikkuakaan ristiin ja coniin on aikaa jo alle kaksi viikkoa. Hupsista heijakkaa.

Ilona

Desucon 2012: Ihanin con on ihanin

Mahtuihan Desuconiin toki paljon muutakin kuin cosplaykilpailu, vaikka lauantai aika tehokkaasti menikin sen parissa. Tänään luvassa puhtaasti fiilistelypäivitys, viikko ei ole millään tapaa riittänyt vähentämään desuhuumaa.

Miulle tämä kesädesu oli kevyesti paras con missä olen ikinä ollut. Ja sanoisin näin, vaikka voittoa ei olisi lauantaina napsahtanutkaan tilille, sen verran upean mahtavan ihana koko viikonloppu oli. Olen luonteeltani ihan turhan stressaaja ja yleensä conissa miulla on huoliryppy koko ajan kulmien välissä, vaikka en varsinaisesti edes sufferoisi. Tykkään siitä täpinästä ja säpinästä, järjestelystä ja jännityksestä, vaikka en siltä aina näyttäisikään. Tällä kertaa miulle parikin ihmistä kommentoi, että näytin vaan hirveen onnelliselta ja hyppelehdin ympäriinsä.

Miulla oli lusikkani turhan monessa sopassa ja vannoin jo ennen conia, että nyt on viimeinen kerta kun teen näin montaa juttua. Narikasta vastaaminen oli tänä vuonna helpompaa kuin koskaan, koska vänkärit hoitivat hommansa ensiluokkaisesti ja yleisvänkäreiden oma-aloitteisuus rientää apuun aina kun oli tarvis, teki minut melko tarpeettomaksi. Suurin narikkaan liittyvä ponnistukseni viikonlopulta oli sen laajentaminen, kun matkalaukkujen ylitsevuotavainen määrä meinasi hukuttaa koko narikan sunnuntaina. Parhaat vänkärit on parhaita <3 Taidekujalaisia kävin avustamassa myös pariin otteeseen, sekä tuurasin välillä toista päivystävää työvoimavastaavaa.

Narikassa oli parhaat bileet osa 1.

Ohjelmien puolesta en käynyt seuraamassa mi-tään. Tallenteilta luvassa on kyllä about jokaisen luennon katsominen, sen verran kultaista settiä oli koko viikonlopun. Yksittäisiin sarjoihin painottuvat luennot ovat upeutta, varsinkin kun suurin osa niistä käsitteli oikeasti ihan loistoja sarjoja.  Pingviinirumpu ja Steins;Gate -luennot ovat varmaan katselulistalla ensimmäisenä.

Tissejä infotiskillä.

 

Olin mielestäni yrittänyt ovelasti jakaa stressiä jokaiselle päivälle. Perjantaina narikan toiminnan varmistaminen, lauantaina kisa ja sunnuntaina oma luentoni. Oliko tämä nyt millään tapaa fiksua, en tiedä. Toisaalta, ei miusta ois kyllä ollut pitämään luentoa esim heti kisan jälkeen. Tai oikeastaan ennenkään sitä.

Sunnuntainen luentoni cosplaykilpailemisesta oli omasta mielestäni ”ihan kiva”. Yleisöä ei ollut  täyttä salillista, mutta kymmeniä kuitenkin ja ilmeiseti ConTV:n kautta joku katseli sitä kotonakin. Käsittelin kaikki asiat mitä pitikin, pikkaisen tuli kiire loppua kohden ja joitain juttuja tietysti jälkikäteen harmittelin, että en muistanut. Kaiken kaikkiaan ihan ok. Suurimman osan luentojutuistahan olin kirjoittanut jo tänne, osa taas on luettavissa esim Konamin kertomana. Luentomatskuja tuskin tulen blogiin laittamaan, sen verran vähän uutta juttua tuli kerrottua. (Sen sijaan nyt muistan taas, että Cruisen esitelmän voisin kyllä tänne kirjoitella!)

Elffi kuvasi jostain takarivistä.

Tämä Desun luento jää kuitenkin osaltani toistaiseksi viimeiseksi coniluennoksi mitä pidän. Jos en koe saavani aikaan kuin ”ihan kivan” luennon, niin jätän hommat niille, jotka tekevät jotain vielä parempaa. Ehkä joskus vielä tulee Se Mahtavan Eeppinen aihe, josta ehdottomasti tahdon päästä ihmisille kertomaan, ja josta saan muutakin palautetta, kuin miten miellyttävä opettajaa onkaan kuunnella. Kisa+vastaavuus+paljon pukuja+luento on ainakin semmoinen kombo, että ei koskaan enää. Paneeleihin minut varmaan edelleen saadaan kyllä houkuteltua mukaan, tykkään omasta äänestäni sen verran paljon.

Kovin oli uhkaavia desupilviä.

 

Desuconissa parasta oli tällä(kin) kertaa tunnelma ja ihmiset. Kyllä, paradoksaalisesti usean homman hoitaminen aiheuttaa hengausconin, kun itsensä sitominen luentosaleihin ei vaan onnistu. Yksittäisen parhaan hetken valitseminen olisi mahdotonta, en osaisi päättää olisiko se;

* Pakata autoa cosplay päällä ja hymähdellä naapureiden ilmeille.

* Kun sydämessä oikein sykähti astua Sibeliustalolle keskelle kasausta ja conin valmistelua.

* ”Hyvät sukat” kommentti autoilevilta amiksilta Ichikan kömpiessä autossa hakemassa tavaroita.

* Perjantain vastaavapalaveri, istua Susilavalla jalat ristissä ja tajuta, että kohta se alkaa.

* Ensimmäiset asiakkaat narikassa.

* Ichikan hameessa narikkapöydän yli kipuaminen.

* Cruise-anekin puvun laittaminen päälle ensimmäistä kertaa sitten DesuCruisen.

Teerenrannan ravintolalaivassa istuminen itikoiden syötävänä ja ConTv:n jututettavana. (kuvasi Darkki)

* Lauantaiaamuna sen tajuaminen, että coni ei ollut vielä edes puolessa välissä.

* Kellon vilkuileminen, että milloin pitäisi lähteä vaihtamaan kisapukua päälle.

* Kännykän tiputtaminen lattialle lavan vieressä, kun kuulin oman nimeni palkintojenjaossa.

* Twitmeat keskellä Metsähallia.

* Desupaidassa tanssaaminen hikisenä, janoisena ja väsyneenä iltabileissä.

* Uusiin ihmisiin tutustuminen Poyo-drinkin ääressä.

* Moniin vanhoihin tuttavuuksiin törmääminen iltabiletyksen lomassa.

Kävely Sibeliustalolle kesäyössä hyvässä seurassa.

Sunnuntaiaamuna zombina taidekujalaisten varaston avaaminen.

* Neljänteen kerrokseen portaita pitkin juokseminen korkokengissä monta kertaa päivän aikana.

* Luennon viimeisten muutosten saaminen valmiiksi tunti ennen luentoa.

* Paijaava ohjelmavastaava.

Metsähallissa tanssiminen Adam Lambertin tahtiin. (Darkki kuvasi)

Nähdä miten ihanasti narikkakaaos hoidettiin entisen ja nykyisen pääjärjestäjän avustuksella.

* Liljantuoksuisat desukollegat ja cosplaysuunnitelmat.

Ihanat pojat.

* Jaettu sateenvarjo keskellä ukkomyrskyä matkalla kaatajaisiin.

* Muistaakseni hyvin järkevät ja fiksut keskustelut kaatajaisissa.

* Omena-hotellin läheisyys kun yllättäen peitto oli hyvin nopeasti paras. Ja tyyny.

* Maanantaiaamuinen aurinko Ompun viereisessä spurgupuistossa.

* Ja viikko tapahtuman jälkeen laukusta löytynyt desupipo.

Jos jollekulle on vielä jotenkin epäselvää, että itkeä vollotan aina kun olen onnellinen tai surullinen tai turhautunut tai muuten vaan tunteet pinnassa, niin enpähän saanut edes tätä päivitystä kirjoitettua ilman, että nenää piti niistää muunkin kuin flunssan takia. 

Narikassa oli parhaat bileet osa2

Kokonainen pidennetty viikonloppu pelkkää tiivistettyä ihanuutta (noh, poislukien ne pari kisastressituntia, ne on jo unohdettu) aiheuttaa nyt jo vähän haikeutta. Onneksi fiilimittarilla ei ole mitään kattoa ja aina voi olla vieläkin ihanampaa. Desu ei ole pelkkä tapahtuma, vaan mielentila, enkä malta odottaa seuraavaa desukautta ja uusia ihanuuksia!

Darkki kuvasi parhaan porukan

Sosiaaliseen krapulatilaan auttaa onneksi myös se, että Animeconiin on aikaa vain pieni hetkonen, ja Savon kaukaisuudesta (höpö höpö) huolimatta Kuopio kutsuu aika montaa tuttua ja uusia tuttavuuksia on varmasti taas luvassa. Cosplayvastaavalle conin läheisyys tarkoittaa nyt pään ottamista pois desupilvestä ja kisa-asioiden laittamista kuntoon alkavan viikon aikana. 

Desupuvuista saatte vielä päivityksiä kuvaspämmäyksten kera ennen Aconia, kunhan keräilen ja jaksan otattaa niitä kuvia. Ainiin ja taisin luvata videotakin, nyt kun teitä se 150 lukijaa näkyypi olevan.

Ja jos desupalaute on vielä täyttämättä, käykää täyttämässä. 

Ilona

Translation: I’ll start doing some kind of summary about my writings, since it seems quite a few non-finns have found their way here in a few weeks. Welcome. I’ll write more in English when I actually have something to report on ECC-costume or else internationally interesting things to say, this time I just babbled on about how absolutely amazing time I had in Desucon a week ago :D