Story so far.

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Oikeastaan alussa oli tekstiilitöitä koulussa inhonnut pikkuinen tyttönen, joka lukioaikana ajautui live-roolipelaamisen ihmeelliseen maailmaan. Kyllä fantasialarpin hahmokin saattoi olla vähän käsi ompelemisen kanssa, joten hyvin minäkin uskaltauduin itse ompelemaan ja muokkaamaan vaatteita. Eihän ne mitenkään kauhean hyvältä näyttäneet mutta sitten ikää ja kokemusta karttui niin neulalla ei tullut pistettyä enää aivan yhtä monta kertaa sormeen kuin alussa. Tuli ommeltua historiallisia mekkoja, cypertoppeja ja fantsukaapuja.

Penkkareissa ensimmäistä kertaa testasin millaista on luoda mahdollisimman tarkka jäljennös toisesta asusta ja vaikka jälkikäteen olenkin tyytyväinen, että siitä kuningatar Amidalasta ei ole kauheasti kuvamateriaalia, sain kuitenkin sen verran kehuja, että innostus ompeluun sen kuin kasvoi. Seuraava jäljitelmä olikin jo paljon paremmin onnistunut, 1920-lukuun sijoittuvan larppin toimittajahahmoni näytti hätkähdyttävän paljon Gwyneth Paltrown toimittaja-hahmolta Sky Captain and the World of Tomorrow elokuvasta.

Tässä vaiheessa, noin vuonna 2007 kuulin myös ensimmäistä kertaa cosplaysta. Missä tynnyrissä olin sitä ennen asunut, sitä voi vain arvailla. Nekocon 2008 oli ensimmäinen coni ja ensimmäiset oikeasti cosplayt. Final fantasyjä oli tullut pelailtua jo yläasteelta saakka ja animen maailmaan ovet aukesivat selkoselleen larppien välityksellä. Tosin lapsuusvuosien Lady Lady kokemusten takia isosilmäiset tytöt on aina tuntuneet kauniilta. Ensimmäisiksi cosseiksi valitsin rakkaimpia hahmoja. Ja jo tässä vaiheessa jonkinlainen outo pakkomielle vähän harvinaisempia cosseja kohtaan oli nähtävillä. Miyu katseli conimaailmaa silmät ymmyrkäisinä ensimmäisenä päivänä ja Edea tunsi olonsa hämmentyneen suosituksi seuraavana.(Miyu/Vampire Princess Miyu, Edea/Final Fantasy VIII)

Tässä vaiheessa homma oli jo menetetty ja olin niin pahasti koukussa ettei paluuta enää ollut. Seuraavaan coniin oli kuitenkin aikaa sen verran runsaasti, että ehdin opetella muun muassa vuorittamisen saloja ja Quistiksen takki istui melkoisen kauniisti Traconissa. Ensimmäinen kilpailu siellä jännitti hiukan, mutta tuolloin en lähtenyt kyllä voittoa hakemaan, vaan testaamaan millaista se Nekoconissa niin mukavalta näyttänyt kisaaminen oikeastaan olikaan.(Quistis Trepe (SeeD uniform)/Final Fantasy VIII)

Kuva: Miika Ojamo

Olen monessa suhteessa perfektionisti ja kaipaan myös uusia haasteita. Sen takia lähes jokainen puku on opettanut jotain uutta, eronnut jotenkin selvästi edellisistä. Bakaconissa varpaita palelsi Shivana, mutta se tunne kun oli tyytyväinen pukuusa, lämmitti sitäkin enemmän. Toinen sija cosplaykisassa, johon jo pelkästään valituksi tuleminen olisi ollut riittävä kunnia, oli melkoinen yllätys.

Coneja ei ole minun mielestä tarpeeksi, ja siksi kahden päivän coniin voi hyvin tehdä kolme pukua. Shivan peruukkia ei kukaan pystyisikään koko päivää pitämään päässään. (Shiva/Final Fantasy X, Julia Heartilly/Final Fantasy VIII, Ellone /Final Fantasy VIII)

Animecon 09 oli neljän cossin reissu. En ollut edes tajunnut miten kilpailuhenkinen olin ennenkuin huomasin sen potutuksen määrän joka iski kun cosplaykilpailu meni täyteen ennenkuin ehdin ilmoittautua. Kyllä sitä tekemistä oli sitten muutenkin, aika ei kerinnyt käydä pitkäksi.(Garnet/Final Fantasy IX, Faye Valentine/Cowboy Bebop, Buffy Summer/Buffy the Vampire Slayer season 7 episode 22, Miyu/Vampire Princess Miyu)

2009 vuoden lopulla tuli tehtyä ensimmäinen kaappicossikin, puku jota en suunnitellut pitäväni missään conissa. Nooh, mieli on vähän muuttunut ja voi hyvinkin olla että Priss lähteepi bilettelemään joko Bakassa tai Desussa. (Pricilla S. Asagiri/Bubblegum Crisis)

Gradu nielaisu loppuvuoden ja kaverin häät ensimmäisen CosplayGaalan, johon suunniteltu kuningatar Hilda siirtyi sitten vuoden 2010 aloittajaksi. Ja sillähän oli varsin hyvä aloitella :) Hilda&Cid kuvauksia olikin luvassa tänään lumihangessa ja tuloksia näkyypi täälläkin päin toivottavasti tämän viikon aikana. Ohitse viuhtovat hiihtäjät ainakin saivat hupia kun ihmettelivät jättimäisiä helmojani lumisen lammen keskellä, penkkareihin menijäksi lähinnä veikkailtiin (kun omista penkkareista on nyt jo kuitenkin 6 vuotta, oli tuo melkoinen kohteliaisuus).

Ilona

ps. osasinpas laittaa tänne kuvia. ensi kerralla opettelen laittamaan ne vielä jotenkin nätimmin ;)