Söpöyskuolema, avaat omalla vastuullasi

Omatkin silmäni meinaavat sulaa, söpöysmaksimus luvassa. Enkä puhu kyllä itsestäni.

Päivityksen kuvista kiitos Kyuu Eturautti, Tytti Levänen, Teppo Suominen,  Konsta Väänänen, nyymix ja Yumi :3

Olen ennenkin todennut, että välillä ne viime hetkellä viikon inspiraatiossa tehdyt puvut on parhaita, tai niistä tulee ainakin ihan tosi hyvä fiilis. Ponyo ja Ponyon äiskä Granmamare tuli lopulta tehtyä vajaassa viikossa, kun yukisuunnitelmat varmistui ja pikku-Ponyo lähti testaamaan conielämää kanssani. Kankaat ja peruukit oli tosin hankittu jo ties kuinka pitkän aikaa sitten, niitä kun ei ihan kädenkäänteessä saa taiottua. 

Granmamare on ihana, mutta referenssikuvien määrä on äärimmäisen rajallinen. Kun rouva muuttaa itsensä ja ainakin hihojensa kokoa ja muotoa hetkestä toiseen, annoin itselleni luvan ottaa taiteellisia vapauksia puvun kanssa. Uskomattoman kammottava turkoosi lycra oli paitsi juuri sopivan sävyistä, myös kivan merellistä yleiseltä fiilikseltään. Ilman saumuria olisin kyllä kironnut kangasvalintani Mariaanien hautaan saakka, nyt saumurin kanssa suit sait sukkelasti sujui kaikki ompelu. Lisäsin mekon taakse pienen lettiosion, jolla kuroin varsin muodotonta mekkoa edes vähän kokoon. 

Että voikin ihminen näyttää vajokilta. Taidetaan pitää poseeraustreenauksia kotona seuraavana.

Niinku oikeesti. Ilona nyt ne ilmeet.

Korut on tehty Fimosta, jonka lakkasin kynsilakalla vielä sopivan kiiltäviksi, sekä kultaisista muovihelmistä. Peruukki on vanha tuttu Hibarilta, mutta se sai vielä päälleen vähän punaista liukuvärjäystä, kun tahdoin tukasta vähän punertavamman tumman pinkin sijaan. Peruukin värjääminen pienessä vessassa talvella oli just niin ikävää kuin muistelinkin. Ei koskaan enää ennen kuin ensi kerralla. Ja tuhannen takussa peruukki myös on.

Ponyon mekon ompelu oli ihanaa, kun jotenkin pienen ihmisen päällä kaikki näyttää kivan söpöltä ja kaavoittaminen (tai noh siis noh, kankaiden leikkaaminen) oli jotenkin paljon helpompaa kun kohteena oli joku muu kuin minä itse ja vielä tuommoinen pikkuihminen. Pöksyihin laitettiin sopivaisesti tylliä sisään, että kunnon puffff-efekti oli taattu. Talvella ei paljain kintuin voinut juoksennella, joten ihon väriset sukkikset ja suosikkitöppöset jalkaa ja menoksi. 

"Ei tunnu missään tää satapäisen yleisön edessä oleminen"

"Tai no ehkä silleen vähän jänskättää"

"Ihihii, ne taputtaa kaikki"

Niin ja peruukki päähän. Miulta moni kyselikin conissa, että miten sain Ponyon pitämään peruukkiaan. Meillä peruukkikauppias on yksi parhaista ja suosituimmista leikeistä heti kangas- ja pukukauppiaan jälkeen ja kun yleensä joudun kieltämään, että helposti takkuuntuviin ja vaivalla stailattuihin peruukkeihin ei saa koskea, oli nyt ihan ylin ilo se, että sai olla ihan oma peruukki päässä lähes koko päivän. Kyllä se pitkän päivän jälkeen vähän kuulemma rupesi kutittamaan. 

"tulkaa nyt jo haastattelemaan!"

Kisasta kirjoitinkin jo vähän pari päivitystä sitten. Ponyolle ihan huippukiva kokemus, tosin nyt pari viikkoa olen saanut selittää mitä nettiäänestys tarkoittaa ja ettei kukaan vielä ole voittanut kisaa. Yksin ihan noin pientä ei olisi lavalle voinut laittaa, joten olin haastattelussa henkisenä tukena. Homma ois kyllä varmaan onnistunut neidiltä ihan yksinkin, vaikka vähän olikin jännitystä havaittavissa takahuoneessa.

"Haluatko lähettää terveisiä?" "...TERVE"

Ja kaiken tämän sepostuksen jälkeen klikedi klik, menkääpä ja äänestäkää Ponyo Suomen nuorimmaksi cosplayvoittajaksi Yukiconin nettipukukisassa. Numero 5.

Ilona

Translation: Me as Granmamare and #lainaspawni as Ponyo in Yukicon. You can vote for us (or for her, she's way cuter than I am) here: http://www.yukicon.fi/nettipukukilpailu/  Number 5!

Anteeksi, mutta hengellinen johtajamme Desuguru ottaa teidät vastaan vasta vähän myöhemmin, hänellä on nyt päiväuniaika.