Tracon VI: Dat Ass eli Poison Ivy ja kisapäivitys

Jos jollekulle vielä on epäselvää, missä puvussa Traconin lauantaipäivän vietin, niin eipä ole pitkään. Kuvien lisäksi luvassa on ihan oikeaa asiaakin. WIP-kuvia saattaa löytyä vielä jonkin kameran kätköistä, joten Ivy ei ehkä jää tähän.

Ensinnäkin miksi tämä puku? Batman ja Robin -elokuva on yksi niitä leffoja, joiden huonous menee niin yli, että se muuttuu hyväksi. Itse siis pidän hurjasti tästä onelinereita viljelevästä ysärikarmeudesta, jossa riittää näyttävyyttä ja huumoria, jonka tahallisuudesta ei koskaan voi olla täysin varma. Poison Ivy on upean näyttävä hahmo ja pidän erityisesti hänen asuistaan juuri tässä elokuvassa. Suurin valinnan vaikeus oli pukujen välillä pähkäileminen, ihana Uma Thurman nähdään leffan aikana muratoimassa niin monessa kutkuttavassa puvussa. 

Ai että vähänkö nämäkin hotsittaisi?

Loppuasun uskomattomuus houkuttaisi kovasti, varsinkin ruusun piikeillä varustellut reisimittaiset saappaat :D

Oh nuo aurinkolasit!

Kisapukuna tämä oma valintani, Poison Ivyn asu uuden piilopaikan raidaamisen aikana, oli mielestäni järkevin, koska se on näyttävä, sen tekemisessä joutui sekä askartelemaan että ompelemaan ja se tarjosi oikeasti haastetta. Korsetti/bodyosio Ivylla on päällään myös julkisen ensiesiintymisensä  aikana, mutta pelkäsin ettei se yksistään riittäisi kisassa pärjäämiseen, siksi tein myöhemmässä kohtauksessa näkyvän viitankin.

Referenssikuvien puolesta toivoisin tuomaroinnin siirtyvän pian sähköiseen aikakauteen niin, että referessikuvia ei tarvitsisi lähettää vain yhtä (tai muokata siis yhteen kuvaan montaa kuvaa) ja tuomareiden ei tarvitsisi tihrustaa kuvia paperista.

Lauantaipäivänä oli käytännössä pelkkää kisaamista. Jopa niinkin kisa-addiktoitunut ihminen kuin minä aloin miettiä, että kyllähän sitä conipäiväänsä voisi jotenkin muutenkin viettää, kuin loputtomalta tuntuvasti odottelemassa bäkkärillä. Kuten kisoissa aina, aikataulut eivät aivan pitäneet ja epätietoista odottelua oli aika paljon. Toki osittain itseaiheutettuna, kun en jaksanu jokaisessa vartin välissä lähteä bäkkäriltä minnekään. Kisan alun viivästyminen oli kuulemma aivan suunniteltu (tasalta yleisö sisään, kisa alkaa puolelta) mutta olisihan tämäkin ollut ihan kiva kisaajienkin tietää sen sijaan, että kärsimättömyys ja jännitys käytäväodottelun lomassa kasvoivat. 

Tämä kuva napsaistu Hanskun blogista, kaikki muut kuvat on Animeconin kuvien tapaan Jirin ottamia

Tiedonkulku ei ollut aivan sulavaa kaikinpuolin, itsehän kyselin taas kuin utelias lapsi kaiken mahdollisen (osan jo viikolla ennen kisaa), mutta kaikki perustieto ei tuntunut saavuttavan kaikkia muita kisaajia (Kysyykö juontaja kysymyksiä lavalla? Pitääkö numerolappua pitää lavalla? Kuuluuko lavalla jotain musiikkia yms). Cosplaymammojen määrä tuntui olevan aika hyvä suhteessa kisaajien määrään, mutta mammatkaan eivät tienneet vastauksia moniin (miun mielestä) peruskysymyksiin. Vastauksia kyllä sitten selviteltiin tarvittaessa cosplayvastaavalta asti, mutta olihan siinä ylimääräistä säätöä. Ja odottelua. Jotenkin koko kisasta jäi vahva odottelufiilis, mutta toisaalta mitään paniikkikiirettä ei missään vaiheessa ollut. Joustettiin tarpeen mukaan.

Cosplaypukuhuoneet toimivat varsin mainiosti, vaikka ihmisten tapa jättää ne omat matkalaukkunsa ja muut tavaransa lojumaan sinne onkin vähän meh. Kiva, että tavaraa voi sinne omalla vastuullaan jättää, ettei narikasta tarvitse jokaista unohtunut osasta lähteä etsimään, mutta kaupunkilaisjärkeä saa kyllä käyttää siinä tavaroiden asettelussa, pöytätasot ja tuolit kun on tarkoitettu ehkä muuhunkin. Ensiapupakkauksista löytyi kaikki tarpeellinen ja jossain vaiheessa bäkkärille tuli myös keksiä ja kivennäisvettä. Tästä olisi kisaajia voitu informoida paremmin ja takahuonepurtavat olla paikalla heti alusta asti, eikä ensimmäisen läheltäpiti-pyörtymisen jälkeen. Aivan absurdia kyllä, että samana conikautena, kun jotkin conit yhä närkästyvät siitä, että kisaajat kehtaavat pyytää hakaneuloja käyttöönsä, tai että takahuoneissa olisi mahdollisuus silittää pukuaan, toiset sen sijaa pyrkivät kehittämään takahuoneen tarjontaa entistä paremmaksi. Pukkaritunnelma oli taas oikein ihanan panikoiva, kerrankin itselläni oli asu, jossa pystyi auttamaan kanssakilpailijoiden panssareiden kiinnityksissä tai viitan asettelussa.

Tuomarointi oli traumatisoivaa. Karmeita hävyttömyyksiähän ne tuomarit lateli ja Asagi kehtasi dissata tätä Batman elokuvien aatelia! Ei mutta ihan oikeastippa tuomarointi oli oikein kivaa. Toki kun tuomaristossa on ihmisiä, jotka ovat viikkokausia lukeneet miun sufferoinnista lehtien kanssa #cosplay.fi –kanavalla, niin siellä oleminen on erilaista, kuin ihan tuntemattomien kanssa. Tuomareitahan ei julkistettu ennen kisaa, mutta koetin silti viimeisinä päivänä olla huutelematta pitkin irkkiä missä kaikissa asioissa menin aidan matalimmmasta kohdasta puvussani, kun jokin kuudes vaisto kyllä pisti arvailemaan osan tuomaristosta ihan oikein.

Kisaajien kesken tuli ihan hyvääkin keskustelua tuomaroinnista, jota eilen jatkettiin myös irkin puolella. Nyt tuomaristoa oli ohjeistettu olemaan kannustavia ja mukavia (niin, odotan sitä kertaa kun tuomaristoa erikseen kehotetaan olemaan vit--- kettumaisia ja kamalia), josta johtuen osalle kisaajista jäi ilmeisesti epärealistinen tunne omasta pärjäämisestään kisassa. Kun pukua kerran vaan kehutaan, niin miksi en sitten olekaan top kolmosessa? Minun mielestä _kritiikin_ paikka ei ole tuomaroinnissa ja täysin tuppisuut tuomarit, jotka eivät kommentoi pukua lainkaan, eivät ole yhtään mukavia. Joten kehujen sanominen ääneen tuomaroinnissa rentouttaa kisaajia ja jos kehuun osaa suhtautua niin, että se ei tarkoita samaa kuin ”täydellinen puku, sä niin voitat tän koko jutun!”, homma toimii. Kritiikkiä tuomaristo voi aivan varmasti antaa myös ihan jokaisesta puvusta, myös niistä voittajista, mutta mielestäni sitä pitää pyytää erikseen.

Ja miten se odottelu Traconissa sitten palkittiin? Lavajuoksukisat eivät ole omia henk. koht. suosikkejani, mutta jokainen cosplayvastaava tekee kisoista oman näköisensä. Itse harmittelin vähän lavahaastattelun täydellistä puuttumista, olisi kerrankin ollut kiusaus larppailla lavalla, kun Ivy on hahmona vaan niin nnnngghhg, mutta näin suurella kisaajajoukolla se ei olisi ollut toimiva ratkaisu. En muista milloin olisin ollut vain katsomassa cosplaykisaa, joten miulta on vähän hämärtynyt mikä katsomon puolelle on viihdyttävintä, katseletteko mieluummin ~40 kisaajaa pelkillä poseilla vai esim 25 kisaajaa, joille esitetään pari kysymystä? Nyt toki WCS-karsinta tarjosi sitä hiillostusosiotakin; harmillista, että me pukukisaajat emme nähneet mi-tään sinne bäkkärille, täytyy vain uskoa että eeppisiä esityksiä oli. Jos itse olisin kisajärjestystä ollut päättämässä, olisin laittanut pukukilpailijat ensin, ”lämmittelynä” WCS-kisaajille. Tällöin toki tuomaristo olisi taas tarvinnut tuomarointiajan, joka nyt tuli kivasti luonnostaan pukukilpailun aikana.

Sunnuntain esityskilpailu jäi omalta osaltani näkemättä, koska maha vaati syötävää. Kunhan youtube alkaa suoltamaan esityksiä pihalle, odotan kyllä innolla niiden näkemistä, kuulemma sen verran huippuja settejä oli. Muutamaa sunnuntain kisaajaa jututeltuani kuulosti siltä, että tiedotus sunnuntaina ei mennyt kisan osalta ihan nappiin, kun tiedot harjoitusajoista tai kuvauksista tai aikatauluista yleensä eivät ihan kaikille kisaajille asti päätyneet. Pukuhuoneita oli myös kivasti tuplabuukattu cosplaykisaajille ja (”itsekeskeisille epäsolidaarisille nirppanokille”) lolitoille, mikä ei varmaan ainakaan vähentänyt bäkkäristressiä. 

Itsehän tein taas kisassa Desut, eli menin suoraan lavalta bäkkärille itkemään, kun viitan solki tarttui peruukkiini ja omasta mielestäni varsin näpsäkkä miniesitys muuttui noloksi soljen irrotteluksi hiuksista. Se harmitti ihan kamalasti ja jännitys purkautui sitten taas vollotuksena. Ilmeisesti tästä nyt on tulossa miulle tosi huono tapa. Jännitin ennen esitystä, mutta se lavalle menemisestä tuleva fiilis oli jälleen pökerryttävä. Ja sen ”hyvä ope!” kannustuksen huutaja saa kyllä ilmiantaa itsensä!

Tällä kertaa sentään sain silmäni vähemmän punaisiksi ennen kisaajien yhteiskuvaa ja kun se toinen sija sitten tuli, onnenkyyneleet olivat taas lähellä. WCSn voittajien julkistus sitten saikin melkein kaikki ympärillä itkemään, tunnelataus tarttui kaikkiin. Onnea vielä kertaalleen Maijulle ja Elinalle < 3

Kilpailu oli todella kovatasoinen ja siksi toiselle sijalle sijoittuminen tuntuu aivan erityisen hyvältä. Kisatessa tahtoo pärjätä sen takia, että on itse hyvä, ei sen takia että muut olisivat huonoja. En yhtään kadehdi tuomaristoa parhaimmiston valkkaamisessa, olisin itse kyllä repinyt tukkaa jo päästäni. Sijoittuminen oli tavoitteenani, joten olen ihan supertyytyväinen tällä hetkellä. Palkintopokaalin koko on jo vähän herpderpluokkaa, vaikka tuo kakkospokaali on vielä ykköstä pienempi. Miusta pienempi olisi vähän tyylikkäämpi ja uusi cosplaylajimitalli kyllä kelpaisi tuonne vitriiniin. Paras palkintokombo on kyllä tyylikäs pokaali ja kylmää käteistä, nyt pokaalista löytynyt vaalean vihreä lanka aiheutti kylmiä väreitä kun juuri olin ommellut metrikaupalla sifonkia tismalleen samalla langalla :D Myös palkinnoista tarpeen mukaan nillittävä Ilona tässä moi!

Puvusta muutamia faktatietoja kuvien paljoutta ryhdittämässä:

Bodyn lehdet on leikattu ohuesta, pikkaisen kuviollisesta kankaasta, maalattu drybrushaamalla noin viidellä erilaisella vihreälla ja keltaisella maalilla, reunustettu mustalla maalilla, liimattu kiinni bodyyn ja glitteröity vielä päältä. Maalattuja lehtiä on koko asussa yhteensä 452 kpl (parinkymmenen lehden virhemahdollisuudella). 

Bodyssa on 12 metallista spiraaliluuta ja vetoketju takana. Se ei kiristä vaan ainoastaan tukee. Samalla kyllä estää mukavasti istumisen. 

Sukkahousut on ihan Seppälästä ostettu ja maalattu sitten autoille tarkoitetulla spraymaalla tuon häivytyksen aikaansaamiseksi.  Näytin parisuhdeväkivallan uhrilta puoli viikkoa, kun automaali tietysti meni sukan läpi myös jalkaan. Nämä conissa olleet housut olivat kolmannet mitä maalasin, edellisillä kerroilla muun muassa viritin limpparipulloja housujen sisään, niin ettei jalkoja olisi tarvinnu maalata, mutta jälki ei ollut tyydyttävää. Kuviot on maalattu kankaille tarkoitetulla kohovärillä, myöskin niin, että sukkahousut oli jalassa.

Viitta on suunnilleen puoliympyrän mallinen ja painaa suunnilleen tonnin. Lehtikuviot selkäpuolelle on erillisestä verhoilukankaasta, joka painoi tosi paljon. Kiinnitys viitassa on kyllä oikean näköinen, mutta kuristava, kun koko viitan paino osuu juuri kurkun kohdalle. Tästä johtuen pidin viittaa päällä vain lavalla ja kuvissa. Sain pikkaisen wonderflexia tähänkin pukuun, kun viitan soljet on tehty tuosta ihmeaineesta.

Peruukki on aivan mahtavan värinen, kävi todella hyvä tuuri että näytöllä hyvältä näyttänyt tukka näytti livenä vielä sopivammalta. Tukkaa on pikkaisen lyhennetty, mutta suurin haaste oli hiusten yläosan saaminen kuosiin. Peruukin reunat eivät koskaan voi näyttää yhtä sulavalta kuin oikeat hiukset, mutta hiustenkuivaajan ja lakan avulla sain tukan mielestäni varsin kivan näköiseksi. Koko tukan hiusraja on siis käyty läpi kasarikuumalla kuivaajallani niin, että kuitujen normaali ”kasvusuunta” kääntyy ja ne pysyi melkein ilman lakkaa kohti takaraivoa. Muovilehtiä ei tuettu puvussa ollenkaan, vaan maalattujen lehtien lisäksi tukkaa somistivat lähi-Prismasta ostetun murattivehkan Tampereelle asti kannetut oksistot.

Ivyn WIP –päivityksen yhteydessä esittelinkin jo noita kulmakoristeita, jotka liimasin conipäiväksi Grimasin tujummalla liimalla. Pysyi aivan loistavasti ja lähti varsin tuskaisesti, vaikka Rora (< 3) lainasinkin poistomyrkkyainetta. 

Hihat, huivi ja viitan sisäosa on sifonkia. Sen reunojen huolittelu polttamalla tarjosi puvun tekemisen tunnelmallisimmat osat, kun istuin elokuisessa illassa pimeällä parvekkeella ja sulatin reunoja sytkärillä. Käyttäkää muuten mieluummin kynttilää, tulee vähemmän palovammoja. Oikea hiha oli murheenkryynini, kun se otti ja hajosi conissa. Pullistelin liikaa hauiksiani. Nyt pitää tehdä se kokonaan uudestaan, maalatut lehdet sentään pystyn kierrättämään. 

Hajonnut hiha on hajonnut :<

Anteeksi, kiusaan teitä taas vaan lupaamalla pyllykuvia, mutta kun niitä löytyi omalta kameralta kovin vähän, niin tämäkin piti pölliä niidelin tötteröstä

Ja ihan totta, taidan korjata sen hihan tässä pian. Sillä Ivysta tuli kertaheitolla suosikkipukuni, joka aivan varmasti nähdään vielä jossain tulevassakin conissa. Muratin kuulumisia lisää kunhan nämä loputkin afterconfiilikset laantuu ja aivot palautuu normitilaan. Sitä ennen luvassa vielä kala- ja kurahousuja.

Ilona