Ashelian desuhäät

Ennen esitystä oli helppo näyttää mietteliäältä, kun ei paljoa hymyilyttänyt.  Tsubasa twitteröi.

Koska unohtelen tänne tarkoitettuja päivityksiä ihan jatkuvasti, pitää nyt laittaa jo jotain Ashe-tekstiä, vaikka kuvien puolesta valmiista puvusta on varsin vähän näytettävää. Kävelin puku päällä koko conissa vain matkan pukuhuone-kuvauspalvelu-salin bäkkäri, ja vaikka jäinkin kivasti kameranalkkiin siinä välillä keskelle Metsähallia, ei kuvia kovin montaa ole. Kunhan Franilta jää aikaa (hah) teen niitä korjailuja, jotka puvussa vielä itseäni häiritsevät ja otatan sitten ihan oikeasti kunnon kuvia. 

Mutta nyt saatte nähdä puvun osasia ja WIP juttuja. Miljoona päivitystä Ashesta, jei!

Esitystä ei kyllä voi aloittaa millään surullisella draamalla, minä ainakaan. Heti lavalle astuttua oli pakko hymyillä kuin riemuidiootti kaikesta stressistä huolimatta. (c) Tomi Väisänen

Ensimmäisenä se angstaamani esitys. 

Nyt oikeasti jo itseäni vähän naurattaa, että miksi tämän takia piti niin kamalasti vollottaa, kun ei tuo tosiaan ihan kamalalta näytä. Toki siinä jäi laittamatta kaikki käsipanssarit ja liivikin meni kauluksesta ihan mutkalle ja olihan se viimeistelemätön, mutta so what. Mutta mitkä on nuo holtittomasti huitoilevat kädet  ja ihan jäätävät ilmeet välillä...  Ainakaan ei voi sanoa, että en olisi eläytynyt. Sitä euforian tunnetta on muuten ihan mahdoton kuvata, mikä tuli tuossa ihan alussa, kun musiikit alkoivat ja valot lävähtivät päälle. Sillä hetkellä tiesin, että kyllä tämä tästä vielä onnistuu.

Valotoiveet toimivat tänä vuonna juuri kuten pitikin. Joku idiootti vaan oli antanut vähän tyhmiä toiveita, suruhunnun pukeminen esimerkiksi olisi saanut vielä näkyä parempien valojen kanssa, mutta pikkuvikoja. Olen itse varsin tyytyväinen esityksen tarinaan, tosin kolmeen minuuttiin meinasi tulla vähän ähky, kun vaatteiden vaihtoon piti varata puoli minuuttia ja alussa tahdoin pitää sen lähinnä seisoskelua sisältäneen hääkohtauksen kokonaisena, että puku näkyi oikeasti kunnolla ennen kun aloin sitä riisumaan. Lopullinen musiikkinauha oli kolmea sekuntia vaille 3 minuuttia ja alkuperäinen ideani olisi kestänyt varmasti sen viisi. Niin ihania draamarepliikkejä olisi ollut paljon enemmänkin, mutta toivottavasti tuosta sitä tarinaa kuitenkin välittyi. 

Suruhuntuun metsästin muutamaan otteeseen sopivaa pitsiä, tämä oli riittävän lähellä.

Kisasta muuten pitikin antaa palautetta, joten kirjoitan siitä tähän väliin. Tänä vuonna homma toimi kuin rasvattu, harmittaa kun se oma aika meni stressaamiseen, niin en ehtinyt kunnolla nauttimaan järjestelyistä. Ennen kisaa aikataulutukset ja tiedottaminen toimi loistavasti, vaikka osa kisaajista ja näytösläisistä olikin tainnut jättää infonsa lukematta. Bäkkäritilat on Sibbellä tosi kivat ja sieltä löytyi minullekin vielä ihanan harjoittelusoppi ennen esitystä. 

Jokaiselle kisaajalle annettiin etukäteen tietoon tuomarointiaika, joten epätietoista odottamista tai jonottamista ei tullut. Paitsi minä kyllä hilluin paljon vaan puolet puvusta päällä, joten häiritsin vähän aiottua aikataulua. Tuomaroinnissa oli suhteellisen lyhyt aika varattu kisaajaa kohti, varsinkin kun itse voisin aina höpötellä puvusta puoli tuntia, mutta kun aikataulusta pidettiin kiinni, sujui tuomarointi hyvässä tahdissa. Cosplayvänkäreitä oli juuri sopivasti ja apua sai aina kun tarvitsi, oli se sitten mehun saamista verensokereiden nostattamiseksi tai lavasteiden siirtämistä lavalle. Tiivistettynä tämä oli juuri niin hyvin järjestetty kisa, kuin toivoa vain saattoi. Hoothoot on miun idoli. 

Esitykseen palatakseni isoin ongelma oli tosiaan tuo hame ja siitä poispääseminen. Testailin varmaan kymmentä erilaista tapaa alushameen asettelussa ja vanteiden paikoissa, että onko ne alushameessa vai varsinaisessa hameessa ja aina meinasin jäädä jumiin. Loppujen lopuksi esitysversiossa alushameen alareunassa on yksi metallivanne, joka piti tyllit sun muut poissa jalkapanssareistani varsin kiitettävästi. Alushame on harsittu vyötäröstä kokonaan kiinni päällyshameeseen. 

Möhköfantti sängyllä. Hameen kuvioiden maalausta pitää vielä vähän jatkaa. Ja kuka käski hakea miekan autosta sadekuuron aikana, hame meni ihan likaiseksi :(

Hame itsessään oli kiinni päälläni pelkällä tarranauhalla, takahärpäke erikseen ja varsinanen hame vielä omalla nauhallaan. Hameessa on takana pitkä halkio (kai sitä sanotaan halkioksi, vaikka se on siellä ylhäällä) niin että tarranauhan avaamisen jälkeen se tipahtaa aika kivasti pois. Pikkaisen kyllä jännitti, että jos hameen helman päälle olisi joku astunut, olisiko koko komeus tipahtanut ennen aikojaan. Hame ja yläosa on tehty vähän Eurokankaan perusmorsiussatiinia paksummasta morsiussatiinista, mutta nurin päin. Kankaan nurjapuoli antoi just sopivasti kiiltoa olematta kuitenkaan... no semmoista morsiussatiinimaista :D

Takahärpäke.

Ei tylliä enää ihan heti minulle kiitos.

Niidelin mukaan tämä näyttää kuulemma seksiasulta. En ehkä voi edes olla eri mieltä.

Rintakoristeet ja rannekorut on tehty pöytätableteista ja muovimatosta, pikkaisen paikoittain wonderflexilla tuettuna. Rintakorut on kiinni toisissaan keskellä tarranauhalla (...jota ei tietenkään just silloin ollut kuin mustana kun tuota osaa tein) ja pikkaisella palalla tarranauhaa vielä kiinni yläosassa. Eli päältä riuhtominen onnistui varsin helposti. Tosin alunperin oli tarkoitus ottaa ne käsikorut pois ensin, mutta tietysti unohdin sen lavalla joten vähän riuhtomiseksihan se meni. Huntu menee uusintalistalle, kun siitä puuttuu osa tarvittavista koristeista kokonaan ja sen kiinnitys oli... niin mikä kiinnitys, oikeastaan se vaan pysyi tahdonvoimalla ja yhdellä pinnillä päässäni sen aikaa, että pääsin sen heittämään pois, eli kaikissa kuvissa se kellottaa takaraivolla ihan väärin.

Päähineen keskiosa valmistui finnfoamista, kun piti saada kevyttä ja muotoiltavaa materiaalia.

< 3 pikaliima ja kohokuvioväri

Sekalaisia osia ennen maalausta.

Päähinesuunnitelmia

Lopullista päähinettä. Hajosi vain kaksi kertaa conipäivän aikana.

Päähineessä on irrallinen pitsiosa ja sen päällä paksusta pahvista tehdyt ympyrähärdellit, joissa on softiskoristelut. Lisänä rautalankaa, kuminauhaa ja helmiä. Helmet menee vaihtoon, kun pitäisi olla oikeasti valkoiset helmet eikä läpinäkyvän lasiset. Ja noiden pienimpien kultakoristelujen  muoto on myös väärä, kun ei enää riittänyt hermot oikeanmallisten kuusikulmioiden leikkaamiseen.

"Mikä mango tuo oikein on?"

Proppeina löytyi tällä kertaa miekka ja jo jonkinlaiseksi hedelmäksi tituleerattua Dawn Shard. Dawn Shardista kerroinkin jo lavalla, että siihen on kulunut kaksi pääsiäismunaa, silkkipaperia, led-kynttilöitä, mehupillejä ja tekokukan varsia. Ja maaleja ja yksi väriä vaihtava koristevalo ja kuumaliimaa. Valitettavasti väriä vaihtavaan valoon tuli kosketushäiriö heti kun olin koko komeuden liimannut kuumaliimalla kiinni, joten se toimii vain koko Dawnin ollessa väärinpäin, tai kun sitä heilutti. Onneksi väpättävää valoa antavat ledit kuitenkin toimivat. En tiedä näkyikö valot yhtään minnekään, mutta jo pelkästään propin tekeminen itsessään oli ihan hurjan mukavaa.

led-kynttilöiden purkamista ja mehupillien liimailua. Keinokukan vartta tuli mehupillien sisälle tukea antamaan.

Kuumaliimapistoolilla saa myös poltettua muoviin reikiä.

Asettelua ja mallailua. Tässä vaiheessa kaikki valot vielä jopa toimi.

 

Tältä se olisi voinut näyttää. Tai koko propin pitäisi olla toisin päin, niin ettei rakenteet heijastuisi noin, mutta koska kosketushäiriö, niin ei sitten. Ylhäällä vasemmalla perusvalo ilman vammaavaa vaihtovaloa.

Miekasta minulla oli kolmea eri vaihtoehtoa. Aluksi meinasin tehdä tämän promokuvan mukaisen lyhyen miekan, joka olisi kivasti mennyt esimerkiksi piiloon hameen helman alle. Tarinallisesti se ei kuitenkaan ollut yhtä kiva, joten sitten meinasin tehdä Treaty Bladen. Ostin jo puupahviakin sitä silmällä pitäen, mutta totesin sen olevan liian vaikea tällä aikavälillä. Onneksi Sword of Kings sopii tarinallisesti aivan yhtä hyvin, tai oikeastaan jopa vähän paremmin. Materiaalina käytetty finfoamia, gessoa ja maaleja, sekä pikkuisen wonderflexin palasia ja muoviympyrä, jonka leikkasin sorbettipurkista. 

Beatrixin miekan jälkeen jäi kivasti tilaa juuri tätä miekkaa varten samalle levylle.

Maalaukseen en ole ihan täysin tyytyväinen, kunhan sitä aikaa taas jää, maalailen lisää yksityiskohtia. Tämä oli jälleen kevyt kuin tuulen henkäys ja pikkaisen pelotti tuon rakenteen kestävyys, kun en lisäilly mitään tukirakenteita. Hyvin kuitenkin kesti koko conireissun, pelkästään yksi reunapala lohkesi. Finfoamin saaminen täysin tasaiseksi ilman keinonahkapäällystystä on ihan mahdoton homma, kuten jo Beatrixin kanssa totesin, mutta tässä miekassa se ei haitannut yhtään, sillä pinta saikin näyttää elävältä. 

Paljon teräviä askarteluveitsiä ja hiomapaperia.

Ai kenellä muka on sotkuinen parveke?

Kyllähän tämä melkein on sisustuselemetti. Yksi keskikohdan kolmioista jäi matkalle.

Puvussa on korjattavaa siis vielä aika paljon. Maalausten viimeistelyä ja siistimistä melkein kaikissa osissa, kultaosien pientä varjostamista ja hunnun ompelua. Mutta kerrankin tuntuu siltä, että tahdon nuo korjailut vielä tehdä ennen uusien kuvien ottamista. Pahimmassa tapauksessa tämä kyllä tarkoittaa vasta animeconin jälkeistä aikaa, kun siihen asti veikkaan kalenterin olevan varsin tiukasti täynnä.

"Ohoh, kestääköhän tämä miekka muuten oikeasti lyömistä ja mitenhän pahasti minulla näkyy pantsut?" (c) Timo Väisänen

Taistelu-Ashella on sama tilanne, tosin korjattavaa on vaan huomattavasti enemmän. Liivin koristelut puuttuvat ja kenkiä pitää korjailla ja muutenkin viimeistellä monia juttuja, jotka nyt jäivät ajan loppumisen takia tekemättä. Jalkapanssarit varmaan vievät eniten aikaa, ne kun eivät meinaa mitenkään asettua mieluisasti. Tosin nyt niiden onneksi ei tarvitse mahtua siististä hameen sisälle, joten ehkä niiden uudestaan tekeminen ei ole ihan kamalaa hommaa. 

Onneksi Darkki julkaisee vain nättejä itkukuvia. (c) Tomi Väisänen

Että tämmöistä tällä kertaa. Lisää Ashe -kuvia tulee kun on tullakseen, lisäilen kuvauspalvelun kisakuvia tuonne alkuun jos en satu näyttämään idiootilta niissä kaikissa. Nyt menen jatkamaan rengaspanssaritalkoita parvekkeelle. Jospa juhannuksen aikaan saisin Mikuruakin ulkoilutettua hiukan, niin saisi siitäkin muutaman kuvan tänne.

Ilona