Baka part 1

Viime kesänä hyväksi havaittu päivitysten pilkkominen on täällä taas! Koska noita pukukuvia on taas jonkin verran ja koska kirjallliset lahjani olen saanut rönsyilyn ihmemaasta, koitan varmistaa että edes joku jaksaa näitä päivityksiä kahlata läpi jakamalla ne pariin osaan. Tänään luvassa Bakan fiilistelyä, pukujuttuja sitten seuraavissa osissa. 

Aamuista jonotusta lauantaina featuring derp-Kizzy.

Vilkaisin ennen Bakaan lähtöä, mitä olin kirjoittanut tapahtumasta viime vuonna. Silloin kismitti hallcosplaykisan tuomaroinnin järkyttävä jonotus ja ohjelman vähyys/laatu. Tänä vuonna ei cosplaykisan tuomaroinnista ole valituksen sanaa, pelkkää ylistystä ja kiitosta, cosplaykisan muut järjestelyt sen sijaan aiheuttivat harmaita hiuksia. Ja jos viime vuonna ohjelmisto tuntui niukalta, niin tänä vuonna se ei tuntunut miltään. Koska sitä oli niin tajuttoman vähän.

Ja sunnuntain jonotusta.

Mutta aloitetaanpa tuosta uudesta conipaikasta. Paikan vaihtoa on kehuttu ja pidetty hyvänä asiana, itse kuitenkin olisin mieluummin nähnyt Bakan tälläkin kertaa Jeesustalolla. Useamman rakennuksen kompleksi saman pihan ääressä toi aikaisempina vuosina sen kivan fiiliksen, että conipaikka on jollain tapaa oma maailmansa. Kaikki conikävijät löytyivät samasta pihasta. 

Poleenilla oli toki puolensa, keskeinen sijainti Pieksämäen keskustassa, kaupat aivan kivenheiton päässä (arvatkaa kuka silti meinasi eksyä lauantaiaamuna..) ja ehdottomasti parempi sali, mutta samalla coniväki hävisi ympäri keskustaa. Kävin järjestötalolla sunnuntaina ihan vaan vilkaisemassa millainen paikka se oli. Rytmipelien ja konsolipelien lisäksi sieltä löytyivät cosplay”pukuhuoneet”. Olisi kiva tietää moniko pukuilija todella käytti noita pukkareita, kun ne sijaitsivat eri talossa kuin narikka ja kaikki muu conihäppeninki. 

Viime vuonna avauduin pukuhuoneiden varustelutasosta, kun ei ollut silitysrautaa ja kuumaliimakin oli turvallisuusriski. No ihan niin kuin ohjelma nyt oli vielä viime vuottakin niukempi, niin nyt ei koko conipaikalla ollut MINKÄÄNLAISIA cosplaypakkeja, ei yleisissä pukuhuoneissa eikä kisan backstagella. (Korjatkoon joku, jos pukuhuoneissa esim lauantaina sellainen oli, kun itse hengasin vaan kisaajien pukkareissa ja sunnuntaina katsastin peruspukuhuoneet) Kisaajat eivät edes saaneet hakaneuloja, joilla kiinnittää kilpailunumeronsa. WHAT IS THIS I DON’T EVEN...

Joka conipaikan takapihan pakollinen puistoalue. Sää suosi ja ympäristössä oli ihania kuvauspaikkoja. Ja leikkipuisto.

Poleenin sisätilat olivat ihan ok, sali on ihan loistava, aula toimi melko kivasti (tosin kuvauspisteen paikka oli taas varsin mielenkiintoisesti valittu) ja myyntipöydät ja taidekujakin ihan nätisti sinne sopivat olemaan. Karaoke keskeisellä paikalla vähän huoletti, mutta animubiisit tarjosivat oikeasti ihanan taustamusiikin koko conille. Tosin ne länsimaiset peruskaraokejallatukset sen sijaan ottivat kyllä aivoon välillä. Salin lisäksi toinen ohjelmapaikka, kokoushuone oli ihan ok, mutta esimerkiksi Elffin proppiluentoa varten olisi tarvinnut isomman salin. Jos conissa olisi ollut yhtään enempää ohjelmaa, eivät tilat olisi riittäneet. Mutta hei, kun ei ole ohjelmaa mitä pitää, ei tarvitse onneksi sille pitopaikkojakaan! 

Poleenin ala-aula. Lähes aina ihan väljää.

Lauantain ohjelmistoa katsellessa olin suunnitellut käyväni crossplay-juttuja kuuntelemassa ja testaamassa kestänkö tällä kertaa Mikä tässä mättää –ohjelman. Jälkimmäiseen ennätin kuin ihmeen kaupalla, mitään muuta ei cosplaykisahässäkässä sitten kerinnytkään.

Mikä tässä mättää oli tällä kertaa oikeasti melko onnistunut ja viihdyttävä paketti: tila oli selvästi parempi tällaiseen yleisöä mukaan ottavaan ohjelmaan kuin edellisenä vuonna, ohjelma oli paremmin suunniteltu ja kun kolmen pitäjän sijasta lavalla oli yksi sopivan verbaalisesti lahjakas pitäjä, homma toimi. Kukin muodostakoon oman mielipiteensä nollaako ohjelman alussa sanottu ”Tarkoitus ei ole loukata ketään” oikeasti kaiken sen jälkeen sanotun, sen verran suoraa tekstiä kyllä tuli animeskenen toimijoista. Toki kaikki esityksessä sanottu ollaan sanottu jo miljoonaan kertaan harrastajien kesken ”Desuconin järjestäjillä on noussut kusi päähän/Urho fffightaa aina/cossikisojen tuomarit on karmeita”, itse en silti niitä olisi kyllä lavalle mennyt sanomaan. Hienosti Miro Jukka esityksen kuitenkin hoiti ja pisti itsensä likoon niin hyvin, että hommaa oli ihan mukava seurata. Ehkä pientä päivitystä tietoihin olisi kaivattu, niin kivoja kuin nostalgiset muistelut vuoden nönönöö animeconista onkin, ei esimerkiksi cosplaykisoissa tosiaan enää pyöri vaan ne samat ihmiset, joihin Miro viittasi. Ja cosplayblogeista olisi saanut kaivettua vaikka mitä muutakin mättävää. Mutta yllätyin siis positiivisesti. 

Iltabileet jäi omalta osaltani katsastamatta tällä(kin) kertaa. Baarissa tanssimista lukuun ottamatta ei tuommoiset häppeningit ole mitenkään suuressa suosiossani ja nyt kun jatkopaikka ei ollut Poleenin välittömässä läheisyydessä, ei sinne lähteminen houkuttanut. Koko kevään ajan Bakaconin tiedotusten seuraaminen on saanut aikaan sen fiiliksen, että iltabileet ovat Bakan SE Juttu, johon panostetaan. Kukahan sen jo ääneen sanoikin, ”mikseivät vaan järjestä (anime)reivejä, kun kerran tuntuvat vaan iltabileitä järkkäävän?”. Iltabileet on kiva lisä, mutta jos ne on conin päätarkoitus, niin on Tanskan maalla jotain mätää.

Kotona nukutun yön jälkeen sunnuntai alkoi Elffin proppiluennolla, joka oli selvästi conin parasta antia. Aikaa olisi saanut olla vielä vähän enemmänkin, aiheena proppien rakentaminen on kuitenkin niin laaja. Itselleni suurin osa esitetyistä materiaaleista ja tekniikoista oli kyllä ennestään tuttua, mutta esimerkiksi puupahvin olin taas ihan unohtanut, ja monet kommentoivat saaneensa uusia ideoita ja vinkkejä. Ohjelman alkaminen samalla kellonlyömällä ovien aukeamisen kanssa oli vähän huono ratkaisu, kun kaikki kuulijat eivät päässeet heti alussa mukaan.

Aavaa aulaa

Maskeerausluennolla olin jonkin aikaa, en jaksanut keskittyä kuuntelemaan, joten paransin cosplaymaailmaa takahuoneessa. Itse pidän enemmän selkeästi rajatuista, napakoista ohjelmista, kaksi tuntia maskeerausta yleensä ei oikein houkutellut. Paikan päällä maskeeraaminen ja tekniikoiden näyttäminen oli ideana tosi kiva, joku paikalla alusta loppuun asti ollut kertokoon, jaksoiko siellä koko ajan keskittyä.

FFFight jonoa. Cosplaykisoihin ei muodostunut minkäänlaista jonoa, tämä kiemurteli koko aulan poikki.

Ja sitten oli kisoja ja päättäjäisiä ja siinäpä se sitten olikin. Ohjelmien vähyyttä tänäKIN vuonna voi tietysti koittaa selittää osittain kilpailulla; kun puheohjelmia kalastelevia coneja on kesäkaudella paljon, saattaa ohjelmanpitäjien saaminen olla vähän haastavaa. Mutta höpöhöpö, katsokaa Desuconin ja Nekoconin ohjelmistoa, kyllä Bakallakin olisi mahdollisuudet järjestää myös ohjelmistoltaan hyvä coni, jos siihen nähtäisiin vaivaa, eikä vain hypetettäisi miten iiiihania esiintyjiä iltabileissä on. 

Niin ne cosplaykisat. Huoh, mistähän niiden kanssa edes aloittaa.

Kun cosplayvastaavana on suhteellisen nuori ja ei itse kovin kokenut kisaaja, oli intoa paljon ja mokia vähintään yhtä paljon. Ensinnäkin kisoja oli aivan liikaa. Varsinkin näin pienillä osallistujamäärillä. Pro-kisa oli yhtä vaille täynnä (eli 7 kisaajaa), hall-kisassa se täydet 8, ryhmäkisassa vain kolme ryhmää ja show... En itseasiassa edes tiedä, kun en ollut sitä katsomassa, mutta ainakin pari päivää ennen conia siinä oli tasan yksi osallistuja.

Cosplaymammoja oli paljon, lauantaina jokaisella mammalla oli yksi pro-kisaaja ja yksi hallkisaaja huolettavanaan. Mammat on käteviä, silloin kun mammat ovat saaneet kunnon tiedotuksen siitä, mitä milloinkin ja missä tapahtuu. No nyt mammojen ja kisaajien tiedot olivat ihan ristiriitaisia, lava-asioista ja kisajärjestyksestä liikkui miljoonaa eri tietoa, juontajien kysymyksistä ei kukaan tiennyt ennen kisan alkua, osa mammoista ei huolehtinut kuulemma kisaajistaan kuin hetken aikaa, osa mammoista oli hukassa sunnuntaina ja ties mitä. Miun oma mamma oli ihana ja hoiti kaiken niinkuin piti, tuli ihan nostalginen olo, kun Siirin kanssa hengailtiin jo kaksi vuotta sitten ihan ekan kisani takahuoneessa Traconissa. 

Mammoja hukassa jo ennen ovien aukaisua.

Oikeastaan kaikki, mikä cosplaykisassa kusi, on tiivistettävissä sanaan tiedotus. Jo ensimmäisistä kisainfomaileista lähtien homma oli ihan levillään. Prokisaajat sai KOLMEA eri tietoa siitä, miten kisamusiikit toimitetaan ja milloin. Infoviestit olivat kilometrin mittaisia, kun kaikkiin kisoihin osallistuneiden infot pistettiin samaan. JA SITTEN NE INFOT VIELÄ ON VÄÄRIN! Just perjantaina kirjoitin oman aikatauluni infojen pohjalta. 10-13 kuvaan, 13-> tuomaroitin, 15-16 lavaan tutustuminen, 16-> kisa. Sitten lauantaina (kun ensin saan kisanumeron, info ei ollut oikein perillä siitäkään) saan kuulla, että tuomarointi alkaa klo 12 ja siihen mennessä on ehdottomasti kaikkien kisaajien ilmoittauduttava infoon. Noh, ei mikään ihme että osa kisaajista tuli paikalle vasta klo 13, kun näin oli meitä informoitu. Omalta kohdaltani tämä tosin kivasti aiheutti sen, että pääsin tuomarointiin ensimmäisenä ja siellä ei ollut mitään kiirettä. Itse olisin cosplayvastaavana ollut aivan paniikissa ja selvitellyt asioita ja juossut pää kolmantena jalkana ympäriinsä, Minorealla sen sijaan tuntui olevan aikaa yleiseen hengaukseen kavereiden kanssa ulkonakin. Sääliksi kävi lähinnä mammoja, jotka olivat aika pahassa välikädessä. Ja että lauantain paniikista ei opittu mitään vaan sunnuntaina sama kisaajien ja mammojen etsiminen jatkui taas.

Kuriositeettina, ikinä aikaisemmin en ole kuullut, että cosplaykisaajien nimet ja esiintymisnumerot kerrotaan kaikille kisaajille viikkoja ennen conia. Toisaalta kiva tietää keitä on kisaamassa, mutta toisaalta se tieto on minusta vähän turhaa, aiheuttaa paljon etukäteisspekulaatioita ja myös mahdollisuuden taktikointiin kisaamisjärjestyksen takia.

Kaksosten ihanuudet.

Lava oli kiva, tekniikka pelasi. Itse en ottanut esitykseen valotoiveita alkua lukuun ottamatta ollenkaan, toisaalta siksi, että viimeistelin esitystä vielä perjantaina ja toiveet piti lähettää jo tiistaina, Toisaalta myös viime desusta opin, että liika tekniikka pettäessään aiheuttaa miulle sellaisen kipsin, että mieluummin vedän esityksen vähän vähemmällä tekniikalla. Juontajat olivat lauantaina hyviä. Siis oikeasti, huomasi miten paljon kivempi teatteri-ihmisten juontoja on seurata, varsinkin kun ne on kunnolla suunniteltu. Sen sijaan olisi ollut ihan kiva tietää, että juontajat kyselevät tietokilpailukysymyksiä kilpailijan hahmosta. Siellä useampikin meinasi saada slaagin takahuoneessa ensimmäisen kilpailijan kohdalla, kun meille kisaajille ei oltu annettu mitään tietoa millainen juonto tulee olemaan. Ja sunnuntain kisassa kisan pitkittäminen juonnoilla oli kuulemma ihan kamalaa. Itsehän en jaksanut silloin kuunnella niitä ollenkaan.

Awwww

Hall-kisan taso oli todella hyvä, ja jäi harmittamaan että kisaajia valittiin vaan se 8. Viime vuoden 30 oli liikaa, nyt nämä 8 liian vähän, joten ehkä mukavin luku olisi se about 15. Olisi kiva tietää tilastoja, miten moni conittaja kävi suosikkiaan äänestämässä, systeemiähän oli muutettu miun mielestä järkevämmäksi, eli infosta sai nimellään varustettuna numerokoodin. Aikaisemminhan koodi annettiin automaattisesti kaikille conin alussa ja se kerkesi hävitä moneen otteeseen. Hallcosplayta oli kehitetty myös muutenkin juuri sen puutteen kohdalla, joka siinä aikaisemmin oli, eli kisaajat kävivät myös lavalla näyttäytymässä yleisölle.

Prokisaajien taso oli myös hyvä. Erilaisia pukuja ja erilaisia esityksiä. Tuomarointi oli tänä vuonna tosiaan ihana, ei yhtään jonottelua tai kiireen tunnetta ja muutenkin jäi tosi kiva mieli. Tai sitten tuomareiden kanssa samalla kanavalla irkkaaminen tekee niistä vähemmän pelottavia :D Kasvoin taas ihmisenä sen verran, että uskalsin myös tuomareiden palautekeskusteluun, joita tähän asti olen vältellyt kuin ruttoa. Rora, seuraavassa puvussa lupaan käyttää tukikankaita! Palautteessa nousi esille juuri sellaisia asioita, joita en itse ollut edes ajatellut, eli siitä oli hyötyä.

Ryhmä- ja show-kisa kärsivät tosiaan osallistujien puutteesta. Sadun ja Päivin voittajapuvut olivat kyllä aivan mielettömät.

Ja niistä pukuhuoneista sanoinkin jo. Kisaajien pukkari oli tosi kiva muuten, mutta se ensiapupakin puute kyllä otti sydämestä.

Om nom nom. Lähipitseria sai varmasti paljon asiakkaita viikonloppuna, hyvää oli pitsa.

Bakacon pitää ensi vuonna tauon, mutta palaa kuulemma vuonna 2013. Sikäli mikäli homma näyttää silloin samalta kuin tänä vuonna, niin harkitsen tosissaan ostanko sitä ranneketta.. Jos jostain syystä en ole kisaamassa, saatan hyvinkin tehdä teiniernut ja istua conipaikan ulkopuolelle tapaamassa niitä tuttuja, joiden näkeminen nytkin oli conin suola. Nyt Bakasta ei voi oikein sanoa kuin ”ihan jees”, ja tuokin sanominen tulee lähinnä tuttujen ihmisten ja Elffin luennon aiheuttamista mukavasta fiiliksestä ja conikauden avaamisesta. Ehkä taas olen vaan pikkumainen, mutta 12 euroa tuollaisesta ohjelmistosta ja noin karmeilla tiedotusongelmilla kyllä kirpaisee. Jotta coni olisi hyvä, ei minulle riitä se, että siellä on kivoja kavereita ja uusia tuttavuuksia.

Huh. Noh, jatkan ensi päivityksessä kun muistan jotain tässä unohtunutta.

Ai niin. Käykääs onnittelemassa ihanaa Retaa jaetusta ensimmäisestä sijasta pro-kisassa.  Voittoahan minä aina kisasta lähden hakemaan ja nyt jaettu ilo ykköstilasta kyllä tuntui aivan mahtavalta. Kolmas Bakakisa siis toden sanoi.

Eeppinen on eeppinen.

Ilona