Desuraportti osa 2: Tissivakoa, esitysahdistusta ja housuttomuutta.

Otsikko olisi taas voinut olla muutakin, kun käsittelen vaan omia pukujani ja kisaa, mutta se ei saisi highlighteja vinkumaan yhtään niin tehokkaasti :P

Ensinnäkin, kisa oli kovatasoinen, kuten kuuluikin olla. Oli mukava nähdä, että kaikki kisassa olleet olivat mukana tosissaan ja varmasti olisivat olleet hyviä edustajia Suomelle. Suurinta osaa enemmän tai vähemmän stalkanneena voin olla myös varma, että jatkossakin puvut tulee olemaan yhtä korkeatasoisia, niin hienoja pukuja monien cosplaymenneisyydestä löytyy.

Miulta kysäistiin kisan jälkeen, että olenko pettynyt kun en sijoittunut kolmen parhaan joukkoon. Ja ihan rehellisesti sanottuna kyllä se kirpaisi. Kilpailuhenkisyys on miulla niin kova, ja lähden kisaan nimenomaan hakemaan sitä sijoittumista, oli kisa sitten kuinka kovatasoinen tahansa, että pientä pettymystä ei voinut välttää. Lähinnä pettymys kyllä kohdistuu omaan jaksamattomuuteeni ja esitykseen, josta jaksan angstata edelleen. Ehdottomasti oikea pukuilija kyllä voitti, ja kärkikolmikko oli muutenkin aivan mielettömän upea. Jos en olisi Maijun Balthier-pukua jo aikaisemmin kuvista nähnyt, olisi fanityttökirkumiset ollut aika lähellä. Satuin vielä olemaan ihan Maijun vieressä kun voitto julkistettiin, ja se ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Tuomareiden hommaa ei kyllä voinut kadehtia, puvut olivat loistavia, mutta myös todella erilaisia. Esimerkiksi miun asu nyt ei mikään ompelutyön taidonnäyte ollut, kun koko asussa oli jotain 5 ommeltavaa saumaa, kaikki muu oli (kuuma)liiman, peruukin, sulkien ja maalien taistelua. Monen muun puku taas nimenomaan sisälsi haastavaa kaavoitusta ja ompelua.

En ole vieläkään uskaltanut katsoa sitä omaa esitystäni youtubesta, kun en siihen itse ollut esityksen jälkeen tyytyväinen. Tekniset ongelmat, eli se ettei meidän kisaajien esittämät valotoiveet olleet päätyneet valovastaaville, vaan valot meni suurimman osan esityksissä improvisoiden, olivat samoja kaikille kisaajille ja tuomaristo ei arvioinnissaan valoja tai niiden puuttumista huomioinut, mutta itse annoin sen vaikuttaa ihan liikaa. Tieto siitä, että valot ei tule olemaan ne, mitä olisin toivonut, häiritsi keskittymistä ja koko homma meni vähän plörinäksi. Eli ihan oma moka, olisi pitänyt vaan vetää täysin valoista välittämättä, mutta nyt meni näin. Harmittaa.

Kisajärjestelyistä ei ole moitteen sanaa, valo-ongelmat tai myöhästelyt nyt ei olleet estettävissä, muuten Hoothoot kyllä piti loistavaa huolta kisaajista ja erityisesti ennakkotiedoista ja aikatauluista plussaa, kaikkea kun oli oikeasti mietitty, niin kisaajien jaksamista kuin tuomaroinnin mahdollisimman sulavaa sujumistakin. Näin ne kisat pitäisikin hoitaa.

Tuomariston palautetta en jäänyt kisan jälkeen kuuntelemaan ihan karmivan kiireen takia, ja tällä hetkellä olen vielä kahden vaiheilla kysynkö sitä ollenkaan. Palaute on opettavaista, rakentava kritiikki on tarpeellista, mutta sen vastaanottaminen on välillä vaan ihan tosi vaikeeta. Ehkä sitten, jos tekisin puvun, johon itse olisin ihan täysin tyytyväinen, haluaisin tietää mitä vikaa muut siinä näkee, nyt ne omat virheet loistaa sieltä puvusta ja esityksestä niin pahasti, että ei enää halua kuulla samoja asioita muiltakin. Tosin, selvästi se kärkikolmikosta pois jääminen vaikuttaa tässä, Hildasta kyllä uskalsin kysyä palautteen, kun sillä puvulla olin jo voittanut. Nyt houkuttaisi kyllä vähän tietää miten kaukana se kärkikolmikko olikaan. Mutta saatan kyllä pyytää palautteen ja odottaa sitten jonkin aikaa ennen kuin luen sen. Kyllä, välillä voi olla tämmöinen pelkuri.

Väliaikashow ja näytös menivät pikkuisen sumussa, piilareiden ja esitysjännityksen loppumisen takia, osa esityksista oli ihan mielettömän upeita, osa aiheutti pikkuisen myötähäpeää, mutta niinhän se on aina. Älyttömän hyvä ja toimiva idea tämä etukäteistuomarointi → kisa → väliohjelmaa → tulokset. Tämmöistä lisää.

Ja sitten niitä miun omia pukuja:

Ane-uelle kiitos Sibbellä otetuista kuvista.

Sookie Stackhouse, True blood.

Sookie oli tosiaan miun lauantain cossina silloin kun en ollut Ultimecia. Kaksi (2) ihmistä tuli pyytämään kuvaa ja vain yksi näiden lisäksi ilmaisi tunnistaneensa puvun. Merlotte's paita on tosiaan Seppälän perus t-paita ja siirtopaperille tulostettu ja siitä silitetty logo. Paita oli malliltaan täydellinen, mutta niin läpinäkyvä, että alla piti pitää toppia. Ja kyllä, conin alkamista odotellessa kerkesi tulemaan kylmä, mutta olisihan se pitänyt arvata, että kesäkuu ja shortsit on huono yhdistelmä, vaikka olikin sukkahousut alla. Sookieta kyllä varmasti käytän jatkossakin jos samantyylistä mukavaa hengascossia tarvitsen. Ja kaikki puvun osaset pääsevät myös arkikäyttöön. Hampaiden välissä oleva pikkuinen lisärako hoitui grimasin hammaslakalla.

millamon oli toinen miut tunnistaneista ja kuvanneista

Ultimecia

Ultimeciaksi muuttuminen kesti melkein minuutilleen kaksi tuntia lauantaina. Tatuoinnit oli maalattu ihan Grimasin vesiliukoisilla maaleilla, jotka kesti varsin hienosti sen ajan, mitä niiden pitikin kestää. Tein kaikista kuvioista piirrokset ja kontaktimuovista sapluunat, niin että kuvioista tuli ainakin melkein symmetrisiä ja ne asettuivat samoille kohti. Melkein-patentoidut rintsikkani toimivat loistavasti, useampikin kävi ihmettelemässä miten puku pysyi päällä, kun lavalta keskellä olevaa silikoniosaa ei erottanut kuulemma ollenkaan. Kaulus oli kiinnitetty rintsikoihin mustapäisillä nuppineuloilla, jotka kivasti jäivät sulkien peittoon ja pitivät koko etumuksen kasassa. Hakaneula taas piti mahaosan kiinni minishortseissa (no myönnetään, ne oli vaan hipster-malliset alushousut) ja asennusteippiä oli pikkuisen kauluksen yläosassa toimittamassa kaksipuolisen teipin virkaa. Sen pito vaan oli melko huono.

Siivistä tuli oikeasti ihan kivat, kaikesta niihin kohdistuneesta angstista huolimatta. Ne eivät olleet erityisen painavat, vaikka parin tunnin pitämisen jälkeen kyllä käsien verenkierto oli jo vähän koetuksella. Siivistähän löytyypi kanaverkkoa, josta on tehty keskiosa, sitten puurimoja, jotka lähtevät keskiosasta ja tekevät sen perusmuodon, lakanakangasta näitten rimojen päälle ja sitten ihan helskutin paljon niitä sulkia. Sulkiahan tilasin Piikulta, joskin suurin osa niistä oli liian pientä höyhentä juuri näihin siipiin, kauluksen kukon sulat on ebaystä ja maksoin niistä kyllä itseni kipeäksi. Nätiltä ne tosin näyttävät. Siipien isoimmat sulat on joutsenen sulkia, semmoinen kun lensi sähkölankaan joskus reilu vuosi sitten ja mie kierrätin sen ruumiista toisen siiven, jota koira ei vielä ollut kerinnyt pureskelemaan. Jos samaan hommaan lähtisin uudestaan, tilaisin varmaan jenkkilästä kerralla noita isoja sulkija ja paljon, nyt oli välillä vähän piipertelyä. Ainiin siipien keskellä, siis siellä selässä, oli myös kaksi höyhenpuuhkaa antamassa vähän volyymiä sinnekin.

Mutta en ajatellut ihan heti tehdä pukua, jossa tarvittaisiin sulkia. Että FFVIII Siren cossia saatte odotella vielä aika pitkään ;) Ultin siivet olivat kiinni paksuilla kuminauhahihnoilla, joissa oli semmoiset klipsut. Kauluksen höyhenet peitti hihnat varsin tehokkaasti, paitsi silloin kun tuuli tuiversi juuri väärään suuntaan.

Näin käy kun ei posettaessa mieti että kainalossa menee hahmolle sopimattomia hihnoja. Mutta näättepähän tuosta että mitä mie niillä klipsuilla ja muilla meinaan.

Paljain jaloin hyppely on tullut tutuksi aikaisemminkin Miyun ja Shivan kanssa, nyt saatoin jättää mustia jalanjälkiä kaikkialle, kun jalkaterät oli maalattu mustaksi, tosin muista maalauksista poiketen rasvaliukoisella värissä, jota löytyy varpaiden välistä varmasti vielä juhannuksenakin.

Sivuvaloa kannattaa näköjään käyttää luomaan illuusiota tisseistä

Päähine oli se epämukavin osa, siivet sentään sai pois silloin kun halusi oikeasti liikkuakin, mutta 1,5 metriä leveä päähine oli vähän haasteellisempi. Onneksi se oli sen verta tukevaa tekoa, että ei hajonnut vaikka paukuttelin sitä antaumuksella vähintään joka toiseen ovenkarmiin tai käytävän seinään. Tai Squallin naamaan. Netistä löytävät muut Ulti-cossaajat ovat tehneet päähän harmaat sarvet mitä erilaisimmista materiaaleista, ja samaa meinasin alunperin minäkin. Muistan miten tuijottelin refekuvia ja mietin, että kummasti nuo sarvet vaan on prikulleen saman väriset kuin edessä olevat hiukset. Ja sitten konkreettinen facepalm kun tajusin että perhana, pakko niiden olla Ultin tukkaa, mihinkäs muuhun ne loput hiukset olisivat hävinneet.

Pitäisi melkein tehdä galleria vaan näistä epäonnistuneista otoksista, en vaan välillä ymmärrä ilmeitäni. Tosin tässä taustalla kuuluva caramelldancen saattaa kyllä vähän selittää.

Tötteröiden alla on pahvista tehdyt kartiot, jotka antaa sen muodon. Kartiot on kiinni peruukissa rautalankaviritelmällä, joka pitääpi ne kivasti paikallaan ja oikeaan suuntaan sojottamassa. Miehän ostin alunperin valkoisen pitkän peruukin, jota sitten sävytin harmaammaksi ja josta 90% Ultin tukasta on peräisin. Käytännössä tein kaksi saparoa ylös takaraivolle, leikkasin ylijäävän tukan irti, tein siitä liuskoja ja liimasin kartioihin. Takaa paljastunut kauheus, eli peruukkiverkko, peittyi sitten vanhasta peruukista napsituilla ja värjätyillä hiuksilla. Violetit pahvikartiot tötteröiden päihin ja keskelle ehkä omituisimpia virityksiä mitä olen pitkään aikaan tehnyt. Softiksen tapaista matskua, remonttitasoitetta, gessoa ja maaleja, ja lopputuloksesta tuli yllättävän kestävä, mutta sen verran joustava, että se ei halkeillut.

Violetit simpukkamalliset osaset on tehty ehkä finnfoamista. Pelastin useampiakin levyjä yhden koulun kaatopaikkavarastosta, niitä oli käytetty freskoissa ja sitten autuaasti unohdettu, olettaisin ainakin että ne on finnfoamia. Ja olen aivan rakastunut tähän materiaaliin, Lanin kirves on pakko päästä tekemään jossain vaiheessa ihan vaan senkin takia, että tästä levystä se oikeasti onnistuisi nätisti ja kevyesti. Ultin koruista mie näytinkin jo tekovaihetta pari kirjoitustusta sitten.

Mitäs muuta... Ultimecia on ihan kiva cossi, se on näyttävä, se ei ollu niin epämukava, kuin vois kuvitella, suurimpana ongelmana oli varmaan nuo piilarit ilman vahvuuksia, kun koko maailma oli vähän sumea. En ole tähänkään pukuun täysin tyytyväinen, jotkut pienet yksityiskohdat häiritsee ja yleinen semmoinen suttaisuus, varsinkin noissa conikuvissa, kun puku oli joutunut matkaamaan autossa. Luultavasti laitan puvun päälle korkeintaan kerran enää, kun hovikuvaaja oli niin innoissaan sen kuvaamisesta. Sitten taitaapi äidin vinttikomero saada taas lisää asukkaita muun muassa Shivan peruukin seuraksi.

Mio Sakamoto, Strike Witches

Edit: kuvaajana Blaze :)

Ekaa kertaa conissa tuntui, että miulla on fanityttö, niin innoissaan yksi Miku-cossaaja tästä puvusta oli. Eikä tainnut olla ainoa. Maanantaiaamuani hämmensi tieto, että kuvalaudallakin on kyselty miun miokuvien perään, ja ainakin yksi blogimainintakin on jo bongattu. Sunnuntaipäivän aluksi tuntui kyllä siltä, että suurin osa vaan luuli miun unohtaneen housut kotiin, mutta kyllä käytäväkuiskuttelussa ihan oikeankin sarjan nimeä kuului. Ja sitten ne, jotka sitä kuvaa kävivät pyytämässä tai muuten vain kommentoimassa, saivat miut ihan punastelemaan, en ilmeisesti ollut ainoa, jonka mielestä SW-cosseja on ollut ihan liian vähän. Ja tämä oli tietääkseni (korjatkaa jos olen väärässä) ensimmäinen kerta Suomessa kun cossaaja oikeasti valitsi hahmon jolla niitä housuja ei ollut, eikä luikerrellut housuttomuudesta hahmovalinnoilla. (kts. Esim viime vuoden summit karsinnan ihanat SW-tytöt)

Tälle kuvalle oli jo pakko nauraa kun kuvalaudalta bongasin.

Pikkuisen korvat punoitti sunnuntain aamun paneelissa kun paljastavien pukujen käyttäjien huomiohuoraus maineesta puhuttiin, mutta tottahan se on, tämmöisten asujen pitäminen vaatii oikeasti enemmän niitä teräspalleja kuin moni muu puku, vaikka asuna tämä oli miun mielestä huomattavasti kesympi kuin monet yläosaa varsin avomielisesti esittelevät puvut, mitä desussakin näkyi. Tai ehkä mie en vaan koe jalkojen esittelyä ja pantsujen vilauttelu yhtään niin paljastavana, kuin vähän isommalla rintavarustuksella varustettujen pukuilijoiden kaula-aukkoja.

Pukuun kuului siis univormun takki, peruukki, silmälappu, kengät, sukkahousut ja (huom huom, ei siis suinkaan pantsut vaan) uimapuku. Joista viimeksi mainittukin oli allekirjoittaneen itsensä tekemä, kun nopeampi oli itse ommella kuin etsiä sopivaa kaupasta. Jokainen Strike Witchesiä katsonut tietää, että se pantsujen esittely on oleellinen osa sarjaa, ja se että omani vilkkuivat kun kuvasin parvitasolta, ei minua haitannut pätkääkään, lähinnä nauratti ne ihmiset jotka kävi asioikseen siitä sanomassa. Siis kyllä, ei edes pyytämässä kuvaa vaan pelkästään kertomassa että alhaalta katsottuna miun takin alle näkee. Ihan kuin tuon mittaiseen takkiin pukeutuva ihminen ei itse tulisi asiaa ollenkaan ajatelleeksi... Takki saattoi jopa olla sentin verran liian pitkä ;)

Harmittaa hiukan kun itse en ihan täysin tyytyväinen pukuun ollut, takkikangas meneepi vielä vaihtoon. Eli mitä todennäköisimmin päivitetty Mio saapuupi housuttomuudellaan hämmentämään myös Traconiin, korvien ja hännän ja mahdollisesti jopa oikeammalaisten kenkien kanssa. Katanan tekeminen on myös harkinnassa, jos ylimääräistä aikaa ja innostusta löytyy.

Desurapotti numero kolme, eli muiden kävijöiden pukujen bongausta ja kuvaspämmiä tulossa jahka nuo pari sataa kuvaani päätyvät anikin kuva-arkistoon.

Ilona