Hellepäivien askartelut

Ulkona on ollut kaksi kauneinta kesäpäivää tänä kesänä, ja mie olen istunut sidottuna ompelukoneeseen. Muutaman kerran olen miettinyt, että eikö tämä cosplay voisi olla kylmien ja pimeiden talvi-iltojen harrastus mieluummin. Ja sama miete muutaman kirosanan saattelemana toistui kun katsoin viikonlopun säätiedotuksen. Ei pitäisi valittaa kun on kaunis ja lämmin kesä, mutta 27 (ei helvetti, sunnuntaille 29) astetta koko viikonlopun Tampereella on jo vähän kiitos liikaa. Jos selviän viikonlopusta hengissä, koitan muistaa jatkossa, että nämä kesäcossit varsinkin heinäkuun puolella voisivat olla mieluummin niitä bikinibeibejä kuin korsetti- ja alushamepaljouksia. Tosin se kisa-asu tulee kyllä olemaan tuskaisin, mutta senpä kanssa en paljoa ajatellut ulos lähteä meikkejä valuttamaan. Tänään taisin kyllä hankkia kesän ensimmäiset auringonpolttamat, kun maalailin parvekkeella.

Alkuviikko on mennyt jonkinlaisessa cosplayhurmoksessa ja ihan ylikierroksilla vaikka yöunet on jääneet vähälle. Tekemistä on ollut ihan tajuttoman paljon, kaikkia pieniä yksityiskohtia ja isoja juttuja, jotka on vieneet paljon enemmän aikaa kun mitä olin kuvitellut. Ne yksityiskohdat ovat kuitenkin asioita, joihin itse puvuissa kiinnitän huomiota, joten ne on pakko hoitaa. Jos Gisellen hihapitsi ei ole puhtaan valkoista ja miun pitsivaraston pitsit on, niin sitten niitä värjätään teeseoksella aamuyön tunteina.

Aamuyön pitsinvärjäykset. Resepti: 2 halvinta mahdollista teepussia, litran verran kiehuvaa vettä, ämpäri. Pitsi saa liota nesteessä kunnes näyttää kivan väriseltä. Plussana mukava tuoksu. Kuten näätte, aivan huikea värisävyn ero :D

Giselle on kyllä ehkä ollut tosiaan näiden hullujen yksityiskohtien riemuvoitto, sen verran monta tuntia ompelin kiinni noita hiha- ja kauluspitsejä, leikkasin, asettelin, korjasin ja ompelin tuota edessä olevaa pitsiruusukuviota, suoristin noita aikaisemmin leikkelemiäni kaulusrimpsuja kiehuvalla vedellä, maalasin käsin tuota hamekangasta ja asettelin helman laskoksia. Mutta tämän hetkiseen tilanteeseen on pakko olla muuten aika tyytyväinen. Tästä saattaisi jopa olla tulossa puku, johon olen oikeasti todella tyytyväinen. Ainoastaan tuo hamekangas voisi olla semmoinen minkä muuttaisin, tällä aikataululla oli vaan pakko turvautua maalaamiseen.

Kun sopivaa kangasta ei kangaskaupasta löytynyt, tyydyin kivan sävyiseen, pikkukuvioiseen kankaaseen joka oli halpaa kuin mikä, käytin kankaan nurjaa puolta ja maalasiin siihen lisäkuvioita.

Ilmeeni kun ompelin näitä pitsejä varmaan kolmen tunnin ajan.

Korviksista ei miulla ollut kunnollista refekuvaa, jotain vaaleaa siellä Gisellen korvassa roikkuu, joten tein koruvarastoni tarvikkeista tämmöiset helmihöpötykset.

Gisellen tukkatestausta ilman etuosan kiharoita. Sama peruukki kuin Sookielle Desussa, paljon tupeerausta ja takasyherölle vaan.

Pahoittelut likaisista peilikuvista, mutta ehkä noista vähän näkee miltä kokonaisuus näyttääpi. Yläosassa on kymmenisin korsettiluuta ja edessä on piilotettu plansetti.

Purin Mion vanhan takin (ja kaduin samalla sekunnilla) ja tein sen pohjalta kokonaan uuden takin. Edellisessähän ainoa itseäni häirinnyt asia oli se kangaslaatu, puuvilla oli liian ohutta, siitä kuulsi läpi ja se rypistyi ihan luvattoman nopeasti. Nyt on käytössä huomattavasti paksumpaa strechpuuvillaa (ihanassa Savon Palassa oli taas niin käsittämättömän hyvät valikoimat!) joka on just semmoista kuin toivoin. Takki on tällä hetkellä nappeja ja alareunaa vaille valmiina, kengät vaatii vähän viimeistelyä, silmälappu pitäisi uusia ja häntä puuttuu. Ei mitään hätää siis.

Kyllä se siitä valmistuu...

Ja kuinka jaksan pakertaa cosseja koko päivän, monta päivää putkeen ilman totaalista kyllästymistä? Vähemmän salainen aseeni äänikirjat ja mp3-soitin. Tässä on tullut kuunneltua niin Stephanie Meyerin, Anne Ricen, Jane Austenin, J.K. Rowlingin kuin Tolkieninkin tuotanto muutamaan otteeseen kevään mittaan, yleensä vielä englannin kielellä. Äänikirjat on olleet miun rakkaus jo ihan lapsesta asti, jaksan keskittyä niin siivoamiseen kuin ompeluunkin paljon paremmin, kun samalla voin kuunnella jotain muuta kuin musiikkia. Englanninkielistä kirjallisuutta löytyy ihan audio book –hakusanoilla netistä laittomat määrät, suomenkielistä varten kannattaa suunnata kirjastoon. Kesäpäivä cossien teossa sujuu mukavasti kun samalla voi nostalgisoida yhden lapsuuden suosikkikirjani, Saariston lasten parissa.

Syntymäpäiväni sattuivat Desuun, Traconin kummallekin puolelle osuu kaksi merkkipäivää, etunimeni nimpparit (2.7.) ja cosplayurani 2-v synttäripäivä. 5.7.08 sipsuttelin Nekoconiin ihka ensimmäisessä oikeassa cosplayasussa ja sen jälkeen pukuja on näköjään (nämä Traconin puvut mukaan luettuna) tullut tehty 20 kappaletta. Määrä tuntuu yhtä aikaa hirmuisen suurelta ja pieneltä. Desussa koitin luetella tekemiäni pukuja ja kun en luetellut niitä ihan järjestyksessä, en muistanut kaikkia. Kunhan tässä pukupaniikki hellittää, niin luvassa on varmaan jotain suurta ja syvällistä pohdiskelua siitä, mitä tässä kahdessa vuodessa on tapahtunut ja olenko kehittynyt edes johonkin suuntaan.

Ja edelleen lupailen Adelista päivistystä ennen Traconia, huomenna pitäisi koko komeuden olla siinä kunnossa että sen saa laitettua päällekin. Toivottavasti. Tässä vähän kävi nyt näin, että kisapuvun tekeminen jäi viimeiseksi, hups.

Ilona

ps. perhana kun tuo Finncon pikkuisen houkuttaisi, Jyväskylässä ei ole tullut käytyä pitkään aikaan, voisi lähteä ihan normikuteissa tutustumaan ohjelmaan ---hetkonen.... naamiaiskilpailu? oh shit....