Oikeaa ja kattavaa desujuttua tulossa myöhemmin, nyt ennen Suuren Siivousoperaation käynnistymistä päivitän vaan kisafiiliksiä. Taustatietona niille, jotka eivät olleet paikalla: tulin kisassa kolmanneksi ja itkin varsin holtittomasti palkintojenjaossa.
En päivittänyt blogia enää viime viikolla, koska kielenkäyttöni olisi viimeisinä päivinä ennen coniin lähtöä ollut sellaista, mitä en täällä blogissa halua julkaista. Olemattomia yöunia, pitkiä päiviä puvun parissa ja kasvavaa epätoivoa, just sitä mitä olen koittanut välttää. Tekemistä oli liikaa aikaan nähden, en ollut tyytyväinen oikein mihinkään.
Torstaina sain puvun siihen kuntoon, että pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan esitystä, joka feilasikin sitten ihan täysin. Musiikkia tehdessä mietityt ajoitukset eivät toimineet ollenkaan puvun kanssa, jäin joka kerta jumiin mekkooni ja kaikki meni vähemmän kauniisti sanottuna perseelleen. Itkuhan siitä tuli ja ilman #cosplay.fi:n kannustusta olisin oikeasti saattanut jättää koko puvun perjantaina kotiin ja jättää kisan siihen.
Puku lähti kuitenkin mukaan, en ollut siihen tyytyväinen ja pidin luultavimpana vaihtoehtona pelkkää lavalla poseerausta ilman esitystä. Testailin esitystä vielä lavan takana ja kun en kaatunutkaan pantsut vilkkuen enää, uskaltauduin kuitenkin sen esityksen vetämään. Se meni paremmin kuin pelkäsin, mutta olihan se ihan helvetin raakile. Esityksen jälkeisen nollauksen jälkeen tuli itku, kun samaan aikaan kaikki stressi oli ohi ja kuitenkin harmitti niin moni asia, jonka olisi voinut tehdä paremmin. Silmät punaisina niistin juuri nenääni kun palkintojenjako alkoi, joten kun täysin odottamatta se oma nimi sieltä kuului, itkuhanat eivät suinkaan menneet kiinni, mutta syy vaihtui angstista tyrmistykseen.
Koska viitisen ihmistä kysyi minulta kisan jälkeen, olinko pettynyt, pitää vielä ihan oikeasti erikseen sanoa että en ole. EN TODELLAKAAN! Itkin ihan puhtaasti tyrmistyksestä, kun olisin kanssakisaajien pukuja katsellessani sijoittanut itseni sinne ihan häntäpäähän. Sekä puku, että esitys olivat omasta mielestäni viimeistelemättömiä raakileita. Ja en sano tätä edes vaatimattomuuttani, vaikka omaa pukuaan katsookin aina kriittisemmin kuin muiden.
En ole pitkään aikaan yllättynyt yhtä paljon, kuin tulosten julkistamisessa, varsinkin kun top kolmonen kuulemma oli pisteissä hyvin lähekkäin. Tämä oli niin uskomattoman ihana, iloinen yllätys, että vieläkin on vähän höhlä olo. En siis ole niin ylimielinen biaatch, että kolmossija olisi pettymys, ei missään kisassa eikä varsinkaan tällä kertaa. Ne oli vaan hysteerisiä ilon kyyneliä.
 |
| Tätä kyllä kehtaa esitellä, lasiset palkitopystit ftw! |
Että semmoista. Omat stressinsietorajani tulivat selvästi vastaan ja se meinaa nyt tahdin hiljentämistä. Mutta niistä tulevaisuudensuunnitelmista kertoilen myöhemmin, nyt afterconi-fiilistelyt jatkukoon. Desuraporttia ja kuvia seuraa jahka jaksan kirjoittaa ja jotain kuvia päätyy nettiin, pitkästä aikaa kun miulla ei ole kuvan kuvaa itsestäni koko viikonlopulta.
Ilona
Säikähdin nähdessäni sinun itkevän, sillä minusta pukusi on onnistunut ja esityksesi kaunis. Avoin reaktiosi lavalla kertoi kuinka paljon olet pukua ja esitystä varten uhrannut aikaa ja voimiasi. Avoimmuutesi pisti katsojallekin kyyneleet silmiin.
ReplyDeleteEi Itku-Ilona vaan Ihana-Ilona. Uskaltauduthan lavalle toistekin :)
Voi että, minun mielestäni asusi oli onnistunut hyvin, tai oikeastaan näin esityksen jälkeen, kummatkin asut onnistuivat ihan mielettömän hyvin! Esitys oli myös toimiva, ainakin jos FFXII:sta mitään tiesi, ja myös liikkuvuutta oli puvun riisumisen muodossa, niin ettei esitys jäänyt pelkäksi lavalla ympäriinsä tepasteluksi. Ja ja ja voi jestas sentään, olit kaunis lavalla näin yksinkertaisesti sanottuna, älä vain sitä unohda.
ReplyDeleteJa olin se tyttö jolla oli punaiset housut ja pitkä, valkoinen peruukki rusettien kera, otin kuvia ja toivotin onnea kuvauspalvelun lähellä jos muistikuvia herää yhtään. :'D
Olin niin iloinen että esiinnyit kuitenkin, koska esityksesi oli loistava eikä näyttänyt yleisöön mitenkään superepäonnistuneelta. Toki sitä olisi voinut hioa, mutta se oli harvinaisen onnistunut niin kunnianhimoiseksi kokonaisuudeksi, erityisesti jos kerran ehdit harjoitella todella vähän. Ja epävarmuus ei ainakaan naamassa näkynyt, ihana hymy loisti ainakin permannon puoliväliin niin että itseäkin alkoi hymyilyttää!
ReplyDeleteSuuret paineet ja stressi ohi ja kaikki meni lopulta odotettua paremmin, se on tärkeintä. Nyt otat vain rennosti, kunnes on tiedossa loppuspurtti Nekoconin suhteen, jos teet sen Franin sinne :)
ReplyDeleteKeep up the good work, ja onnittelut vielä kerran sinulle!!!
Terveisin: kanssakisaajasi Auron
Hitto me jännättiinkin sinun puolesta katsomossa, mutta vedit niin hyvin että allekirjoittanut meinasi myös pillahtaa itkuun kun sait kolmossijan..! \;w;/ Hirveästi onnea siitä!
ReplyDeleteOikeasti, ihan mieletön suoritus siihen nähden miten vähän aikaa sinulla oli käytössä. Olet kyllä minulle yksi niistä Suomen cosplaypiirin teräsihmisistä aina ollut, mutta nyt se mielikuva vain vahvistui entisestään. Ei voi kuin ihailla tuota sinun jaksamista.
Onnea vielä täältäkin o/ Meinasi kyllä itseltäkin päästä kyynel siinä kohtaa kun arvon Ashelle julkistettiin sija. On tää rankkaa hommaa :E
ReplyDeleteKoochie: <3 Nyt vetistelen täällä taas! Tarkoituksen ei tosiaan ollut säikytellä ihmisiä itkukohtauksella, jonka piti rajoittua takahuoneen vessaan, mutta toisin kävi :) Ja tämän jälkeen lavalle meneminen ei tule olemaan enää ikinä ongelmana, sen verran karaisevasta kokemuksesta oli kyse :D
ReplyDeleteSuiggari-Tou: Muistan! Ashesta ei kovin moni kerinnyt kuvia ottamaankaan, kun kävelin se päällä vain välin pukuhuone-kuvauspiste-bäkkäri. Kiitos hurjan paljon! :3
Iris: Tavoistani poiketen uskaltauduin katsomaan esityksen jopa youtubesta ja kai minun on pakko uskoa, ettei se ollut ihan kamala. Se on aina vaan se tunne, kun tietää miten olisi pitänyt mennä niin jäi harmittamaan.
Cid: Fran vaatii kovasti jo huomiota, huomenna alkaa se rääkki :) Kiitos kovasti!
Biitti: Niin minä arvasin, että levitän vaan jännitystä kertomalla teille etukäteen mikä osa voi mennä pieleen :D Ja nyt käytiin kyllä siinä jaksamisen kipurajoilla, että en miekään ihan kaikkeen sentään pysty. Tai jos pystyn, niin sitten itken ihan holtittomasti jälkeenpäin :D
Asagi: Kiitos ja onneksi olkoon itsellesi. Niin hassua, että just me negattiin siellä bäkkärillä esitysten jälkeen :D Rankka harrastus, ei heikkohermoisille :D
Shalom :D! Satu tässä!
ReplyDeleteSaat täydet sympatiani, mitä hulluun cosplay-valvomiseen ja stressiin yms. tääonmukaosakunnoncosplayta tulee, koska etpä ollut ainoa, täälläkin päin kärsittiin tuplamäärin cosplayn luomisen tuskaa ja mentiin itse lopulta siihen pisteeseen, että kisa jätettiin välistä, koska emme halunneet tuikata Päiviä lavalle viimeistelemättömässä häkkyrässä (tästä on meillä ihan liikaa kokemusta, joten nyt sille oli pakko tehdä piste). Mukava kuulla, että jollakulla riitti rohkeutta ja uskoa mennä näyttämään, että viimeiseen asti taistellaan (josko meillä ei se viimeiseen astikaan olisi riittänyt voipakskaeivoiminkäänensikerrallasit).
Kauhean hyvin en pukuasi nähnyt, kun yläparvella istuin ja hapanta siskoani lohdutin kisan peruuntumisesta, mutta pakko on päästä sanomaan, että minusta ihan rehellisesti sinun näytöksesi oli kaikista PARAS! How come? Noku minä en kauheasti sarjoja ja hahmoja tunne, niin minä uskon tähän periaatteeseen, että näytöksen pitää kertoa jotain katsojalleen ja sinun näytöksesi oli ainoa (erään toisen näytöksen lisäksi), joka oikeasti tutustutti minut hahmoon ja tarinan ideaan hieman paremmin. Panettelua kyllä, mutta harmittamaan jäi, että yli puolet näytöksistä jätti sekä sarjan että hahmon aivan yhtä pahaksi mysteeriksi, mikä se oli alussa ja nyt myös lopussa.
Pakko tulla sanomaan näin, kun en voinut paikan päällä onnitella, kun en löytänyt sinnuu :(.
Voimahali tulevia cosseja varten <3
En voisi olla enemmän yhtä mieltä Koochien kanssa!
ReplyDeleteMinäkin luulin että kyseessä oli pettymyksen kyyneleet, mutta onneksi tämä päivitys todisti minun olevan väärässä. Seurasin Koochien ja yhden toisen kaverin kanssa sinua parvelta, ja huonohkosta kuvakulmasta huolimatta esityksen tunnemaailma välittyi aina istumapaikalleni asti. FFXII:n pelanneena sanon, että tuntuu, kuin lavalla olisi seisonut oikean elämän vastine Ashelle. En pysty edes kuvittelemaan, miltä esitys olisi näyttänyt pienellä lisätreenillä. Ansaittu kolmas sija - onnittelut!
Jatkotsempit ja halirutistus myös tältä suunnalta! Rock on! <3
Satu:
ReplyDeleteKiitos, esityksen tarinaan olen itsekin varsin tyytyväinen, toteutus jäi vain hiukan kaivelemaan :) Itse lupailin tuossa uuden vuoden aikaan, että en lähtisi kisoihin puvulla, johon en ole tyytyväinen, mutta näköjään en osaa lupauksiani pitää. Jatkossa koetan varmaan keksiä itselleni haamurajan, johon mennessä pitää viimeistään se peruminen tehdä, nyt aiheutin vaan itselleni lisästressiä, kun arvoin ihan kisa-aamuun asti että olenko lintu vai kala.
Ja maltan tuskin odottaa Päivin pukua valmiina! Nähdään Nekossa <3
M:
Oi kiitos kiitos, oon täällä taas ihan häkeltynyt näistä kehuista! Tuon ihanampaa kohteliaisuutta ei cosplayaajalle voi sanoa <3