Yhyy, joku tekee saman puvun! Eli pyllykateutta havaittavissa!

Tämä jatkaa Ilonan Pseudosyvälliset Avautumiset sarjaa, edellisinä osina muun muassa Yhyy, oon liian läski. Anteeksi vaan Yumi, jos korvat tätä lukiessa punottaa, totta on joka sana.

Pähkäilin tuolla jossain ihan blogin alkutaipaleella jo sitä, että oma haluni tehdä harvinaisempia hahmoja johtuu varmasti osittain siitä, että tahdon tehdä puvun, jota ei voida verrata mihinkään muuhun kuin referenssikuviin. Kirjoitinkin joskus, että jos en koe itselläni olevan mitään uutta annettavaa hahmolle, eli jos joku on jo tehnyt sen täydellisesti, innostukseni pukua kohtaan yleensä häviää. Mutta näitä tapauksia oli kohdalleni tullut korkeintaan muutamia, valitsemiani hahmoja ei oltu pukuiltu paljoa ja löysin kaikista jotain sellaista, minkä tekisin eri tavalla.

Minulle on muutamaan kertaan sanottu, että joku toinen harrastaja oli suunnitellut tekevänsä esimerkiksi Shivan, mutta että minun tehtyä sen, ei hän sitä nyt sitten teekkään. Mikä oli minusta aivan naurettavaa, koska oman logiikkani mukaan vain se täydellinen puku voisi oikeasti vaikuttaa muiden pukuiluhaluihin, eikä minun Shiva ollut lähelläkään sitä. Jo pelkästään paremmalla kropalla ja itsetunnolla varustettu pukuilija saisi uskottavampaa jälkeä jättämällä bodysuitin pois. Osaisin jo nyt tehdä paremman peruukin ja puvussa on noin miljoona virhettä. Kun niistä omista unelmapuvuistakin parempia versioita oli nähnyt korkeintaan netissä, en osannut ollenkaan suhtautua ajatukseen, että jonkun toisen tekemä puku vaikuttaisi radikaalisti omiin pukusuunnitelmiini, varsinkaan jo aloitettuihin suunnitelmiin.

Hei pliis nolottaa ihan

Mutta voi miten karahti pilkka omaan nilkkaan Nekoconissa. Olin jutellut Yumin kanssa jo Desussa, kun molemmat olimme tekemässä FFXII:n Frania. Yumi suunnitteli sitä aluperin Desuun, minä Nekoon, ja kun Yumin puku ei Desuun kerinnyt, oli Nekoconiin tulossa tupla-Franit. Juteltiin Desussa muutama sana siitä, että kumpaakaan ei kyllä asia haittaa ja että molemmat tekee omaa pukuaan ihan kaikessa rauhassa, otetaan sitten vaikka pupunkorvakuvia yhdessä Nekoconissa. Miun Franille sitten kävi kuten kävi, pari viikkoa ennen Nekoa päätin pistää projektin hetkeksi tauolle ja kisaamisen sijaan tuomaroida. 

Siitä puhe mistä puute.

O.O

Ikinä aikaisemmin ei ole kirjaimellisesti suu loksahtanut auki jonkin cosplayn näkemisestä. Nyt loksahti, kun näin Yumin Franina. Suomessa näkee aivan upeita pukuja, mutta ikinä ennen en ole törmännyt pukuun, jonka referenssikuvia olisin itse juuri viikkotolkulla tutkaillut ja tarkastellut ja miettinyt yksityiskohtia ja mittasuhteita ja toteutusta. Ja sitten se puku kävelee vastaan täydellisesti toteutettuna.

Oma Franinihan oli pikkaisen aloitettu, panssarin osat leikelty Wonderflexista ja muitakin juttua jo pikkuisen starttailtu. Franin kohdalla miuta selvästi vaivasi ”no mutta kun tämä on niin upea puku, ihan hyvin on varaa tehdä joitain juttuja vähän sinne päin” –syndrooma, joka miulle aika usein iskee silloin, kun puku on jotenkin sellainen, että sen mahtavuus hämää silmää. Vähän samaa oli muuten nyt Poison Ivyssakin, jossa esimerkiksi vuorin värityksen suhteen tein myönnytyksiä, joiden oletin jäävän satojen lehtien takia huomaamatta. Eiköhän se tuomaristo ne kuitenkin bongannut, oikeasti vihreästä punaiseen liukuvärjäytyvä vuori kun oli miulla kahta eri kangasta lomittain.

Mutta nyt eksyin aiheesta. Olin siis jo niiden työtuntien aikana, joita olin Franiin käyttänyt, sortunut tekemään joitain juttuja vähän sinne päin. Esimerkiksi surullisen kuuluisien ja vertani vuodattaneiden kenkien kanssa olin muka ollut jotenkin erityisen luova ja hieno, vaikka kengät eivät vielä ollenkaan näyttäneet referenssikuvien tapaisilta. Oletin, että kahdella piikkikorolla varustetut kengät itsessään olisi olleet jo riittävän hienot, että ei niitä ihan oikeanlaisiksi saisi kuitenkaan tehtyä. Ja sitten Yumi kävelee vastaan kenkineen...

Kenkäkateus!

 

Minkään muun puvun kohdalla ei ole samaa tilannetta vielä tullut, eikä edes tekemistäni puvuista ole semmoisia OMFG nyt oma puku nolottaa –tapauksia ole tullut vastaan, sillä esim Ywin Ultimecia nyt Traconissa oli kuitenkin eri versio kuin miun vuosi sitten tekemäni. Tosin siitäkin kävin kateellisena kuolailemassa ihania liukuvärjäyksiä. Oikeastaan ainoita tekemiäni hahmoja, joita on coneissa näkynyt enemmän, on kevään jälkeen ihanasti lisääntyneet Beatrixit. On ihana nähdä livenä pukuja, jotka on itse jo tehnyt ja unohtanut (Beatrixin miekkakin on noin seitsemässä osassa. Tulipahan testattua että finnfoam ei todellakaan sitten kestä lyömistä) ja johon oli varsin tyytyväinen silloin tekoaikana. Eli kun olen jo ”päässyt yli” siitä puvusta, on muiden pukuja tosi ihana nähdä ja katsella miten muut ovat asun toteuttaneet.

Sen sijaan kun se vertailukohta iskee juuri herkkään tekemisvaiheeseen, niin siinäpä ei ollut kuin yksi reagoimisvaihtoehto. Fran lähti nätisti laatikkoon ja laatikko vaatehuoneen perälle. En ole pystynyt sitä vilkaisemaankaan Nekoconin jälkeen. Miuta nolottaa, miten itsevarmalla asenteella olin tekemässä pukua ihan vasemmalla kädellä ja siitä missä aita oli matalin. Toki Wonderflex-panssareista olisi jo tuolloin voinut tulla ihan kivat, sen sijaan monessa muussa kohti olin jo ottanut liikaa taiteellisia vapauksia.

Nekoconin aikaan olin suunnitellut Franista kisapukua Traconiin, aivan kuten Yumikin. Juteltiin asiasta Nekossa ja mie totesin ottavani Franin mieluummin sellaiseen kisaan, jossa on edes pieni esitysmahdollisuus, kun taas Yumi tahtoi ensimmäiseksi kisaksi juurikin lavaposekisan. Eli miun oli tosi helppo kannustaa Yumi kisaamaan, koska en sentään olisi ollut niin hullu, että olisin lähtenyt samalla puvulla samaan kisaan. No ensinnäkin kaksi samaa hahmoa samassa kisassa on jo muutenkin vähän meh, mutta enemmänkin pelkkä ajatus Yumin Frania vastaan kisaamisesta oli älytön.

Tätä pyl---pukua vastaan kisaaminen ei käynyt mielessäkään. pic by jamfoot

Kilpailujen tuloksista on kisaajana aina vaikea sanoa oikeastaan juuta tai jaata, sillä kisaajana kaikkia pukuja ei todellakaan näe samalla tavalla kuin tuomarit. Mutta Franin paikka oli kyllä selvästi palkintolavalla, itse olisin voinut melkein julistaa sen voittajaksi jo Nekoconin jälkeen. Toki olihan se miunkin puku ihan jees. Ja Traconin voittajapukua samaten, mutta silti Franilla on aivan erityinen paikka sydämessäni.

En sitten tiedä teistä muista. Vertailetteko te tekemiänne tai suunnittelemianne pukuja muiden pukuihin? Toki se hivelee puvuntekijän egoa, kun voi todeta omien saumojensa olevan suoremmassa tai kankaan sävyn parempi kuin kanssapukuilijalla, mutta entäs sitten päinvastaisissa tilanteissa? Cosplayn kokonaisvaltaisesta visuaalisuudesta johtuen voi käydä niinkin, että se teknisesti huonommin toteutettu asu on parempi kroppaisen pukuilijan päällä ja näyttää siksi paremmalta, tai ainakin kerää enemmän huomiota. Vaikka meillä Yumin kanssa olisi ollut yhtä täydelliset puvut, en kyllä silti ehkä siihen yhteiskuvaan kehtaisi lähteä. Enkä sano tätä uliuuuoonläski-mentaliteetilla, vaan ihan sen takia, että Yumin Fran nyt vaan näyttää mielestäni paljon täydellisemmältä, kuin mitä itse voisin koskaan näyttää.

Ja tämä päivityshän oli taas ”älkää  nyt te muut ottako tätä harrastusta näin vakavasti” kategoriaa.  Tämä on hauskaa, mukavaa ajanvietettä ja hassujen hahmojen fanitusta, jossa ei tartte ahdistua cosplay-, tissi- tai pyllykateudesta yhtään, jos ei halua. Tosin en onneksi taida olla ihan ainoa joka tämmöistä välillä tuumailee.

Ilona

ps. Vastatkaapa tuohon sivupalkin kyselyyn.